Keskustelun vaikeus

Varsinkin kun keskustellaan aiheista,  jotka nostattavat tunteita pintaan, keskustelu menee vaikeaksi siksi, jos ja kun ajatellaan mielipiteiden olevan tahdonalaisia asioita. Ne eivät ole sitä. Siksi on ihan turhaa ja hirmuisen vahingoittavaakin nälviä ja tölviä ketään mielipiteensä vuoksi. Se vain pahentaa tilannetta ja jos haluaa toisten vaikkapa vähän ajattelevankin asioita edes toisestä näkövinkkelistä, huono käytös estää toiveen toteutumisen.

"Turpiin vaan jos olet sitä mieltä että punainen on hyvä väri."

"Olet lässyttävä liberaali, jos hyväksyt homojen välisen rakkauden."

"Haluat vain muuttaa kirkon oppia ja viedä koko maailmaa perikatoon mielipiteelläsi homorakkaudesta."

Mielipiteen muodostuminen on omanlaisensa prosessi ja se voi muuttua ajansaatossa. Lempiväri, lempiruuat, lempimusiikki muodostuu siitä, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Itseä on vaikea huijata näissä asioissa; tulee vain pidettyä tietynvärisiä vaatteita ja sisustettua tietyllä värillä, se ruoka maistuu mikä maistuu ja musiikkia hiljennetään tai kovennetaan sen mukaan mikä tuntuu korvassa mukavalta. Näissä asioissa ei muilla ihmisillä ole useinkaan nokalla koputtamisia. Tietty muoti vaikuttaa pukeutumiseen; tulee rohkeutta tehdä asioita kun muutkin tekevät niin. Mut siis pääpiirteittäin mielipiteet näissä asioissa muodostuvat mielihyvän mukaan.

Kirkko ja uskonyhteisöt nokkamiehineen ovat usein kämmineet käsityksissään siitä, mikä on oikeaa ja väärää ja aiheuttaneet niillä hirmuisesti vahinkoa seurakuntalaisilleen. Ei siis ihme, ettei tänä päivänä aina niin helposti vakuututa selityksistä. Mutta. Mitkä asiat ovat sellaisia, joilla ei ole edes niin väliä pelastuksen suhteen ja jotka olisi parasta jättää sellaisiksi, ettei niihin oteta kantaa?

Siis kirkko ja herätysliikkeet saavat toki pitää kiinni näkemyksistään eikä heidän tarvitse lähteä muuttamaan oppejaan kun kansa sitä haluaa. En minä sitä enkä sillä. Ei se ole hyvä perusta lähteä muuttamaan mielipidettä, jos joku toinen sitä haluaa. Mielipiteet muuttuvat usein kun asiaan perehdytään ja tutkitaan sitä kunnolla. Jos edes muuttuvat. Aina ne eivät muutu eikä tarvitsekaan pakotetusti; se aiheuttaa vain vahinkoa ja väkivaltaista muutosta, joka sekin on vahingollista.

Tietenkin rajana on se, että käsitys ei etene toisinajattelijoita kohtaan toimintana, joka on vahingollista; painostaminen, pelottelu, kiristys ja uhkailu. Suomen laki on kaikkinaista väkivaltaa vastaan ja sen pitäisi ulottaa kätensä myös uskonyhteisöihin, jota se ei vielä nykyisellään valitettavasti tee. Toivottavasti asiaan tulee parannusta. Tosin jokaisen pitäisi jo nyt ulottaa asia sydäämeensä, vaikka uskonyhteisöjen harjoittamalla kiusaamisella onkin vielä aukko Suomen laissa.

Edellisessä blogini keskustelussa nousee hyvin esille ihmisten jaottelu mielipiteidensä perusteella. Mielipiteen takia saadaan nälviä ja lokeroida "libilaareihin" ja ties mihin porukkaan kuuluvaksi. Oi ihmettä ja kamaluutta! Miksi tämmöistä? Eikö voi asiasta keskustella nimittelemättä ja lokeroimatta? Mikä ihmeen into on selloista tehdä? Aivan kuin tiettyyn lokeroon tunkkastua ihmistä saisi kohdella miten lystää eikä tarvitsisi kunnioittaa sen jälkeen enää ollenkaan.

Huonoa keskustelua, huonoa keskustelua.

Minä esimerkiksi olen hämmentynyt siitä asiasta, että homoseksuaalisen ihmisen pitää taipumuksensa takia menettää usko, jos hän sallii elämäänsä taipumuksensa mukaisen rakkauden. Ei tätä asiaa voi verrata ristiin, joka vain on kannettava niin kuin kaikkien muidenkin kristittyjen pitää kantaa oma ristinsä. Sillä sairaudesta tai muusta elämänkohtalosta johtuvat ristit eivät ole sellaisia, että niillä joutuisi arvuuttelemaan tai valitsemaan uskon tai "ristin" välillä. Tämä risti-ajatus ei mielestäni toimi.

Sitten selitykset, mitä Jumala, Jeesus ja Paavali mahdollisesti olivat mieltä mistäkin asiasta. Mahdollisesti. Ehkä. Tuskin tarkoitti. Ei varmaankaan. Juu; kaikki epävarmaa arvelua. Ja kuitenkin yritetään olla niin varmoja asioitten kanssa.

Minut pysäytti tässä homoasiassa tieto, että niin moni homo ja lesbo harkitsee tai on tehnyt itsemurhan taipumuksensa takia; heitä ei hyväksytä ja heillä ei ole mahdollisuutta haluamaansa rakkauteen. He eivät ole nähneet elämäänsä elämisen arvoisena sen jälkeen. Jokin hommassa mättää ihan varmasti. Heitä ei lohduta tieto, että jotkut saman suuntaumusen omaavat ihmiset ovat niin vahvoja, että ovat voineet valita elämänsä kristillisen uskon ja homorakkauden välillä. Sama homma kun väsynyt vl-vanhempi ei ol yhtään lohduttunut siitä, että toinen vl-vanhempi ei ole ollenkaan väsynyt suurperheeseensä.

Mennäänkö asioissa AINA vahvempien ehdoilla? Ja voiko olla olemassa luontoon istutettua piirrettä ja taipumusta, jonka edessä joudut valitsemaan; elä tai kuole?

105 kommenttia

  • Markku Korteniemi sanoo:

    Kirjoitettuani kommenttini huomaan Heinon kirjoittaneen sillä välin samasta aiheesta, mutta lähetän tämän kuitenkin sillä: “Että minä teille yhdellä tavalla kirjoitan, en minä siitä suutu; sillä se tekee teidän vahvemmaksi.” (Fil. 3:1) :)

    Jo alussa oli kiusaus: “Onko Jumala todella sanonut…” (1.Moos. 3:1) ja myös ihmisen mieletön hybris tulla Luojansa, Jumalan kaltaiseksi: “niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” (1.Moos. 3:5)

    Evankeliumeissa on lukuisia kohtia, joissa Jeesus tai kirjoittaja vetoaa aiempiin “kirjoituksiin”: Esim. “Jeesus vastasi hänelle: `On myös kirjoitettu: ‘Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi…” (Matt 4:4-10); “Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” (Luukk. 24:44)

    Mutta myös epäuskon seinä oli vahva ammoin. “Abraham vastasi: ‘Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä. ‘Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ‘mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ‘Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.” (Luuk. 16:29-31)

    Lienee edessä vielä profeetta Amoksen ennustamat päivät: “Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä.” (Aam. 8:11-12) – Eivät löydä, koska Herran sana on selitetty ja analysoitu paikkansapitämättömäksi ja aikasidonnaiseksi tämän päivän viisaille ihmisille…?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Pertti viittasi erinomaisessa kommentissaan Pieperin opukseen. Muistaakseni Pieperin “Dogmatiikkaa” ei ole hyväksytty teologisen tdk:n dogmatiikan syventävien opintojen tenttikirjaksi. Sen voi jokainen kirjaa lukeva hyvin ymmärtää.

    Pieper on kuitenkin vaikuttanut suomalaisiin herätysliikkeisiin, ennen muuta evankeliseen liikkeeseen, ja myöhempään viidesläisyyteen, ylipäänsä herätyskristilliseen mentaliteettiin vahvasti, minkä huomaa joitakin kommentteja lukiessa.

    Sinänsä taitavasti, mutta tarkoitushakuisesti monet irrottavat yksittäisiä Raamatun jakeita niiden asiayhteydestä. Jumala toki puhuu erityisessä ilmoituksessa, mutta on virhe jättää huomiotta Jumalan yleinen ilmoitus.

    Mikäli halutaan muodostaa kanta joihinkin ajankohtaisiin seksuaalieettisiin kysymyksiin, tulisi ottaa huomioon, että Luther laski ne kuuluvaksi yhteiskunnallisen vanhurskauden, toisin sanoen maallisen vanhurskauden alalle. Maallinen vanhurskaus edustaa luonnollista, järjellä ymmärrettävää, moraalia. Usko, Pyhä Henki, tai ilmoitus, Raamattu eivät ole välttämättömiä maallisen vanhurskauden, eettisten kysymysten ymmärtämisessä, mikäli halutaan olla luterilaisia.

    Joissakin kommenteissa, joissa Raamattu nähdään ennen muuta ihmisten välisten suhteiden tai yhteiskunnallisen elämän ylimpänä ohjenuorana. Tällainen painotus selvästi kalvinistinen, evankelikaalinen, jota muun muassa mainittu Pieperin dogmatiikka edustaa.

    Tai raamatun sitaattikeskustelu.

    Järki on sokea, mutta vain hengellisissä asioissa. Eettiset kysymykset eivät ole, ainakaan ensisijaisesti, uskon kysymyksiä, hengellisiä asioita, paitsi kalvinistisessa etiikassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • jorma ojala sanoo:

      Mikäli halutaan muodostaa kanta joihinkin ajankohtaisiin seksuaalieettisiin kysymyksiin, tulisi ottaa huomioon, että Luther laski ne kuuluvaksi yhteiskunnallisen vanhurskauden, toisin sanoen maallisen vanhurskauden alalle. >>> Kari-Matti

      Tästä voisi tietämätön luulla, että Luther piti haureuden harjoittamista / kristillistä elämää /hyveitä pelkkänä maallisen regimentin asiana, mutta ei asia niin ole. Kuuluaisassa kaksinnaimisen tapauksessakin perusteet olivat raamatulliset, vaikkakin heikosti.

      En menisi sanomaan Piperiä heräysliikevaikuttajaksi. Tuskin häntä tuntevat muut kuin evankeliset ja Luther-säätiöläiset.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Olet varmasti Jorma oikeassa.

      Pieperillä oli vaikutusta nimenomaan evankelisiin, ja nykyään varmaankin tähän lähetyshiippakuntaan. Onpa evankelisia ja lestadiolaisia myös verrattu ja rinnastettu, koska molemmista löytyy samaa pelastusvarmuutta ja evankeliumin vapaata julistusta. Evankelisuutta on totuttu pitämään herätysliikkeistä “luterilaisimpana”, mutta oliko/onko se sitä? Jotkut ovat nähneet evankelisuudessa tiettyä reformoitua mentaliteettia..? Kun taas lestadiolaisuus olisi erityisesti luterilainen liike, kun puhutaan nimenomaan uskonpuhdistajan itsensä teologiasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Olet tavannut useinkin aika tavalla rukata näitä sanomisiasi jälkikäteen. Niin tapahtui nytkin. Uskon, että 95% lestadiolaisista luulee Piperiä joksikin säveltäjäksi…

    Laestadiukselle tärkeintä Lutherin elämässä ja teologiassa oli vanhurskauttamisoppi ja se, että Luther on “sureksinut”. Tällä hän viittasi Lutherin kääntymiseen ja sitä edeltäneeseen ahdistukseen “tentatio”.. .

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Minähän olen jatkuvasti väärässä

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Ihan vain assoaiationa jonkun kommentaarin sivulauseeseen:

    Minusta on hyvä uskonkriteeri kyky kävellä vetten päällä. Siinä ei ole kyse siitä joko uskoo tai ei usko vaan siitä miten paljon uskoo. Tai sama vuorten mereen heittämisestä.

    On lohdullista että Jeesus kaipasi sellaista uskoa seuraajissaan mutta ei vaatinut sitä kuitenkaan vaan auttoi Pieterin ylös järvestä. Sehän sopii kaikille, yritetään kävellä mutta jos aikoo hukkua niin huutaa apua.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Tälläinen kirjoittelu on tosi hauskaa puuhaa. Sillä samoilla sanoilla on meille aivan eri merkityksiä. Niinpä väärinkäsityksiä sattuu yhtenään. Omistakin jutuista saa moni herneen nenään vain sen tähden, että on ymmärtänyt tekstini aivan väärin. Asioiden komminikoitiin kone kyllä sopii mainiosti. Sanoihin liittyviä tunteita kone ei kuitenkaan välitä aitoina ja oikeina. Tunteet muodostuu lukijan päässä. Samoin tulkinta. Vaatisi paljon syvällisempää mielipiteitten vaihtoa, jos todella tahdottaisiin johonkin vaikuttaa. Tosiasiassa nämä jutut taitavat kaikki hukkua johonkin somen sumuiseen hämärään. Ainoa hyöty niistä on siinä että saamme kertoa omia mielipiteitämme ja moittia muita. Näin saamme tuo aina kaivatun kokemuksen paremmuudesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vesa Ahlfors sanoo:

    Kimmo K. M. Pikkuaho: “Ne, jotka näyttävät pitävän Raamattua laki- ja asetuskokoelmana, unohtavat että alussa oli Sana, ja sana oli Jumala. Alussa siis oli Kolmiyhteinen Jumala, sitten Jumalan kansa, myöhemmin Kirkko. Kirkko oli ensin, sitten Raamattu.”

    Kirkkolaitos sai muotonsa vasta 100-200 vuotta Raamatun kirjoittamisen jälkeen.

    Ristiriitaista on ajatella, että uskoo sekä siihen, että Raamattu olisi kirjoitettu Jumalan pyhän hengen ohjauksessa, ja että jokin kirkkolaitos saisi määritellä mikä sen sisällöstä on nykypäivänä pätevää ja vakavasti otettavaa. Lisäksi kirkkolaitosten edustajien mielipiteet siitä poikkeavat toisistaan hyvin suuresti.

    Raamattu tuo sivuillaan esiin myös kieltoja ja varoituksia kristityille, että “ei tule mennä yli sen mitä on kirjoitettu”, ja “ettei siihen saa tehdä poistoja lisäyksiä”.

    Ilman Raamattu ihmisillä ei olisi mitään tietoa pelastuksen mahdollisuudesta, Jeesuksesta Kristuksesta, tämän lunnaista ja muistakaan Kaikkivaltiaan Jumalan JHWH/Jahve/Jehovan tahtoon ja päätöksiin liittyvistä asioista. Ei vanhan testamentin Messias lupauksista ja ennustuksista, ei Aabrahamille annetusta lupauksesta “siemenestä”, “jonka välityksellä kaikki maan kansakunnat tullaan siunaamaan” jne.

    Näin sivustaseuraajaa ihmetyttää toisinaan, miksi pappismiehet esim. TV:ssä ollessaan osoittavat varsin vähänlaista uskoa. Pitäisikö kirkkojen julkaista myös selvyyden vuoksi jokin typistetty laitos, jossa olisi van heidän pätevinä pitämänsä asiat? mahdolliselle kirkolliselle lukijallekin se voisi olla helpompaa, kun ei tarvitsi si pähkäillä mikä kohta on mitäkin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Edellisen kommentin viimeisen kappaleen lauseen piti kuulua: “Pitäisikö kirkkojen julkaista myös selvyyden vuoksi jokin typistetty laitos Raamatusta, jossa olisi van heidän pätevinä pitämänsä asiat.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola
    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit