Kirkko on lähetys

Kuvassa Kamerunin luterilaisen kirkon entinen presidentti Songsare, joka vielä eläkevuosinaan liikkui ahkerasti evankeliointimatkoillamme  mukanamme.  Hän osoitti uskollisuutta ja rohkeutta työssään. Suuri ilo ja kiitollisuus  täyttää mieleni yhteisiä matkoja  muistellessani.

SUNNUNTAI 25.10.2020

21. sunnuntai helluntaista

Jeesuksen lähettiläät

Ensimmäinen lukukappale: 5. Moos. 31: 6-8

 

Jumalan lähetys on hyvin selkeä ja suoraviivainen. Jumala lähetti ihmiskunnalle avun.  Aluksi hän lähetti Abrahamin, Isakin ja Jaakobin toimimaan uskon isinä, patriarkkoina. Sitten hän lähetti Mooseksen johtamaan kansaansa sekä Joosuan työn jatkajaksi.

 

Edelleen hän lähetti profeettoja julistamaan kansalleen Jumalan sanaa.

 

Lopulta Taivaan Isä lähetti ainosyntyisen Poikansa maailman Vapahtajaksi. Jeesus puolestaan lähetti oppilaansa koko maailmaa evankelioimaan.  Näiden seuraajina kirkko rakentuu Jumalan lähetyksen varassa profeettain ja apostolien viitoittamalla tiellä.

Kirkko on lähetys ja siksi evankeliumin kuuluu kulkea eteenpäin.  Tavoitteena on koko maailman kaikkien kansojen voittaminen Jumalan valtakunnan yhteyteen.

Älkäämme pelätkö vaan olkaamme rohkeita

Kun Jumala on puolellamme, niin meidän ei tarvitse säikkyä vastuksia. Saamme rohkeasti käydä eteenpäin ja pelotta julistaa Jumalan sanaa. Jumala on voimallinen ja siksi hänen sanansa on hyvä ja tuottaa tulosta.  Kukin paikallaan, kukin tavallaan, kukin oman elämäntilanteensa mukaan, jokainen meistä saa olla Jumalan asialla, hänen työssään mukana, toinen toistamme tukien ja rohkaisten, yhdessä toimien, yhteisen asian hyväksi, evankeliumin eteen päin saattamiseksi.

    ”Olkaa vahvoja ja rohkeita, älkää pelätkö älkääkä säikkykö noita kansoja, sillä Herra, teidän Jumalanne, kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä.”

Vapahtajamme Jeesus on Mooseksen seuraajan Joosuan kaima

Israelin kansan johtajana Mooses oli hyvin vanha. Hänellä oli nuori avustaja Joosua.  Kun Mooses saapui elämänsä loppusuoralle, niin hän siunasi Joosuan seuraajakseen.

Vanhassa testamentissa käytetty Joosua on sama nimi kuin Uudessa testamentissa käytetty  Jeesus. Vanha testamentti on kirjoitettu hepreaksi. Maailman vanhin tunnettu raamatunkäännös  on Septuaginta kreikaksi. Siinä Joosuan nimi esiintyy muodossa Jeesus.  Uusi testamentti on kirjoitettu kreikaksi ja siksi nimi on kreikkalaisessa muodossa. Juutalaisten oppineitten eri rabbien teksteissä Vapahtajamme nimi esiintyy muodossa Jesu, heidän aikansa galilean murteen mukaisessa asussa.

    Mooses kutsui luokseen Joosuan ja sanoi hänelle kaikkien israelilaisten ollessa läsnä: ”Ole vahva ja rohkea. Sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra esi-isillemme vannomallaan valalla sille lupasi, ja sinä jaat sen maan israelilaisille perinnöksi.

Joosua vei kansan perille luvattuun maahan. Hän täytti sen tehtävän, mihin hänet oli kutsuttu.  Rohkeasti hän tunnustautui Jumalan seuraajaksi ja pelkäämättä hän puhui epäjumalanpalvelusta vastaan ja elävän Jumalan palvelemisen puolesta.  Niinpä hän saattoi pelkäämättä todeta, että hän ja hänen perheensä palvelevat Jumalaa. Tämän hän todisti koko kansan edessä.

Jeesus on koko maailman Vapahtaja

Jeesus lähetti apostolinsa julistamaan evankeliumia. Parhaimmillaan hänellä on 70 avustajaa julistamassa hänen sanomaansa.  Näin evankeliumi meni eteenpäin jo hänen maailmassa ollessaan ja täytti koko maan.

Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa sovitti koko maailman Jumalan kanssa.  Siksi seuraava vaihe työn laajentamisessa ei ollut sen vähäisempi kuin koko maailman kaikkien kansojen voittaminen Jumalan lapseuteen.  Kaikki kansat on kasteen välityksellä tehtävä hänen oppilaikseen.

Sovitus koskee koko maailmaa, Jeesuksen työ on jo valmis hänen puoleltaan. Sanoman vieminen kuitenkin on vielä kesken. Siksi tarvitaan alati uusia sanoman eteenpäin viejiä, uusia tapoja tavoittaa koko maailman kaikki kansat, jokainen ihminen maan päällä.
Turha meidän on säikkyä, turhaa arkailla, koska Jumala on kanssamme. Lähetyskäskyyn hän on liittänyt lupauksensa, että hän on alati meidän kanssamme. Saamme siis rohkeasti avata silmämme ja luoda katseemme eteenpäin. Tulevaisuus on Jumalan ja siksi saamme olla Jumalan tulevaisuuden airueina kukin sillä paikalla missä elämme ja olemme, toiset lähellä, toiset kaukana, kukin oman kutsumuksensa ja Jumalan hänelle suomain armolahjojen mukaan. Kenenkään ei tarvitse hävetä, vaan saamme itse kukin, juuri sellaisina kuin olemme, vapautuneesti kertoa Vapahtajamme ihanasta armosta,  hyvyydestä ja ihmisrakkaudesta.

Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.”

Tässä sunnuntain ensimmäinen lukukappale

5. Moos. 31: 6-8

Mooses sanoi israelilaisille:
    ”Olkaa vahvoja ja rohkeita, älkää pelätkö älkääkä säikkykö noita kansoja, sillä Herra, teidän Jumalanne, kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä.”
    Mooses kutsui luokseen Joosuan ja sanoi hänelle kaikkien israelilaisten ollessa läsnä: ”Ole vahva ja rohkea. Sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra esi-isillemme vannomallaan valalla sille lupasi, ja sinä jaat sen maan israelilaisille perinnöksi. Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.”

52 kommenttia

  • Jorma Rämö sanoo:

    Tauno, kiitos kommentistasi. 8) Mielestäni en laittanut ateriayhteyttä ja ehtoollista vastakkain, onhan näillä täysin eri merkitys Raamatussa. “Jeesus seisoo ovella ja kolkuttaa” merkitsee ennen muuta sitä, että hän haluaa ihmisen avaavan oven hänelle jolloin hän käy sisälle ja aterioitsee tämän kanssa. Tämä on vertauskuvallista puhetta siitä, että ihminen avaisi sydämensä oven Herran sisään käydä. Tässä ei puhuta mitään kasteen kautta automaattisesti sisään tulemisesta vaan ihminen saa valita aukaiseeko vai ei. Joku on joskus sanonut, että ko. ovessa kahva on vain sisäpuolella. Tämä on Raamatun muun ilmoituksen mukaista. Ihminen on vastuussa teoistaan Jumalan edessä. Pelastus on valmistettu kaikille, mutta kaikki eivät halua ottaa sitä vastaan. Mietitäänpä vaikka Jeesuksen vertausta Kuninkaasta, joka laittoi häät pojalleen ja lähetti palvelijansa kutsumaan vieraita häihin ja kuinka kutsutut kieltäytyivät kuka minkäkin syyn nojalla, jolloin Kuningas (Jumala)vihastui heihin.

    Ehtoollinen on ymmärtääkseni luonteeltaan toisenlainen kuin em. ateriayhteys. Sehän on nimenomaan muistoateria Jeesuksen kärsimyksestä ja kuolemasta, jonka Herran omat nauttivat Vapahtajansa muistoksi ja pelastuminen vahvistukseksi, johon ulkopuolisilla ei pitäisi olla asiaa, niinkuin edellä kirjoitin. Sakramenteista on tehty monissa kirkoissa pelastuksen edellytys ja tie, mikä on ilmeinen erehdys. Koskaan mikään ulkonainen teko ei voi syrjäyttää sydämen sisäistä tekoa, uskoa, jota Jumala edellyttää ja jonka hän vaikuttaa niiden kohdalla, jotka tahtovat ottaa Hänen Poikansa vastaan. Niille hän antaa voiman tulla Hänen lapsikseen ja iankaikkisen elämän perillisiksi jos pysyvät vahvoina loppuun asti.

    9) Mitä Jeesus tarkoittaa lapsen uskolla? Ei ainakaan sitä, että vain lapsi voi saada uskon. Uskohan tulee Raamatun mukaan kuulemisesta, joka myös edellyttää ymmärrystä, jota ei ainakaan sylivauvalla vielä ole. Ei kai Lutherkaan tosissaan väittänyt, että sylivauvalla olisi pelastava usko? Jos väitti niin ihmettelen. Uskon Jeesuksen tarkoittavan lapsen uskolla ainakin sitä, että niinkuin lapsi kuullessaan ei kyseenalaista kuulemaansa vaan uskoo sen mitä sanotaan, niin meidänkin tulisi tehdä ja toisekseen hän varmasti tarkoittaa myös, että meillä tulisi olisi lapsenomainen luottava suhde Jumalaan.

    10) Anteeksi, jos olen ymmärtänyt väärin. Tässä ei ole mitään epäselvää sinällään.

    Välillä minulle vain on tullut epäilys, että et näe tarpeellisena julistaa sitä, että kasteen armon tulisi elämässä tulla näkyvällä tavalla todeksi ja syntyisi uskon kuuliaisuus Kristusta kohtaan, jolloin Jumala voisi käyttää ihmistä niinkuin tahtoo. Sanoohan sana, että “sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan”. Kuinka moni onkaan valmis tunnustamaan julkisesti, että Jeesus on minun Herrani. Tiedetään, että lopultakaan kovinkaan moni ei niin ole valmis tekemään ja ehkä syy on se niinkuin sana sanoo, ettei kukaan voi sanoa kuin Pyhässä Hengessä, että “Jeesus Kristus on Herra.” Suora johtopäätös tästä on se, että vain harvalla on Pyhä Henki sisimmässään vaikka sen pitäisi olla kasteen seuraus! Siksi pitäisi ottaa tämä huomioon myös julistuksessa. Sitten on ihan oma asiansa pyhityksen puoli, josta vähemmän kuulee, mutta josta Paavali paljon opettaa.

    11) Näinhän asioiden pitäisi ollakin, että voisi aina olla osallinen kirkon yhteiseen uskoon. Kunpa asiat olisivatkin niin, että voisi täysin luottaa omaan kirkkoonsa. Mutta entäpä sitten kun näkee rakkaan kirkon horjuvan kovissa maailman paineissa moniin eri suuntiin. Kun näkee monenlaisten eksytysten virtaavan kirkon sisään ja aivan Jumalan sanalle vieraiden oppien pääsevän valtaan.

    Itselleni tämä ainakin on aiheuttanut suurta tuskaa. Olisin mieluummin kuulumatta koko kirkkoon, mutta toisaalta olen ollut mukana niin kauan, jo vuosikymmenten ajan erilaisissa musiikkiin liittyvissä tilaisuuksissa, uskollisesti omalla paikallani laulanut eri kuoroissa ja kvarteteissa ja pienemmissäkin ryhmissä Jumalanpalveluksissa ja muissa tapahtumissa Jumalan kutsumana ja varustamana. Sen vuoksi on vaikea seurata kirkon kompurointia ensin naispappeus-asiassa ja nyt viimeksi tässä avioliittokysymyksessä.

    En tiedä, olenko oikeassa jos tulkitsen sinun kantasi niin, että on aivan sama kuinka kirkko toimii ja opettaa, silti vain sen piirissä on pelastus.

    Aivan samoin kuin kuka tahansa voi hengellisesti kuolla, voi myös kirkko irrota Kristuksesta ja hänen sanastaan. Nyt juuri näemme miten ev.lut. kirkkommekin on oksana irtoamassa ellei ole jo irronnutkin Viinipuusta. Jumalan sana ei erehdy kun se sanoo lopun aikana tapahtuvasta suuresta luopumuksesta, joka juuri kristillisiä kirkkoja kohtaa ja joka järkyttävästi jo nyt näyttää toteutuvan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Jorma

      12) Ehtoollisen merkitys ateriayhteytenä ja Orientin arkisen ateriayhteyden luonne ystävyyden ateriana ovat sisäkkäisiä ilmauksia. Sosiaalisessa kanssakäymisessä ateria on yhteyden ilmaus. Helgellisessä yhteydessä pyhä ateria ei ole mitään sen vähäisempää kuin ikuisen elämän antava yhteys Jeesukseen ja toinen toiseemme yhteisessä kirkossa. Vanhastaan ehtoollispöytä on ollut puoliympyrä, mikä tarkoittaa, että alttarin sakramenttia vietetään yhdessä koko taivaallisen joukon kanssa. Toinen puoli Jumalan kansaa on täällä maan päällä. Se on näkyvä puolikas koko ympyrästä. Toisella puolella koko taivaan väki on meidän kanssamme samalla ehtoollisella osallisena saman Jeesuksen reaalisesta läsnäolosta Pyhällä aterialla. Näin taivas ja maa yhdentyvät Kristuksen todellisen läsnäolon yhteydessä.

      Kyllä Jeesuksen sana Raamatussa on otettava todesta.

      Johanneksen evankeliumi:

      6:53 Niin Jeesus sanoi heille: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.

      6:54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

      6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Jorma

      13) Uskon synty on Jumalan oma teko. Jumala itse on meidät valinnut ja kutsunut uskon osallisuuteen.

      Johanneksen evankeliumi:

      15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.

      Roomalaiskirje:

      9:16 Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.

      Tunnustuskirjoissakin todetaan, että Pyhä Henki antaa uskon pyhienn sakramenttien ja saarnatun sanan välityksellä sille, jolle Hän tahtoo.

      Augsburgin tunnustuksessa sanotaan:

      V Kirkon virka

      Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka.

      Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidän Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta (Gal. 3:14) saisimme luvatun Hengen (Gal. 3).

      Seurakuntamme tuomitsevat kasteenuusijat ja muut, 9 jotka katsovat, että Pyhä Henki tulee ihmisiin ilman ulkonaisen sanan välitystä heidän omien valmistelujensa ja tekojensa avulla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Jorma

      14) Kirjoitat: ” Sakramenteista on tehty monissa kirkoissa pelastuksen edellytys ja tie, mikä on ilmeinen erehdys. Koskaan mikään ulkonainen teko ei voi syrjäyttää sydämen sisäistä tekoa, uskoa,”

      Ensinnäkin. Koko yhteinen kristikunta eli sanan alkuperäisessä merkityksessä katolinen eli koko maailman käsittävä yksi ainoa apostolinen kirkko opettaa, että pelastus annetaan nimenomaan sakramenttien välityksellä. Tähän pelastukseen usko sitten liittyy . Yhteinen kirkko pitäytyy nimenomaan Raamatun opetukseen.

      1.Pietarin kirje:

      3:21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena (vuoden 1938 käännös)

      3:21 Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, — (vuoden 1992 käännös)

      Toiseksi. Usko ei ole teko, ei edes sisäinen teko, kuten väität. Kaikki teot ovat todellakin täysin pois suljetut aidon uskon lahjasta.

      Roomalaiskirje:

      4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Jorma

      15) Kirjoitat: “vain harvalla on Pyhä Henki sisimmässään vaikka sen pitäisi olla kasteen seuraus! Siksi pitäisi ottaa tämä huomioon myös julistuksessa. ”

      Ensinnäkin. Pyhä Henki on persoona. Siksi käytän hänestä aina pronominia hän, vaikka someron murteen mukaan muutoin käytän toisista ihmisistä se -sanaa.

      Augsburgin tunnustus torjuu kaiken sellaiset harhakuvitelmat missä Jumala Pyhä Henki torjutaan kuvittelemalla hänen olevan vain jonkinlainen elämys tms.

      I Jumala

      Meidän seurakuntamme opettavat suuren yksimielisyyden vallitessa, että Nikaian kirkolliskokouksen päätös jumalallisen olemuksen ja kolmen persoonan ykseydestä on tosi ja että siihen on epäilyksettä uskottava; nimittäin että on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jota kutsutaan Jumalaksi ja joka on Jumala, ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassaan, viisaudessaan ja hyvyydessään, kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja ja ylläpitäjä. Kuitenkin on olemassa kolme persoonaa, joilla on sama olemus ja valta ja jotka ovat yhtä ikuisia, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

      Käytämme tässä sanaa persoona samassa merkityksessä kuin vanhan kirkon opettajat; se tarkoittaa sellaista, mikä ei ole toisen osa eikä ominaisuus, vaan on olemassa itsenäisesti.

      Seurakuntamme tuomitsevat kaikki harhaopit, jotka ovat tämän kohdan kanssa ristiriidassa, kuten ——- , jotka väittävät, että on olemassa vain yksi persoona, ja tämän johdosta juonikkaasti ja herjaavasti viisastelevat Sanasta ja Pyhästä Hengestä, etteivät ne ole erillisiä persoonia, vaan että Sana merkitsee ääneen lausuttua sanaa ja Henki luonnossa aikaan saatua liikettä.

      Toiseksi. Puhtaan opin julistuksessa on huolehdittava siitä, että tuodaan oikein esille Raamatun totuus, että nimenomaan kaste antaa Pyhän Hengen lahjan.

      Hesekiel:

      36:25 Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.

      36:26 Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.

      36:27 Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.

      Tähän Hesekielin ajan kastetoimituksen kaavaan liittyvää lupausta Pietari seuraa kasteopissaan kun hän saarnasi suuren juutalaisen helluntaijuhlan klo 9 aamupäivän juhlaliturgiassa.

      Apostolien teot:

      2:38 Niin Pietari sanoi heille: “Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, n i i n te saatte Pyhän Hengen lahjan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Jorma

      16) Kirkko on Kristuksen ruumis. Koska Kristus on ikuinen Jumala, niin siksi myös kirkko on ikuinen.

      Augsburgin tunnustus sanoo:

      VII Kirkko

      Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset. Paavali näet sanoo: “Yksi usko, (Ef. 4:5-6) yksi kaste, yksi Jumala, joka on kaikkien Isä jne.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      jorma

      17) Lapsen usko oli Lutherille hyvin merkittävä oppi. Hänellä se liittyi lapsikasteen olemukseen. Usko oli läsnä kastetoimituksessa, nimenomaan lapsen usko.

      Eero Huovinen on kirjoittanut aiheesta kokonaisen kirjan.

      Huovinen, Eero

      Fides infantum. Martti Lutherin käsitys lapsen uskosta Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran Julkaisuja 175 Helsinki 1991, 231 s.

      https://www.tiedekirja.fi/default/fides-infantum.html

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    ” 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.”

    Tuli mieleen pari lausetta apokryfikirjasta, jeesuksen sanoja nekin.

    ” Kun olitte yksi, teistä tuli kaksi, mitä teette, kun olette kaksi ? ” ” Kun söitte kuollutta, teitte sen eläväksi, mutta mitä teette kun tulette valoon “

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Noiden mainitsemiesi lauseiden asiayhteys on sellainen, ettei niillä ole mitään asiallista kosketuskohtaa kirkon oppiin Herran pyhään ehtoolliseen.

      Olen aikoinaan pitänyt luentosarjan Tuomaan evankeliumista. Olen tuonut esille muutaman kohdan analyysin ja suhteuttanut sen alkuperäisen kristinuskon näkökulmasta lähteneen perinteen uudelleen muotoutumiseen kokonaan uuden tilanteen mukaiseksi paikoitellen voimakkaammin, paikoitellen vähemmän voimakkaan gnostilaisen ajattelun kaavaan muuntaen.

      Silloin luin käsittelemäni kohdat paitsi käännöksinä kummallekin kotimaiselle kielellemme myös meille säilyneen vanhimman tekstin koptin kielen mukaan sekä alan uusimman tutkimuksen näkökohtia pikaisesti lukaisten. Muuten suomalaiset tutkijat ovat olleet alalla maailman ehdotonta huippua.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    Ei tietenkään niillä ole asiaa kirkoon oppiin, mutta ovatpa erittäin osuvia kuitenkin. Eihän tuollaisia voi ottaa kirkon oppiin kumoaisivat koko ruumin syönnin.

    Mutta syönnistä puheen ollen, eikö miestä voi syödä myös sanoilla, onhan sanonta, “Se niin syö miestä. ”

    Jeesusta ei ole syöty sanoilla, vaan ylistetty, ikäänkuin lisätty. Juudasta on syöty sanoilla ja samalla koko kansaa, sitä voi sanoa jopa kirkon elinkeinoksi. Viha on liikkeelle paneva voima, se on kuin tuli, joka roihahtaa ja syö lopulta itsensä ja sammuu.

    “Tulta minä olen tullut heittämään ja voi miten odotankaan, että se olisi jo syttynyt. ” Apokryfi jeesus.

    Paha puhe on aina ihmisen syömistä, tai kansan syömistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kirkon oppi on iankaikkisen elämän antamisen perusta. Niin kuin oikeaa lääkettä ei voi korvata virheellisillä aineilla muka lääkkeinä, niin ei kirkon oikeaa oppia myöskään voi korvata väärien oppien harhaan vievillä opeilla.

      Ateriayhteys on nimenomaan rakkauden yhteys. Näin myös Herran pyhä ehtoollinen on rakkauden ateria, toivon ja rohkaisun sekä iankaikkisen elämän ravinto. Näin Pyhä ateria on kaiken vihamielisyyden vastakohta. Ehtoollinenhan luo yhteyden, esim. englanninkielinen nimi The Holy Communion kuvaa tätä aidon yhteyden luomista erittäin hyvin.

      Toiseksi. Siteeraat Jeesuksen sanoja, jotka Luukkaan evankeliumissa eivät suinkaan merkitse tuhon sanoja, vaan joiden kiinnekohta tulee kuvaa evankeliumin eteenpäin menoa. Niin kuin tuli leviää, niin myös evankeliumin on mentävä eteenpäin . Evankeliumi on vapauttava sanoma Jeesuksen täytetyn pelastustyön tuomasta rauhasta Jumalan kanssa ja Herran pyhän ehtoollisen suurena antina on liittää ja vahvistaa meitä tämän liiton rakkauden aterialla niin meidän Vapahtajamme kanssa kuin myös toinen toisemme välisisten ystävyyden toteutumisen kanssa.

      Luukkaan evankeliumi:

      12:49 Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    ‘Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä,’ sanoi vanha kansa viisaasti.

    Kullä tuli tuhoaa, se on meidän ajalla nähty, kun ympäri maailmaa on suuria tulipaloja ollut. Tuli on polttanut suuria metsäalueita, maan karrelle ja ihmisiltä kodit, ja eläimille niistä on tullut hautausmaita.

    ” Kirkko on iänkaikkisen elämän antaja.”

    Kukaan ei voi antaa Elämälle iänkaikkisuutta, me Emme tiedä säilyykö Elämä maapallolla iänkaikkisesti. Kuuluhan kristinoppiin maailmanlopun odotus, eikä se kerro siitä, että Elämä olisi iänkaikkinen. Itse en ajattele tältä kantilta, mutta muuten kyllä, mehän tuhoamme kaiken aikaa Elämän mahdollisuutta olla edes pitkäikäinen, saati sitten iänkaikkinen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Ihminen ei voi sen paremmin antaa kuin ottaakaan iankaikkista elämää, vaan iankaikkinen elämä on Jumalan oma teko. Hän joka on luon ut koko maailmankaikkeuden on voimallinen antamaan myös iankaikkisen elämän.

      Jumala on iankaikkinen. Siksi myös hänen antamansa iankaikkinen elämä on hänen vallassaan. Tämän lahjan hän on luovuttanut meille Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen välityksellä. Tuon pelastavan työn osallisuuteen me synnymme kasteen vaikutuksesta ja tuon elämän hoitamista varten hän on antanut Herran pyhän ehtoollisen sakramentin meidän iankaikkisen elämän ravinnoksi ja lääkkeeksi. Lahja on Jumalan ja siksi myös saamme antaa kiitoksemme ja ylistyksemme hänelle, joka tämän kaiken on valmistanut meitä varten ja joka sen myös antaa koko kansalleen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    Tuossa ajattelussa on kysymys vain ihmisen elämästä, mutta Elämä on paljon muuta, koko tämä Luomakunta, jota meidän pitää viljellä ja varjella. Kasvit, puut eläimet, kaikki mikä täällä elää. Ihminen on riippuvainen luomakunnasta, mutta luomakunta ei ole riippuvainen ihmisestä.

    Ei ihminen niin tärkeä ole. Me elämme ikämme kaiken, eli päiviemme määrän, lajina säilymme tai emme säily, se riippuu meistä itsestämme.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Yksittäinen ihminen vaikuttaa muun luomakunnan elämään vain vähäisesti. Siksi suostuminen luonnon todellisuus on yksi elämän realiteeteista. Sen sijaan koko ihmiskunnan yhteisvaikutus voi joko edistää tai turmella muun luonnon hyvinvointia.

      Siksi on tärkeää ymmärtää Jumalan ihmiselle antamaa tehtävää huolehtia sekä toinen toisestaan että ympäröivästä luonnosta: ”viljellä ja varjella” eli siis luoda uutta ja säilyttää vanhaa oikeassa suhteessa.

      Ikuinen elämä Jumalan antamassa uudessa maailmanajassa, ”uudet taivaat ja uusi maa”, on täysin Jumalan käsissä. Omat räpiköimisemme ei siihen auta pienimmässäkään määrin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto
    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Somerolla. Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän valtuutettu. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen. Vanhemmat lapset ovat jo aikuisia, kotona vielä prinsessat Hilary ja Elvira. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25