Helsingin Agricolan kirkossa järjestettyyn Tuomasmessuun toi eilen tervehdyksen Kolumbian luterilaisen kirkon piispa Eduardo Martinez. Piispa kertoi tulevansa maasta, jossa on viimeiset viisikymmentä vuotta käyty jatkuvaa sisällissotaa, jonka osapuolet yrittävät jälleen kerran neuvotella rauhasta, jota hänen johtamansa parintuhannen jäsenen Kolumbian luterilainen kirkko yhdessä muiden kirkkokuntien kanssa hartaasti toivoo.
Maassamme parhaillaan vierailevan hymyilevän ja ystävällisen piispa Martinezin tervehdys aivan toisenlaisesta maailmasta kuin missä täällä elämme, antoi paljon ajateltavaa lähtiessäni kirkosta Helsingin halki raitiovaunulla ja metrolla kohti kotiani Vuosaaressa. Vaikka Helsingin julkisissa liikennevälineissä silloin tällöin sattuu ja tapahtuu ikäviä asioita, yleensä saamme kuitenkin kulkea tämän maan kaduilla rauhassa ilman pelkoa, joka on ollut Kolumbian kaduilla läsnä vuosikymmenten ajan. Kolumbian konflikti on vaatinut kymmeniä tuhansia uhreja ja pakottanut arviolta kolme miljoonaa ihmistä pakenemaan kodeistaan. Tämän päivän Helsingissä on vaikea kuvitella, mitä on asua ja elää maassa joka on ollut puolivuosisadan sodan, rikollisuuden ja väkivallan repimä.
Suomessa meillä on yhä monia korjausta vaativia yhteiskunnan epäkohtia, mutta jäin eilen jälleen pohtimaan sitä, että ehkä meidän suomalaisten olisi syytä useammin katsoa hieman pidemmälle omalta oveltamme. Voisimme esimerkiksi pohtia , että onko jotain mitä voisimme ehkä tehdä esimerkiksi niiden kahdeksansadan miljoonan jatkuvassa aliravitsemuksessa elävän ihmisen eteen, joista pastori Mari Leppänen eilen samaisessa Tuomasmessussa pitämässään saarnassa muistutti.
Kenenkään ei tarvitsisi nähdä nälkää tässä maailmassa: YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on arvioinut, että jos resursseja jaettaisiin tasaväkisemmin, maailmassa riittäisi kohtuullisesti ravintoa kaikille. Ilmastonmuutoksen edetessä tilanne tulee vielä entisestään vaikeutumaan ja epätasa-arvo maanosien välillä lisääntymään, jos ongelmiin ei päättäväisesti yhdessä tartuta. Pienillä teoilla jokainen meistä voi kuitenkin täällä Suomessa tänäänkin yrittää katsoa hieman pidemmälle ja vaikuttaa vähän oikeudenmukaisemman maailman eteen.
Hyvä ja tärkeä kirjoitus. Toivottavasti Kolumbiaan saadaan rauha ja hyvät olot kaikille maan asukeille. Joo, ei me tiedetä täällä Suomessa huonoista oloista oikein mitään kun vertaa just vaikkapa Kolumbiaan.