Kolme kohtaamista ikonien äärellä

Lukijani.

Ikoni on ikkuna tuonpuoleiseen, sanotaan. Se myös puhuu. Minulle ikonit eivät puhu äidinkieltä, vaan olen tutustunut niihin siten kuin vieraaseen kieleen.

Jaan kanssasi kolme kohtaamista, jotka ovat puhutelleet minua niihin liittyvän kokemuksen kautta.

Olin 35 vuotta sitten stipendiaattina Neuvostoliitossa, kuten aiemmin kerroin kirjeessäni Väärin tehty ristinmerkki. Sain siellä tutustua myös Novgorodiin. Matkaseurue koostui Hengellisen akatemian opiskelijoista. Kävimme eräässä kirkossa, joka oli muutettu museoksi. Oli hiljaista – läsnä vain me ja museon opas.

Ikonit olivat kauniita, mutta tunne puuttui. Silloin tapahtui jotain odottamatonta: Opiskelijat lauloivat veisun Taivaallinen kuningas. Kirkkoslaaviksi. Opas hermostui pahanpäiväisesti. Mutta hän lauhtui, kun kuoro kertoi vain kokeilleensa tilan akustiikkaa.

Jälkeenpäin päättelin, että uskonnonvastaiset jäät olivat haurastuneet murtumispisteeseen.

Kainuun prikaatissa on yli neljän vuosikymmenen ajan tarjottu ortodoksivarusmiehille mahdollisuus vannoa sotilasvalansa oman perinteensä mukaisesti. Niin tehtiin myös maakuntavalalla Ilomantsissa. Valanvannojat omaisineen olivat kokoontuneet profeetta Elian kirkkoon.

Tilaisuuden päätyttyä ja kirkkosalin tyhjetessä jäin katselemaan ikoneja. Yhtäkkiä huomasin, että yksi niistä on erityisellä tavalla tuttu: Tihvinäläinen Jumalansynnyttäjän ikoni, joka on lähtöisin Melaselän tsasounasta nykyisen rajan takaa. Tuttu siksi, että se on kansikuvana eräässä Ortodoksisessa hartauskirjassa, jota käytettiin myös varuskunnan hengellisessä työssä.

Tuntui hyvältä kohdata tuo talkoovaroin entisöity ikonivanhus alkuperäisenä.

Sotilasurani mittaan minussa virisi kiinnostus etenkin ikoneihin, joissa on sotilas. Kiertelin kerran Uudessa Valamossa ympäri aluetta ja rakennuksia. Osuin luokkahuoneeseen, jossa oli meneillään ikonimaalauskurssi. Opettaja kutsui minut ystävällisesti peremmälle. Kysyin häneltä sotilaspyhistä. Pyhän Yrjön tunsin heistä entuudestaan. Sitten hän näytti ikonin, jossa seisoi maastopukuinen sotilas. Hän oli uusmarttyyri Jevgenij Rodionov. Toisuskoiset taistelijat surmasivat hänet, kun hän kieltäytyi ottamasta ristiä kaulastaan.

Vakaumus voi siis maksaa hengen.

Sinun

Harmaa rovasti

  1. Olimme kerran seurakunnan kirkkoretkellä ja vierailimme mm. Iisalmen (muistaakseni) ortodoksikirkossa ja seurakuntatalossa. Siellä oli ikoni Kristus Pantokrator, molemmat kädet ylhäällä.

    Opas selitti, että pappi voi siunata ihmisiä vain toisella kädellä, mutta Kristus molemmilla käsillä. Minä tulin niin täyteen yllättävää riemua, että sitä jatkui pari päivää.

    • Minulle riittää mainiosti se, että kykenen lukemaan ikonin otsikkotekstin ja mahdolliset siinä olevat raamatunlauseet. Ja silloin kun en kykene, toivon että avukseni löytyy osaava tulkitsija.

    • Kiitos linkistä. Ortodoksi.net on ollut oiva tietopankki monessa muussakin itäistä perinnettä koskevassa hengellisessä kysymyksessä.

      Linkistä avautuva sivu herätti kolme pohdintaa:

      1. Onko Hodigitria-ikonityyppi (jota Tihvinän Jumalansynnyttäjäkin edustaa) eri versioina kaikkialla ortodoksisessa maailmassa yhtä tuttu kuin Suomessa? Tai onko niin, että juuri Tihvinän ja Konevitsan muunnelmat ovat erityisen tunnettuja ja rakkaita Suomessa ja muualla muut?

      2. Mahtaako Pyhän Nikolaoksen suosioon Suomessa vaikuttaa se, että hänen muistopäivänsä on 6.12. eli on sama kuin Suomen itsenäisyyspäivä.

      3. Kuinka ainutlaatuista idän perinteessä on, että muistopäivä on määritelty liikkuvaksi? Tarkoitan sitä, että Karjalan pyhittäjäisien ja valistajien muistopäivää on Suomen ortodoksisen kirkon päätöksellä lähes 60 vuotta vietetty samaan aikaan kuin pyhäinpäivää Suomen ev.lut. kirkossa, siis marraskuun 1. sunnuntaita edeltävänä lauantaina?

  2. Kuin sattumalta Kotimaan verkkouutisista löytyi tuore juttu, joka sisältönsä puolesta sivuaa kirjoitukseni kolmatta kohtaamista.

    Oheisen uutisen mukaan Ruotsissa jotkut väittävät ristin esillä pitämisen olevan provosoivaa ja siten kristitylle sopimatonta.
    https://www.kotimaa.fi/artikkeli/ruotsin-kirkossa-riidellaan-ristista/

    (Pahoittelen, jos juttu ei avaudu maksumuurin vuoksi)

    En tiedä, mikä lopulta provosoi kirkkoon tunkeutuneen henkilön taannoin surmaamaan isä Jacques Hamelin Ranskassa. Risti kuitenkin omaisten kertoman mukaan provosoi toista uskontoa edustavat vangitsijat surmaamaan Jevgenij Rodionovin, jota ainakin paikallisesti pidetään uusmarttyyrina.

    Yhdistämällä Ruotsissa parhaillaan käytävä keskustelu sekä Hamelin ja Rodionovin kohtalo voi päätyä vaikkapa seuraavaan päätelmään: Jos vakaumuksensa esillä pitämisellä on hintansa niin näyttää hintalappu tulevan myös sen väistämiselle.

Kirjoittaja

Jouni Parviainen
Jouni Parviainen
Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.