Korkeakoulujen irtisanomisille vielä etsittävä vaihtoehtoja

Kansalliskirjaston johtaja Kai Ekholm teki sen mitä monelta johtajalta ja poliitikolta on viimeaikoina odotettu. Ylikirjastonjohtaja asettui upean kirjastonsa peruskorjauksen valmistumisen yhteydessä työntekijöidensä ja sivistysvaltion puolelle ja ilmoitti, ettei aio toteuttaa Kansalliskirjaston toimintaa pahoin vaikeuttavia irtisanomisia ennen kuin niiden perustuslaillisuus on selvitetty. Keskiviikkona hetken näytti jo, että opetusministeri olisi rientämässä Kansalliskirjaston avuksi, mutta nämä toiveet osoittautuivat pian ennen aikaisiksi.

Kirjastonjohtajan esimerkillinen toiminta sivistysvaltion puolesta ansaitsee laajan tunnustuksen. Vastaavaa solidaarisuutta alaisia kohtaan ei ole johtopaikoilta juuri viimeaikoina nähty.  Niin maan hallituksen massiiviset koulutusleikkaukset kuin Helsingin yliopiston johdon käynnistämät suuret irtisanomiset oli aikakin kyseenalaistaa ja alkaa etsiä vielä vaihtoehtoja niiden korvaamiseksi.

Nykyisen taantuman ja 1990-luvun lama ero on siinä miten korkeakouluja ja yliopistoja kohdeltiin ja niissä reakoitiin säästöihin. Lamaa alettiin tuolloinkin ”hoitaa” varsin suurilla koulutusleikkauksilla, mutta 1990-luvun puolivälissä suunta muuttui. Talouskriisistä huolimatta Helsingin yliopiston opetus- ja muuta henkilökuntaa ei irtisanottu, vaikka virkoja jätettiin säästötoimena täyttämättä ja laitosmäärärahoja leikattiin ym. Helsingin yliopiston koko henkilöstö pakkolomautettiin vuonna 1993 kahdeksi viikoksi.

Vuosina 1991–1995 korkeakoulujen ja yliopistojen budjeteista leikattiin 16 prosenttia, eli noin 800 miljoonaa markkaa.  Vuosina 1996–1997 yliopistojen resurssikehityksestä tapahtui käänne parempaan, kun maan hallitusvaihdoksen jälkeen yliopistot saivat lisää varoja, vaikka muualta vielä säästettiin. Oli tehty strateginen valinta investoida tutkimukseen ja koulutukseen.

Miksi nyt toimitaan toisin? Eikö viimahen investoiminen on kansakunnan kannalta elintärkeää? Helsingin yliopistolla olisi myös syytä ottaa Kansalliskirjaston rohkean johtajan esimerkin mukaisesti aikalisä ja harkita vielä olisiko suurten irtisanomisten sijaan sittenkin muita keinoja päästä yhdessä henkilöstön kanssa yli vaikeasta taloustilanteesta.

13 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Kun edellisten hallitusten aikana elettiin varojen yli niin nyt on laskujen maksun aika.

    Koko yhteiskunnassa on tehtävä supistuksia jotta päästään tasapainoon. Nimenomaan julkistalouden on pienennyttävä. Nyt Suomen julkistalous on jo lähellä 60 % ja Ruotsissa päästään noin 10 prossaa vähemmällä ja Virossa jopa koko julkistalous on noin 40%.

    On selvää että suomalaisen kansantalouden pöhötauti on päässyt pahoin pilaamaan kansainvälisen kilpailukyvyn, kun suomalaisen yrittäjän on pakko kilpailla kurakärryillä kilparaveissa, missä kanssakilpailijalla on kevyet kilpakärryt.

    Lisäksi on huomattava kansallinen huolehtiminen heistä joilla on kaikkein heikoin keskitulo koko elämän ajalta. Maatalousyrittäjien eläkkeiden keskiarvo on noin 500 – 600 euroa kuukaudessa. Viime vuonna toki päästiin jo tuolloin myönnetyissä maatalousyrittäjäeläkkeissä vähän yli 900 euron kuukausieläkkeeseen.

    Kysyn vain kuinka monella yliopiston palkkalistoilla töissä olleella on tuon tason työeläke eläkkeelle siirtyessään.

    On luonnollista että leikkaaminen kirpaisee jokaista joka sen kohteeksi joutuu, mutta kun kerran edellinen hallitus ajoi maamme miltei konkurssin partaalle niin nyt on pakko tehdä korjauksia, joihin osallistutaan kaikilla elämän aloilla, siis myös yliopistomaailmassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    “Maatalousyrittäjien eläkkeiden keskiarvo on noin 500 – 600 euroa kuukaudessa.”

    Eikä sitten mitään on metsänmyyntituloja enää pankeissa?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Nuo metsänmyynnistä saadut tulot ovat osa sitä elämänpituista taloudellista yhteistuloa, jonka pohjalta eläkkeet on laskettu. Ne siis sisältyvät eläkkeitten laskennan pohjana oleviin tuloihin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Aarnio sanoo:

    Onko todella näin, Matias Roto? En ole tätä todella tiennytkään. Mistähän lisätietoa voisi hakea?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kun on vuosia seurannut yhteiskuntamme uutisointia eri puolilta niin en nyt mitenkään voi muistaa kaikkia artikkeleita, joista olen tietoni ammentanut.

      Pitäisi mennä läpi iso määrä Maaseudun tulevaisuuden numeroita läpi jotta nuo tilastot tulisivat vastaan. Lehti muutoin on yksi Suomen suurimpia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Aarnio sanoo:

    “Kirjastonjohtajan esimerkillinen toiminta sivistysvaltion puolesta ansaitsee laajan tunnustuksen.” Kyllä todella ansaitsee! Kovasti tämä hallitus toitottaa, että Suomen korkeatasoisessa koulutuksessa on maan tulevaisuus ja siihen pitää panostaa, vaan kyllä teot puhuvat ihan muuta. Todella järkyttää ja ärsyttää moinen hurskastelu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Varmaan nuo maatalouseläkkeet on jostain kaivettu ja pitävät paikkansa. Kannattaa kuitenkin muistaa että osa näistä eläkkeitä rahoitetaan valtion varoista ja vain osa on itse maksettuja. Työeläkkeet on kokonaan työntekijöiden maksamia.

    Jos kaikkien pitää säästää, voidaan tietysti kysyä miksei kansallista maataloustukea leikata ollenkaan. Monissa maissa sitä ei edes makseta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Juhani

      Kaikissa Euroopan maissa maksetaan suuria tukia maataloudelle. Muutoinhan nykyhinnoilla tuotanto menisi miinusmerkkiseksi.

      Koko Eurooppa on elintarvikkeiden suhteen tuontialuetta. Jos tänne ei tuotaisi muista maanosista ruokaa niin olisimme nälänhädässä. Sama pätee Suomen elintarviketilannetta.

      Paljon puhuttu “ylituotanto” on vain muutamien tuotteiden liiallinen tuottaminen suhteessa maamme tai maanosamme kulutuksessa.

      Koko maailmassa on noin miljardi aliravittua ihmistä, mutta koska he saavat äänensä kuuluville kaikkein heikoimmin, niin heistä ei paljoa puhuta.

      Voimme kuitenkin olla varmoja että jo muutaman vuosikymmenen perästä eri puolilla maailmaa kaikki viljelyyn kelpaava maa tulee olemaan suurvaltojen tavoittelemaa, kun rikkaimmat tahtovat hamstrata itselleen parhaat viljelyseudut.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tuotteiden alihinnoittelusta pieni esimerkki neljännesvuosisadan takaa.

      Silloin maamme väestöstä noin 8% harjoitti maataloutta, mutta maatalouden osuus koko kansantaloudesta oli noin 2%.

      Nykyisellään tilakoko on koko ajan kasvanut, mutta silti tavattoman moni tuottaja kamppailee sen kanssa että varsinainen tuotanto saadaan edes joten kuten nollan yläpuolelle.

      Ongelma on siinä että kaikennäköiset välikädet vievät kaiken voiton. Esim jos pullapitko jaetaan 25 siivuun niin vain yksi noista on maanviljelijän palkkaa, kaikki muut palat menevät kaupan ja muiden välikäsien taskuun.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Toisaalla ihmiset narisevat vain pikkuasioista. Mutta monilla maatiloilla varojen puute koskee itse elinkeinon harjoittamisen perusedellytyksiä.

    http://yle.fi/uutiset/useilta_maatiloilta_katkaistu_sahkot_pohjois-savossa_tilanne_jota_kukaan_ei_halua/8719885

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Maataloustuki on n 3 miljardia. Maatiloja Suomessa on n 50. Jakolaskulla päästään siihen että yhden tilan tuki on n 60.000 euroa. Tämän on huomattavasti enemmän kuin keskimääräinen palkka.

    Ilmoita asiaton kommentti