Kompensoiva hengellisyys.
Kaikki alkaa pelastuksesta, uskoontulosta. Jos ihminen ei ole antanut pelastaa itseään, hän ei ole Jumalan Pojan vaikuttamassa uskossa. Se on näkymätön ja lihalle/ihmisen mielelle käsittämätön asia. Se on myös ainoa ikuisuuteen vaikuttava asia. “Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen. …”, (Hebr. 11:6).
Siis siitä, mistä kaikki alkaa, ei voida tinkiä. Sitä ei voida millään kompensoida.
Jeesus on ovi, ainoa ovi, vt. Joh. 10:9:
"Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, .."
Jeesus on ainoa tie taivaaseen vt., Joh. 14:6:
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani”.
Jeesus, Jumalan Poika vaikuttaa uskon, joka on ikuisen elämän alku.
Uuden Liiton ensimmäisinä viikkoina tuo Jeesus-tie julkistettiin, kun se Voima, jonka Jeesus uskoville lupasi, lankesi 120 ylle, kasteen lailla.
Uskoontuloa ei voida millään kompensoida, eli korvata tai edes avittaa millään muulla. Uskoontulo eli uudestisyntyminen on Pyhän Hengen vaikuttama.
Taivaan tien alkuun tullaan Isän vedossa ja Jeesus-ovesta. Näitä taivaan tien näkymättömiä alkuelementtejä ei voida korvata tai edes parannella, millään näkyvällä, eikä niitä voida tehdä toisen puolesta, vaan uudestisyntyminen on Jumalan ja ihmisen kahdenkeskinen asia.
Tämä on kaiken hengellisen alku ja edellytys.
Tiellä taivaaseen tulee asioita, jotka eivät ole autuuttavia, mutta voivat tulla kadottaviksi, jos niitä yritetään kompensoida. Niistä sitten toisessa osuudessa, kunhan ensin ollaan Tiellä.
59 kommenttia
Marko Sjöblom, otat Johannes kastajan esille, hän oli ainoa jolla oli Pyhä Henki jo äidin kohdussa, häntä Jeesus ei lukenut samalla tavalla Jumalan valtakuntaan kuin niitä jotka tekivät parannuksen kun kuulivat evankeliumin
Matt. 11:11 Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.
Mitä sitten vauva uskoo, jos olisi uskoa ja se olisi Jumalasta niin miksi se vaihtuisi siihen mitä vanhemmat opettavat, siis vauva ei usko vaan oppii, mot.
Martti Pentti mitä on Matt. 28:19,20 se opetus eli mitä Jeesus oli opetuslapsien käskenyt pitää?
Löydätkö sieltä oppia kasteesta, kolminaisuudesta, vanhurskauttamiesta jne?
Lähtökohta onkuuleeko ihminen Jeesuksen äänen vai ei, ilman Pyhää Henkeä kaikki opetus, jopa oikeakin on täysin turhaa, siis kun opetettavalla ei ole Pyhää Henkeä ei hän voi ottaa oppia itseensä, hänellä on paatunut sydän.
Kuinka helppoa on todistaa ettei luterilainen opetus ole Pyhästä Hengestä on sen muuttuminen ajan saatossa, Jeesuksen Sanat eivät ole muuttuneet eikä niiden hedelmä kun ne kylvetään maahan jossa vaikuttaa Pyhä Henki, mot.
Martti Pentti lueppa kysymykseni uudestaan ja tarkkaan, siis vastasitko kysymykseeni?
Martti Pentti autan hiukan luetunymmärtämsessäsi eli kun itse tuot esille kasteen ja opetuksen Matt.28:19,20 mukaan niin kenen opetuksesta on kyse, Jeesuksen, miten sinä vastaat minun kysymykseeni mistä Jeesuksen opetuksesta löytyy oppi kasteesta, kolminaisuudesta, vanhurskauttamisesta jne, vastaat Paavalin opetuksilla, siis et Jeesuksen.
Martti Pentti. Meidän taitaa olla turha jatkaa tätä näennäiskeskustelua Mänttärin ja Pasasen kanssa.
Mänttäri ja Pasanen. Lukekaapa Matti Väisäsen kirja Pyhä Kaste Raamatussa niin jatketaan sitten debattia uudestisyntymisestä. En ehdi nyt luetella niitä raamatunkohtia, joihin luterilainen kirkko perustaa imeväisen uskon, mutta yhdyn Väisäsen näkemyksiin.
Marko Sjöblom kuinka on mahdollista että jos vauvalla on usko Jumalaan niin vanhemmat voivat opettaa mitä tahansa ja nämä ns “uskovat” lapset uskovat ne opetukset (joulupukki, ateismi, jne…)
Siis lapset ottavat vastaan sen mitä isät opettaa, vasta aikuisena kyseenalaistavat opetuksia, mutta paatuneella sydämellä ei voi sittenkään ymmärtää evankeliumia.
Reijo Mänttäri. Pitänee taas vääntää rautalangasta. Eikö se muka ole henkilökohtaista, jos yhdessä jumalanpalvelukseen kokoontuneen seurakunnan kanssa rukoilee esimerkiksi “Oi sinä kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus, armahda minua vaivaista syntistä…” tai “En ole elänyt niin kuin lapsellesi sopii…”? Kyllä ns.pelastusrukouksenkin voi pälättää perässä hyvin mekaanisesti. Me ihmiset kun emme voi nähdä kenenkään sydämeen. Minun ja aika monen muun kokemus on se, että vetoaminen tehdyn uskonratkaisun vilpittömyyteen kiertää helposti kehässä. On näet niitä, jotka eivät pysty olemaan varmoja siitä, ovatko he tarpeeksi aidosti ja tosissaan “antaneet elämänsä Jeesukselle”. Meidän kokemuksemme on, että joka päivä pitää kuolla synnille ja elää Kristukselle. Toiset ovat eläneet näin koko ikänsä, toisilla on ollut välissä katko ja he ovat myöhemmin löytäneet takaisin. (tehneet parannuksen, saaneet parannuksen armon tai ns.tulleet uskoon) Mutta kun epäilykset oman uskomisen oikeellisuudesta tulevat, tukeudumme siihen, mikä on varmaa Jumalan tekoa ja vakuutusta armosta: kasteeseen, ehtoolliseen, raamatun armolupauksiin. Meillä päin käytetään myös rippiä.
Ari Pasanen: Kyllä ihan imeväisikäisetkin voivat uskoa Jeesukseen. Johannes Kastaja uskoi jo äitinsä kohdussa.
Ilmoita asiaton kommentti