Ketä kiinnostaa?

Seurakuntavaalit on käyty ja seuraavaksi on jälkipyykin vuoro. Äänestysprosentin pienenemisestä on odotettavissa selityksiä, jotka todennäköisesti muistuttavat suomalaisten urheilijoiden ja valmennusjohdon selityksiä suurkilpailujen jälkeen. Kirkko on puun ja kuoren välissä. Yhtäältä kirkon organisaatio vaatii kunnallisvaalien kaltaista vaalisysteemiä, muita toisaalta suuritöinen ja kallis vaali julkisuuskampanjoineen on täysin ylimitoitettu suhteessa vaalin todelliseen merkitykseen. Valituilla luottamushenkilöillä ei lopultakaan kovin suurta vaikutusvaltaa ja todellista päätöksentekoraamia ole. Viidentoista pintaan asettuva äänestysprosentti on todennäköisesti aika kohtuullinen siihen nähden, mihin vaalissa voi vaikuttaa.

Äänestysaktiivisuuden ohella havahduin miettimään ehdokasasettelua. Keitä kirkko kiinnostaa niin paljon, että asettuvat ehdolle? Ja ketkä äänestäjiä kiinnostavat niin paljon, että tulevat valituiksi? Kotiseurakunnassani kaksi neljästä valtuustoon valitusta on teologeja. Seurakuntaneuvoston 14 jäsenestä vähintään kahdeksalla on teologinen tutkinto tai koulutus muuhun kirkolliseen työhön. Kaikki kunnia ehdokkaille ja valituille, mutta kyllähän tämä jotain kertoo siitä, ketä kiinnostaa. Maallikkous ei taida luterilaisessa kirkossa olla kovin kummoisessa hapessa!

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Tuskinpa kirkko liikaa käytti rahaa vaaleihin, päinvastoin. Nytkin tuli valituksia: ettei tiedetä, missä äänestyspaikka on eikä tiedetty kuulemma ehdokkaista tarpeeksi.

    Mutta tämä ei poista ehkä suurinta ongelmaa: että nuorisomessuista yms ovat päättämässä 50-65-vuotiaat, jotka eivät nuoremmista juuri tiedä. Kirkko on vanhentunut ja jäänyt ajastaan jälkeen!

    Alle 30-vuotiaille pitäisi ehkä myöntää 2 ääntä, tai tehdä kiintiöt.

  2. Helena Holmberg :”Alle 30-vuotiaille pitäisi ehkä myöntää 2 ääntä, tai tehdä kiintiöt.”

    Muistuttaa vähän samanlaista mielipidettä, jonka joku ”julkkis” sanoi 70-luvun huumassa: ”Edskuntaan ei pitäisi valita yli 30-vuotiaila.” Tosin saman ”aatesuunnan” julkkis esitti 90-luvun lamassa, että äänioikeus tulisi poistaa alle 25-vuotiailta. Mihin perustuu ajatus siitä, että me vanhemman ikäluokan ihmiset emme ”nuoremmista juuri tiedä”?

    • Mihin perustuu ajatus siitä, että me vanhemman ikäluokan ihmiset emme “nuoremmista juuri tiedä”?

      Tuossapa hyvä kysymys. Meillä ”vanhemman” ikäluokan edustajilla on omat lapset nyt ikähaarukassa 25-40 vuotta, joten me tiedämme hyvinkin paljon esim. heidän näkemyksistään. Tiedämme myös ikäluokan 10-20 vuotta ikäluokan näkemyksistä, sillä osa lapsenlapsistamme edustaa tuota ikäluokkaa.

    • Tosiasiassa emme tiedä mitään nuorempien ikäluokkien maailmasta ja ajattelusta.

      Minulla oli työelämässä ilo tehdä asiantuntijan töitä myös nuorten hyvin koulutettujen, motivoituneiden ja kaikin puolin positiivisten kollegoiden kanssa. Vaikka työtehtävien hoitaminen sujui esimerkillisesti opin, että kuuluin aivan eri ikäpolveen, jolla oli aivan erilainen maailmankuva ja ajatusmaailma. Saman olen oppinut lapsen jalastenlasten kanssa. Ja hyvä niin.

      Seurakunnassa, kuten muuallakin, tarvitaan kaikkien ikäpolvien edustajia, niin nuoria kuin meitä ikääntyneitä känttyjäkin.

    • Bergroth: ”Tosiasiassa emme tiedä mitään nuorempien ikäluokkien maailmasta ja ajattelusta.”

      Ihan oikeasti olet tietysti oikeassa, mutta vielä enemmän minun ikäluokkani vanhemmat (viime vuosisadan ensimmäisellä kymmenellä syntyneet) olivat pihalla ikäluokkani ”lättähattujen ja surinasussujen” ajattelusta ja maailmasta, kuin minä omien poikieni ajatuksista.

      Niinhän se menee polvesta toiseen, että nykyajan nuoriso on aina kauheeta ja huonotapaista. Ei se sen huonotapaisempaa ole kuin 50 – 60 vuotta sitten. Pikemminkin parempaa.

  3. Kopioin sivustolta http://www.elisa.net/lehdet-seurakuntavaalien-aanestys-aiheutti-sekaannusta-tuhansia-aania-hylattiin/ uutisen: ” Savon Sanomien mukaan kirkkovaltuustovaaleissa hylättiin koko maassa yli 8 200 ääntä. Monissa itsenäisissä seurakunnissa hylättyjä ääniä ei kuitenkaan ollut lainkaan.”
    Tämä se jos mikä lisää äänestyshalukkuutta, jos asia vielä seuraavien vaalien aikaan muistetaan

Kirjoittaja

Risto Voipio
Risto Voipio
Helsinkiläinen juristi ja KTT h.c., joka toimii useiden apuraha- ja kulttuurisäätiöiden ja yhteisöjen puheenjohtajana tai vastuuhenkilönä.