Kipujen miehen lapset näyttämöllä

Krooninen, pitkäaikainen kipu on ankara matkakumppani sadoilletuhansille suomalaille. Kipu aiheuttaa kärsimystä ja elämänlaadun kaventumista. Se mikä ennen oli mahdollista, ei kivun kumppanina enää olekaan. Ulkopuolisen on usein vaikea ymmärtää mistä on kyse.

Tytti Rintasen ohjaamaa ja yhdessä Martta Jylhän kanssa Helsingin Kellariteatteriin kirjoittama Kykenemättömät tekee teatterin keinoin näkyväksi kipua ja sen vaikutusta. Kipu on esityksen teema ja juoni. Sen sanoma on, että ihminen voisi tulla nähdyksi ja kohdatuksi ilman, että on kipunsa mannekiini. Elämä jatkuu kivusta huolimatta. Esityksen lopussa kaikki näyttelijät kuvittavat uhmakasta manifestia kirjaimellisesti: vahva seisoo vaikka käsillään.

Näytelmän teksti ei lähesty kipua yksilötarinan kautta, vaikka se olisi ehkä helpottanut katsojan osaa, juonellistanut puolitoistatuntista. Nyt kipu tulee vastaan jokaisen näyttelijän hahmon kautta. Kykenemättömät ei tekstinä eikä ohjauksena ole näytelmä sanan perinteisessä merkityksessä, vaan ensisijaisesti esitys, kokonaisuus, joka on aina paljon enemmän kuin käsikirjoitus.

Katsojat istuvat pitkulaisen tilan molemmissa päissä. Näyttämö on jaettu kankailla niin, että kumpikin katsojaryhmä seuraa ikään kuin omaa näytelmäänsä. Kuulohavainnon perusteella kyse oli samasta näytelmästä, mutta jossain kohdin repliikit ja tapahtumat kuulostivat hieman erilaisilta. Lopussa kankaat revittiin alas ja näyttömöstä tuli yhteinen.

Kellariteatterissa on aina ollut hyviä näyttelijöitä, ja tekemisen paloa, niin nytkin. Ja lisäksi katsojalle tarjotaan akrobatiaa, jolla kuvataan asentoja, joissa kipu ei tunnu. Kivun symboleina on myös Pauliina Wariksen tekemiä metallilankaveistoksia milloin kädessä,  vyötäröllä, jalassa tai pään ympärillä. Kun veistoksia nostetaan savun keskellä valoa kohti, ne näyttäytyvät kuin kärsimyksen orjantappurakruunut - jokainen kipusairas on osallinen Kipujen miehen eli kärsivän Kristuksen kohtaloon.

Kykenmättömät on vahva ja vakava esitys, mutta ei tosikkomainen, vaan aihe huomioon ottaen yllättävänkin irtonainen.  Se koskettaa, mutta ei jätä katsojaa ahdistukseen. Mukana on myös hetkiä jolloin elämä tuntuu elämisen arvoiselta ja kipu antaa tilaa toivolle, edes hetkeksi.

Suomen Kipu ry. on yhteistyökumppanina esityksessä, ja siihen sisältyy paljon haastattelujen kautta saatua tietoa ja kokemuksia kroonisen kivun kanssa elämisestä ja ympäristön suhtautumista siihen. Ohjaaja Tytti Rintanen kertoo itse sairastaneensa yhdeksän vuotta kipusairautta.

Kykenemättömät on Rintasen loppuohjaustyö Metropolia ammattikorkeeakoulun esittävän taiteen koulutusohjelmaan. Hän on aiemmin ohjannut muun muassa SuHen eli Suur-Helsingin seurakunnan teatteriin.

Esitykset 29.4. saakka.

Kuvat: Kellariteatteri. Kuvissa yllä Vilma Tuomi, alla Roope Ryöppy.

Kirjoittaja

Olli Seppälä
Olli Seppälä

PERMANTOPAIKKA-blogissa käsitellään laajasti kuulttuuriaiheita ja esitetään arvioita yksittäisistä taideluomista, erityisesti teatterista ja kirjallisuudesta.