Keskusteluun haastaminen ei ole riidan haastamista

Simo Juntunen kirjoitti Hengelliseen Kuukauslehteen pääkirjoituksen, jossa hän asiallisesti kuvasi tasa-arvoisen avioliittolain käsittelyn tämänhetkistä tilannetta. Lisäksi hän tiivisti luterilaisen käsityksen avioliittoon vihkimisestä ja avioliiton siunaamisesta. Kirjoituksen lopussa oli kolme särmää.

 

Ensiksikin hän sanoi ääneen sen, mistä kirkolliskokouksen taannoisessa päätöksessä oli kyse: Pari vuotta sitten kirkkomme otti merkittävän askeleen, päättäessään torjunnan sijaan avata oviaan rukoilemisen puolesta liittonsa solmineille samaa sukupuolta oleville pareille.

 

Toiseksi hän liittyi niihin teologeihin, joille laki on muuttuva ja uudistuva: Yhteiskunta, kirkko ja ihmiset muuttuvat. Myös käsitykset, arvot ja asenteet muuttuvat välillä tuskastuttavan hitaasti ja välillä pelottavan nopeasti. Mikä ennen oli kiellettyä, voi olla tänään sallittua ja mikä ennen oli sallittua, voi olla tänään kiellettyä. Keskeisen muutosvoiman tulisi olla aina rakkaus, joka haluaa asettua toisen asemaan, ottaa huomioon ja toimii lähimmäisen parhaaksi. Vaikka emme elä enää varsinaisessa sääty-yhteiskunnassa, tulisi muutoksia ohjaavana voimanna ja korkeimpana säätynä olla lähimmäisen rakkaus. Se avaa merkillisesti silmät ja ovet.

 

Ja kolmanneksi hän jätti ratkaisun suhtautumisesta lakialoitteeseen lukijalle: Miltä aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista näyttää lähimmäisen rakkauden näkökulmasta katsottuna sinun silmissäsi?

 

 

Tässä ei pitäisi olla mitään dramaattista. Kirjoitus edustaa kirkossa maltillista uudistusmielistä linjaa. Toisaalta kirjoituksella on nimenomaan kirkollisessa keskustelussa uutisarvo, koska se selvästi ja yksiselitteisesti kutsuu keskustelemaan asiasta ja jättää elintilan erilaisille näkemyksille. Ja tämä on uutta — ainakin herätysliikejohtajalta.

 

 

Heti ensimmäisessä kommentissa Mikko Suni haluaa nostaa tämän rinnalle Sanasaattajan tuoreen pääkirjoituksen. Hannu Kipon kirjoituksen pointti on, että lähimmäisenrakkauden nimissä ei saa kyseenalaistaa mitään Jumalan sanan kohtaa. Se, että kirjoituksessa puhutaan tasa-arvoisesta avioliittolaista jää tosin luettavaksi rivien välistä.

 

Tässä puolestaan ei ole mitään uutta. Olen lukenut saman argumentin Walter Trobischin kirjasta Rakkaus on tunne, joka on opittava lähes neljä vuosikymmentä sitten. Ja näitä kannantottoja mahtuu joidenkin herätysliikkeiden kirjoituksiin kolmetoista tusinaan. Ei sellainen kirjoitus ole uutinen!

 

 

Kun Kotimaa24:n toimittaja Johannes Ijäs esitti Juntuselle hänen oman loppukysymyksensä ja sai vastaukseksi, että jos Suomeen säädettäisiin sukupuolineutraali avioliittolaki, Juntunen olisi valmis kannattamaan sitä, että kirkko vihkisi ja siunaisi myös samaa sukupuolta olevat parit. Tähän Juntunen lisäsi: Toki itsekin pappina toimin niiden päätösten mukaan mitä kirkossa yhteisesti sovitaan. Jos päädyttäisiin johonkin toiseen ratkaisuun, sitten mentäisiin sen mukaan. Tämä menee askeleen pidemmälle kuin alkuperäinen kirjoitus.

 

 

Tämä on joillekin vaikeasti nieltävä näkemys. Timo Pöyhönen kirjoittaa: Kirkon vastapoolit tässä vain kirkastuvat entisestään; kohta ollaan niin etäällä, että yhteyden rakentaminen alkaa olla mahdotonta.

 

Mikä on mahdotonta? Sekö, että kirkon sisällä on tästä yhteiskunnallisesta ja teologisesta kysymyksesta kaksi eri näkemystä? Simo Juntunen ei ole työntämässä ketään pois. Eikä hän ole itse lähtemässä pois, vaikka kirkko ei tekisikään hänen kannattamaansa päätöstä.

 

 

Tähän reagoi Sakari Meinilä: Bloggaaja kirjoittaa [Haastateltu vastaa]: "Toki itsekin pappina toimin niiden päätösten mukaan mitä kirkossa yhteisesti sovitaan. Jos päädyttäisiin johonkin toiseen ratkaisuun, sitten mentäisiin sen mukaan, hän sanoo." Tässä ilmauksessa on jotain tuuliviirimäistä. Tähän kiteytyy yksi ohipuhumisen keskeisistä elementeistä.

 

On niitä, jotka eivät voi hyväksyä kuin oman totuutensa ja ajattelevat, että myös muiden pitäisi olla samanlaisia äkkivääriä. He ovat näyttämässä ovea jokaiselle, joka ei jaa heidän näkemystään ja kuvittelevat, että myös heille näytetään ovea.

 

Ja sitten on niitä, jotka haluavat palvella Kirkkoa, vaikka eivät olekaan samaa mieltä kaikista kirkon ratkaisuista.

 

 

Keskusteluun haastaminen ei ole riidan haastamista, mutta yritys tappaa keskustelu on.

 

12 kommenttia

  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Mikko, kyllä ne haastavat. Mutta onneksi Jeesus on voittanut ne kaikki ristillä. Meidän tulee vain pitää kiinni tuosta Jeesuksen hankkimasta voitosta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mikko Suni sanoo:

    Pyhä Henki toimii Jumalan sanan ja sakramenttien välityksellä ja hän muistuttaa/palauttaa mieleen kristityille Herran Jeesuksen, hänen elämänsä, tekonsa, sovituskuolemansa, riemullisen ylösnousemisensa ja opetuksensa opetuslapsilleen.

    Ilmoita asiaton kommentti