Kevyesti helvetistä

Muistelen kuulleeni, että yleisradiossa oli joskus ohjelma: Kevyesti keskellä päivää. Silloin soitettiin jotain kevyttä musiikkia. Toinen oli lepopäivän ratoksi. Onko nyt niin, että vanha roomalainen ajatus pätee edelleen: Kansalle leipää ja sirkushuveja! Tosin ne sirkushuvit taisivat olla astetta rankempia mitä nykyisin. Jääkiekko ammattilaistasolla taitaa lähennellä sitä: Ave ceessar kuolemaan menevät tervehtivät sinua! Samoin ammattilaisyrkkeily. Molemmissa tulee korjaamattomia asioita, mutta ilmeisesti se on sen arvoista, saada jotakin ja loppuelämä pyörätuolissa.

Minä tässä ryhdyin havukkaiseksi ja aloin pähkäillä onko myös hengellisessä kentässä tällaista kevytharjoitusta, joka on kuin iskelmien soittoa vai onko myös vaurioittavaa huvia, jossa oikeasti tulee verta kentälle. Valitettavasti tulin siihen tulokseen, että kyllä tätä on. Lähdetään liikkeelle hevimmästä päästä. Herätysliiketaustaisena sain herätyksen ryhtyä tutustumaan Lutheriin, kun hänestä kuitenkin aina jotain mainittiin jopa oppi-isänä. Ryhdyin hankkimaan kirjallisuutta ja mielellään vanhaa ja fraktuuralla kirjoitettua. Sehän on pyhä kirjasin, kun sitä ei osaa kaikki lukea. Sain siis jostain omistukseeni: Tunnustuskirjat-nimisen kirjan. Aloin lukea sitä järjestelmällisesti ja tuntui tosi hyvältä kunnes tulin kohtaan: Perisynti. Siinä oli mielestäni outo asia, jonka koitin työntää ensin syrjään, mutta se tuli aina uudelleen esille. Siis ilman kastetta ei voi pelastua. Olisiko tämä nyt se kohta, jossa puhutaan kevyesti helvetistä?

Mikä lihasta syntyy on liha! Tähän vedotaan! Kahdesta syntisestä ihmisestä ei voi syntyä muuta kuin lihaa! Näihin vedotaan. Onko nyt niin, että luterilaisittain lapsi syntyy ilman sielua eli on niinkuin hirven vasa? Hänet pitää uudestisynnyttää, että hän saa sielun? Mutta Jeesus sanoi: Sallikaa lasten tulla, ja edelleen joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat Minuun...
Jeesuksen mukaan lapsella on usko. Jos nyt siis maanpäällä on jotain toimia, jotka ovat välttämättömiä pelastukseen, niin mihin valoon joutuu Ristintyö? Eikö usko ole ainoa ja tunnustus toinen välttämätön? Tunnustus: Jeesus Kristus on Herra! Minun Herrani, olen Hänen ja Hän minun!

Sitten on erikseen olemassa Sana ja pyhät toimitukset, jotka herättävät ja vahvistavat uskoa ja pitävät sitä uskon liekkiä yllä. Eräs julistaja esitteli taivas-ekin. Hän on mies, jonka oikea puoli on valkoinen ja vasen musta. Se kuvaa ihmisen kahta luontoa, mutta sitä kuvaa voidaan käyttää toiseenkin tarkoitukseen. Kun kristikunnassa on kaksi käsitystä kasteesta ja molempien ääripäät pitävät omaan sa pelastavana, niin olisiko siinäkin kevyttä puhetta helvetistä. Nimittäin se musta puoli sitten joutuu helvettiin erilaisen kasteen takia? Kuka tietää kumpi käsitys on musta ja kumpi valkoinen, sitä sopii miettiä.

3 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    Augustinus tuli perisynnistä vakuuttuneeksi kun katsoi vastasyntyneitä kaksosia, joista toinen töni toista pois, että saisi itse rinnoista paremman, eli sen mistä maitoa tuli. Lihallisuuden ja ihmisen raadollisuuden näkeminen omassa itsessään on sitä, mistä Psalmin kirjoittaja puhuu: ”Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni ”Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt. Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.” Ps 51:2-7

    Tuossa puhutaan sellaisesta vääryydestä, joka on ihmisen olemuksessa jo syntymästä, ja pyydetään Jumalaa puhdistamaan siitä, koska itse ollaan siihen kykenemättömiä. Synti asuu ihmisessä jo heti syntymästä lähtien.

    Moni ajattelee synnistä jotain sellaista, joka tulee ihmiseen ulkopuolelta vasta syntymän jälkeen, mutta Raamattua on tässä hyvin selvä, ihminen syntyy kuoleman alle ja on myyty synnin orjuuteen, kuten Paavali asian ilmaisee. On siis Jumalan suurta armoa, jos Hän pelastaa yhdenkin ihmisen tästä kuoleman laaksosta.

    Tien te tunnette sanoi Jeesus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kunnia Augustinukselle,. mitä ihminen ansaitsee. Yksi asia häneltä jäi huomaamatta ja se on: Että lapsi voi elää ja hengittää, häneen on puhallettu elämän henkäys. Hän näki vanhan aatamin vaikutuksen ja alkoi tehdä siitä kristittyä? Lakkasiko kaksonen kiusaamasta toista kasteen jälkeen?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Armosta Jumala antaa ihmisen elää. Jos me tuomitsemme Jumalan siitä, että antaa viattoman kärsiä, niin kuitenkin hän antaa elämän kaikille.

    Eikö Jumala voisi lopettaa kaiken elämän jos haluaisi ajatella vain itseään? Miksi ihminen kuolee? Miksei elä ainaisesti? Miksi vastasyntynyt menettää henkensä, jonka on juuri saanut? Jumalako ihmisen ottaa pois? Jos tekisimme parhaamme, niin sittenkö jäisi eloon? Kuka voi ymmärtää Jumalan tahtoa? Totuus on, että me kaikki joudumme kuolemaan samasta syystä ja se on se palkka jonka ihminen sai osakseen ja sen tähden karkoitettiin pois kuoleman maahan. Kuolema on aina läsnä ihmisen elämässä, kunnes se kerran otetaan pois ja ihminen pääsee Herran luokse takaisin. Näin on Jumala lupauksensa antanut, niille jotka ottavat Poikansa vastaan. Sillä Henessä on Tosi Elämä.

    Jos me pidämme tätä elämää kaiken päämääränä, niin olemme ymmärtäneet Raamatun väärin, sillä koko Evankeliumi on Pelastus kuolemasta, ei vain tämän elämän ajaksi, että saisimme paremman osan, vaan moni Pyhä kärsii köyhyydestä ja sairaudesta ja on silti sydämestään iloinen sen Pelastuksen tähden mistä Jeesus puhuu. Meidät on pelastettu Iankaikkisella Pelastuksella Kristuksessa. Mistä me tiedämme mistä tulemme ja mihin menemme? Jospa onkin niin, että Jumala sallii ihmisen vielä pysyä, mutta kerran päättää kaiken ja kokoaa sadon?

    Vain hetken ihminen täällä vaeltaa, elää ja hengittää, mutta kuinka on kuoleman jälkeen? Eikö juuri siinä ole Kristillisen uskon ydin, että saamme ylösnousemuksen, Hänen nimessään? Olenko ymmärtänyt jotain väärin? Kuka opettaisi minua, jos olen saanut Jumalan Lahjan. (Ef.2:8)

    ”Kuulkaa, te viisaat, minun sanojani, ja kuunnelkaa minua, te tietomiehet. Sillä korva koettelee sanat, ja suulaki maistaa ruuan maun. Tutkikaamme, mikä oikein on, koettakaamme yhdessä ymmärtää, mikä hyvä on. Sillä Job on sanonut: ‘Olen oikeassa, mutta Jumala on ottanut minulta oikeuteni. Vaikka minun puolellani on oikeus, pitäisi minun valhetella; kuolettava nuoli on minuun sattunut, vaikka olen rikoksesta vapaa.’ Kuka mies on sellainen kuin Job, joka juo jumalanpilkkaa niinkuin vettä, joka yhtyy väärintekijäin seuraan ja vaeltaa jumalattomain miesten parissa? Sillä hän sanoo: ‘Ei hyödy mies siitä, että elää Jumalalle mieliksi’. Sentähden kuulkaa minua, te ymmärtäväiset miehet: Pois se! Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä. Vaan hän kostaa ihmiselle hänen tekonsa ja maksaa miehelle hänen vaelluksensa mukaan. Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta. Kuka on pannut hänet vallitsemaan maata, ja kuka on perustanut koko maanpiirin? Jos hän ajattelisi vain itseänsä ja palauttaisi luokseen henkensä ja henkäyksensä, niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen. Jos sinulla on ymmärrystä, niin kuule tätä, ota korviisi sanojeni ääni. Job.34:2-16

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit