Kirkko ulos kuplastaan

Vähän väliä olen saanut kuulla ihmettelyä siitä, miksi kirkon sanoma ei kiinnosta tämän päivän ihmistä. Kirkon piirissä yritetään keksiä kaikenlaisia konsteja, jopa vippaskonsteilta näyttäviä temppuja saada kirkosta ja kirkon uskosta vieraantuneet ihmiset kiinnostumaan siitä. Ei ole nähty metsää puilta.

Olen kuunnellut vuosien varrella monenlaista keskustelua aiheesta eri radio-ohjelmissa. Osin samaa virttä on veisattu vuodesta toiseen, viimeksi tänään Radio Deissä. Mutta koskaan en ole kuullut kenenkään kysyvän, olisiko kirkon virallisessa oppikäsityksessä jotain sellaista, jota pitäisi uudelleen tulkita, korjata tai jopa virallisesti kumota, jotta se olisi vähemmän syyllistävää tai muuten mahtuisi paremmin tämän päivän ihmisen itsenäisen ajattelun raameihin.

En esimerkiksi ymmärrä sitä, ettei kirkossa ymmärretä sitä, miten kaukana jotkut kirkon käytännöt ja opit ovat tämän päivän ihmisten elämästä. Esim. ei tavallinen satunnaisesti kirkossakävijä ymmärrä sitä, että osallistuessaan tavallisen messun itseään syyllistävään synnintunnustukseen, tuleekin osallistuneeksi samalla kirkon pitkään traditioon ja ettei hänen sen vuoksi tarvitse välittää ko. synnintunnustuksen jokaisesta sanamuodosta.  Sanoilla on merkitystä. Ääneen lausutut sanat syöpyvät ihmisen sisälle vahvistaen sanojen sisältöä. Kirkossa, sen synnintunnustuksissa, sekä sen opissa syntikäsityksineen, ne ovat hyvin pitkälle ihmistä syyllistäviä. Ei kukaan ihminen halua kuulla koko ajan siitä, että hänessä on jotain vikaa.

Tämän päivän ihmisillä on hyvin paljon hengellistä etsintää ja uskoa. On olemassa paljon Kristuksen seuraajia, jotka eivät ole yhteydessä kirkkoon millään tavalla. Näistä ihmisistä olen kirkon piirissä kuullut usein käytettävän halventavaa nimitystä, shoppailukristityt tai valintamyymäläkristityt. Nämä ihmiset rakentavat oman uskonnollisen ajattelunsa niistä aineksista, jotka kokevat itselleen mielekkäiksi, eivätkä koe välttämättä kaikkia kirkon virallisia opinkäsityksiä omakseen. He eivät asetu niihin kristityn raameihin, joihin kirkko haluaisi heidät asettaa. Heillä saattaa olla enkeliuskoa, uskoa henkimaailman olemassaoloon, mindfullnesin tai joogan harjoittamista perinteisen hengellisen hartauden harjoittamisen tilalla tai lisäksi. Silti se ei tee heistä vähemmän kristittyjä. Mielestäni näitä ihmisiä ja heidän uskoaan tulisi kirkon kuunnella ja kunnioittaa halveksivan asenteen sijasta.

Mennessäni tavalliseen sunnuntaimessuun, näen rivejä harmaita hiuksia. Joka kerta kysyn itseltäni, mitä tapahtuu kun nämä rivit harvenevat. Tuleeko uusia harmaita hiuksia sen myötä, että me kaikki vanhenemme ja ehkä elämän ehtoopuolella kulutamme kirkon penkkejä tavallista enemmän vai harvenevatko nämä rivit lopullisesti? Saman kysymyksen olen kysynyt monelta muulta ja jokainen vastaa, että uusia harmaita hiuksia ei tule enää tilalle.

 

 

 

36 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Ismo malinen sanot:””Jokainen isä rakastaa lapsiaan, vaikka nämä eivät ole pitäneet käskyjänsä.””

    Entä kun Jeesus Sanoo:””Joh. 14:21 Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.””(Joh. 14:21 )

    Vieläpä: 23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: “Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. 24 Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

    Mikä on Totuus ja mikä valhetta?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    ”Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut. Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.”

    Sanan pitäminen on juuri tuota, mistä tuossa Johanneksen todistuksessa on kysymys.

    Maailma ja maailman henki vaatii tekoja pelastuksen lunnaiksi, mutta Jumalan Armo tulee ihmisen osaksi yksin uskon kautta. Tästä Sanasta meidän on kiinni pitäminen tai me kaikki hukumme.

    On hyvä jos pitää kaikki käskyt, mutta on hyvä muistaa, ettei se kuitenkaan pelasta ketään, sillä Pelastus on yksin Kristuksessa. Ei siis meissä ja Kristuksessa, vaan YKSIN Kristuksessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anne-Marja Isoaho
    Anne-Marja Isoaho

    Kirjoittaja tunnustautuu Kristuksen seuraajaksi, joka kirjoittaa niin kuin hänen sydämensä sanoo ja saarnaa ensisijaisesti itselleen