Kirkko on sekä totuusyhteisö että erityisesti armon yhteisö! (Pride-keskustelun herättämiä ajatuksia)

Kirkkohallituksen osallistumisesta Pride-tapahtuman tukemiseen alkoi keskustelu, joka on ollut paljon esillä myös Itä-Savo -lehden sivuilla. Myös meitä pappeja on haastettu osallistumaan siihen. En halua tällä kirjoituksella kommentoida suoraan oman seurakuntamme toimijoiden kirjoituksia, mutta tuon kokeneena kirkon ammattilaisena ja ”kirkollisena kirjoittajana” joitakin minulle tärkeitä näkökohtia esille.

Syntyneen keskusteluun alkuun liittyen ymmärrän, että Pride-tapahtuma voi synnyttää myös kriittisiä kannanottoja. En kuitenkaan itse näe pelkona esille tuodun gender-ideologian valtaavan kirkkoamme. Tuollaisen ideologian olemassaolo on joidenkin mielestä myös kiistanalainen. Haluan kuitenkin kristittynä ja kirkkomme pappina sanoutua selkeästi irti siitä, että ihmisen identiteetti nähtäisiin syntinä. Näen, että koko kirkossamme on syytä todeta tämä. Näin toivon ja uskon asian olevan myös omassa seurakunnassamme.

Raamatun joidenkin kohtien tulkinnasta voidaan käydä keskustelua. Itse näen kyseiset kohdat varoituksena holtittomasta ja vastuuttomasta elämästä ihmisten yhteiselämässä ja seksuaalisuudessa – olipa yhteiselämä eri tai samaa sukupuolta olevien välistä.

Kirkkomme on ollut menneinä aikoina myös kansan valistaja ja eettisen elämän ohjaaja ja jopa moraalin vartija. Tässä on tehty sekä hyvää että pahaa eli ylilyöntejäkin on ollut. Nykyaikana kirkon rooli ei voi olla enää tuollainen. Näinä aikoina ja käydyn keskustelun yhteydessä on syytä kysellä entistä enemmän, mikä on kirkon työn painopiste ja kirkon rooli. Suurin uhkamme kirkossa on se, jos emme kykene elämään erilaisina sovussa ja jos hukkaamme syvimmän identiteettimme.

Kirkko on totuusyhteisö eli etsimme Raamatun sanoman pohjalta Jumalan tahtoa ja vedämme myös rajoja uskomme sisällön osalta. Mutta kirkko on ennen kaikkea evankeliumin ja armon yhteisö. Kirkko ei ole maailmassa ensisijaisesti ”vartioimassa” ihmisten elämää vaan tuomassa sanoman Jumalan armosta Kristuksessa.

Kirkko on Kristuksesta todistamisen ja rakkauden jakamisen yhteisö. Pyrimme työllämme syntisen ihmisen ja Kristuksen kohtaamiseen sekä siihen, että yhteinen elämämme rakentuisi Jeesuksen opetuksen ja esikuvan mukaisesti. Tässä kaikessa perspektiiveinä on vahvasti sekä tämä että tuleva, iankaikkinen elämä! Kirkkoa voi siis sanoa myös pelastuksen yhteisöksi. Kirkko ja usko eivät ole ”teemulaajasalomaisesti” tiivistettynä oikeassa vaan armossa olemisen asia!

Kun puolustamme kirkossa kaikkien ihmisten yhdenvertaisuutta Jumalan luomina ja lunastamina, voimme samalla hyvin puhua ”perinteisen” naisen ja miehen parisuhteen ja avioliiton puolesta. Nämä asiat eivät sulje toisiaan pois. On samalla hyvin tärkeää kuunnella niiden ääni ja kokemus, jotka ovat toisenlaisia ja jotka eivät ennen ole edes uskaltaneet tulla esille.

Kirkossa on tärkeää pyrkiä kulkemaan kaikkien ihmisten rinnalla, myös niiden, joiden elämä tuntuu meistä kirkon toimijoista joskus ehkä vieraalta. Voimme toisiamme kohdaten, kuunnellen ja keskustellun oppia enemmän ihmisyydestämme. Olemme erilaisina ihmisinä hyvällä tavalla Jumalan sekalainen seurakunta, jonka jäsenet ovat kaikki Jumalalle yhtä rakkaita! (kirjoitus julkaistu hieman tiivistettynä Itä-Savossa 12.7.2019)

Toivo Loikkanen

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Maria Magdaleenan evankeliumin mukaan Jeesuksen oppi on seuraava. Pietari sanoi hänelle : ” Kun nyt olet selittänyt meille asiat, kerro meille mikä on maailman synti ” ? Vapahtaja sanoi: ” Syntiä ei sellaisenaan ole, mutta sinä teet syntiä jos teet jotakin, mikä on haureutta, jota kutsutaan synnyksi. Tästä syystä Jumala tuli teidän joukkoonne, kaiken luonnollisen ytimeen, palauttaaksen sen juurilleen ” . Haureus on ymmärrettävä lähimmäisen rakkauden suhteen tapahtuvia erehdyksiä.

    Maria Magdaleenan evankeliumi saattaa olla kaikkein luotettavin teksti Jeesuksen elämästä.

  2. Hyvin voi sanoa kirkkomme kadottaneen armon, uskon ja kirkkomme katkismuksen opetuksessa.

    Armon siinä mielessä kun yhtä paljon pitäisi puhua Ihmisen kyvystä ja tahdosta armahtaa itseään.

    Uskon siinä mielessä että kirkkomme ei arvosta ja kunnioita Jumalan suuria lahjoja mitkä kahdeksannen luomisen päivän Ihmisen anomalian diskontinuiteetti sai vaan ymmärtää asiaa perisynnin asiana mikä on törkeä loukkaus. Näin kirkkomme kieltää meiltä moraalisen edistymisen noustaksemme ajan myötä henkisessä tasossamme. Jeesushan oli esimerkki kehittyneestä ihmissielusta samalla kun Hän kirkasti meille Vanhan Testamentin sanaa.

    Katkismus kirkossamme opetuksessa on heikolla hapella vaikkakin siihen viitataan, ja käydäänhän sitä ehtoollisellakin. Katkismuksen tulisi olla meille annettavan sielun hoito·opetuksen pohja ja perusta lisättynä kertyneellä ymmärryksellä Ihmisen käyttäytymisen ohjautumisen mallintumisen kompleksisuudesta elämämme haasteissa niin yhteiskuntaamme kuin itseämme kohtaan.

  3. Ismo Malinen siis Uusi testamentti ja varsinkin sen evankeliumit ovat selkeästi Jeesuksen Sanojen mukaan meitä varten:

    20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,(Joh.17)

    Siis kun opetuslapset saivat Pyhän Hengen ja tämä kirkasti heille Jeesuksen Sanat niin he taltioivat ne meitä varten että me niiden kautta uskoisimme, näin voimme selkeästi erottaa valheen ja Totuuden.

    Siellä missä on rangaistus ja tuomio, siellä ei ole rakkautta eli kun jokin kirkko julistaa tuomiota eli vaikkapa kuoleman rangaistuksia esim aviorikoksesta, noituudesta tms niin sieltä ei löydy rakkautta vaan sellainen kirkko elää vanhan testamentin aikaa.

  4. Eikö Luomisen kuudennen päivän Ihmistä Jumala käskenyt kuten eläimiäkin. Vasta kahdeksannen päivän anomalian diskontinuiteettia kielsi.

    Näin Raamatun esikuvan aviosta sijoittaminen asiaksi ennen syntiinlankeemusta on outo kun vasta “syntiinlankeemuksessa” Ihminen sai vapautta ja ymmärrystä vallita tahtoansa.

    Kun Ihminen vanhurskautuu armosta yksin oikean uskon kautta ilman lain tekoja koskisiko asia myös kaksin samansukupuolisessa liitossa elämää tahtovia. Pelastuskysymyksessä synnin asia on tärkeä kun kirkon mukaan syntiä tulee niin ajatuksin kuin töin koko ajan.

    Jos kirkko samansukupuolista tahtomista pitää syntinä silloin kirkko tämmöstä liittoa ei voi myöskään siunata saati sitä ilman siunausta vahvistaa.

    Helanderin malli vapaaehtoisuudesta ei myöskään käy koska siunauksella ilman kirkon päätöksiä ei ole alttari- ja samalla kirkon yhteyttä. Siunaus olisi tällöin sama kuin uskovan maallikon toimittamana siviilitoimituksen yhteydessä.

    • Väisänen. ”Helanderin malli vapaaehtoisuudesta ei myöskään käy koska siunauksella ilman kirkon päätöksiä ei ole alttari- ja samalla kirkon yhteyttä. Siunaus olisi tällöin sama kuin uskovan maallikon toimittamana siviilitoimituksen yhteydessä”.

      Tämä on hyvä huomio. Loppupeleissä kuitenkin pitää määritellä, mitä kirkko siunaa. Näin päkysymyksetä ei päästä erilaisilla kikailuilla, millainen tämä Helenderin mallikin on. Yritys sanoa kyllä ja ei samaan aikaan on aika epäuskottava.
      Rehellisempää olisi myöntää, että homolittojen perusteet löytyvät humanismista, vapaus, veljeys ja tasa-arvo-aatteista. Näinhän Maistraatissakin.

      Meillä on sanan kirkko, ja siksi tätä homoliittoasiaakin on väkinäisesti yritetty perustella Raamatun sanalla. Tämän tekopyhyyden voisi minusta lopettaa ja sitten voitaisiin keskustella siitä, voiko kirkko toimia päinvastoin kuin mitä Raamatussa sanotaan koska nykyihminen niin tahtoo?

      Kun Ruotsin kirkossa muutettiin avioliittonäkemys sukupuolineurtaaliksi silloinen arkkipiispa sanoi:” Svenska kyrkan går vart svenska folket går”. Minusta tämä oli suoraselkäistä luopion puhetta ja vaikka olenkin eri mieltä itse asiasta kunnioitan hänen rehellisyyttään.

    • Antti: Vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus ovat länsimaisen demokratian kulmakiviä. Minusta länsimainen demokratia on ihan paras yhteiskuntaelämän muoto, mitä historiassa on ollut. Se perustuu humanismiin. Ajattelisin, että se perustuu myös Jeesuksen opetuksiin: ”Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”. Sinulleko kävisi mieluummin vaikka Iranin tyyppinen teokratia?

    • ’Päinvastoin kuin Raamatussa sanotaan’ on peruste, jota voi käyttää melkein mihin tahansa, jos lainaa yksittäisiä jakeita tarkoitushakuisella tavalla. Kirjoituksia on luettava kokonaisuutena ja ydinsanomaa etsien. Kristityillä tämä tarkoittaa Kristus-keskeisyyttä. Kesäiset rapujuhlat ja talvinen joulukinkku ovat selkeästi ’päinvastoin kuin Raamatussa sanotaan’.

    • Rantanen. ”Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”.
      Ja tälläkö sinä perustelet homojen häitä.
      Tietysti länsimainen demokratia on hyvä yhteiskuntajärjestys. Ja on selvää, että humanismi on sen valtafilosofia. Mikäs muu.

      Nyt kuitenkin kirkko on ”maailmasta erotettu”, Jumalalle pyhitetty, niinkuin me uskovatkin.Siksi humansimi ei ole kirkon perusta, vaan Jumalan antama yliluonnollinen ilmestys, Kistus on kirkon perusta. Tämä on siis aivan eri asia kuin tilapäinen yhteiskuntajärjestys. Kirkon perusta on iankaikkinen, ei tilapäinen.

    • Kristus ei ole mikään yliluonnollinen ilmestys vaan pänvastoin samalla luonnollisella tavalla ihmiseksi syntynyt kuin jokainen meistä. Filippiläiskirjeen 2:6-8 kertoo tämän.

    • Pentti.”Jumala siunaa. Kirkko tai yksittäinen kristitty voi pyytää siuanusta”.

      Jos vain Jumala sinaa, tästä koko asiastahan on noussut turha metakka. Ihmiset siis pyytäköön sounausta, ja jääkään odottamaan Jumalan siunausta?

    • Pentti.”Kristus ei ole mikään yliluonnollinen ilmestys vaan pänvastoin samalla luonnollisella tavalla ihmiseksi syntynyt kuin jokainen meistä”.

      Etkö siis usko inkarnaatioon, ja siihen, että Kristus myös kirkastui ihmisten nähden. Kirkastusvuorella, mutta muulloinkin.

  5. Antti Hämäläinen:””Meillä on sanan kirkko, ja siksi tätä homoliittoasiaakin on väkinäisesti yritetty perustella Raamatun sanalla. Tämän tekopyhyyden voisi minusta lopettaa ja sitten voitaisiin keskustella siitä, voiko kirkko toimia päinvastoin kuin mitä Raamatussa sanotaan koska nykyihminen niin tahtoo?””

    Entä mistä oli peräisin ennen suomessakin voimassa olleet rangaistukset aviorikoksesta, noituudesta, homoudesta …. eikö kirkosta, eikö niitä perusteltu Raamatulla, oliko ne evankeliumin mukaisia?

    Kun puhutaan moraalin/etiikan perustasta niin onko se kirkolta vai mistä, siis kirkko otti Mooseksen laista rangaistuksia ja niillä yritti ”sutsia” ihmisiä hyvään elämään, oliko tämä evankeliumin mukaista?

  6. palataampa vielä otsikkoon ja mitä se tarkoittaa:

    ””Kirkko on sekä totuusyhteisö että erityisesti armon yhteisö!””

    Otetaampa yksi esimerkki vielä 1800-luvulta eli jos vanhemmat eivät kastattaneet vauvaansa niin tätä ei otettu kirkonkirjoihin ja näin jäi vaille kansalaisoikeuksia, ok tämä oli laillisesti mahdollista olihan kirkkoherroilla niiin SUUUURI VALTA päättää pienen viattoman vauvan tulevasta elämästä johon tämä pieni vauva ei näin itse voinut vaikuttaa, kysymys kuuluukin missä oli se ”erityisesti armon yhteisö”?

    • Tuo käytäntö taitaa jatkua edelleen. Kirkonkirjat on näet luettelo kastetuista kirkon jäsenistä.

    • Vastaus oli taattua Martti Penttiä, siis kohdellaanko kastamattomia edelleenkin samoin, eivät saa kansalaisoikeuksia, eivät pääse äänestämään, naimisiin, todistajiksi ….?

      Usko tai älä mutta kirkonkirjojen ohella on nykyisin siviilirekisteri eli kun uskonpakko poistui, näin se taitaa tänäpäivänä mennä.

    • Yhteiskuntajärjestys on syntynyt seurakunnalliselle pohjalle. Väestökirjanpidon lisäksi vaikkapa koululaitos, sairaanhoito ja sosiaalitoimi ovat alkujaan kirkollisia.

    • Pentti. ”Väestökirjanpidon lisäksi vaikkapa koululaitos, sairaanhoito ja sosiaalitoimi ovat alkujaan kirkollisia”.

      Niin alkujaan.

    • ’Papit’ eivät siis ole kaapanneet yhteiskuntaa vaan rakentaneet sen ja luovuttaneet sen aikanaan maalliselle vallalle.

Kirjoittaja

Loikkanen Toivo
Loikkanen Toivohttps://www.facebook.com/toivo.loikkanen
Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja OP-ryhmän hallintoneuvoston jäsenenä.