Ketä kiinnostaa?

Miksi sekularisoituneessa yhteiskunnassa puhutaan näin paljon uskonnosta?

Maaliskuun alussa ilmestyi mielenkiintoinen Galileo tyrmässä ja muita myyttejä tieteestä ja uskonnosta (Kirjapaja 2015). Tohkeilevan esittelytekstin takana on sinällään asiallinen, mutta lähtökohdiltaan erittäin hyvin amerikkalainen keskustelu uskontoon ja tieteeseen liittyvistä käsityksistä. Veli-Matti Huhdan arvion teoksesta voi lukea tämän päivän Kotimaasta.

En ole ehtinyt lukea kirjaa kokonaan, mutta sen lähtökohta herättelee ajatuksia. Kirjan johdannossa mainitaan erikseen sekä toimittajan että 12 artikkelin kirjoittajan olevan vakaumukseltaan joko ateisteja tai agnostikkoja. Heistä monella mainitaan kuitenkin olevan jokin linkki uskonnollisuuteen esimerkiksi lapsuuden perheen kautta.

Kirja haastaa pohtimaan, miten maailmankatsomukselliset lähtökohdat vaikuttavat tapaan ja halun omaksua tietoa. Faktat on helppo sivuuttaa, kun niille löytyy sopiva leima. Tätä kuvaa hyvin Lesley Cormackin artikkelissaan esittämä toteamus keskiajan ajattelua koskeneesta keskustelusta 1800-luvulta: ”Kriitikot ohittivat nämä mielipiteet pelkkänä apologiana.” Sama toimii myös toisin päin.

Ennen kuin kirjan perusteella alkaa julistaa kristinuskon älyllistä riemuvoittoa, kannatta pysähtyä pohtimaan myyttien purkamisesta seuraavia johtopäätöksiä. Mitä esimerkiksi todistaa, että keskiajan kristityt eivät todella opettaneetkaan maan olevan litteä? Mitä todistaa, ettei evoluutioteorian isä Charles Darwin ollutkaan ateisti? Mitä todistaa, ettei Albert Einstein uskonut persoonalliseen Jumalaan?

 

Suomenkielisen laitoksen kustantaja on maan suurin uskonnollisen ja uskontoaiheisen kirjallisuuden kustantaja. Suomennuttaja on kristinuskon ja tieteen ja uskonnon suhteisiin keskittyvä areiopagi.fi -verkkosivu ja Areiopagi ry.

Kysyin viime viikolla pidetyssä seminaarissa sivuston ylläpitäjiltä, onko se luonteeltaan apologeettinen eli kristinuskoa puolustava. Vaikka sivuston toinen päätoimittaja Miikka Niiranen ei sanaa hyväksynytkään, itse asiaa hän ei kieltänyt. Sivuston monilla kirjoittajilla on myönteinen suhde uskontoon, mikä näkyy lähestymistavoissa. Sivuston ohjausryhmässä on lähinnä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon edustajia ja muutama kristillisestä vakaumuksestaan tunnettu tutkija.

Tekeekö sidonnaisuus uskonnolliseen maailmankatsomukseen sivustosta lähtökohtaisesti älyllisesti epärehellisen?

Haluaisin ajatelle, ettei välttämättä. Oman ajattelumaailman kriittinen arviointi ja uskonnollinen vakaumus eivät välttämättä ole ristiriidassa keskenään. Kovin intellektuellina en osaa pitää näkemystä, jonka mukaan uskonnollisuus aina ja kaikissa muodoissaan olisi älyllistä epärehellisyyttä. Tällaiseenkin ajatteluun olen törmännyt.

Oli uskonnosta ja uskonnollisista käytänteistä mitä mieltä tahansa, ne ovat merkittävä osa inhimillistä kulttuuria. Ne eivät kosketa kaikkia, mutta silti niitä on hyvä tuntea.

 

Tässäpä analogia uskonnon aktiiviselle vastustajalle: Vaarallista bakteeria vastustava lääkäri ei vähättele bakteerin merkitystä. Sen sijaan lääkäri käyttää kaiken tarmonsa löytääkseen kaiken mahdollisen, oikean ja tasapuolisen tiedon bakteerista.

Luonnollisesti analogiaa on kohtuullisen vaikea venyttää uskonnollisen ihmisen näkökulmaan. Tosin jos haluaa luoda kielteisen kuvan uskonnosta, venyttäminen on helppoa.

Kiinnostavuus ja henkilökohtaisen elämän merkityksellisyyden kokemuksiin linkittyminen eivät siis välttämättä kuulu yhteen. Tiedollisesti tasapainoisen tiedon etsiminen ja omien asenteellisten lähtökohtien tutkiskelu on hyvä lähtökohta keskustelulle mistä tahansa kiinnostavasta aiheesta.

 

Muuten. Uskonnon suvaitsemista ja ihmisen rehellisyyttä käsittelevän esseeni voi lukea tänään ilmestyvästä Kotimaasta.

Kirjoittaja

Joona Raudaskoski
Joona Raudaskoski

Valtiotieteen ja teologian opiskelija: viestintä ja uskonnonfilosofia. Ongelmia tarkennuksessa, kameralla ja ajatuksilla. Blogissa myöhään heränneitä ajatuksia opiskelijan todellisuudesta. Twitterissä @raudaskoskij