Kirkon puolihalvaantunut päätöksenteko

Nykyinen presidenttimme Sauli Niinistö puheli aikoinaan olevansa puolivallaton leskimies ja siten huonosti sopiva presidenttiehdokkaaksi ja presidentiksi. Nyt hän voi olla edelleen puolivallaton, mutta ei ole enää leskimies ja on tasavallan presidentti.

Edelliseen aasinsiltaan liittyen mietin tämän kirjoituksen otsikkoa eli sitä, olisiko se halvaantunut vai puolihalvaantunut kirkon päätöksenteko. Päädyin jälkimmäiseen. Yllättävää ei ole myöskään se, että otsikko ja nämä mietteet nousevat juuri päättyneen kirkolliskokouksemme työstä ja päätöksistä.

Moni asia taisi edetä, mutta monet suuret asiat tyssäsivät määräenemmistön saavuttamatta jäämiseen asioihin liittyneissä äänestyksissä. Rakenneuudistus tai uusi rakennemalli ja diakonivirka jäivät toteutumatta, vaikka rakennemallin takana oli selvä enemmistö, lähes 2/3 edustajista.

Päättämiseen kirkon hallinnossa kuuluu se, että sitä tehdään olemassa olevien säädösten pohjalta ja mukaisesti. Siksi kaikkien päätösten jälkeen pitäisi päteä vanha sanonta ”asia on päätetty – pulinat pois”. Määräenemmistö on toisaalta ymmärrettävä, mutta toisaalta sen vuoksi on vaikea saada tärkeitä ja tarpeellisia asioita päätökseen. Seurakunnissa päätöksenteko tapahtuu yksinkertaisen enemmistön periaatteella. Voi kysyä, mitä asia ja ketä määräenemmistösäädös palvelee?

Kirkon toimintaympäristön muutokset ja niistä nousevat muutostarpeet nostavat esille kysymyksen määräenemmistösäädöksen purkamisesta. Se ei liene helppoa. Kuitenkin asioista päättäminen yksinkertaisella enemmistöllä olisi selkeää ja toisi dynamiikkaa kirkkomme keskushallinnon toimintaan ja päätöksentekoon. Silloin myös jälkipuheet ja –maut voisivat jäädä vähemmälle: Enemmistö päätti näin ja sen mukaan mennään. Tiukimmillaan enemmistöön riittää tasatulos ja puheenjohtajan äänen ratkaisu siinä tilanteessa.

Puolihalvaantunut saattaa joskus tai harvoin olla parempi kuin puolivallaton. Myös viimeksi mainittua kirkossamme tarvittaisiin näinä aikoina, ainakin jossakin osaa kirkon toimintaa. Pönötystä ja pöhötystä ei enää tarvita ja viime mainittu taitaa vähetä automaattisesti tulojen vähetessä! Tulojen vähenemisen pitäisi heijastua myös kykyyn tehdä päätöksiä.

Toivo Loikkanen

11 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    Toivo Loikkanen :”Voi kysyä, mitä asia ja ketä määräenemmistösäädös palvelee?”

    Toivottavasti säädös palvelee sitä mitä varten se on tehtykin: muodista pois mennyttä demokratiaa, jossa on otettava huomioon myös äänestäjät.

    “”Mutta vaikka kansanvalta petustuukin enemmistön tekemiin ratkaisuihin, on kuitenkin väärin sanoa, että kansanvalta on enemmistön valtaa. “Jos demokratia määritellään enemmistöperiaatteeksi ja se käännetään sanalla “kansanvalta”, joudutaan kaksimielisyyteen, koska kansanvalta siinä tapauksessa saattaa merkitä alhaisovaltaa, ja se on pikemmin fascismin kuin kuin demokratian tunnus” [Thomas Mann].- – Demokratia eroaa diktatuurijärjestelmistä nimenomaan siinä, ettei kansanvaltainen ryhmä, puolue tai ajatussuunta luvulliseen enemmistöön päässeenäkään menettele miten tahansa ja suhtaudu vähemmistöön vain oman näkemyksensä mukaisesti.” (Työväen kalenteri 1946/ Unto Varjonen: Enemmistö ja vähemmistö)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Raimo Turunen sanoo:

    Kansanvaltaa on monenlaista ja aina jonkun näkökulmasta systeemi näyttää vinolta. Meidän näkökulmastamme brittiläinen ja jenkkiläinen enemmistövalta on kummallinen. Brittien parlamenttivaaleissa Itsenäisyyspuolue Ukip oli äänimäärällä mitattuna kolmanneksi suosituin. Lähes neljällä miljoonalla äänellä ja 12,6 prosentin ääniosuudella puolue sai kuitenkin vain yhden edustajan eli 0,15 % parlamenttipaikoista. Jenkeissä pressaksi voi tulla saamalla riittävän monessa osavaltiossa yhden äänen enemmän kuin vastustaja ilman että saa koko maassa äänien enemmistöä.

    Kirkolliskokouksen päätöksen kanssa on turha pelata jälkipelejä vaan elettävä sen kanssa. Sitä paitsi piispainkokous on jo vuonna 2011 (!) antanut kirkkohallitukselle lausunnon määräenemmistösäädösten muuttamiseksi ja kirkkohallituksen asettamma työryhmä on samana vuonna antanut mietintönsä asiasta. Hitaita ovat herrojen kiireet.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Raimo, kirkon ja Jumalan myllyt jauhavat hitaasti. Totta! Varmaankin ikuisuuden persektiivistä johtuen…:)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Terhi Jormakka sanoo:

    Raimo, kuvaamasi prosessi pääsi päätökseen 6.11.2013, kun kirkolliskokous päätti jättää raukeamaan kirkkolain määräenemmistösäännöstä koskevan muutosesityksen. Muistaakseni äänin 53-51.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Raimo Turunen sanoo:

    Terhi, kiitos oikaisusta. Epäilin noin käyneen, mutta google ei löytänyt enkä jaksanut ruveta arkistoja penkomaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Raimo Turunen sanoo:

    Btw. Olisiko muutos tarvinnut määräenemmistön vai yksinkertaisen (ilman sivumerkityksiä)?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Terhi Jormakka sanoo:

      Kyllä määräenemmistön muuttamiseen liittyvä päätös olisi vaatinut määräenemmistön, koska määräenemmistön vaativat päätökset ja määräenemmistön suhdeluku on määritelty kirkkolaissa. Samassa yhteydessä kun määräenemmistösäädöksen muutosesitys jätettiin raukeamaan päätettiin perustaa kirkolliskokoukseen laajennettu puhemiesneuvosto, joka yksittäisten asioiden kohdalla arvioi, vaatiiko päätös määräenemmistöä (siis laintulkintaan). Tuo konklaavi piti maanantai-iltana historiallisen ensimmäisen kokouksensa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Jalava kirjoittaa samoista kysymyksistä hyvin tämän sivuston blogissaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Harri Raitis sanoo:

    Keskustelu määräenemmistöstä on siinnyt siitä, että uusi seurakuntayhtymä kaatui kirkolliskokouksessa. Minusta oli oikein hyvä, että kaatui. Seurakunnat osaavat kyllä ilman pakkoakin liittyä yhteen silloin kun se on järkevää. Oleellista on pitää päätösvalta mahdollisimman lähellä niitä ihmisiä, joita päätös koskee. Oppisimmekohan luottamaan heidän kykyihinsä, jos oikein yrittäisimme?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Harri, kyllä määräenemmistön ongelmallisuus on noussut esille myös muista kokonaiskirkon päätöksistä. Rakenneuudistuksen tarpeellisuudesta olen kanssasi monien tavoin eri mieltä. Nyt seurakunnat pakon edessä “housut kintuissa” liittyvät suurempiinsa. Se ei ole oikein hyvä pohja kirkon toiminnan ja rakenteiden näkökulmasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Voipio kirjoittaa viisaasti samasta aiheesta. Jatkan vielä itse lyhyesti: Määräenemmistösäädös voisi säilyä, mutta se pitäisi rajata vain tiettyihin, erityisesti opillisiin asioihin. Tai sitten poistaa kokonaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Toivo Loikkanen
    Toivo Loikkanen

    Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana.