UV: Kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaaminen

Kirkollisesti haudattujen osuus vuonna 2013 oli noin 93%. Toki kuolleista suurempi osa on kirkon jäseniä kuin suomalaisista keskimäärin, mutta erotusta jää silti. Iso osa kirkkoon kuulumattomista siunataan hautaan.

Kirkkojärjestys kertoo

Kirkkoon kuulumaton henkilö voidaan siunata hautaan, jos omaiset tai muut vainajan hautauksesta huolehtivat henkilöt sitä pyytävät. Siunausta ei kuitenkaan toimiteta, jos vainaja on selvästi ilmaissut tahtovansa toisin tai jos pappi sielunhoidollisessa keskustelussa tai muulla tavoin saamansa käsityksen nojalla katsoo, ettei kirkolliseen hautaan siunaamiseen ole riittäviä perusteita.

Onko säädös ajan tasalla? Itse luen tästä periaatteen "luterilainen kunnes toisin todistetaan". Papilla ei tarvitse olla positiivista syytä olettaa vainajan tahtoneen kirkollista siunasta; riittää, että häneltä puuttuu syy olettaa vainajan sellaista vastustaneen.

Säädös on kirkkojärjestyksessä. Se siis rinnastuu esimerkiksi valtioneuvoston asetukseen säädöstasonsa osalta. Päätösvalta on kuitenkin puhtaasti kirkolla, joka voi itse päättää kaikkien osalta milloin sopii siunata.

21 kommenttia

  • Yrjö Sahama sanoo:

    Olen siunannut hautaan muutamia krkkoon kuulumattomia. Papille se on vaikea ja epämieluisa tehtävä. Vaikeaksi sen tekee se, että toisaalta pappi ei saa valehdella, toisaalta olisi kuitenkin välitettävä lohtua omaisille.Toimitushan tapahtuu varsinaisesti omaisia varten, sillä siunauksellahan ei ole mitään vaikutusta vainajan kuolemanjälkeiseen kohtaloon.Vallitseva käytäntö kunnioittaa vainajan viimeistä tahtoa, jos se tiedetään, vaikka siunauksen kieltäminen saattaakin luokata omaisten tunteita. Omaisten tarpeetonta loukkaamista kuitenkin pyritään välttämään, siksi siis siunaus on mahdollinen vaikka vainaja ei kuulukaan krkkoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuomas Hynynen sanoo:

    “Papilla ei tarvitse olla positiivista syytä olettaa vainajan tahtoneen kirkollista siunasta …Päätösvalta on kuitenkin puhtaasti kirkolla, joka voi itse päättää kaikkien osalta milloin sopii siunata.”

    Päätösvalta ei ole vähääkään kirkolla. Päätöksen siunaamisesta tekevät käytännössä vainajan omaiset ottaessaan yhteyttä seurakuntaan ja järjestämällä siunaustilaisuuden.

    Kirkkojärjestyksen mainitun säädöksen tehtävä on varmistaa, että niissä harvinaisissa tilanteissa joissa omaisten tahto (siunataan) on ristiriidassa vainajan tahdon (ei siunata) kanssa, vainajan tahtoa kunnioitetaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Yrjö Sahama 15.01.2015 10:13 “Olen siunannut hautaan muutamia krkkoon kuulumattomia. Papille se on vaikea ja epämieluisa tehtävä. Vaikeaksi sen tekee se, että toisaalta pappi ei saa valehdella, toisaalta olisi kuitenkin välitettävä lohtua omaisille…..”

    Ketä ovat “kirkkoon kuulumattomat”, siis onko eroa kirkosta eronneiden ja täysin kirkosta erossa eläneiden välillä?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Ari Pasanen :”Ketä ovat “kirkkoon kuulumattomat”…”

      Punaorvoksi 1918 jääneen ortodoksiäidin, mutta ortodoksisuutensa sodan jälkeen salanneen kasvattama isäni erosi kirkosta, kun katsoi, että puoluepolitiikka oli iskostunut kirkkoon. Onneksi paikallinen kirkkoherra kävi hänen kirkosta eroamisensa jälkeenkin usein hänen luonaan keskustelemassa, ja kun isämme siirtyi tuonilmaisiin, hän näytti tulevan siunaustilaisuuteen mielellään yhdessä seurakunnan kanttorin kanssa, mistä kiitos heille.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Arin kysymys on aiheellinen, mutta siihen ei ainakaan minulla ole yksiselitteista vastausta. Toisaalta tietääkseni ainakin katolisella kirkolla on se kanta, että kastettu on elämänsä loppuun asti kristitty, elipä hän kirkon yhteydessä tai ei. Kirkosta siis ei voisi varsinaisesti erota. Toisaalta tuntuu kohtuulliselta olettaa, että se, joka eroaa kirkosta haluaa todella kokonaan katkaista siteensä kirkkoon ja kristinuskon Jumalaan ja siksi häntä tulisi kohdella yhtä lailla uskonnottomana kuin kastamatontakin. Suhtautumisessa omaisten esittämään siunauspyyntöön ei kuitenkaan tehdä eroa sen perusteella, onko vainaja joskus kastettu vai ei.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Yrjö Sahama:”Toisaalta tuntuu kohtuulliselta olettaa, että se, joka eroaa kirkosta haluaa todella kokonaan katkaista siteensä kirkkoon ja kristinuskon Jumalaan ja siksi häntä tulisi kohdella yhtä lailla uskonnottomana kuin kastamatontakin. ”

      Jaahas, olenko siis katkaissut yhteyden Jumalaankin kun olen eronnut kirkosta, itse en tätä näe näin vaan erosin instituutiosta joka ei ole yhteydessä Jumalaan, elin siis sokeana valheessa ennen ja kun Jeesus paransi paatuneen sydämen ja aloin nähdä sen valheen joka sitoi minua ennen.

      Jos olisi mahdollista siirtää pienet vauvat jollain keinolla pimeydestä Jumalan valtakuntaan niin varmasti tekisin sen, mutta on vain yksi tie ja se on Jeesus ja Hänen Sanansa jotka jokaisen henkilökohtaisesti tulee kuulla ja nöyrtyä parannukseen ja uskoa evankeliumi että pääsisi Jumalan valtakuntaan, ei ole muita sanoja, eikä muuta tietä, yksin Jeesus.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Jos kristitty vaihtaa kirkkokuntaa, hän ei tietenkään katkaise suhdettaan Kristukseen uskovien globaaliin yhteisöön, siis kirkkoon sanan hengellisessä merkityksessä. Jokaisen Kristukseen uskovan tulee kuitenkin olla jäsenenä jossakin kristillisessä yhteisössä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Yrjö Sahama 16.01.2015 10:16 “Jos kristitty vaihtaa kirkkokuntaa, hän ei tietenkään katkaise suhdettaan Kristukseen uskovien globaaliin yhteisöön, siis kirkkoon sanan hengellisessä merkityksessä. Jokaisen Kristukseen uskovan tulee kuitenkin olla jäsenenä jossakin kristillisessä yhteisössä.”

      Yrjö Sahama, pyörsitkö sanasi kun aiemmin kirjoitit:

      ”Toisaalta tuntuu kohtuulliselta olettaa, että se, joka eroaa kirkosta haluaa todella kokonaan katkaista siteensä kirkkoon ja kristinuskon Jumalaan ja siksi häntä tulisi kohdella yhtä lailla uskonnottomana kuin kastamatontakin. ”

      Yrjö Sahama, mistä luet ajatuksen “Jokaisen Kristukseen uskovan tulee kuitenkin olla jäsenenä jossakin kristillisessä yhteisössä.”

      Jeesus KUTSUU seuraamaan itseään ei liittymään mihinkään “kristilliseen yhteisöön”.

      Edelleen vielä hautaansiunaamisesta, kuoleman jälkeisillä toimilla ei ole MITÄÄN merkitystä mihin vainaja menee, taivaaseen vai kadotukseen, siis toiset ihmiset eivät voi TEHDÄ mitään ihmisen edestä (kastaa, siunata hautaan) jolla olisi vaikutusta pelastukseen, jokaisen ihmisen on itse kuultava evankeliumi ja Jeesuksen kutsu “tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” ja jokaisen on itse vastattava siihen kutsuun.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      En pyörtänyt sanojani, vaan selvensin, että en tarkoittanut kirkosta eromisella pelkästään eroamista ev.lut.kirkosta, vaan siteiden katkaisemista kristittyihin ylipäätään. Meillä on lupaus: “Joka uskoo evankeliumin ja saa kasteen, pelastuu” (Mark. 16:16) Tämän yli ei voi mitään luvata. Kasteessa liitetään ihminen Kristuksen laumaan, tapahtuipa se sitten missä iässä hyvänsä. Kasteen armo on uskolla vastaanotettava, mutta uskokin on lahja Jumalalta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Voiko pappi lausua neutraalilta kuuluvat sanat “Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman. Jeesus Kristus on herättävä sinut viimeisenä päivänä.” Kirkon opn mukaan näin tapahtuu. Tässä ei kuitenkaan kerrota mitään kuoleman jälkeisestä olotilasta tai arvuutella, missä vainaja sen viettää.

    Jos haluaa, että hautaansiunaamisessa ei ole mukana mitään kristillistä, niin ehkä silloin ei kannata viettää hautajaisia kirkon yhteydessä. Luulen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Salme Kaikusalo :”Voiko pappi lausua neutraalilta kuuluvat sanat “Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman. Jeesus Kristus on herättävä sinut viimeisenä päivänä.””

      Isämme siunaustilaisuudessa laulettiin virsi 600 Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan ja muistotilaisuudessa, jossa olivat mukana myös siunaustilaisuudessa olleet kirkkoherra ja kanttori lauloimme yhteislauluja. Yksi yhteislauluista oli Oi muistatko vielä sen virren ja sitten Kysymyksiä kuten ”Ihminen minne, minnekä hän? Minnekä rientää ihmisen henki, tiedätkö sen?”

      Me uskomme, että ”Oi, vielä mä kerran sen virren sun kanssasi laulelen, kun siivin puhtahin tullen saan luoksesi taivaaseen. Saan uuden kirkkahan hengen, min Luojani lahjaksi soi. Ja silloin, silloin sen virren taas laulan, laulan mä, oi!”

      Maa maahan jää, mut henki taivahalle.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Hautaustoiminta, siunaaminen, on kirkon keksimä täysin teoreettinen rituaali. Sen tarkoitus on hallita ihmistä aina viimeiseen päivään saakka , joka käsite on kirkon ikioma keksintö. Esim. polttosysteemin tuhkastakin kirkolla on omat rituaalinsa, säännöksensä..

    Jeesus sanoi : ” Henkeni, Tänä päivänä “. Kun ruumis on tehtävänsä suorittanut, henki lähtee heti pois, Ei mainintaa ruumiista tai viimeisestä päivästä.. En usko hänen valehdelleen poislähtönsä hetkellä ristillä.

    Itse olen lapsilleni sanonut, että ruumiini polton jälkeen taivaan tuulliin, oli kirkko sitten mitä mieltä tahansa. En tarvitse kirkon rituaaleja lähtöni hetkellä. Jos Korkein on olemassa, niin hän päättää henkeni osoitteesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuomas Hynynen sanoo:

      Reino, tuhkan käsittelystä määrää Hautaustoimilain 19§. Maallinen lainsäätäjä on määrännyt asiasta, ei kirkko.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reino Suni sanoo:

      Tuomas. Olet varmasti oikeassa, mutta mistä ovat lähtöisin kaikki kirkon toimintaa koskevat lait aina verotusoikudesta lähtöisin ? Eduskuntahan viime kädessä tämänkin on vahvistanut kuten kirkollisveron ja muutkin kirkkoa koskevat lait.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Teemu Kakkuri sanoo:

    Yleensä tarkka ja huolellinen Jori Mäntysalo ei ole nyt lukenut kirkkojärjestystä ja seurakuntien käytäntöä tarkasti. JOS omaiset toivovat, voidaan vainaja siunata. Vähän vaikea kuvitellakin, miten se tapahtuisi. Kirkolla ei ole intressiä siunata kaikkia vainajia, vaan vastata omaisten toiveeseen. Vainajan oma nimenomainen toive ylittää sitten omaistenkin tahdon, kuten oikein onkin. Seurakunta ei hyödy vainajan siunaamisesta mitenkään, siitä tulee ainoastaan työtä ja kustannuksia.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Teemu Kakkuri :”Seurakunta ei hyödy vainajan siunaamisesta mitenkään, siitä tulee ainoastaan työtä ja kustannuksia.”

      Tästä syystä olen monesta asiasta kiitollinen kirkolle: lapsemme saivat kasvaa aikuisiksi seurakunnan partiossa, nuorisokuorossa ja kerhoissa. Seurakunta saattoi lastemme isoisän ja isämme hänen viimeiselle matkalleen, mikä kuitenkin oli hänelle tärkeä asia, vaikka hän oli eronnut kirkosta.

      Keskustelin hänen viimeisenä elinpäivänään pitkään hänen kanssaan, ja hän sanoi, että ei pelkää kuolemaa, vaan pitää sitä “mielenkiintoisena” ja karjalaisen lapsuutensa leikeistä tuttua sanontaa siteeraten “pittää vaan kattoo yllääpäin eikä allaapäin.”

      Tässä syitä miksi en halua erota kirkosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jori Mäntysalo sanoo:

      Mitä tapahtuu, jos kirkkoon kuulumaton ihminen kuolee, eikä hänellä ole mitään läheisiä sukulaisia? Perintö valtiolle, mutta hautajaisten suhteen?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Teemu Kakkuri sanoo:

      Aika moni kuolee sairaalassa. Ensiksi seuraa kuolemansyyn selvittäminen, hautauslupa ja aikanaan tulee kuolintodistus. Nämä tapahtuvat sairaalan lääkärin toimesta. Jos kuolema on tapahtunut muualla tai tapaturmaisesti tai hoitovirhettä epäillään, tehdään oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvitys. Kuolintieto menee maistraattiin, josta sitten Kelaan, pankkeihin, y.m. Jos vainajalla ei ole lähiomaisia, hautausjärjestelyt toteuttaa hautaustoimisto valtion laskuun. Silloin selvitetään, onko ollut varattua hautapaikkaa tai onko tiedossa vainajan toivomyusta tuhkaamisesta tai muista järjestelyistä. Joskus on tapauksia, joissa lähisukulaisia on, mutta heihin ei vainaja ole pitänyt enää yhteyttä. Olen ottanut yhteyttä esim. poikaan, joka ei halunnut tietää mitään isänsä elämisestä tai kuolemisesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jori Mäntysalo sanoo:

      Teemu, jatkan vielä. Oletetaan, että mitään tällaista toivomusta ei ole tiedossa, ei kertakaikkiaan löydetä omaisia eikä tiedetä ystäviä. Miten hautaus menee?

      Tiedän lehtijutun perusteella, että evlut vainajille järjestetään siunaustilaisuus, joissa siis voi olla pelkkä pappi ilman saattoväkeä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuomas Hynynen sanoo:

      Vastauksena Jorin kysymykseen:

      Minun vastaani ei ole tullut tapauksia, jossa kukaan ei tuntisi vainajaa, jos ei omainen, etäisempi sukulainen tai ystävä niin usein hoitolaitoksen henkilökunta tai sosiaalitoimi. Mutta jos ei todellakaan löytyisi ketään, täytynee spekuloida.

      Kirkon jäsenen siunaisin hautaan, katsoisin jäsenyyden todennäköisimmin kuvastavan vainajan vakaumusta.

      Kirkkoon kuulumattoman osalta Kirkkojärjestyksen pykälässä mainitaan tällaisessa tapauksessa lähtökohtaisesti “muiden vainajan hautaamisesta huolehtivien henkilöiden” pyyntö. Jos pyyntö tulisi hautaustoimistolta ja kenelläkään ei olisi aavistustakaan vainajan vakaumuksesta, todennäköisesti pykälän mukaisesti katsoisin “muulla tavalla saaneeni käsityksen, ettei hautaan siunaamiseen ole riittäviä perusteita”.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuomas Hynynen sanoo:

      Äsken kirjoitin siunauksesta, vielä jatkona Jorille, että Hautaustoimilain 23§ perusteella vainajan kotikunta huolehtisi vainajan hautaamisesta tilanteessa, jossa kukaan vainajan läheisistä ei huolehdi hautaamisesta.

      Käytännössä siis vainajan kotikunnan työntekijä sopisi asioista hautaustoimiston kanssa.

      Ilmoita asiaton kommentti