Kirkosta vieraantumisen ongelma

Lienee muitakin, joiden on nykyisin vaikea sopeutua ev.lut. kirkon elämään? Yllättävää ja totta sekin, että kirkon palveluksessa täysin palvelleet voi kokea kotiseurakuntansa menon oudoksi oman vakaumuksensa vuoksi. Elämä menee kiihtyvällä vauhdilla meidän ohi ja me jäämme rannalle ruikuttamaan. Samalla kaipaamme yhteyttä seurakunnassamme löytämättä sitä. Tämä ongelma nojaa lujasti uskontulkintoihin,
joita vierastamme.

Me rannalle jääneet ruikuttajat tarvitsisimme perinteisiä arvoja kunnioittavan kirkon. Jotain siihen suuntaan olisi tehtävä, mutta mitä? Nykyinen kirkko on liian sekulaari, jossa demokratia nostaa esille vaikeasti hyväksyttäviä asioita.

"Me ruikuttajat" emme löydä ratkaisua hätäämme mistään nykyisestä "lahkosta! Minun ihanteenani on luterilainen maallikkojen toimintaan pohjaava kirkko! Sen keskiössä ei ole
palkkalaisten keskeisyys, vaan tavalliset kastetut seurakuntalaiset.

Kirkko hierakkisine laitoksineen vallankäyttäjänä ei kuulu nykyaikaan. Alhaalta nouseva ja rakentuva kirkko ei turvaudu vallanvälineisiin. Papeista ja muista kirkon palkollisista on muodostunut nykyisin virkamieskunta, joka elää omaa elämäänsä toimitaloissaan. Kirkon viran ymmärtämisessä papin viraksi
on muitakin mahdollisuuksia! Kirkko voisi vihkiä papeiksi
suvereenisti uskoa tunnustavia ja uskonsa tuntevia kastettuja jäseniään. Tällainen kirkko voi säilyä myös vainoissa ja ahdistuksissa!

10 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Ilpo

    Kiitos tekstistäsi.

    Kerrot että valmistuit Sisälähetysopistosta 1972. Olin 1971-75 Kangasniemessä nuorisopappina. Sinä aikana ohjasin useampaa tuon oppilaitoksen opiskelijaa kesäkauden työharjoittelijana. Oppilaitoksen johdon puheenjohtajana toiminut rovasti Matti Tukia oli esimieheni.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Seurakuntalaisena ajattelen homman toisin. Työntekijäkeskeisessä kirkossamme on työntekijäkeskeisiä ongelmia. Niistä minulla ei ole tarvetta tehdä omia. Voin iloita kirkon ja Lutherin opista ja syventyä siihen. Se kai kirkossa on yhä luvallista. Mitä väliä on sillä, jos jotkut työntekijät ajattelevat ja puhuvat toisin. eihän siitä tarvitse tehdä itselle ongelmaa. Maallikkona minulla on suuri vapaus toimia kirkossa opin mukaisesti. Eikä sille ole ilmennyt vielä mitään esteitä. Niinpä pyhäisin menen kirkkoon ja pyydän siihen siunauksen ja sen myös aina saan. Siunausta en odota saarnaoista, enkä puheista, niinkään. se tulee yleensä aivan odottamattomalta taholta. Sellainen pyhän kosketus, josta usko virkistyy ja saa uutta rohkeutta elää uskoa todeksi. Olen oppinut iloitsemaan etenkin hienosta liturgiastamme ja sen rikkauksista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Taitaa olla niin, että Luterilainen kirkko oppeineen ja tunnustuksineen on olemassa, teoriassa. Se on olemassa vanhassa lirjallisuudessa ja monissa julkilausumissa. Käytännössä yhteinäistä kirkkoa on kai turhaa etsiä. Ehkä on olemassa ryhmä, joka käy kirkossa, kun meiltä on aina menty. Ehkä on olemassa pappeja, jotka näkevät ihmisiä kirkossa koontuneena sellaisena itseisarvona, ettei ole suurta väliä miksi he tulivat? Ihan varmasti on myös seurakuntia ja papistoa, jotka ovat lukeneet Raamattunsa niinkuin on kirjoitettu ja tomivat lähettäjänsä eli Jumalan vastuulla omantuntonsa mukaan.

    Miten sitten maallikkotoiminta sopii kuvaan mukaan? Jos on kirkkoherran luottamuksen saanut ja toimii samalla sykkeellä hänen kanssaan, niin toimintavapautta varmasti löytyy. Näyttää siltä, että avaukset liberaaliin suuntaan ovat tervetulleempia kuin pyrkimys konservatiivisen uskon noudattamiseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Ns. maallikkotoiminta vähän nyppii. Koska usein se keskittyy vain niihin toimintoihin, jotka vanhastaan tukee kirkon sisäänlämpiävää toimintaa. Naapurit unohtuu. Eli ne, joita maallikoiden tulisi vetää mukaan. Kaikki maallikoiden aika menee toiminnan pyörittämiseen ja aikaa ei jää yhtään naapureiden ja työkavereiden ym. kohtaamiseen. Ne tilanteet antaisi mahdollisuuksia sanoman viemiseen eteenpäin. Nyt maallikot pyörii ties miten monessa toiminnassa ja niissä on mukana vuodesta toiseen vain ne samat naamat. uusia ei tule, koska uusiin ei ole mitään kontakteja. Seurakunnassa voi olla parin sadan aktiivisen joukko, joka keskittyy maallikkotoimintaan. Näin seurakunnan toiminta voi näyttää oikein toimivalta ja hienolta, mutta tärkein elementti voi puuttua kokonaan. Me maallikot voimme vaikuttaa paljon sellaista mihin työntekijöiden aika ei riitä. Sitä aikaa on rajoitetusti meilläkin. Näky seurakunnan kasvusta tulee olla maallikoiden näky.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Ovatko ihmiset vieraantuneet kirkosta vai kirkko ihmisistä?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Kirkko elää ihmisten keskellä ja kohtaa aidosti ihmisiä.

      Otanpa esimerkin eräästä tilanteesta missä oli paikalla paljon nuorta väkeä. Paikalla oli myös kunnanjohtaja ja minäkin siellä olin. Tilaisuudessa kaikki nuoret tervehtivät minua, kun minut tunsivat mutta kunnanjohtajan piti esitellä itsensä ennen kuin nuoret tiesivät kuka tuo mies oli.

      Sitten tilaisuuden kahvin aikana kunnanjohtaja totesi että hän oli kuvitellut tuntevansa ihmisiä ja että hän on hyvin lähellä paikallista väestöä, mutta tuossa tilanteessa hän totesi miten seurakunta on aivan ylivoimaisesti lähempänä tavallisia ihmisiä ja paikkakunnan nuorta väkeä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Olisiko kumminkin niin, että ihmiset ovat alkaneet kolkuttaa niitten luovuttamattomien pyhyyksien portteja, kun ne on avattu ja näyttää siltä, että kaikesta voidaan neuvotella. Mitä siitä seuraa? Uskosta tulee epävarmaa sijoitusta, johon ei kannata satsata.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Uskoviinihmisin satsataan, he ovat tuottoisaa materiaalisa uskontobisneksessä. Tilinumerot lentelevät eetterissä ja bisnes rules.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Kuvaan amerikkalaista lahkolaisten touhua. Sen sijaan Suomen kirkon voima on siinä että meillä on selkeä järjestys, joten tuollaista bisnestä ei tarvita.

      Kansankirkko on osa maamme julkisoikeudellista järjestelmää ja tämä antaa toiminnallemme sellaisen vakauden ettei kaiken maailman helppoheikkien matkaan menemiseen ole pienintäkään tarvetta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      “Sen sijaan Suomen kirkon voima on siinä että meillä on selkeä järjestys, joten tuollaista bisnestä ei tarvita.”

      Ko bisnes-toimintaa on kirkon liepeillä ja suojissa runsaasti puhumattakaan niistä lukuista eetterikerjäykseen pohjaavaista kirkon oppia tunnustavista usk. yhdistyksistä joita on paljon.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ilpo Nurmenniemi
    Ilpo Nurmenniemi

    Haapajärvellä on lapsuuden maisemani. Valmistuin nuorisonohjaajaksi v 1972 Sisälähetysopistosta. Vuodesta 1970 alkaen opiskelin myös Helsingin konservatoriossa. Sain kanttorin pätevyyden myöhemmin. Työurani merkittävät vuodet tein poikatyötä Kanta-Espoon seurakunnassa. Vuonna 1981 muutin perheineni Ylivieskaan, jossa olin kanttorinvirassa vuoteen 2004 asti. Sen jälkeen olin "vapaana taiteilijana" muutamassa lähiseurakunnassa.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit