Kettu ja kilpikonna - kybersotaa?

Maailma on muuttunut nopeasti. Monissa maissa perinteiset valtapuolueet ovat menettäneet asemiaan populisteille. Tyytymätön keskiluokka on lähtenyt kaduille mellakoimaan. Kun yhä useammat ovat menettämässä toivon paremmasta tulevaisuudesta, ovat he valmiit nostamaan valtaan vahvan johtajan, joka lupaa palauttaa hyvät ajat ja tuoda järjestyksen.

Useiden havainto muutoksesta pitää sisällään kärjistyneen keskustelun, poliittisten laitojen polarisoitumisen, voimapolitiikan paluun ja sääntöpohjaisen järjestyksen rapautumisen sekä suurvaltojen välisen jännityksen lisääntymisen. Entä jos nämä asiat liittyvätkin yhteen?
- - -
Media muovaa ympäristöä. Ihmisiin vaikuttaminen on muuttunut dramaattisesti sen jälkeen, kun jokaisella on kädessään käyttöliittymä. Tätä vaikuttamista tekevät markkinoijat myydessään tuotteitaan ja poliittiset puolueet myydessään aatteitaan. Mutta myös valtiolliset toimijat tai terroristijärjestöt muovatessaan kohteitaan haluamaansa suuntaan.

Aseellinen taistelu on vain neljäsosa sodankäyntiä. Esimerkiksi ISIS on hyödyntänyt mielipidevaikuttamista ja saanut kymmenet tuhannnet ryhtymään vierastaistelijoiksi.

Maiden rajat eivät estä informaatiovaikuttamista joka voi heikentää kansallista turvallisuutta. Siinä tarkoituksessa vieras valtio voi yrittää murentaa toisen maan kansalaisten luottamusta ja yhtenäisyyttä levittämällä sähköiseen mediaan omaa tarkoitustaan tukevaa viestiä.

Usein kyse on pehmeästä vallankäytöstä mediaan. Oletko viime vuosina nähnyt uutisia Tiibetistä tai Taiwanista? Entä kiinalaisesta uudestavuodesta. Jotkut aiheet tuntuvat häviävän näkyvistä samalla kun toiset aiheet tulevat tilalle.
- - -
Virolainen Raul Rebane puhui viikko sitten Itämeren alueen sotilaspapeille. Hän aloitti hauskalla esimerkillä ketusta - oma nimensä merkitsee kettua: kettu näyttää kilpikonnalle innostavaa videota, jossa kilpikonnat lentävät vapaasti taivaalla. Se on tosin mahdollista vain, koska lentävät kilpikonnat ovat antaneet pois kömpelön ja painavan kilpensä. Kilpikonna uskoo lopulta voivansa lentää kun on nähnyt videon riittävän monta kertaa sosiaalisessa mediassa. Kilpikonna riisuu kilpensä - ja samassa hetkessä kettu hotkaisee puolustuskyvyttömän kilpikonnan.

Mikä on sadun opetus, kysyy Aisopos?
Vastaus sisältyy kolmeen kysymykseen:
1. mikä on jatkuvasti toistettu lupaus tai muu myönteiseltä kuulostava viesti - joka tosin on vastoin todellisuutta?
2. mikä on kilpi, joka on lupauksen täyttymisen esteenä?
3. mikä on kettu?
- - -
Massamedia tykittää viestiä periaatteella "yhdeltä monille" ja
muovaa oman valtavirtayleisön yhtenäisyyttä, koheesiota. Näin esimerkiksi luodaan jatkuvasti uusia tarpeita, jotka työntävät ihmisiä kuluttamman aina lisää uusia asioita.

Massamedian rinnalla toimii hienovaraisemmin mikromaalittaminen. Tuhannet kybertoimijat tai botit eli robotit lähettävät kohdennettua viestiä sosiaalisessa mediassa profiloiduille henkilöille tavoitteena esimerkiksi vaikuttaa vaalitulokseen. Kyse on suuresta datasta ja numeroista. Toimintatapoina ovat esimerkiksi
radikalisoida marginaaliryhmiä, synnyttää jännitteitä, luoda kaaosta ja viivyttää päätöksentekoprosesseja.

Vaikuttaminen on ilmeisen tuloksellista. Sitä helpottaa se, jos monet lähtevät toistamaan viestiä. Näin he - useimmiten tietämättään - tulevat itse informaatiovaikuttamisen välineiksi. Kylmän sodan aikana puhuttiin hyväntahtoisista hölmöistä.
---
Yhteiskunta ei ole onneksi suojaton kybervaikuttamiselle. Onhan kilpikonnallakin kilpi - ennen kuin antaa sen pois.

Psykologisen puolustuksen perustana ovat yhteiset arvot, kuten demokraattiset vapaudet, uskonto, perheinstituutio, vastuullisuus, luotettavuus, ahkeruus, lähimmäisestä välittäminen. Näiden varaan nimittäin rakentuvat riippumattomuus, omanarvon tunto,
kulttuurin elinvoima, sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, yhteiskunnan yhtenäisyys ja maanpuolustustahto,
sekä viestintäympäristön laatu.

Henkistä maanpuolustusta uhkaavat kuitenkin mahdollisen vastustajan yritykset horjuttaa arvoperustaa syöttämällä mediaan massiivisesti sitä murentavaa viestiä, kuten:
1. Erilaisia tulkintoja historiasta
2. poliittisen systeemin tasapainon horjuttaminen
3. taloudellinen paine
4. tyytymätömyyden siemenien kylvö vähemmistöjen keskuuteen - jonka jälkeen nämä vaativat äänekkäästi oikeuksiaan. Vastavaikutuksena toinen laita pöyristyy ja protestoi.
5. kyber, teknisten verkkojen toiminnan häiriöt
6. kansallisten myyttien murtaminen. Esimerkiksi Talvisodan muistaminen tai sotilasvalan "uskonnollinen kuorrutus" voidaan leimata paheksuttavaksi nationalismiksi.
- - -
Monikulttuurisuus ja suvaitsevaisuus ovat avoimeen ja demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvia, kannatettavia asioita. Mutta niitä saatetaan esittää myös perusteiksi luopua omasta identiteetistä ja arvopohjasta - suojaavasta kilvestä. Silloin vaatimusten takana saattaakin olla kettu, joka on saanut äänitorvekseen sosiaalisen median huutokuoron.

Miltä esimerkiksi näyttää entisen sisäministerin joutuminen julkisuudessa sylkykupiksi ja jonka väitetään kaapanneen kristinuskon itselleen?
- - -
Lisäys 24.8.2019. Seuraavaksi käytän roimasti mielikuvitustani: Teollisuushallin kahvihuoneessa poksautetaan halpa shampanjapullo ja kaadetaan kuohuvaa kahvimukeihin.

Bottitehtaan nörtit katsovat ylpeinä tussitaululle. Siinä on sanan "Finland" alla ollut viiden vuoden ajan neljä kohdetta: perheet, koulu, kirkko ja media.

Kohteita ei ole valittu sattumalta. Ne ylläpitävät arvoja ja tuovat kestokykyä yhteiskunnalle - Erityisen tärkeitä asioita, kun puolustus perustuu asevelvollisuudelle.

Kunkin sanan perään on piirretty punaisella tussilla yksi, kaksi tai kolme kukkaa tavoitteen saavuttamisen mukaan: Miehen ja naisen ydinperhe on saatu näyttämään vanhentuneelta, avioituvuus ja syntyvyys on saatu ihan mukavaan laskuun.

Koulujen työrauha ja oppimistulokset ovat niin ikään kivassa laskussa, erityisesti poikien osalta. Se ennakoi lupaavia lukuja syrjäytymiskehityksessä ja asepalveluksesta raakattujen osalta.

Kirkko on ihan kiitettävästi kompuroinut seksikysymyksissä ja jättänyt syrjemmälle varsinaisen sanomansa, ettei vaikuttaisi kenestäkään ikävältä.

Samoin media on saatu keskittämään viestinsä marginaalisten ryhmien oikeuksiin. Tämä on mukavasti boostannut syrjäseutujen ja ruostevyöhykkeen tyytymättömyyttä niin että oikeistopopulistit ovat nousseet selvästi suurimmaksi puolueeksi. Harmi vain, että suomalaiset ovat niin maltillisia. Siksi mellakoimaan on saatu vain kourallinen uusnatseja ja vähän enemmän viherpunaisia anarkisteja.
- - -

Nörttien mielissä kaihertaa kuitenkin, ettei tässä ole koko kuva. Eivät he ole yksin saaneet tätä aikaan, läheskään. Siksi skumppa tahtoo valua väärään kurkkuun. Viides kolonna - monet koulutetut nuoret naiset ja miehet ovat asettuneet tiukasti samaan ruotuun heidän kanssaan kuin kompassineulat ja toistavat heidän sanomaansa.

Vielä enemmän heitä mietityttää se, että ylivomainen enemmistö on säilyttänyt sitkeästi suomalaiset, elämää ylläpitävät arvot. - Suomalainen on suomalainen vaikka voissa paistais. Yhdeksän kymmenestä arvostaa korkealle puolustusvoimia ja yli 70% on valmis puolustamaan maata aseellisesti.

Tussitaululle pitää kirjoittaa tavoitevuosia vielä kauas eteenpäin. Kestävätkö he tällä kyberrintamalla itse vielä niin pitkään?

13 kommenttia

  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Piispa: “Henkistä maanpuolustusta uhkaavat kuitenkin mahdollisen vastustajan yritykset horjuttaa arvoperustaa syöttämällä mediaan massiivisesti sitä murentavaa viestiä, kuten: 1. Erilaisia tulkintoja historiasta.”

    Suomella itsellään on erilaisia tulkintoja, kuten valkoisten ja punaisten historia. Voittajat kirjoittavat historian. Kun oli pentuna koulussa, niin ainoa opetettu historia oli valkoisten historia. Vasta aikuisiällä havahtui siihen, että oli ollut neuvostoliittolaisen historiankirjoituksen uhri. Mannerheim ei ollut pelastaja, vaan saksalaisten avustama teurastaja, mikä huipentui Hennalan mies-, nais- ja lapsimurhiin. Oli siten luontevaa, että Mannerheim oli natsien asevelikumppani. Ennen toista maailmansotaa ryssä oli ryssä, vaikka voissa paistaisi, ja oli siksi oikein, että ryssältä otetaan maat pois Suur-Suomen tarpeisiin. Leningradin saartorenkaaseen Suomi osallistui Saksan aseveljenä. Suomella oli omat keskistysleirinsä epäpuhtaille vihollisille, kuten Saksalla.

    Kirkon osuus sotapropagandassa oli merkittävä. Käytiin pyhiä sotia. Kun olen lukenut kenttäpiispan blogeja, niin on kuin menneen maailman propaganda nousisi haamuna haudastaan. Sama osoite, mutta aikaan sopiva sanoitus. Piispa on kieltämättä etevä tekemään propagandaa saduista.

    Piispa: “Miltä esimerkiksi näyttää entisen sisäministerin joutuminen julkisuudessa sylkykupiksi ja jonka väitetään kaapanneen kristinuskon itselleen?”

    Vaikka Venäjää ei saa sanoa Venäjäksi, niin mikä estää sanomasta entisen sisäministerin nimeä?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Tapio, kiitos kommentista. Tuohon luetteloni kohtaan 5 “teknisten verkkojen toiminnan häiriöt” on ollut tällä viikolla aktiivisuutta erityisesti turvallisuustoimijoita vastaan, kuten Hesari on uutisoinut. Näyttöä ilmiöstä on siis jopa julkisuudessa. Mitä tulee kenttäpiispan rooliin, niin se on tukea puolustusvomien henkistä ja eettistä toimintakykyä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Mikäli piispa tarkoittaa entisen sisäministeri Päivi Räsäsen joutumista sylkykupiksi, niin sylkykupiksi hän teki Prideen osallistujat. Enemmän kuin Räsänen sai Hussein al-Taee päälleen kuraa eikä kukaan ole häntä omien havaintojeni mukaan puolustanut. Hussein al-Taeella ei ole Räsäsen pieni lauma -korttia, jonka voi nostaa esiin tarpeen vaatiessa, samoin kuin tekevät esikoislestadiolaiset tai muut absoluuttisen oikeaoppiset uskonnolliset ihmiset. Kun Raamatulla perustellaan pyhää sotaa tai seksuaalisten vähemmistöjen sortamista, niin silloin Raamattu on propagandan väline, pistin.

      Sarjasta Minä ja Mannerheim. Kohtasin ensimmäisen kerran Mannerheimin penskana kirkossa, jonka parhaalle paikalle oli ripustettu ylipäällikön päiväkäsky. Ihmettelin suuresti, mitä sotapäällikön päiväkäsky tekee kirkossa. Ihmettelen edelleen. Mitään loogisia perusteita asialle en ole matkan varrella kuullut. Enkä voi kuullakaan, mikäli kirkkoa pidetään Kristuksen kirkkona. Mannerheimin päiväkäsky kirkossa on propagandaa, jonka kautta sekä kirkko että valtio- ja sotilasmahti sidotaan yhteen seurakuntalaisten mielessä. Samaa aivopesua tehdään niin idässä kuin lännessä. Ja samalla metodilla vääristellään omaa historiaa.

      Onneksi Suomen historia on kokenut jonkinlaisen uskonpuhdistuksen. Vanha valkoinen valta nousee kiivaasti historianpuhdistajia vastaan, minkä viimeisin näytös on suomalaisten SS-miesten tekojen kieltäminen. Niin kuin SS-miehet olivat rähmällään natsiaatteen edessä, niin oli myös luterilainen kirkko.

      http://vintti.yle.fi/yle.fi/mot/sivut/Content81E10.html

      mistä lainaus: “Suomalaislapsille opetettiin pyhäkoulussa, että juutalaisten isä on ”perkele”.”

      Se on Lutherin opetusta, Juutalaisista ja heidän valheistaan -kirjasta. Tässä on muuten sama teema kuin Päivi Räsäsen Raamatun lainauksessa Prideä vastaan. Niin Luther kuin Räsänen irrottavat kontekstista yksittäisiä lauseita ymmärtämättä kontekstia tai tahallaan vääristävät. Yksittäisen jakeen perusteella niin Räsänen kuin Luther on raamatullinen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Kiitokset Pekka Särkiölle taas yhdestä ajatuksia herättävästä ja tasapainoisesta blogista.

    Pari repliikkiä Tapio Tuomaalalle. Minne muualle olisi 1940-luvun Suomessa sopinut laittaa suurten joukkojen nähtäväksi kaikille Suomen äideille annettu Mannerheimin päiväkäsky vapaudenristeineen kuin kirkkoihin, minne kokoonnuttiin sankoin joukoin sekä jumalanpalveluksiin että sankarihautajaisiin? Ihan riippumatta siitä, mitä kirkon pitkästä symbioosista valtiovallan kanssa ajatellaan? Osuuskauppojen ilmoitustauluilleko tai kunnantalojen seinille?

    Yksittäisten tekstiyhteyksistä irrotettujen ja tarkoitushakuisesti vähän väännettyjen raamatunlauseiden avulla voidaan todella “todistaa” ihan mitä vain. Ei vähiten Raamattua ja uskonnollista kielenkäyttöä ja antiikin retoriikkaa tuntemattomien käsissä. Johanneksen evankeliumissa Jeesus todella sanoo juutalaisten vastustajiensa olevan “lähtöisin saatanasta” (8:44). Tämän jälkeen Jeesusta sanottiin “samarialaiseksi” ja hänessä olevan “paha henki.” Minä en kyllä rohkenisi sanoa Lutherin (tai Päivi Räsäsen) tahallisesti irrottaneen raamatunlauseita yhteyksistään. Ihan riippumatta siitä, onko heidän kanssaan kaikesta samaa mieltä vaiko ei. Tässä ei ole tilaa pohtia kummankaan raamatuntulkintaa ohjaavia periaatteita. Lutherin osalta siinä tiivistyy 1400 vuoden vankka kokemus sekä oman aikansa yliopistojen huippuosaaminen yhdistyneenä syvään hengelliseen ymmärrykseen. Hyvässä (ja pahassa.)

    Kannattaa huomata, että Lutherin surullisen kuuluisasta vanhuuden teoksesta tehtiin natsien toimesta tarkoitushakuinen supistelma, jota Suomessakin on viime vuosina levitetty nettikirjakauppojen välityksellä. Kannattaa tutustua alkuperäisteoksen, jotta asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Tällä en tietenkään puolusta sitä vastenmielistä juutalaisvastaisuutta, jopa harhaista sellaista, johon monet suomalaisetkin hengenmiehet syyllistyivät aikanaan yksipuolisen raamatuntulkinnan vuoksi. Enkä Lutherin sapekkaita ehdotuksia. SS-pataljoonan historiasta ei ole vielä sanottu “viimeistä” sanaa. Annetaan tutkijoiden tehdä työnsä rauhassa. Ei ole oikein syyllistää kollektiivisesti heitäkään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Tapio Tuomaala nosti esille Mannerheimin päiväkäskyn Suomen äidille sotapropagandana sekä osoituksena kirkon ja valtion epäpyhästä liitosta. Marko Sjöblom aiheellisesti esitti toisen näkökulman asiaan.

    Vaikka Mannerheimin päiväkäsky ei liitykään välittömästi aiheeseen nykyajan kybersodasta, kommentoin sitä muutamalla ajatuksellla. Kyseinen päiväkäsky syntyi erään reservin vänrikin aloitteesta – hän oli muuten ministeri Anneli Tainan isä. Mannerheim antoi päiväkäskyn äitienpäivänä 1942.

    Aloitteen tarkoitus oli tunnustuksen antaminen kaikille äideille, joilta sota oli vaatinut paljon. Monen äidin osaksi tuli menettää poikansa tai lastensa isä.

    Tämä ylipäällikön päiväkäsky on hyvä nähdä oikeassa, aikahistoriallisessa valossa, jolloin Suomen vastaisessa sotapropagandassa Mannerheim maalattiin tunteettomaksi maansa kansalaisten teurastajksi, joka riisti lapset äitiensä rinnoilta.

    Suomessa vaikutti oppositio, joka vaati maan ehdotonta antautumista. Keväällä 1944 edessä oli vielä Puna-armeijan suurhyökkäys ja läpimurtoyritys.

    Kesä 1944 vaati äärimmäistä kestokykyä. Yleiseen moraalin murtamiseen, esimerkiksi äideille kohdistettu propaganda, olisi voinut onnistuessaan ja tappiomielialan levitessä heikentää kesän 1944 puolustusta. Näin ei 75 vuotta sitten onneksi käynyt.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Juuri näin, Pekka Särkiö. Lisään vielä sen, että Saksan maaseudulla oli 1800-luvulla käytäntönä kiinnittää kotikirkossa olevaan tauluun seurakunnan edesmenneiden sotaveteraanien kunniamerkit. Tapa hävisi, kun tunnottomat kunniamerkkien keräilijät varastivat ne kokoelmiinsa 🙁 Monessa Suomen kirkossa oli aikanaan kehystettynä myös keisarien hallitsijanvakuutukset tai 1789 vuoden Yhdistys- ja vakuuskirja eli yksi keskeisimmistä perustuslaeista sekä kuninkaallisia kehotuksia kiitosjumalanpalveluksen pitoon valtakunnan vihollisista saatujen voittojen jälkeen. Mannerheimin päiväkäskyn sijoittaminen kirkkoon vapaudenristeineen yhdistää siis keskenään useampia vanhoja traditioita, vaikka kyse on toki 1930- ja 1940- lukujen koti – uskonto – isänmaa -kolminaisuuden ilmentymästä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Professori Janne Saarikivi on hienosti tiivistänyt saman asian, jota koetin kommenteilleni avata: me emme valinneet uskontoa ja isänmaata, vaan uskonto ja isänmaa valitsi meidät. Siten emme valinneet Lutheria, vaan saimme Lutherin äidinmaidossa, vaikka emme koskaan edes tietäisi Lutherista muuta kuin nimen koulukirjassa.

    Lutherin uskonpuhdistus oli tervetullut, mutta hänen teologiansa ei mene yksi yhteen apostolien kirjeiden kanssa. Yhtä lailla oikeaa on katolisen kirkon vanhurskauttamisopissa kuin Lutherin. Ja jos minun pitäisi valita kirkko sillä perusteella, että se todellakin on Kristuksen kirkko, niin valinta olisi katolisuus. Näin siksi, että katolinen kiirastuli on enemmän Raamatun mukainen kuin luterilainen opetus helvetistä ja kadotuksesta. En ihmettele, miksi esim. Seppo A. Teinonen kääntyi katolisuuteen. Muitakin löytyy.

    On luonnollista, että jokainen kansa ja sen uskonto puhdistaa itseään ja selittää parhain päin ongelmansa. Liiallinen nationalismin korostaminen luiskahtaa kuitenkin huomaamatta kansankiihotukseksi. Historia on pääosin kertomusta siitä, miten tuhoisaa nationalismi on?

    Arvostan sitä, että Pekka Särkiö laittaa itsensä likoon kerta toisensa jälkeen blogeissaan. Muut piispat eivät astu kansan keskuuteen ja vastaa kansan kysymyksiin. Alan olla sitä mieltä, ettei heillä ole antaa vastauksia. Se on surullista, sillä luterilaisella kirkolla kansankirkkona on ainutlaatuinen asema kertoa, että kun kaikki armahdetaan, niin kaikki pääsevät taivaaseen. No, tulen läpi jokainen, uskova tai uskomaton, tekojensa mukaan. Mutta mikä parku tästä syntyykään Lutherin opetuslapsissa. Lutherin patsas pitäisi kaataa, jotta terve oppi pääsisi sisään. .

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Kyllä, Pekka Särkiöllä on rankaa osallistua keskusteluun kipeistäkin asioista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Korhonen sanoo:

    Pitkä, kaunopuheinen ja kiinnostavakin kirjoitus. Taktiikka ja viesti muistuttavat valitettavasti tapaa, jolla muuan professori Puolimatka käy parhaillaan ristiretkeään uhreja saalistavia sukupuolihirvityksiä vastaan.

    Pari selkeää virhettähän tuossa on. Suomessa ei “yhteisiin arvoihin” kuulu uskonto. Onpa suorastaan vaikea keksiä asiaa, josta olisi niin paljon erimielisyyttä kuin siitä. “Entisen sisäministerin joutuminen julkisuudessa sylkykupiksi” menee jo rempseästi (tahattoman?) huumorin puolelle.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Risto, eikö uskonto muodossa uskonnonvapaus ja mahdollisuus uskonnon harjoittamiseen kuulu yhteisiin arvoihin? Mitä tulee kansanedustaja Päivi Räsästä koskeviin nostoihin mediassa jo hänen kaudellaan ministerinä Kataisen hallituksessa 2011-2015: olisiko jollain vieraan vallan toimijalla voinut olla intressiä asiassa, sekä mahdollisuutta vahvistaa negatiivista häntä koskevaa uutisointia kybervaikuttamisella? On otettava huomioon, että sisäministeriön vastuualueeseen kuuluvat esimerkiksi rajavalvonta ja sisäinen turvallisuus.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      Pekka, en ole arvelemasi henkilö. Nimessäni on se onnellinen ominaisuus, että kaimoja on ihan tuhottomasti. Kun en ole julkisuuden henkilö, henkilöllisyyttäni on hankala löytää netistä;)

      Uskonnonvapaus on tärkeä asia, ja Suomessa se toteutuu kenties parhaiten maailmassa. Valitettavasti vapaus uskonnonharjoittamiseen osallistumisesta ei vielä toteudu yhtä hyvin. Onneksi kehitys siinäkin on nopeaa ja myönteistä. Siis: vapaus (myös uskonnon-) kuuluu suomalaisten yhteisiin arvoihin, uskonto ei. Jopa kristinuskon suhteen tuo näkyy tilastoja vilkaisemalla, muista uskonnoista puhumattakaan.

      Päivi Räsänen edustaa näkemyksineen ja uskomuksineen hyvin pientä osaa suomalaisista. Hänen mielipiteensä ja näkemyksensä ovat usein vahvasti ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen arvojen kanssa. Siksi ei ole lainkaan ihmeellistä, että häntä toisinaan myös kritisoidaan vahvasti. En kutsuisi tätä sylkykupiksi joutumiseksi.

      Pohtimasi kybervaikuttaminen on tärkeä ja meilläkin valitettavan ajankohtainen asia. En pidä Kristillisdemokraatteja tai Räsästä kovin kiinnostavana vaikuttamiskohteena, koska heidän poliittinen merkityksensä on häviävän pieni. Toisaalta kristilliset ääriryhmät meilläkin saattavat yhdistää voimansa isompien populistiporukoiden, kuten Perussuomalaisten, kanssa. Siinä olisi minusta ilmeinen kohde taholle, joka haluaa hämmentää suomalaista poliittista kenttää ja manipuloida kansalaisten mielipiteitä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Kiitos kommentista. Pahoittelen, että sotkin toiseen henkilöön. Olen samaa mieltä, että eräiden herätyskristittyjen ja oikeistopopulistien lähentyminen voisi olla teoriassa jollekin taholle kiinnostava asia mielipidevaikuttamisen kannalta.

    Jos tarkoitit uskonnonvapaudella ennen kaikkea vapautta (pois) uskonnosta, on se ollut eräiden totalitarioiden näkökulma, jonka tehoa on vahvistettu työntävillä tekijöillä, esimerkiksi karsimalla uskontokuntiin kuuluvien oikeuksia tai tekemällä heistä epähenkilöitä.

    Mitä tulee Päivi Räsäsen kiinnostavuuteen aikanaan hallituksen jäsenenä mustamaalauksen kohteena, ei mielestäni liity hänen kristillisyyteensä tai edes puolueen puheenohtajuuteensa vaan virkaansa sisäministerinä.

    Ilmoita asiaton kommentti