Kirkollisia piilo-opetussuunnitelmia?

En ole oikein koskaan ymmärtänyt, mitä tarkoittaa piilo-opetussuunnitelma. Minulle sana piilo-opetussuunnitelma on tähän asti näyttäytynyt epäilyttävänä asiana, vähän kuin manipuloimisen keinona. Miksi opetuksen ja kasvatuksen tavoitteita ei voi myöntää avoimesti?  Opin vasta tänään, että tietyissä asiayhteyksissä piilo-opetussuunnitelmaa käsitellään myös myönteisenä, tai suhteellisen neutraalina asiana:

http://tieteentermipankki.fi/wiki/Kasvatustieteet:piilo-opetussuunnitelma

https://koppa.jyu.fi/avoimet/mit/tietotekniikan-opetuksen-perusteet/oppimisen-tukeminen/piilo-opetussuunnitelma

Ymmärrän nyt sen, että merkittävä osa asioista opitaan muun työskentelyn ohessa. Hyvässä mielessä se tarkoitaa kohteliaisuutta ja toisten huomioon ottamista. Empaattisuutta ei välttämättä tarvitse opettaa erityisillä kursseilla. Empaattinen kasvuympäristö tarjoaa siihen hyvät lähtökohdat. - Mutta  otetaanpa vastaavasti negatiivinen esimerkki. - Olin viime viikolla ennakoivan ajon kurssilla, jossa opettaja kertoi vanhempien esimerkin vaikutuksesta lasten asenteisiin. - Jos isä kiroaa muut tiellä liikkujat mateleviksi etanoiksi, lapsilla on vaarana oppia tämä sama kielteinen tapa.

 

Onko piilo-opetussuunnitelma jotakin tällaista, jota opetamme huomaamattamme niin hyvässä kuin pahassakin? – Jos siinä on kyse tästä, myönnän olevani samoista realiteeteista osallinen.

 

Joku on kuitenkin sanonut, että piilo-opetussuunnitelmassa pyritään myös vaikuttamaan aivan tietoisesti, mutta ei kerrota sitä ääneen. Tätä perustellaan esim. leikin varjolla opetettavista tärkeistä asioista. – Tämäkään ei kuulosta kovin pahalta.

Jos pienille lapsille opetetaan vaikkapa numeroita leikkimällä hauskaa numeroita sisältävää leikkiä, ymmärrän, ettei tuota leikkiä ole pakko kutsua matematiikan oppitunniksi. – Tällöin piilo-opetussuunnitelma voidaan kuitenkin kirjata sillä tavalla ylös, että ainakin vanhemmat tietävät sen kuuluvan opetussuunnitelmaan. – Tämän kaiken toki ymmärrän…

 

Minua mietityttää kuitenkin piilo-opetussuunnitelmiin liittyvä ajatus kirjoittamattomista säännöistä. Mistä siinä on kyse? Kuka näitä sääntöjä valvoo ja kenelle niiden edessä ollaan vastuussa?

Entä kuka voi takaa näiden sääntöjen tasapuolisuuden ja kohtuullisuuden, jos niitä ei ole määritelty millään foorumilla avoimesti ja läpinäkyvästi?

Annan muutaman kirkollisesta todellisuudesta nousevan esimerkin.

Kuuntelin muutamia päiviä sitten perheneuvoja Saara Kinnusen luentoa. Saara Kinnunen käsitteli aihetta saavatko pojat olla vielä poikia ja tytöt tyttöjä.

Saara Kinnunen edustaa kirkollisena vaikuttajana yhteisöä, jossa Raamatun sana määrittää ihmiset miehiksi ja naisiksi, tytöiksi ja pojiksi. Kuitenkin hänen kohtaamansa negatiivinen palaute oman kirkon taholta vaikuttaa siltä, että nyt hänen kirkkonsa piilo-opetussuunnitelmassa edellytetään jo jotakin aivan muuta.

Menneenä vuonna keskusteltiin myös Maata Näkyvissä -tapahtuman ehtoollisella palvelevista pastoreista. Kaikki nuo kaverit olivat miehiä. Maata Näkyvissä -tapahtuma on kaikille avoin, mutta silti osa koki, että kyseiseen tapahtumaan liittyy jonkinlainen miesten paimenvirkaa alleviivaava piilo-opetussuunnitelma.

 

Tässä esittelin kaksi melko lailla vastakkaisia kirkollisia koulukuntia edustavaa esimerkkiä piilo-opetussuunnitelmiin liittyen.

Moniarvoinen kirkollisuus näyttää johtavan siihen, että yhä useampia asioita edellytetään ikään kuin kätkettyjen periaatteiden takaa. Yhden osan teemme tiedostamattamme. Toisen osan haluamme taas opettaa ikään kuin myönteisesti leikin varjolla, ja kolmannet piilo-opetussuunnitelmat toteutamme erilaisina poliittisina valtapeleinä.

Tässä blogissa odotan kommentoijilta yleistä keskustelua piilo-opetussuunnitelmien teemojen suhteen. Yksittäiseen teologiseen teemaan saa toki konkretisointeina viitata, mutta ei vääntää siihen koko keskustelua. Pääteema on piilo-opetussuunnitelman hyväksyttävyyden, käyttökelpoisuuden, tai torjuttavuuden arvioiminen.

Loppuun jätän suolapalaksi seuraavan ajatuksen.

Suomen kielessä eräs epärehellisyyttä kuvaava sana on kaksinaamaisuus. Voimme myös puhua kaksilla korteilla pelaamisesta, tai kahden erilaisen käsikirjoituksen käyttämisestä. Raamattu antaa toki luvan olla ovela, mutta kehottaa samalla rehellisyyteen, avoimuuteen ja totuudellisuuteen, vaikka se olisi julistajalle tuskallista. Vain sillä tavalla evankeliumi syntien anteeksiantamuksesta (Jeesuksen kautta) voi näyttäytyä ilosanomana.

”Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu, vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä. Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.” (2Kor.4:1-5)

9 kommenttia

  • Jori Mäntysalo sanoo:

    Jos täysin tietoisesti valitsee matematiikan oppikirjaan esimerkkejä “Matilla on 3 autoa ja Pekalla 2, montako autoa yhteensä?” ja saman kääntäen tyttöjen nimillä ja nukeilla, niin kai se jotain vaikuttaa.

    Yliopistossa matematiikan opetuksessa tarkoitus on opettaa matemaattista ajattelua, mutta ei sitä ihan noin suoraan sanota. Näennäisesti tehtävät ovat kuitenkin joltain konkreettiselta matematiikan alalta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Ja mitä tämä kommentti siis halusi sanoa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jori Mäntysalo sanoo:

      Pohdit mitä voi tarkoittaa piilo-opetussuunnitelma. Annoin esimerkin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Voisitko vielä täsmentää, mikä siinä oli sitä piilo-opetussuunnitelmaa. Sekö, että siinä oli esimerkki poikien ja tyttöjen maailmasta erikseen?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jori Mäntysalo sanoo:

      Juuri se. Jos siis tietoisesti ajattelee “Minäpä tässä muokkaan oppilaiden ajatusmaailmaa perinteisiä sukupuolirooleja enemmän korostavaksi.” ja tekee sen laatimalla matematiikan kirjaan tehtäviä, se on piilo-opetussuunnitelmaa.

      Luonnollisesti sama pätee toisinpäinkin, jos siis tietoisesti rikkoo noita rooleja. (Että näin on toisinpäinkin, sitä toki kelpo feministi ei välttämättä myönnä…)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Niinpä, mutta kyseessä voisi olla myös vilpitön pyrkimys kontekstualisoida matematiikkaa niin, että ongelmanratkaisuissa on vain (ilman sen kummempaa piilo-opetussuunnitelmaa sukupuolirooleista) tapausesimerkkejä poikien ja tyttöjen maailmasta…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Henrik Sawela sanoo:

      Aivan, ei vaadi kuin absoluuttista epäsensitiivisyyttä. ja sitähän löytyy, eikö vain?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Aarnio sanoo:

    En tiedä liittyykö tämä ihan aiheeseesi piilo-opetuksesta, mutta mieleen tuli pari asiaa luettuani jutustasi tämän “Voimme myös puhua kaksilla korteilla pelaamisesta, tai kahden erilaisen käsikirjoituksen käyttämisestä.”

    HS:n otsikko” Supo saamassa lisää oikeuksia tiedustella ihmisiä ja tietoliikennettä Suomessa ja ulkomailla – uudistus edellyttää myös perustuslain muutosta”

    Asia periaatteessa kansan turvallisuuden kannalta nykymenossa varmaan ok, koska muualla homma jo toimii. Kuulin kuitenkin radiosta asiaan perehtyneen kommentin siitä, voisiko tämä muutos mahdollisesti yhteiskuntarakenteemme muuttuessa vaikkapa diktatuuriksi tai muuten nykymeno järkkyä, olla varsin hälyyttävää kansalaisten kannalta. En epäile, etteikö asiaa perusteellisesti tutkittaisi vaan maailmahan muuttuu vauhdilla, joten lienee syytä todella asiaa pohtia ennen perustuslain muutosta.

    Toinen askarruttava seikka on tämä geenitutkimus. No mitä se tarkoittaa. Mm. tällaista

    “Geenitutkimus voi tarkoittaa yksittäisen geenin yhden kohdan tutkimista, kuten perinnöllisten kolesteroliaineenvaihduntahäiriöiden tutkimisessa tai laktoosi-intorelanssin tutkimisessa. Tällaista tutkimusta on tehty jo vuosia.

    Uudempi geenitutkimuksen alue on genomitutkimus, jossa ihmisen koko geenistöä tai useampia geenialueita tutkitaan samanaikaisesti. Genomitutkimuksella voidaan selvittää esimerkiksi ihmisen genotyyppi, eli perimätyyppi. Sen avulla on mahdollista selvittää, millainen yksilöllinen riski ihmisellä on sairastua mihinkin sairauteen ja millainen metabolia hänellä on, eli kuinka hänen elimistönsä käsittelee esimerkiksi eri lääkkeitä. Laajat geenikartoitukset ovat toistaiseksi käytössä pääosin tutkimusprojekteissa.”

    Tämähän on varmasti kannatettavaa tutkimusta, jolla tulevaisuudessa voidaan mahdollisesti auttaa monia vakavasti sairaita. Eli hyvä asia sinänsä. Vaan pulpahtipa mieleen, että jos samoin kuin tuossa tietoliikennehommassa olosuhteet ja valtarakenteet muuttuisivatkin. Miten kansalaisten yksityisyys turvataan? Entä jos tiedot karkaavat vääriin käsiin, kuten olemme erilaisista tietovuodoista jo saaneet kuulla ja ihmisiä alettaisiinkin jaotella vuohiin ja lampaisiin geeniensä perusteella?

    Tällaisia aatoksia juttusi herätti. Pohdintani saattaa olla aivan turhaa, vaan kun todella maailma tuntuu muuttuvan vauhdilla eikä mielestäni joka asiassa aivan hyvään suuntaan niin alkaapa tällaisetkin mietityttää.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Kiitos vakavien teemojen esille nostamisesta. Ajattelen, että piilo-normiston ja massiivisen valvontakoneiston yhteisvaikutus olisi ainakin aika ikävä yhdistelmä…

      Ilmoita asiaton kommentti