Kirkon rekan perässä marssimassa

 

Osallistuin kesäkuun viimeisenä päivänä Helsingin Pride-kulkueeseen. Kävelin ”Kirkon rekan” perässä. Rekassa oli kirkon tunnukset ja osaston edessä kannettiin ristiä.

Kulkueväen ja katujen varsilla kulkuetta seuranneiden ihmisten iloiset ilmeet olivat vaikuttavia. Koko kaupunki oli puettu sateen kaaren värein. Kirkon väelle taputettiin ja kuulin muutaman kerran huudettavan ”Hyvä kirkko!” Tuntui, että kaikki oltiin yhteisellä asialla.

Jälkeenpäin tuli mieleen epäilys, miten kirkko loppujen lopuksi oli mukana kulkueessa? ”Kirkon rekan” lavalla ja perässä kulki ehkä satakunta henkilöä. Mielestäni me olimme lähinnä yksittäisiä pääkaupunkiseudun seurakuntatien työntekijöitä ja seurakuntalaisia.

Puolueiden osastoissa oli useita kansanedustajia ja ainakin yksi ministeri. Kirkon tai seurakuntien johtoa en minä ainakaan ”Kirkon rekan” mukana huomannut. Ei ollut piispoja, kirkkoherroja tai kirkkoneuvoksia. Vaikutti siltä, että iso kirkko noudatti matalaa profiilia.

Voi olla, että johtopäätökseni on väärä ja perustuu subjektiivisten havaintojen rajallisuuteen, mitä pahoittelen, mutta tuolta tuntui. Toki Pride-viikon aikana seurakunnat olivat monin tavoin mukana, eikä kirkon väen osallistumista enää kummeksuttu.

Kuka edustaa kirkkoa ja muodostaa kirkon kannan, tästähän aina aika ajoin keskustellaan. Usein kiistellään siitä, onko se arkkipiispa, paikallinen piispa vai kirkkohallitus?

Voi myös ajatella, että sen muodostavat seurakuntalaiset, siis kastetut kirkon jäsenet. Oletukseni on, että Prideen kulkueessa tai katsojana osallistuneista suuri osa, ehkä yli puolet oli kirkon jäseniä. Se oli heidän, siis meidän kannanottomme.

Ymmärsin Priden ajavan tasa-arvoa, kaikkien yhtäläistä ihmisarvoa sekä lähimmäisenrakkautta. Helsinki Priden järjestäjät ilmoittivat ”haluavansa tuoda esille yhteisömme moninaisuutta ja tehdä tilaa äänille, jotka usein jäävät kuulematta”. Kirkossakin usein sanotaan, että annetaan ääni heille, joiden ääni ei muuten kuulu. Pride edusti siis keskeisiä kristillisiä arvoja.

Seurakunnissakin on silti edelleen jonkinlainen kysymys, osallistua virallisesti vai ei? Ehkä matalaa profiilia pidetään taktisesti viisaana, se on sitä ”ykseyden vaalimista”.

Toivottavasti kirkon kannaksi julkisessa keskustelussa ei jäänyt kansanedustaja Päivi Räsäsen, kd torjuva kanta Prideen. Hän moitti koko Pride-juhlintaa vääräksi ja harhaan perustuvaksi: ”Osallistumisesta Pridejuhlintaan tai sen tukemisesta vedetään johtopäätöksiä tasa-arvon, ihmisoikeuksien tai vähemmistöjen aseman kunnioittamisesta. ---- Pride-tapahtuman ympärille luotu suvaitsevaisuuden mielikuva on suuri harha.” (paivirasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi)

Kansanedustaja Juhana Vartiainen, kok vastasi lehtitietojen mukaan Räsäselle: ”Pride ottaa sallivaan syleilyynsä kaikki. Kaikki eläköön omaa elämäänsä ja sallikoon muille omansa.”

On kirkolle ongelmallista, jos sen keskeisiä arvoja kannatetaan ulkopuolella voimakkaammin kuin mitä kirkko itse tekee.

37 kommenttia

  • Tomi Susitie sanoo:

    Korjaan pahan asiavirheen. Myös transsukupuolinen on aina joko nainen tai mies.

    Jos puolsi ei olekaan kireällä ja asiasi ovat muutenkin hyvin, miksi olet aina niin hirveän kiukkuinen?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      “Korjaan pahan asiavirheen. Myös transsukupuolinen on aina joko nainen tai mies.

      Mitään absolutista ‘aina’ naista ja miestä ei ole olemasskaan. Molemmissa sukupoluolissa kun on ‘aina’ myös toisen sukupuolen ominaisuuksia. Miehellä on ‘aina’ esim yksi naisen X sukukormosmi. Mutta naisella ei ole yhtään miehen Y kromosomia…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Markku Jalava
    Markku Jalava

    Olen kirkosta, historiasta, kulttuurista ja yhteiskunnasta (muun muassa) kiinnostunut toimittaja-viestintäpäällikkö. Virasta irti, mutta luottamustehtävissä jatkan innolla, ja kirjoittamista. Olen kirkkovaltuutettu Nurmijärven seurakunnassa ja kirkolliskokouksen jäsen, sekä kunnan luottamushenkilö. Kokemusta on suntionkin tehtävästä.