Kirkko käyttää liian vähän konsultteja

[Karoliina Malmelin] Kotimaasta 18.4. välittyi Konsulttidemokratia -kirjan tekijöiden Hanna Kuuselan ja Matti Ylösen syvä huoli siitä, että yritykset ja julkinen hallinto ostavat liian paljon konsulttipalveluja. Samalla kuitenkin kävi ilmi, että esimerkiksi Tampereen seurakunnat olivat vuoden aikana käyttäneet konsulttipalveluihin 0,8 prosenttia toimintamenoistaan, eli vain häviävän pienen osan.

Olen vuodesta 2003 toiminut konsulttina yrityksissä ja järjestöissä. Viimeiset kolme vuotta olen katsellut kirkon hallintoa Agricolan konsultin ja kouluttajan näkökulmasta. Minäkin olen hieman huolissani. En kuitenkaan siitä, että konsultit käyttäisivät kirkon virkamiesten puolesta valtaa tai pakoilisivat vastuuta. Olen huolissani siitä, että kirkon konsultteja ei kutsuta ajoissa töihin.

Työyhteisöjen ongelmatilanteet ovat selvitettävissä, jos niihin tartutaan hyvissä ajoin ennen seurakuntaliitosta, pattitilannetta, työuupumusta tai yhteisen näyn katoamista. Tätä varten kirkko kouluttaa hallinnon, viestinnän ja johtamisen ammattilaisia toimimaan konsultteina. Me konsultit olemme olemassa, koska jokainen meistä tarvitsee joskus ylimääräisen parin käsiä jonkin prosessin läpiviemiseen, valmentamiseen tai selvitysten laatimiseen.

Konsultteihin kohdistuva epäluulo on aina paikallaan. Vanhaa sanontaa mukaillakseni: jos konsultilla on käytössään vain vasara, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta.  Olen työntekijänä kärvistellyt sellaisen prosessin läpi, jossa konsultti yritti istuttaa makkaratehtaalle tarkoitettua laatujärjestelmää sellaisenaan luovaan asiantuntijaorganisaatioon. Tämä konsultti esitelmöi aikansa laatuajattelusta tutustumatta lainkaan työhömme. Kun hän lähti, asiat jatkuivat täysin ennallaan. Vain kassassa oli lovi.

Millainen konsultti auttaa työyhteisöä? Muutama vinkki. Jos konsultti myy valmista ratkaisua, on syytä valpastua. Ammattitaitoinen konsultti on kiinnostunut asiakkaansa tavoitteista ja tarpeista, tarjoaa tuoretta tutkimustietoa ja valitsee työskentelytavat tilanteen mukaan.

Hyvän konsultin tunnistaa myös siitä, mitä hän jättää jälkeensä. Kun suunnittelet konsultin palkkaamista, selvitä konsultin kokemus, pyydä referenssejä ja soita edellisille asiakkaille. Muista myös, että tutuin konsultti ei aina ole paras valinta. Hänen kollegansa saattaa olla monessa asiassa kokeneempi tai asiantuntevampi. Jos konsultti on ammattitaitoinen, hän suosittelee sopivampaa kollegaansa sinulle itse.

Eettinen konsultti on luotettava ja riippumaton, ja ajaa tilaajan etua. Hinnoittelu on selkeää ja läpinäkyvää. Koska konsultin vallankäyttö on määrittelyn valtaa, hyvä konsultti on tunnettu kyvystään katsella tilanteita eri näkökulmista. Päätöksenteko taas ei ole koskaan konsultin vaan johdon asia.

Missä tilanteissa konsultin apua kannattaa harkita? Näytteeksi muutama esimerkki Agricolan konsulttien viimeaikaisista töistä:

1.   Seurakuntaliitos on edessä. Päätöksenteon tueksi tarvitaan tietoa siitä, mitä liitos merkitsee toiminnallisesti ja taloudellisesti. Yhdistymisprosessia halutaan sujuvoittaa hyvällä johtamisella ja viestinnällä. Hanke tarvitsee asiantuntevan selvittäjän.

2.   Hallinnollinen yksikkö on ylityöllistetty, työmäärä lisääntyy ja uupumus uhkaa. Tarvitaan selvitys siitä, mistä voitaisiin karsia ja mitä voitaisiin ostaa ulkopuolelta. Myös työnkuvia pitäisi uudistaa. Yksikön omat voimavarat eivät riitä prosessiin.

3.   Seurakunta haluaa parantaa yhteishenkeään ja sisäistä viestintäänsä. Yhteinen tavoite kaipaa kirkastamista. Tarvitaan valmentajaa vetämään yhteisiä työpajoja, joissa luodaan vahvempaa toimintakulttuuria.

4.   Seurakunta ottaa käyttöön harkinnanvaraisen palkanosan. Uuteen käytäntöön on tutustuttava ja yhteisistä pelisäännöistä sovittava. Tarvitaan lyhytaikaista asiantuntevaa projektin ohjaajaa.

Jos konsultointi edelleen mietityttää, ei kannata uskoa vain minua. Seuraa tätä blogia ja lue, mitä muut konsultit ja kouluttajat Agricolassa ajattelevat kirkon muutoksista!

 

Karoliina Malmelin
VTT, kehittämiskonsultti, kouluttaja
Koulutuskeskus Agricola

3 kommenttia

  • Helena Paalanne sanoo:

    Konsultin on varmaan ihan hyvä olla tuota mieltä, mitä ed. blogissa kirjoitetaan. Ehkä parhaimmillaan asia voisi toimia noin. Normaalisti se ei toimi noin. Lisäksi konsultilla on vastassaan tällaiset epäilevästi ja kyräillen konsultteihin suhtautuva työntekijäjoukkio, jotka joutuvat uhraamaan varsinaista työaikaansa konsulttien keksimiin kotkotuksiin.

    Jos konsulttien kutsuminen hätiin ei todella merkittävissä määrin edesauta tavallista käytännön työtä, ei tavallinen työntekijä voi nähdä mitään järkeä sellaiseen satsaamisessa. Ja yleensä se ei näy. Konsultit tulee ja menee, muistioita ja strategioita laaditaan, mutta lastenohjaaja opettaa saman Jumalan kämmenellä samoin viittomin kuin vuosikymmenten ajan ennenkin. Ei siinä tarvita mitään yhteisen tavoitteen kirkastamista. Useimmiten konsulttitoimiston ottaminen mukaan tuntuu olevan kirsikka muodottomaksi paisuneen hallintokakun kermavaahdon päällä. Ja kun lähtökohtaisesti ajatukseen pääsääntöisesti kaikki työntekijät (johtoporrasta lukuunottamatta) suhtautuvat yhtä nuivasti kuin minä, niin tulokset eivät välttämättä ole erityisen hedelmällisiä. Oma nuivuuteni on peräisin useista kokemuksista. Ei konsulteissa sinällään mitään vikaa ollut. Mutta ei se ihan tuulesta temmattu juttu ole, että niissä tapaamisissa pelataan sitä kuuluisaa “hevonpaskabingoa”. Jos olisi, ei se juttu ketään naurattaisi.

    Tavallinen työntekijä olisi eniten tyytyväinen saadessaan tehdä sitä työtä mihin hänet on palkattu. Alituinen kehittäminen, tavoitteiden kirkastaminen, strategiatyöskentely jiiänee ajaa työntekijät piippuun. Sitten kutsutaan paikalle konsultit piiskaamaan työuupuneisiin raakkeihin intoa. Se on kappale työn huononemisen lyhyttä historiaa.

    Ehdotankin, että konsulttitoimisto voisi kutsua itselleen konsultin konsultoimaan siitä asiasta, miten asennevammaiset työntekijät voitaisiin kääntää konsulttimyönteisiksi positiivareiksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Allekirjoitan Helenan kommentin täysin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Agricolan blogi sanoo:

    Olen pahoillani Helena Paalanteen puolesta: kukapa meistä haluaisi kuunnella työpaikalla asioita, jotka eivät oikeasti edistä työn tavoitetta. Kuvaamasi kokemus kuulosti minusta enemmän positiivisen psykologian viihteelliseltä luennolta kuin työyhteisön sisäiseltä prosessilta, joista edellä puhuin.

    Konsultille asetetaan usein samantapaisia odotuksia kuin kirkon työntekijöille: ei saa vain puhua muodikkaita korusanoja, vaan pitää kuunnella ja auttaa purkamaan solmuja. Työskentelyn onnistumisen tärkeä mittari on se, löydettiinkö yhdessä mielekkäitä ratkaisuja ja toimintatapoja.

    Itse aloitan työyhteisöjen kanssa työskentelyn keskustelulla, jossa tunteita ja mahdollisia epäluuloja käsitellään avoimesti. Kriittisyys on elintärkeää – olenhan itsekin kriittinen yhteiskuntatieteilijä.

    Konsultin tehtävä ei ole neuvoa lapsityönohjaajaa tai diakonia työssä, jonka asiantuntija tämä on. Sen sijaan hän voi yrittää luoda kiireettömän tilan, jossa työyhteisö voi jäsentyneesti työstää yhteisiä asioitaan.

    Ilmoita asiaton kommentti