Koeajossa Paavon palli

Ukko-Paavo se otti ja väkersi itselleen puunjuurakosta jakkaran. Ruotsalaisen jykevä taidonnäyte on edelleen esillä Paavon pirtissä Aholansaaressa Paavon huoneessa. Mutta eipä ole nilsiäläisiltä sormi mennyt suuhun varainkeruussa ensi kesän Nilsiän Herättäjäjuhlia varten. Ukkokööri ryhtyi innolla nikkaroimaan modernisoituja versioita Paavon jakkarasta ja niistä on tullut myyntihitti. Onko tämä Paavon palli millainen tuote? Tuumasin, että täytyyhän se hankkia ja koeajaa.

 

Ulkonäkö

Paavon palli näyttää ulkoisesti jykevältä. Selvästi innoittajana on toiminut Ukko-Paavon jakkara, mutta suoranaisen kopion väkertäminen juurakosta olisi varmasti liian työläs homma. Eli palli on tyylillisesti modernisoitu, mutta heijastaa 1800-luvun käsityöläisromantiikkaa vahvasti. Malli on vanha, mutta tyyli uusi, johon silmä yllättäen tykästyy.

Kapeansolakka ja reunoiltaan muotoiltu istuinosa on pitkä ja päättyy paksuun selkänojaan. Jalat ovat hivenen vinossa suhteessa runkoon ja tarjoavat tukevuutta eikä Paavon palli kiepsahda nurin itsessään. Tuoli kaatuu vain käyttäjän toimesta ja uskon, että se jos mikä vasta vaatii käyttäjältä taitoa.

 

Materiaali

Pallin materiaaliksi on valittu rehellinen savolainen mänty, johon varmaan useampi paikallinen on päänsä lyönyt. Ja kuten tunnettua, savolainen mänty on siksi kestävää ja tiheän kieroa laatua, mutta runsaan kevyttä ja vastuunsiirtävää käyttäjälle. Mäntyliimalaudasta käsinrakennettu jakkara antaa ensin painavan vaikutelman, mutta onkin painoltaan kevyempi kuin miltä ensin ulospäin näyttää. Rakenteellisesti jakkara on koottu kokonaan liimatapeilla eikä nauloja tai ruuveja ole käytetty laisinkaan.

 

Tekniset tiedot

Vaaksamitalla Paavon pallin korkeus on noin 50 cm ja istuimen pituus 60 cm, sekä istuimen leveys keskimäärin 30-40 cm. Korkeutta kertyy lattiasta selkänojan päähän sellaiset 80 cm. Tarkkoja mittoja ei nyt ole saatavilla, kun hävitin mittanauhan jonnekin (ei ollut työkalupakissani). Tuolin paino on kiloja tuntematon määrä, nääs kun elektronisesta henkilöpuntaristani loppui paristo juuri sopivasti. Arvaan, että jakkara painaa parin kolmen kilon luokkaa. Teknisesti Paavon palli on nostettavissa yhdellä kädellä ja jopa lapsenkin siirrettävissä.

 

Ajonopeus

Ulkoisen ja teknisen tarkastelun jälkeen pääsin vihdoin koeajolle.

Paavon pallin kiihtyvyys oli rauhallinen ja varsin verkkainen. Ilman ulkoisia häiriötekijöitä käytössä nopeus saavutti täydet 0 km/h onneksi jo muutamassa sekunnissa. Ajomukavuus oli siten vakaa ja tasainen eikä hyppyytyksiä ja töyssyjä tullut vastaan. Ainoastaan alustan epätasaisuus voi aiheuttaa pallille epävakautta ja mäntypuinen runko ja jalat joustavat vain pienet muutaman millin epätarkkuudet mutteivät enempää.

Pallin maksiminopeus loppujen lopuksi riippuu paljon käyttäjästä. Rullaportaissa jakkara saavuttaa kenties 3-4 km/h ja riippuen kantajan nopeudesta, voi tuolilla päästä nauttimaan mahdollisesti 10 km/h nopeudesta reippaassa juoksuaskelluksessa. Luonnollisesti moottoroituun kulkuneuvoon kytkettynä pallilla voi saavuttaa jopa 100-120 km/h moottoritiellä.

Testiolosuhteissa pallin kiihtyvyys olisi vapaassa pudotuksessa 9,8 km/s ja huippunopeus jopa satoja kilometrejä tunnissa riippuen pudotuskorkeudesta. En tosin itse viitsinyt tätä testata heittämällä komeutta parvekkeelta alas.

 

Ajomukavuus ja istuinkäyttö

Jakkaran ajomukavuus on alkuun hämäävää. Ulkoisesti se vaikuttaa kovalta ja epäkäytännölliseltä, mutta kun pallille istahtaa, voi tuumata tyytyväisenä, että ulkonäkö totaalisesti pettää. Palli on mukava istua ja tukeva. Sen syvyys on hyödyllinen, sillä se lisää käyttömahdollisuuksia.

Perinteinen selkänojaistunta on tukeva ja mahdollistaa istumisen selkä suorana. Tuoli tukee hyvin ryhdikästä asentoa. Toinen mahdollisuus on istua edessä ilman selkätukea ja silloin ryhdikäs istuminen on oman lihaksiston ja viitsimisen varassa. Kolmas käyttötapa on klassinen körttiähkintäasento, eli takalisto kiilataan selkänojaan kiinni ja asetutaan etukumaraan selkä hivenen köyryssä. Samalla asetellaan kyynärpäät lasketaan rennosti polvien päälle roikkuvaan asentoon. Sen jälkeen vanhakörttiläinen puuhkinta, ähkiminen ja huokailu luonnistuu leikiten. Tosin se vaatii jo vahvaa synnintuntoa ja armonkaipuuta, että syntyisi luonnostaan, mutta Paavon pallin suunnittelussa on tämä mahdollisuus osattu ennalta huomioida.

Neljäs käyttötapa on hyödyntää vaikka oman puolison tai ystävän hierontataitoja. Jakkaralla voi istua vastoinpäin eli nojata rintakehällä selkänojaan ja antaa tutun hieroja suomalaisittain kovettuneita hartioita.

Viides käyttömahdollisuus on istua jakkaralla vinoittain, jolloin istuinosan leveys tulee käytettyä. Soveltuu erinomaisesti esim. kengännauhojen sitomiseen.

 

Ekologisuus ja eettisyys

Ympäristön suojelu ja polttoaineen kulutus on laskelmoitu tarkkaan jakkaran suunnittelussa erinomaisesti. Ottaen huomioon koeajon ja jakkaran saavuttaman itsenäisen nopeuden, on jakkaran käyttämä polttoaineen kulutus ja päästöt olemattomia, käytännössä nolla. Lisäksi tuolin eettisyys ilmenee sen rakenteellisessa suunnittelussa: Paavon palli ei ole kulutushyödyke, joka särkyy ensimmäisen vuoden kuluttua, vaan käyttöhyödyke, joka kestää vuosikymmeniä peruskäytöllä ja rankemmassakin käytössä vähintään yhtä kauan.

 

Loppuarvio

Paavon palli on kokonaisuudessaan hyvä ja kestävä tuoli, jolla on hyvä istua. Perinteikkyys ja moderni muotoilu kohtaavat sulavalla tavalla ja yhdistää kolme vuosisataa historiaa ja herännäisyyttä. Ja mikäli omaa sopivasti savolaista huumoria, tuolin sielunmaailmaa alkaa nopeasti ymmärtää.

Ja kyllä, tämä on samalla ensi kesän Nilsiän Herättäjäjuhlien mainostamista. Eli tervetuloa!

***

Taustatietoa esim.

http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Ukkok%C3%B6%C3%B6ri-tehtailee-jakkaroita-Ukko-Paavon-mallilla/889907

http://yle.fi/uutiset/3-9443824

Kirjoittaja

Ville Hassinen
Ville Hassinen

Kuopiolaissyntyinen, kolmen- ja neljänkympin puolikieppeillä oleva seurakuntapappi ja sivutoiminen tutkijanplanttu. Aikansa Pohjois-Karjalan laulumaita kierreltyään olen palannut kotiseuduilleni vaatimattomien (ja niitten oekeetten) ihmisten pariin Savoon Kuopion kupeeseen. Kirjoittelen osin seurakuntatyön näkökulmasta, milloin sitten eksyn naputtelemaan pohdiskellen ja sukeltelen syvempiin uomiin.