Kirkon kohtalon kysymykset on jo ratkaistu.

Ihan turha enää tarjota vihkimiskäytännön muuttamista sellaiseksi ratkaisuksi, joka pelastaisi kirkon. Sellaiset kuvitelmat ovat täyttä harhaa. Samalla ne väitteet vievät huomion niistä asioista, joiden avulla kirkon toiminnan alasajoa voitaisiin tehdä hallitusti.

Ehkä vielä tätäkin harhaa vaarallisempaa kirkolle on se, että aitoa keskustelua kansankirkon kuolemasta ei ole. Asia on yhä kielletty puheenaihe. Eli tabu. Sen havaitsee silloin, jos joku uskaltaa asian nostaa esille. Siitä ei synny keskustelua. Asia tyrmätään heti jollakin väittämillä. Vaikkapa: ”Kirkkoon kuuluu väestöstä yhä yli neljä miljoonaa jäsentä”, tai joillakin Raamatun lauseilla, ym.

Sen sijaan sitä ei tahdota huomioida lainkaan, että kirkosta eroaa väkeä jatkuvalla syötöllä. Samalla taloustilanne menee alamäkeen ja se mäki sen kun jyrkkenee jatkuvasti. Seurakuntia yhdistetään paniikissa. Jotta työntekijöitä ei tarvitse vähentää. Toimitiloja myydään ja toimintaa vähennetään.
Silti säilytetään vakaa usko siihen, ettei mitään katastrofia ole näkyvissä. Eihän sitä ole, jos ei haluta nähdä sitä kehitystä, joka silmiemme edessä on. Kirkko on ikään kuin saattohoidossa. Kansankirkon kuolema on täysin selvä jo nyt. Tietyn ajan kuluessa se tulee tapahtumaan.

Helppoheikit voivat nyt esiintyä messiaina, jotka lupaavat kirkolle hyvää tulevaisuutta, kunhan heidän omat tavoitteensa toteutetaan. Monet lähtevät näiden väärien opettajien mukaan. Uskoen ihan oikeasti pelastavansa kirkon.

Sellaisen kansankirkon, - joka me tunnemme- aika on jo ohi. Siksi sen pelastaminen ei ole enää mahdollista.

Kuolevalle on tyypillistä, voimakas tarve kieltää koko asia. Kirkko ei tee tässä mitään poikkeusta.

133 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka mistä tulee todellinen ilo, siitäkö kun murhamies saa murhansa anteeksi ja voi jatkaa samaa elämää vaikkapa murhaten ja saa aina kaikki synnit anteeksi?

    VAI

    Siitä kun murhamiehelle tulee synnintunto ja hän kuulee evankeliumin ja tekee parannuksen ja uskoo evankeliumin ja menee kasteelle ja saa Pyhän Hengen ja nyt kuulee Jeesuksen äänen ja seuraa Häntä, siis löytää aarteen jonka tähden luopuu kaikesta muusta ja saa voiman elää Jumalan tahdossa.

    Siis tuleeko todellinen ilo rikkoessa Jumalan tahtoa vai siitä elävä?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Murhamieskin on kokonainen ihminen. Hänen ymmärtämisensä vain yhden rikoksen kautta on kapea yksinkertaistus. Hänen syntisyytensäkin on perusteeltaan muuta kuin tuo veriteko. Synti on jumalattomuutta. Jumalan anteeksiantoa tosissaan pyytävä ei enää ole jumalaton. Hän tietää jo armoa kaivatessaan, ettei Jumalan tahdon vastainen elämä tuo aitoa iloa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Olet Ari oikeassa siinä, että murhamieskin voi saada kaikki syntinsä anteeksi. Se on kuitenkin omaa päätelmääsi, että tämä jatkaisi murhaamistaan. Syyllisyys on juuri se kädensija, josta vihollinen voi uhriaan taluttaa uusiin synteihin. Jeesus on kuitenkin tullut tekemään tyhjiksi vihollisen aikeet. Niinpä syntien anteeksiantamuksen saanut murhamies saa uskon, joka vapauttaa hänet tuosta kahleesta. Hänestä tulee uusi luomus.

    Olen tavannut aiemmin hyvin pelätyn murhamiehen , joka uskoon tultuaan oli todella lempeä ja ystävällinen tyyppi. Jota kukaan ei enää pelännyt. Hänestä oli tullut uusi luomus Kristuksessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Sellaista muutosta on mahdoton saada aikaan, jollei Jumala sitä vaikuta. Ei hän koskaan kehunut omaa parannustaan. Hän kehui vain Jumalan hyvyyttä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka et ymmärtänyt mitä kirjoitin eli kun murhamies todella tulee uskoon niin hän uudestisyntyy Jumalan hengestä, ilmaisit asian oikein tulee uusi luomus, uusi on tilalle tullut KAIKKI vanha on pois.

    Kuinka ihmeessä sovitat tuohon luterilaisen opin kasteesta, siis jos tulee uusi luomus niin voiko siihen ottaa vanhasta mitään, kastetta tai muuta?

    Tää on se jutun idea eli kun ihminen huutaa apua Jumalalta ja Jumala vastaa vaikkapa ottamalla väkivaltaisen käytöksen pois (tai alkoholin, huumeiden, seksin himon) niin onko tuossa vielä ihminen uudestisyntynyt? Ei ole vaan Jumala hyvyydellään vetää ihmistä parannukseen, parannusta ei siis ole että haluaa jonkun tietyn asian pois elämästään että voi jatkaa muuten samaa elämää, vaan parannus on koko omasta elämästä luopumista Jeesuksen tähden.

    Tiedän useita esim huumeista vapautuneita jotka aloittivat hienon hengellisen työn mutta eivät todellisuudessa tehneetkään todellista parannusta ja se näkyi esim seksuaalisena synteinä ja läheisiä kohtaan tehtyinä tekoina.

    Jumalan hyvyys vetää ihmistä parannukseen eli kun Jumala kutsuu niin se tuntuu niin hyvältä ettei siitä voi kieltäytyä vaan löytää aarteen jonka tähden on valmis myymään kaiken saadakseen sen. Näin sen pitäis mennä.

    Matt. 13:44 Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Hienoa Ari. Nyt tekstisi on selkeää ja helposti ymmärrettävää.

    Sitä vaan ihmettelen, että mistä Lutherin opista sinä kirjoitat. en minä eikä Martti L. tuolla lailla uskonut , kuin sinä esität. Martti L. oli sitä mieltä, että pelkällä kasteella rehvastelevat ovat tekopyhiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Pesonen
    Pekka Pesonen

    Olen onnesta soikea ukkomies. En siitä pullistele paljoakaan, sillä tavantakaa paljastuu, jokin uusi syy, mistä itse innostuu. Jos joku pohditaani takertuu ja siitä uutta potkua saa, ni mikä sen mukavanpaa. Ertyisesti minua innostaa miten yhteishengen luotua saa. Sen jälkeen kaikki on aina paljon helpompaa. Oli kysymys ilmapiiristä, toiminnan rakenteesta, tai tuloksellisuudesta, niin varmasti niistä kaikista pohdinnan sarkaa riittää ja lukijaa tahdon jo nyt lämpimästi kiittää. Mua publikaaniksikin kutsutaan. On lähetys sydäntä lahellä ja nuoriso myös. Kukin niistä tehtävistä on leipäpuuna ollut joskus. Nyt ukko Pesosena lastenlasten iloksi vain keinutolissani kiikun.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit