Kirkko ja maailma suvivirsikeskustelun valossa

Viime aikojen julkinen keskustelu suvivirrestä ja laajemmin uskonnon tai paremminkin kristillisyyden asemasta yhteiskunnassa on saanut minut miettimään kirkon ja maailman suhdetta. Siihen liittyvä tematiikka on erittäin mielenkiintoinen ja samalla monitahoinen. Nostan tässä esille itselleni mieleen tulevia näkökulmia ja liittyen samalla edellä mainituista asioista käytyyn keskusteluun.

Maailma-sana Raamatussa tarkoittaa oikeastaan kahta eri asiaa. Maailma on Jumalan luoma todellisuus, joka tarkoittaa elämää maapallolla mutta samalla kaikkea olevaista. Se on kosmos. Toiseksi maailma tarkoittaa erityisesti Uudessa testamentissa Jumalan ja uskon vastavoimaa ja myös ympäristöä, jossa kristityt elävät tai joutuvat elämään. Kumpaankin maailma-käsitteeseen liittyy syntiinlankeemuksen näkökulma.

Raamattu antaa myös jonkinlaisia suuntaviittoja siihen, miten ihmisen tulisi suhtautua maailmaan ja myös Jumalan vastustajiin. Jeesus sanoi opetuslapsille, että he ovat maailmassa mutta eivät maailmasta. Maailma on jotakin, joka yrittää viedä uskon ja uskovan oikealta tieltä. Maailma ja pahan vaikutus liittyvät tässä ajattelussa vahvasti yhteen.

Tänä aikana joudumme miettimään monien ajankohtaisten kysymysten äärellä, miten kirkko ja yksittäinen kristitty elävät maailmassa. Miten ympäröivään todellisuuteen ja sen eri ilmiöihin tulee suhtautua? Miten niiden kanssa pitää elää? Mitä ajattelemme Jumalaa vastustavista voimista tai tahoista?

Itse olen omassa toimintaympäristössämme, joka on siis kristillisen maan ympäristö, ajatellut, että kirkon tulee elää vahvasti tässä maailmassa. Kirkon ja sen jäsenten tulee kohdata maailmassa olevia asioita ja olla vuorovaikutuksessa niiden kanssa. Kirkon ja kristittyjen tulee olla läsnä elämän keskellä. Läsnäoloa on jo kirkon oleminen keskellä kylää ja näkyminen. Kirkon läsnäoloa maailmassa on verkostoituminen ja yhteistyö eri tahojen kanssa sekä toiminnan ulottaminen eri yhteyksiin.

Kirkon ja maailman suhdetta ajateltaessa olen kokenut vieraana hengellisten viholliskuvien rakentamisen. Näin ajatellen edelleen, koska koko maailman on – meidän kristittyjen näkökulmasta – Jumalan luoma ja koska kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia. Viime aikojen uskontoneutraaliuteen pyrkivissä puheenvuoroissa ja tavoitteissa on jotakin sellaista, jonka kohdalla omaa ajattelua joutuu miettimään hieman uudelleen.

Edelliseen liittyen muutama vuosi sitten keskusteltiin uusateismin noususta. Se näkyi aktiivisena kirkkojen ja kristillisen uskon vastustamisena. Ilmiö on rauhoittunut, mutta se on edelleen olemassa. Kirkon tulee luonnollisesti hyväksyä se, että on toisin asioista ajattelevia ja toisin uskovia – tai ihmisiä, jotka eivät oman ilmoituksensa mukaan usko mihinkään. Kaikkien kanssa tulee pyrkiä olemaan rauhanomaisissa väleissä ja pitää pyrkiä jopa dialogiin. Asia rinnastuu siihen, että Jumalan toimintatapa on olla dialogissa maailman ja ihmisen kanssa. Näin ainakin Vanhan testamentin teologiassa edesmenneen professori Timo Veijolan mukaan.

Dialogi toisin ajattelevien kanssa onnistuu vain keskinäisen kunnioituksen hengessä. Jos toinen osapuoli lyttää toisen, ei keskustelulle ole pohjaa. Dialogille ei ole myöskään kunnolla pohjaa, jos toinen osapuoli toimii hyvin vahvasti toisen toimintaa leimaten tai haitaten.

Yksi ”opetus” kirkolle viime aikojen keskustelusta ja kirkon ja maailman suhteesta on se, että kirkon tulee kaikesta huolimatta olla sitä, mitä se on. Kirkon tulee olla kirkko. Eli kirkon tulee julistaa evankeliumia armahtavasta Jumalasta ja toteuttaa rakkautta maailmassa kirkon jäsenten kautta. Kirkon tulee sopivalla tavalla ja sopivaan mittaan saakka puolustaa sitä, että sen edustamat asiat ovat läsnä yhteiskunnassa ainakin niin kauan kuin kirkon jäsenmäärä sitä edellyttää. Kirkon tulee tunnustaa toisin ajattelevien oikeudet, mutta sen ei tule jäädä kuitenkaan vähemmistöjen agendojen alle.

Kirkon ja maailman suhde liittyy vahvasti myös kirkon tehtävään ja missionaarisuuteen. Olemme varoneet ”käännyttämistä” ja vääränlaista toimintatapaa asiassa pitää varoa edelleen. Kirkon uskon ja itseymmärryksen mukaan maailma on kuitenkin kirkon työkenttä. Mitä enemmän kirkosta ja sen sanomasta sivuun jääviä ihmisiä on, sitä enemmän kirkolla on työtä. Kirkossa meidän tulee pitää evankeliumia niin arvokkaan ja korvaamattomana asiana ja muutosvoimana, että sitä pitää julistaa tähän maailmaan. Kirkko palvelee kärsimysten maailmassa ihmisiä riippumatta heidän taustastaan. Voi meitä, ellemme julista evankeliumia. Ja voi meitä, ellemme jaksa olla dialogissa tämän maailman ja ihmisten kanssa!

Toivo Loikkanen

23 kommenttia

  • Kävin tänä aamuna paikallisessa päiväkodissa seurakunnan vierailuvuorolla. Viime aikojen julkinen keskustelu mietitytti joten kysyin voivatko kaikki lapset päiväkodissa osallistua. Sain vastauksen, että tuossa päiväkodissa voivat. Lapsia on kaikkiaan noin 50 iältään 2-7 vuotta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuomo Hämäläinen sanoo:

    Ihan mielenkiintoista saada kokemuksia paikasta jossa ei ole variaatiota. Sieltä varmaan parhaiten oppii ateistien kohtaamista, missä on “kaikille sopii kristillisyys”. Että onko todellakin niin, että todella käy vai onko käytänteet siihen pakottavia niin että erimielisistä ei välitetä. Vai onko paikan henki vain hyvin tietynlainen.

    Esimerkiksi Juha Leinivaara (suomen ateistiskenen luultavasti näkyvin yksittäinen blogisti) on korostanut sitä että suvivirsi ei ole ollut ollenkaan se mistä tässä nyt on yritetty puhua. (Viitaten Puumalaiseen.) Dialogi ei onnistu jos vastapuolta ei edes yritetä ymmärtää vaan vedellään erikoisia tulkintoja (“olkiukkoja Jolkkosen tapaan”) ja pidetään näitä olkiukkoja sitten vastapuolen kantana. Asenteellnen olkiukko = epäkohtelias käytös, joten dialogi kaatuu.

    Itse olen tässä, en ateistina vaan agnostikkona, monia ateisteja pessimistisempi. Koen että tosiasiassa suvivirsikeskustelu on jotain jota herätellään aina keväisin, ja perimmäisenä lietsojana on uskontoskene. Mitään poliittista järkeähän ei olisi tarttua muutokseen keväällä. Prosessissa menisi aikaa, eikä systeemiä ja suunnitelmia ehdi noin nopeasti jarruttaa. Keskustelu ei ota tästäkään aiheesta tuulta muuta kuin Pääsiäisen aikaan. Syy onkin se, että uskovaiset Pääsiäisen aikaan kaipaavat hyvää vihollista pitääkseen uskonsa relevanttina. Ateistit ovat tärkeitä vihollisiksi jotta Pyhäpäivä saa extravääntöä. Siksi suvivirtttä nostetaan aiheena esiin ja sen mainitsemiseen tartutaan erityisellä innolla aina keväisin. Muulloin aiheesta ei sitten välitetä.

    Olkiukottamisen tunnelma on itselleni ainakin äärimmäisen turhauttavaa. Olo on suoraan sanoen se, että kristinusko pitää sisällään valtaosan Suomen kulttuurista, mutta ei pätkääkään sen sivistyksestä. Tämän ylitsepääseminen onkin tosiaan tärkeää jos dialogia halutaan pitää.

    Itse en esimerkiksi pidä sekulaariutta tärkeänä. Sitä tulisi vain ymmärtää että jos kannustaa kuulumaan kirkkoon, niin kirkkoon kuulumisessa olisi järkeä jos ja vain jos se on tuttu. (Ajatus että “vieraasta paikasta eroaminen” olisi naurettavaa on absurdi. EIköhän se ole niin että se vieraaseen paikkaan liittyminen on se omituinen askel tässä prosessissa..) Ja jos se on itselle tärkeä. Näin ollen itsekin katson voivani asettaa kirkolle “kuulumiseni ehtoja”. (Jos ei kelpaa ja näitä ei tule, niin ei sitten rahaakaan minulta. Että ihan vapaasti olkaa keskenänne.) Omasta uskosta puhuminen on nähdäkseni jopa YK:n oikeuksissa, mutta sitten on turha ihmetellä jos joku onkin erimielinen ja myös sanoo tämän ääneen. (Jos mielipiteesi on että ateistit eivät voi selittää moraalia ja ovat pinnallisia hedonisteja ja tiellä jonka päässä on Stalinin massamurhat ja sanot tämän ääneen, älä ihmettele jos takaisin tulee noitavainokorttia ja uskonnon taikauskoksi kutsumista. Kiitos.)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Maailman kolmas merkitys oli sama kuin Rooman valtakunta, jota sanottiin siis maailmaksi. Kun kristinusko Jeesuksen opetuksen vastaisesti univeraalistettiin yli Valitun kansan ja Rooman alueen, tuli siitä ongelma etenkin kun kirkko putosi ns.eskatologiseen aukkoon eli Jeesuksen lupaus hyvin pikaisesta takaisintulostaan ei toteutunut. Tarvittiin perisyntioppi syyllistämään mahdolisiman paljon ihmisä,jotta kirkon valta ja rahoitus turvattaisiin, mutta pakkouskonnon murennuttua on alkanut usko perisyntiin myös murentua eli ihmiset eivät enää pelkää helvettä ja uskaltavat erota kirkosta, jonka Dogmaa eivät tarvitse. Suurin osa niistäkin jotka roikkuvat mukana tehnevät sen lähinnä siirtymärittiirituaalien tai diakonian takia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuomolle: Ymmärsin kommenttisi tietyn kohdan ehkä väärin, mutta eiväthän “uskovaiset” nostaneet suvivirttä ja siihen liittyviä asioita keskusteluun. Keskustelu nousi valtion virkamiehen linjausten pohjalta. Seppo: Toisten motiiveja on usein vaikea arvioida. Tämä tulee mieleen kommenttisi viimeisestä lauseesta: “Suurin osa niistäkin jotka roikkuvat mukana tehnevät sen lähinnä siirtymärittiirituaalien tai diakonian takia.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuomo Hämäläinen sanoo:

      Nimenomaan et tutustunut sanomani sisältöön. NImittäin tuo keskustelu nousi valtion virkamiehen linjauksen pohjalta. Mutta tämä valtion virkamies ei ehdotuksessa käsitellyt suvivirttä. Sitä ei mainita siinä edes nimeltä. Samoin ateistit ovat yrittäneet yhdessä korostaa sitä että tässä suvivirsi ei ole se asian ydin vaan kirkkojen käytänteet.

      Se, miksi päätettiin että nyt on suvivirsimekkala? Koska uskovaiset päättivät niin. Miksi suvivirsi nostetaan esiin? Koska uskovaiset joka vuosi provosoivat tällä aiheella, siirtävät keskustelun siihen. Ja jos ateistit mökäävät suvivirrestä ympäri vuotta, se ei saa näkyvyyttä kuin hyvin tiettyyn vuodenaikaan.

      Strategia on varmaan vähän sama kuin se, miksi ympäri vuoden tulee teologeilta erilaisia juttuja Jeesuksesta. Ja aina tyypit odottelee pääsiäisaikaa että saavat uutisiin juuri silloin jotain juttuja jotka kyseenalaistavat Jeesuksen historiallisuuden joitain kristityille tärkeitä piirteitä.

      Think again. Se, että sinäkin olet tässä suvivirsisokeudessa kertoo että olet osa ongelmaa. En usko että on intentioissa. Mutta siellä se on.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuomo Hämäläinen sanoo:

      Puumalaisen teksti on ollut avoimesti luettavana. Suvivirttä ei mainita, kysymys on muista uskonnollisista rituaaleista. Ateistit ovat itse nostaneet asiaa esiin. Esimerkiksi Leinivaaran ensimmäinen suvivirsiaiheinen teksti. Se, että kaikki puhuvat suvivirrestä vaikka suvivirttä ei mainita koko ehdotuksessa on ollut jopa pienimuotoisen vitsailun aiheena.

      Väitän että syynä on rohkeuden puute. Uskovaiset käyttävät omia medioitaan, hankkivat tietoa keskenään. Ateistit ovat Jolkkosellakin enemmän perinteen tutkimusta jossa mietitään onko se valistusateismia vai stalinin ateismia. Ja tätä kautta syntyvät tulkinnat ovat tietysti yhtä vääriä kuin niillä ateisteilla joille kristityt ovat sama kuin “noitavaino-snoitavaino”.

      Uskontokriitikoiden ja ateistien ja meidän hömppäagnostikkojen porukoissa tuttua on lähinnä se, että uskovaisia ei näy missään koskaan ikinä. Paitsi jos ovat fundamentalisteja valmiina käännyttämään. Jotka tulevat lyömään jumalatodistuksella päähän. Että “kumoa tai käänny tai tunnusta olevasi idiootti” -sneerasenteella. (Ja sitten jos näitä haukkuu ja sanoo taikauskoisiksi takaisin, niin kaikki näkevät että “se löi ensin” eikä nähty että siinä lyötiinkin ensimmäiseksi takaisin.) Ja näin kuullaan sen takia, että loukattu palaa takaisin korostamaan “voittoaan” ja “marttyyriyttään”. Samaa kautta millä täälläkin puhutaan suvivirrestä. Joka tässä kohden oli ihmeellinen konfabuloitu olkiukkorakennelma.

      Kun viikkokaupalla on nähnyt vaivaa sen eteen että “kyse ei ole suvivirrestä” ja täällä fiksut pastorit puhuu dialogista ja väittää että “kyse on suvivirrestä”, niin pitäisikö tässä kannustua jotenkin johonkin? Vai pitää tätä päinvastoin todisteena siitä että kirkon puolella on jotain pahasti, syvästi ja kenties korjaamattomallaa tasolla, rikki.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Toivo: Motiiveista pysyä kirkossa on tehty lukuisia tutkimuksia ja kyllä motiivit about esittämälläni tavalla menevät. Tutkimuksen mukaan kansasta on edelleen Jeesus henkiläkohtainen Vapahtaja vain noin 4-6 prosentille.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Olen täysin samaa mieltä, että Puumalaisen aloittamassa keskustelussa ei ollut kyse suvivirrestä tai vain suvivirrestä. En kuitenkaan näe, että suvivirren päätyminen keskusteluun olisi “uskovaisten” agenda ja että tietoisesti näin oltaisiin siirretty keskustelu pois asiasta. Keskustelu on koskenut uskonnon ja tässä tapauksessa pääosin kristinuskon tiettyjen ilmenemismuotojen esillä olemista tietyissä tilanteissa. Toki keskustelu ja asiat nähdään eri tavalla eri tahoilta. Kirkon taholta monet näkevät tietyt pyrkimykset tavoitteena uskontoneutraaliuteen tai uskonnon poistamiseen yhteiskunnasta. Itse näen tärkeänä edistää eri vakaumusten ja eri uskontojen asemaa, toki erityisesti edustamaani.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuomo Hämäläinen sanoo:

      “En kuitenkaan näe, että suvivirren päätyminen keskusteluun olisi “uskovaisten” agenda ja että tietoisesti näin oltaisiin siirretty keskustelu pois asiasta. ”

      Itsekin korostin että en usko että on intentionaalista. Että tarkoituksella on vääristelty. Mutta kyllä se nimenomaan uskovaisten syytä on. Todennäköisemmin syynä on assimilaatio. Uskonnottomuudesta on vahvat ennakkoluulot ja lokerot. Kaikki tulkitaan sen mukaan. (Esim. “ateistifilosofi” Stephen Law on viime aikoina ihmetellyt mistä on syntynyt ajatus että ateismi olisi skientismiä. Että Sam Harris on, mutta esimerkiksi Dawkins ilmiselvästi ei ole. Itse olen jo pitkään moittinut uskovaisia siitä että he tulkitsevat “uusateismin” loogisen positivismin jälkeläisenä. Ja arumentisto on suunnilleen samansuuntaista kuin Lawilla.)

      Ilmeisesti aikaisemmat vuodet ovat leimanneet “uskovaiset” siten, että suvivirsi on se aihe josta ateistit jauhaa keväisin. Yleistä näyttää olevan myös se, että vapaa-ajattelu nähdään koko ateismina. (Vapaa-ajattelijoita kai muutama tuhat, Eurobarometrit jne. viittaa että suomessa on “800 000 – miljoona” ateistia. Laske yhteen.) Samalla voidaan haikailla Jolkkosen malliin hyvää vanhaa ateismia ja kirota uusateismi ja vapaa-ajattelu syvimpään ryönään. Kun tosiasiassa vapaa-ajattelijat edustavat klassista ateismia ja uusateistit ovat irtautuneet tästä esimerkiksi “Mitä uusateismi tarkoittaa?” -kirjassa (joka on nimenomaan tätä kotimaamme Suomen skeneä.)

      Väitän että dialogi on syvemmällä tasolla rikki. Vika on suoraan kirkon ja uskonnon puolen metodeissa. Lähestymistapa on heillä sellainen että dialogi on vaikeaa ellei mahdotonta. On pirun vaikeaa olla kohtelias kun keskustelu koostuu pelkistä olkiukkomaisista syytöksistä joihin joutuu vastaamaan vain että “ei olla tollasia sanottu” ja sitten näitä ja niihin liittyviä argumentteja ei huomioida, vaan “pulu lentää laumansa luo kertomaan shakkivoitostaan”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    Kiitos Toivo Loikkanen blogista. En lähde teemaa jatkamaan, mutta yhteen yksityiskohtaan pieni reunamerkintä.

    TUOMO HÄMÄLÄINEN kirjoittaa:

    “Mutta tämä valtion virkamies (Puumalainen) ei ehdotuksessaan käsitellyt suvivirttä. Sitä ei mainita siinä edes nimeltä.”

    Ja myöhemmin sama uudestaa x3: “Suvivirttä ei mainita, kyse on muista uskonnollisista rituaaleista.”

    Tämä väite on esitetty monta kertaa, sitä on toistamalla toistettu. Herää kysymys, ovatko a.o. henkilöt edes lukeneet Puumalaisen kymmensivuista päätöstä? Ja jos ovat, miksi he eivät puhu totta? Suvivirsi mainitaan päätöksessä ainakin viisi kertaa ja jos mukaan lasketaan ilmeinen viittaus siihen, “yksittäinen virsi” , on suvivirsi-mainintoja jo kymmenkunta.

    Tulee mieleen UT:n ohje: Me emme voi mitään totuutta vastaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuomo Hämäläinen sanoo:

      Joo, tartu sanavalintoihin sisältöjen sijasta. Maininnat tuppaavat olemaan muodossa

      “Käsillä olevan asian arvioimisessa apulaisoikeusasiamies piti merkityksellisenä muun muassa sitä, että – toisin kuin esimerkiksi nimenomaisen ruokarukouksen pitäminen koulussa – suvivirren laulamisen asiayhteytenä ei ole itsessään uskonnollinen tilaisuus.”

      Eli ei esiinny niinkään vaatimuksissa. On kontekstissa, mutta ei niissä jota tässä ollaan pääasiassa pohtimassa ja joiden ongelmallisuutta (tai perustuslaillisuutta) ollaan selvittämässä. Eli väitän että suvivirttä ei mainita, kyse on muista uskonnollisista tilaisuuksista. Eli voidaan sanoa että “ei mainita” (Paitsi jos on joku kielioppinatsi. Siinä tapauksessa Heil Hitler Teille vaan! On aina miellyttävää tavata ihminen joka lukee ja saivartelee sanomisiasi haluamaansa muotoon sen sijaan että yrittäisi katsoa mitä tarkoitat. Että perusasetelmana on että keskustelukumppani on väärässä.)

      Otetaan toki kontekstiin, mutta näyttää nimenomaan että aiheena ovat ne ihan muut asiat. Joka taas ei ole se, josta tästä puhuttaessa on mainittu. Loikkanen onkin ilmeisesti lukenut tekstin kun osasi tässä asian ymmärtää.

      Tulee mieleen se, miten aika monet joutuvat oikaesti ihmettelemään sitä että miksi KRISTITYT näyttävät määrittelevän mitä “uusateistit uskovat”. Ja pääosa keskustleusta on “ei ajeta noita aioita=en usko tai kannata tämänlaisia”. Mutta tietysti jos on mielisokeus ja ideologinen fiksaatio, niin tämänlaisten lukeminen voi olla vaikeaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    TUOMO,

    näinkin kirjoitit: “Se miksi päätettiin, että nyt on suvi-virsimekkala? Koska uskovaiset päättivät niin.” Kiellät, että Puumalaisen päätöksessä olisi edes mainittu Suvivirttä. Vaikka se mainitaan ainakin niin monta kertaa kuin päätöksessä on sivuja.

    Muuttuuko musta valkoiseksi sillä, että sinä monta kertaa niin sanot? Kuinka voit syyttää toista “suvivirsisokeudesta”, kun et itse huomaa asiaa, johon toinen kymmenkunta kertaa viittaa. Tuomo, sinä valehtelet.

    Kun esität tekstissäsi totuuden vastaisen väitteen eli valehtelet. on aikamoista hybristä, ylimielisyyttä sanoa toiselle, ettei hän ymmärrä sanomasi sisältöä. Minusta sinun sisällöltäsi näyttää, että tarkoitus pyhittää keinot. Eihän asia huutamalla tai nimittelemällä ratkea. Huuto on inflaation kärsinyttä puhetta. Että sitten keksit vielä käyttää natsi-korttia, se lopullisesti paljastaa sisällön köyhyyden.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuomo Hämäläinen sanoo:

      Täytynee pahoitella jos mielestäsi lausuntoni oli pelkkä “Natsikortti”. Se oli enemmänkin grammarnatsivitsi, samantapainen kuin CollegeHumourun juttu. Itse en tässä kokenut huutavani mitään, mutta sanomani hyvin usein tulkitaan sellaiseksi puolin ja toisin, joten se lienee ymmärrettävää.

      Siksi koenkin tarpeelliseksi korostaa ns. hyväntahtoisuuden periaatetta. Sen mukaan pitäisi pyrkiä ymmärtämään toisen sanomaa. Ei pelkästään retorisella tasolla, vaan nimenomaan asiasisällössä. Siksi kun sanoit että “sanotaanhan se suvivirsi monta kertaa” niin korostan että toki mainitaan esityksessä, mutta EI SIINÄ MIELESSÄ MISSÄ SITÄ PUHEISSA PYÖRITETÄÄN. Sinä et lainannut tekstiä juuri sen takia että kontekstista selviää ilmiselvästi että tässä ei ole kysymys suvivirrestä. VAATEET OLIVAT MUUALLA, joten voidaan aivan täysin sanoa että suvivirttä ei mainita koko jutussa. (Mainitaan sanana, mutta ei jonain sensuroitavana asiana.) Kun tarkoitan yhtä, niin on inaisen v-mäistä sinulta palata asiaan vänkäämään että “mutta kun sana on kirjoitettu”. Mitä en kiistänytkään.

      Itse asiassa pastori Loikkanenkin tässä tiedosti kontekstin merkityksen. Sinulle se näyttää jääneen auki. Koska viilaat kielioppia. Unohtaen että kenties minä en esimerkiksi ole mikään äidinkielenprofessori tai vastaava. (Vaatiiko sananvapaus täydellistä kieltä ja pilkutussääntöjä?)

      Omalla asenteellisella tavallasi voitaisiin ottaa käsittelyyn väitteesi “Kun esität tekstissäsi totuuden vastaisen väitteen eli valehtelet.” ja sanoa että yleensä “valehtelu” tarkoittaa intentionaalista epätotuuden esittämistä. Totuudenvastainen väite ei tarkoita intentionaalista valehtelua. Joten esitit itse totuudenvastaisen väitteen eli valehtelit? Vai miten tämä paradoksi nyt pitäisi avata. Ja näin sinut saataisiin leimattua irrationaaliseksi idiootiksi joka lausuu sisäisesti ristiriitaisia paradoksilauseita kunnollisten asiasisältöjen sisään. Mutta tietenkään et TARKOITTANUT näin. Esiti valehtelulle arkisen vaihtoehtoisen denotaation. And that’s OK. Virhe syntyy vain jos rikon hyvätahtoisuuden periaatetta.

      (Ja kappas, jos katsot mitä minä sanon on, että “keskustelu ei ole kovin toimivaa” en että “uskovaiset tietoisesti ja intentionaalisesti tekevät siitä sellaista”. Korostin että niin vain tapahtuu, että selvästi tässä on ateistien korostamien asioiden ja kristittyjen korostamien asioiden välillä todella valtava kuilu. Niin että toinen huutaa aidasta ja toinen aidanseipäästä. Vähän siis kuten tässä “väitit että ei mainita, mutta lukeehan se siellä” joo niin tein ja nin se siellä lukee, mutta ei siitä sitä seuraa mitä tarkoitat.)

      En tässä esittänyt kuitenkaan mitään epätotta. Sinä valitsit käyttämiini termeihini sisältöä jota en ollut niihin tarkoittanut, sitouduit näihin hyvin dogmaattisesti, etkä suostunut katsomaan vaihtoehtoista määritelmää. Että Sieg Heil sinne vaan. Kai tuo viiksimalli tulee joskus suosioon. And remember. Grammar is very important to the nazi party.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Tuomo Hämäläinen :”Siksi koenkin tarpeelliseksi korostaa ns. hyväntahtoisuuden periaatetta. Sen mukaan pitäisi pyrkiä ymmärtämään toisen sanomaa. Ei pelkästään retorisella tasolla, vaan nimenomaan asiasisällössä.”

      Vuonna 2002 koulussa opetettavista asioista tehtiin periaatepäätös, jonka mukaan ”Perusopetuksessa eri oppiaineiden opetus on poliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta.”

      Ja tässä arvio periaatepäätöksen seurauksista:

      ”Suuri osa koulussa opetettavista asioista on sellaisia, että niihin liittyy maailmankatsomuksellisia ja uskonnollisia taustaoletuksia. Koska nämä sitoumukset ovat läsnä itse oppimateriaalissa, seurauksena vuoden 2002 opetussuunnitelman perusteissa olevasta ohjeesta on vain, että nämä uskonnolliset ja maailmankatsomukselliset sitoumukset salataan, mikä estää oppilaita suhtautumasta niihin kriittisesti.

      Niinpä tämä ohje johtaa käytännössä siihen, että oppilaat johdetaan julkilausumattomiin maailmankatsomuksellisiin ja uskonnollisiin sitoumuksiin, jotka ovat vallitsevien tieteellisten teorioiden taustalla. Samalla estetään sellainen keskustelu, joka tekisi nämä sitoumukset julkisiksi ja tarjoaisi niille vaihtoehtoja.”

      Mitä mieltä olet arvion asiasisällöstä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuomo Hämäläinen sanoo:

      Minun mieli “asiasisällöstä” on se, että nämä ovat pirun mutkikkaita asioita.

      Oma kantani tiivistyy siihen että “de jure” ja “de facto” ovat eri tasolla. Ja tuijotan enemmän käytänteitä. Tässä näkisin jopa positiivista trendiä. Aikanaan uskonnonopetus oli tunnustuksellista, nykyään ei. Minun aikana laki jo kielsi tunnustuksellisen opetuksen, mutta käytännössä vanhemmilta uskovaisilta opettajilta livahti kaikenlaista. Eikä ihmisillä ollut laintuntemusta asiasta juurikaan. Nykyisin tätä laintuntemusta on sitten pikkumaisuuteenkin asti. Käytänteissä on kuitenkin parannettavaa ja ylilyöntejä tehdään. (Usein näyttävät paljastuvan jokinlaisiksi paniikkiratkaisuiksi, kuten esim. uskonnollisen aamunavauksen ajaksi siivouskomeroon patistettu poika. Kun käytävissäkin on kaijuttimet ja koulurakennuksesta ei voi lähettää ulos ilman heitteellejättökysymyksiä, oli keksittävä jotain. Paikallinen kohkaushan siitä siten syntyi… Hyvä tahto ei ole ongelma vaan se miten asiat ihan oikeasti voidaan tehdä.)

      Mutta kyllä se näyttää olevan sitä että piileviä mailmankuvallisia oletuksia on mukana. (Suvivirsikin on vain kulttuuria, perinnettä eikä uskontoa. Paitsi että sen kritiikki on uskononvapautta vastaan.) Pluralismista puhutaan, mutta ei sitä kaikille saada jokaviikkoisia aamunavauksia. “Ylioppilas-lakkiaisia” (tjsp.) voidaan järjestää paikallisesti kirkon tiloissa vastoin erityisiä toiveita vähän vähemmän yhden uskonnon paikaksi leimaantuneesta rakennuksesta.

      Ateisti joutuu “tutustumaan kulttuuriin” (ilmeisesti uskovaisten virallinen eufemismi rituaaleihin pakolla osallistuttamisele) tavoilla jotka eivät toteudu kellään muulla. Jehovan Todistajiakaan ei komenneta syömään verilettuja tutustumismielessä. Vegaanit eivät laajenna kokemuspiiriään tutustumalla grilliruokiin. Uskovainen voi pahastua jos liikunnassa tai uskontotunnilla on joogaa – paitsi jos on mahdollisuus tehdä jotain muuta muualla samalla. Silmien pyörittelyä ei tule näissä yleensä. Ei sanota, että “pikkujuttu, eikö nyt kuitenkin. Sehän on vaan verta…”

      Tässä tietääkseni on se, että aika harva ateisti kannattaa tiukkaa sekulaariutta. Että pitäkööt huivejaan ja ristikorujaan kouluissa. Mutta että koulujen tilat ovat uskontoneutraaleja vähän kuten WC:t. Että vasta Dawkinsin kuvat seinillä tekee paikasta ateismia. Ja että jos uskontoneutraalius on sekin maailmankuva, niin sitten WC:ssäkäyntikin pitäisi uudelleenmiettiä kun ei siellä roiku kirkkoisien tuimat ilmeet pöntön päällä.

      Toki tätä ei voi mainita ottamatta huomioon arvon pieniä kreationisteja joista evoluutio on uskontoa. Tässä olen “varovaisen myötämielinen”. Evoluution oppisisältö on hyvä opetella. Kun Pekka Reinikainen vieraili kerran koululla, kun yksi opettaja hänet sinne kutsui, monet ihmiset pahastuivat. Vierailun henki oli kuitenkin sellainen että ei siitä oikein voinut nokkiinsa ottaa. (Kutsuja tosin olikin evoluutiobiologi ja kreationistien kriitikko, entinen akatemiantutkija. Ei siinä Reinikaista revitty kuitenkaan, että ihan kohteliaasti meni.)

      Sävy painaa minulle enemmän kuin suora kielto tai salliminen. Nykyhetkessä ongelma näyttää olevan se, että käytänteet julistavat moniarvoisuutta, jota ei nähdä. Kristityn positiivinen uskonnonvapaus > vapaus uskonnosta, tärkeiden arvoje pyhittäminen tabuiksi ja muu negatiivinen uskonnonvapaus > eikristittyjen uskontojen positiivinen uskonnonvapaus. De jure ihanne ei vain vastaa de facto käytänteitä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuomo Hämäläinen sanoo:

      PS. Ja ehdottomasti olen sitä mieltä että uskonnon sisältöjä tulee opettaa koulussa. Ateistin pitää tietää kristinuskon dogmasisältö samaan tapaan kuin kreationistien tulee osata populaatiogenetiikan kaavat. Eli aivan hiton tärkeää on tuntea. (Tosin tässä on kenties kyllä korostettava sitä että uskontotieto tai ET toimivat tässä uskonnottomille paremmin kuin “kaikki kristillisyyskeskeiseen oppiin” -lähestymistapa.) Kurssien määrä on sitten hieman eri juttu. Ihmettelen sitä miten paljon uskontoa tarjotaan verrattuna vaikka omiin suosikkeihini. Että onko uskonto muka niin paljon tärkeämpää kuin biologia, fysiikka ja filosofia. (Tosin minusta kouluihin pitäisi saada eurooppalaista miekkailua samaan tapan kuin japanissa on kendoa. Olisi hyvä asia. Mutta ei, aina jotain joukkuelajeja joissa tärkein oppi näyttää olevan että tietyt tyypit valitaan viimeiseksi, joukkueen vuoksi, koska he ovat haitaksi yleiselle hyvälle.)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Tuomo Hämäläinen :”Olen ehdottomasti olen sitä mieltä että uskonnon sisältöjä tulee opettaa koulussa.”

      Olen samaa mieltä ja pitämällä kiinni eettisistä ja ihmisoikeuksien mukaisista yleisinhimillisistä kysymyksistä, joita kaikista uskonnoista löytyy. Tässä mielestäni esimerkki hyvästä uskonnosta, jonka joskus kopioin yhden lukion sivulta:

      Jainalaisuus (hindulaisuuden piirissä syntynyt uskonto): ”Ihmisen olisi vaellettava välinpitämättömänä maallisia asioita kohtaan ja kohdeltava kaikkia olentoja maailmassa siten kuin hän tahtoisi itse tulla kohdelluksi”

      Buddhalaisuus: “Tila, joka ei ole miellyttävä tai ilahduttava minulle, ei voi olla sellainen myöskään toiselle; ja miten voin vaatia toista hyväksymään tilan, joka ei ole miellyttävä tai ilahduttava minulle”

      Kungfutse: “Mitä et itse toivo, sitä älä tee myöskään toisille ihmisille”

      Juutalaisuus (Rabbi Hillel): “Älä tee toisille sellaista, mitä et tahdo tehtävän itsellesi”

      Kristinusko: “Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12)

      Islam: “Kukaan teistä ei ole uskovainen niin kauan kuin hän ei toivo veljelleen sitä, mitä hän toivoo itselleen”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuomo Hämäläinen sanoo:

    Mutta tämä ketju lienee mainio esimerkki siitä, miten uskonnonvapauskeskustelu kouluissa tiivistyy aika vahvasti siihen, että suvivirsi on symboli kaikelle muulle. Suvivirsi on toiselle sidoksissa laajempaan kulttuuriin ja perinteeseen, kenties jopa nälkävuosien muisteluun ja siihen miten kivaa on kun on ruokaa ja lämmintä. Toisille se on symboli siitä että tietty kulttuuri on erikoisasemassa.

    Mutta nyt näyttää siltä että symboli on ajanut asian ohi. (Myös joidenkin vapaa-ajattelijoiden puolella.) Lausunto ei käsittele suvivirttä, ei mainitse sitä. (Tai okei, se mainitaan sanana montakin kertaa, mutta konteksti on niin että se ei sitä mainitse siinä mielessä kuin tässä nyt relevanttia on, että kiitos vaan “reunahuomautuksen” tämäkin lause venyy ylipitkäksi jotta ei vaan synny väärää ulkintaa ja joku lähde olkiukottelemaan kielioppinatsipäissään… [jatka ranttia haluamillasi mausteilla].)

    Ja ennen kaikkea kun katsotaan asiasta keskustelua, ateistit itse ovat pyrkineet nostamaan esille muita juttuja kuin suvivirren. (Katso antamani linkit esimerkiksi.) Selvästi heillä on yritys nostaa esille niitä muita juttuja. Olipa se virallinen lausunto mitä tahansa, niin ateistit eivät sitä suvivirsiasiaa selvästi kovin suuresti aja. (Mutta eihän se sitä mainitse. Tai siis mainitsee sanana, mutta …. ärh.)

    Olisiko kenties niin että nämä muut asiat ovat niin vaikeita, että on helpompaa vain puhua suvivirrestä? Toivoisin että asiat eivät ole näin. En usko että Heikki Palmu yrittää mitään “valehdella”, vaikka hän selvästi muokkaa ateistien lausuntoja kristittynä tiettyyn suuntaan joka on selkeästi epätosi – ja ennenkaikkea lukee tekstejä sen verran dogmaattisesti omasta näkökulmastaan että heikkoa tekee. (Olen kai väärässä koska tapani käyttää ilmaisua “ei mainita” ja “ei tarkoiteta tätä” ovat sanan määritelmiltä erilaisia kuin mihin Palmu on ilmeisesti tottunut. Tässä maailmassa “grammarnatsikortti” ei ilmeisesti ole kovin ilmiselvää vitsikkyyttä. Tämä on tietysti aika tavallista kommunikaatiossa. Ihmisten on vaikeaa tiedostaa että olen ensisijaisesti hikipedisti ja toissijaisesti miekkamies. Se, että olen uskontokriitikko [lue: änkyrä antiteisti] on vasta kolmannella sijalla, jos sielläkään. Kirjoitan huonoja puujalkavitsejä koko ajan. Kielioppi sen sijaan on hyvin vierasta, kieliopilla saivartelijan on tältä osin minut hyvin helppo päihittää. Toivoin vain, että tämä päihittäminen ei nyt olisi se päällimmäinen teema tässä.)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Oma kirjoitukseni koski ja koskee siis uskonnon/kristinuskon, kirkon ja maailman suhdetta. Se on siis paljon laajempi kysymys kuin kysymys suvivirrestä ja siihen liittyvästä keskustelusta, mutta sekin liittyy asiaan. Heikki Palmu viittaa oikein, että myös Puumalaisen tekstissä suvivirsi esiintyy. Pidän edelleen vieraana Tuomo Hämäläisen ajatusta, että koko keskustelu on “uskovaisten” masinoimaa ja että suvivirsikeskustelulla ja sen esille nostamisella ohitetaan itse asia. Joku saattaa näin tehdä tietämättään, harvemmin tarkoituksella. Kirkon taholta olemme siis esittäneet ajatusta, että pidämme vieraana pyrkimystä uskontoneutraaliin yhteiskuntaan. Tähän liittyvä laajempi kysymys on, miten enmmistön ja vähemmistöjen oikeudet tulevat otetuiksi huomioon mm. uskonnonvapauslainsäädännön pohjalta. Uskonnonvapaus tulee ymmärtää juuri myös positiivisena uskonnonvapautena eli vapautena harjoittaa uskontoa. Meidän kontekstissamme on ollut luontevaa, että kristillisen usko ja kirkko ovat olleet läsnä tietyissä asioissa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuomo Hämäläinen sanoo:

      Positiivisen uskonnonvapauden mukaan saa itse harjoittaa uskontoa. Mutta lain kohdassa on konkreettisesti myös negatiivisen uskonnonvapauden puoli. Ja ei. Se ei ole konfliktitilanne. On keksittävä keinot joilla molemmat ehdot voi täyttää samanaikaisesti.

      Itse ihmettelen mistä on saatu päähän että uskonnottimien puoli olisi muuten sensuroimassa uskontoa kaikesta yhteiskunnasta. Pikemmin heillä on useimmiten se, että yhteiskunta ei saa erityisesti tukea yhtä.

      Oma kantani on se, että jos kirkon on luontevaa olla niin on. Mutta sitten jos islamilaisen järjestön on luontevaa olla niin sen tulisi saada sama. Jostain syystä tässä kohden joulujuhlissa kuitenkin on yksi uskonto yli muiden. Samoin tiedän että uskonnottomat järjestöt eivät saa samanlaisia “luottamussuhteita” aamunavauksiin kuin kirkko. Eli vaikka jollain vapaa-ajattelijoilla tai kaltaisillani fundamentalistiagnostikoilla olisi luontevaa olla mukana kulttuurielämässä, siihen ei oikein näytä tulevan tilaa. (Isäni sai, erityisopettajana, aikaan aikamoisen paikallisen myräkän kun joulujuhlissa tarkkispojat lauloivat “sika” -kappaleen. Etenkin uskovainen rehtori koki arvojaan loukatun. Sen jälkeen oli tarkkaa sensuuria. Onko tämä ilmaisunvapautta vai juuri sitä että negatiivienn uskonnonvapauskin on tärkeä?)

      Näyttää siltä että yhteispeliä ei olla halukkaita tekemään. Kyusymys on “kristityn näkökulmassa” vain kristillisyydestä. Ja muiden kohdalla on eri ehdot. Kristityn positiivienn uskonnonvapaus>negatiivinen uskonnonvapaus>muiden uskontojen positiivinen uskonnonvapaus. Se, mikä nähdään uskonnonharjoittamisena, lain salliman asiana, kirkon ja kristittyjen kohdalla ei ole sitä muiden kohdalla.

      Samoin jos ateisti sanoo että ei halua kirkkoon, ei kommenttina ole helposti muuta kuin silmien pyörittelyä jossa “eikö nyt kuitenkin, ei ole iso asia, kyllähän sitä voi tutustua” on ystävällistä linjaa. Pahimmat ovat sitä että joku kristuskerhoklainen tulee vinoilemaan että “Mikä Jumala muka sinua rankaisee tuonpuoleisessa jos kirkkoon menet?” Kunnioituksen puute ei varmasit paranna dialogia.

      Mutta jos kirkolla ei ole agendaa ja pääsiäisellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa niin miten selität sen että vaikka tässä on isolla porukalla yritetty viikkotolkulla jauhaa siitä että “me nyt ajetaan muiat juttuja kuin suvivirttä”, niin näistä ei ole saatu keskustelua mitenkään heräämään? Vaikka niistäkin on Puumalaisen tekstissä monta mainintaa, joten ovat selvästi olemassa.

      Miten selität sen että aina joulun ja pääsäisen aikana ilmestyy ateistejen palstoille häiriköimään ja mellakoimaan erilaisia vihamielissävyisiä trolleja. Joiden viestintä joko noja siihen että “kun ensin rakennetaan vihollissuhde niin kyllän ne sitten kuuntelevat”. Ja että aiheet joihin asiaa siirretään eivät ole koskaan satunnaisia. Tiettyyn aikaan vuodesta tulee tietyt jutut aina. Ja vaikka yrittäisi puhua muusta niin ei niihin siirrytä.

      Että rakentavan kautta ; Miten sinusta tulisi tehdä jos koulussa on aamunavaus joka on uskonnollinen. Jonka kanssa ei halua olla tekemisissä kuten ei Jehovan Todistaja verilettujen kanssa. Koulu alkaa 8.00 ja aamunavaus on 10.00. Lasta ei voi laittaa pihalle ilman valvontaa. Käytävissä on kaiuttimet ja ainut paikka jonne ei kuulu, on siivouskomero. Miten sinusta asia tulisi korjata niin että sekä positiivinen että negatiivinen uskonnonvapaus toteutuvat?

      Entä jos päiväkodissa on kirkkoretki ja ateistilapset otetaan väkisin mukaan. Jälkikäteen vedotaan vahinkoon. Sanktioita ei ole luvassa joten kannusteita toimia muutoin ei ole. Entä jos joka kerran saa vapautuksen kirkosta kun mainitsee. Ja käy läpi sen “ihan pieni juttuhan se vain on” -ihmettelyn.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Toivo Loikkanen :”Meidän kontekstissamme on ollut luontevaa, että kristillisen usko ja kirkko ovat olleet läsnä tietyissä asioissa.”

    “Meidän kontekstissamme” on ainoa uskontojen Sana, Jeesus Kristus, joka tuli ihmiseksi ja “kuolemalla kuoleman voitti”. Hän toi ihmiskunnalle siltä puuttuneen Rakkauden (Agape), että ihmiskunta ei syntiinlankeemuksen seurauksena olisi tuhoutunut omaan rakkaudettomuuteensa ja väkivaltaisuuteensa. Tämän vuoksi kirkon on mielestäni tärkeää olla läsnä kaikissa asioissa joko sanoin tai teoin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuomo Hämäläinen sanoo:

      Niin, ongelmana näyttää olevan todellakin se, että “kristityn näkökulmasta” on se joka oikeuttaa kaikenlaiseen. Kuten tuomitsemiseen ja torjumiseen. Ja ateistit suututtaa. Heidän positiivinen uskonnonvapautensa ei kristityn näkökulmasta paina mitään.

      Ja ei. Kaikkialle ei ole hyvä tulla. Minun kotiin ei tulla. Ei ole positiivisen uskonnonvapauden rikkomista tämä. Vessaan ei tulla. Ei ole positiivisen uskonnonvapauden rikkomista sekään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Tuomo Hämäläinen :”Vessaan ei tulla. Ei ole positiivisen uskonnonvapauden rikkomista sekään.”

      Olen samaa mieltä. Kirkolta on ehdottomasti kiellettävä pääsy fundamentalistiagnostikkojen vessoihin. Nyt on ehdottomasti tehtävä julkilausuma, jossa fundamentalistiagnostikkojen vessoissa mahdollisesti tapahtuvan p****njauhamisen häiritseminen ankarasti kielletään Vai mitä?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Toivo Loikkanen
    Toivo Loikkanen

    Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana.