Korona ja luottamuksen säilyminen

Kurjet palaavat muuttomatkoiltaan pesimäsoilleen. Suo on vielä jäässä, mutta kurki luottaa suon sulamiseen: toukokuun aikana se pääsee syömään sammakoita. Mutta entä jos tulee takatalvi? ”Ennänkö kurki kuolee, vaiko suo sullaa?”

Valtio tukee niitä, joita koronapandemia koettelee nyt pahimmin; työttömiksi joutuvia, lomautettuja, yrittäjiä. Samalla nousee kysymys, kuinka kauan poikkeustila vielä jatkuu?
_ _ _
Koronaviruksen nimen alkuperä tuntuu ilmeiseltä: sen pallomaisesta ytimestä lähtee ulokkeita kuin auringosta koronapurkauksia. Auringon koronapurkaukset lähettävät säteilyä, joka uhkaa elämää. Onneksi maapallolla on riittävä suojakilpi.

Koronavirusta vastaan suojakilpi puuttuu tai sitä vasta kehitetään rokotteen muodossa. Siksi meidän on toistaiseksi vältettävä ihmiskontakteja. Valtioneuvosto asetti pari viikkoa sitten 16.3. tiukennettuja rajoituksia liikkumiselle ja totesi yhdessä Tasavallan presidentin kanssa, että Suomi on poikkeustilassa. Sen kestosta ei ole tietoa, mutta pandemia kestänee kuukausia.

Kansalaiset ovat tyytyneet yllättävän hyvin elämän rajoittamiseen ja monien palvelualojen alasajoon, koska haluavat toimia riskiryhmissä olevien terveyden ja elämän suojelemiseksi. Uutta yhteisvastuullisuutta ja lähimmäisestä välittämistä nousee esiin. Toistaiseksi virustartunta on todettu noin 1500 suomalaisella, parikymmentä on menehtynyt ja seitsemisenkymmentä on tehohoidossa. Pahin lienee kuitenkin vasta edessä.
_ _ _
Nousee myös kysymyksiä, tulisiko lisätä testaamista ja keskittyä viruksen kantajien eristämiseen sekä tartuntaketjujen kartoittamiseen. Tällöin rajoituksia olisi mahdollista lähteä vähitellen purkamaan. Eristyksen jatkuminen kuukausia tulee jättämään raskaan jäljen maan talouteen. Jos ei kurki kuolekaan, se menee heikkoon kuntoon. Kurjenpojat jäävät heikoiksi eivätkä jaksa nousta siivilleen.

Valtio joutuu ottamaan lisävelkaa ainakin 20 mrd euroa ja velkaantumisaste nousee 59 prosentista yli 70 prosenttiin. Heikko huoltosuhde ja yksityisten raskas velkaantuminen vaikeuttavat kuopasta nousua. Kuinka käy silloin hyvinvointivaltion?
_ _ _
Päivittäisestä koronatilanteesta on hyvä nostaa päätä ja katsoa vähän ympärille, eteenpäin ja sivuille.

Ensinnäkin Covid-19 aiheuttama pandemia ei tullut yllätyksenä. Sitä ennakoi mm. seuraava artikkeli 13 vuotta sitten: ”SARS-CoV –kaltaisten virusten suuri määrä hevosenkenkälepakoissa yhdistettynä eteläkiinalaiseen kulttuuriin syödä eksoottisia eläimiä on aikapommi” (Vincent C.C. Cheng et al: Severe Acute Respiratory Syndrome Coronavirus as an Emerging and Redeeming Infection. Clinical Microbiological Reviews, Oct 2007, P. 660-694). Villieläimiä myyvät kiinalaiset torit pitäisi lakkauttaa pysyvästi tautivaaran vuoksi, mutta myös siksi, että eläinten kohtelu toreilla on rääkkäystä.
_ _ _
Pandemian mahdollisuus on ollut mukana yhtenä skenaariona viranomaisten varautumisharjoituksissa, mutta ei päällimmäisenä. Yhteiskuntaa uhkaavat tilanteet tulevat usein yllätyksenä. Siksi ehkä tärkeämpää kuin varautua tiettyyn uhkaan on kokonaisturvallisuuden konsepti - yhteiskunnan eri osa-alueiden yhteistoiminta kriisivalmiuden ylläpidossa sekä tästä nouseva nopea reagointikyky kulloiseenkin tilanteeseen.

Nyt suomalainen yhteiskunta osoittaa tässä vahvuutensa. Monilla niistä naisista ja miehistä, jotka nyt tekevät hartiavoimin töitä yhteiskunnan turvallisuuden hyväksi on rintapielessään Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin merkki. Kurssin käyminen avaa yleensä silmät sille, kuinka kukin voi omassa tehtävässään edistää yhteistä turvallisuutta.
_ _ _
Nostanpa katsetta vielä vähän ylemmäs. Covid-19 –pandemia toimii vakavista seurauksistaan ja aiheuttamastaan kärsimyksestä huolimatta myös jonkinlaisena jälkiteollisen informaatioyhteiskunnan ja jatkuvaan kasvuun tottuneen kulttuurimme koetinkivenä.

Monet tunnustavat, ettei kiihtyvä luonnon tuhoaminen, eikä öljyn tai kivihiilen polttaminen voi jatkua. Ilmasto kuumenee ja elinympäristöt tuhoutuvat.

Ilmastokokouksissa on vaadittu yhteiskuntia sitoutumaan päästöjen leikkaamiseen ja sijoittamaan varoja ilmastonmuutoksen vaikutusten torjumiseksi. Toimet ovat olleet aivan liian vaatimattomia.

Covid-19 muutti kaiken. Yhdysvalloissa Donald Trump lupasi 2000 miljardia dollaria viruksen tuhojen torjumiseen. Samalla vaikuttavien tekojen tiellä ovat muutkin maat. Siihen tarvittiin satoja tai tuhansia korona-virukseen kuolleita, mutta ennen kaikkea viruksen aiheuttamien järisyttävien talousvaikutusten torjuminen. Kulutuksen äkillinen lasku sekä matkustamisen vähentyminen ovat leikanneet hiilidioksidipäästöjä nopeammin kuin kaikki ilmastokokousten julkilausumat.

Todennäköisesti vanha meno kuitenkin jatkuu ja vielä kiihtyy kun korona hellittää otettaan. Olisiko nykyisestä tilanteesta kuitenkin mahdollista oppia jotain? Kohtuullisuutta ja luonnon kunnioittamista? Ehkä nöyryyttä elämän ja Luojan suuruuden edessä?
_ _ _
Tästä pääsen vielä lyhyesti viimeiseen aiheeseeni, filosofi Timo Airaksisen haastatteluun (HS 28.3.). Hän kehuu humaanisuutta, ihmisen ylivoimaisia saavutuksia ja haastaa Jumalan sanoen: ”Hän (Jumala) ei pysty tekemään sadan euron seteliä, jonka tekee Euroopan keskuspankki. Uskonnon totuudet ovat liian omituisia uskottaviksi.”

No, onko rahan olemus se seteli, painotuote, jossa on erilaisia varmistusmekanismeja väärentämisen estämiseksi, vai sittenkin jotain muuta? Alun perin seteli oli kuitti sen arvoa vastaavasta kulta- tai hopeamäärästä. Sittemmin kultakannasta on luovuttu ja rahan arvo perustuu luottamukseen. Keskuspankit tekevät hartiavoimin töitä luottamuksen säilyttämiseksi, painamalla koron nollaan ja ostamalla ylivelkaisten maiden velkapapereita sekä painamalla lisää rahaa.

Monen pankkiirin mieleen hiipii levottomuus, kun koronakriisi syvenee. Italian velka on tällä hetkellä 137 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Italiassa pandemia on surmannut jo 12 000 ihmistä, talous taantuu. Mihin velka vielä nousee?

Koronasta eniten kärsineet eteläisen Euroopan maat ehdottavat pohjoiselle, kuten Saksalle, Hollannille ja Pohjoismaille Europondeja, yhteisvastuullisuutta velkojen hoidossa. Kestääkö luottamus, kun keskuspankit ovat jo käyttäneet talouden elvytyskeinot?
_ _ _
Yhdysvallat avaa seteleissään sitä voimaa, joka kannattelee luottamusta rahaan: ”In God we trust”. Näin lukee myös sadan dollarin setelissä. Yhteiskunnan perusluottamus rakentuu ihmisten tulevaisuuden uskolle. Kyllä tästäkin selvitään. Viime kädessä monien luottamuksen taustalla on usko Jumalaan, joka johdattaa myös pimeiden laaksojen halki.

Mutta jos rahaa ja ihmisten luottamusta käytetään väärin elämää vastaan, raha menettää luottamuspääomansa. Silloin kaksituhattamiljardiakaan dollaria ei riitä laastaroimaan reikää kuplassa, vaan ilmat tulevat ulos.

Weimarin tasavallassa 1920-luvulla leipäkauppaan piti mennä mukanaan pyykkikorillinen tuhatlappusia. Se korpesi ihmisiä ja auttoi Hitlerin valtaan. Miten käy Euroopassa ja Yhdysvalloissa, jos luottamus rahaan katoaa? Jumala yksin tietää, Hän, jonka varassa on monen ihmisen luottamus tulevaisuuteen.

18 kommenttia

  • Pekka Särkiö sanoo:

    Juhani K: “(viruksen) nimi on keksitty siitä, että virus on kruunun muotoinen.” Viruksen kuvia on julkaistu viime aikoina melkein päivittäin. Kysehän on pallosta, josta lähtee joka suuntaan ulokkeita – en näe siinä erityistä kruunun muotoa. Myös auringon korona tulee samasta kruunua tarkoittavasta latinan sanasta corona (f) ja viittaa harvaan, hyvin kuumaan kaasukehään, joka ympäröi kuin seppeleenä tiivimpää kaasupalloa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Arvoisa piispa Särkiö, kiitos vastauksesta ja siitä, että otitte tämän meitä kaikkia koskevan kriisin esille.

    Me kaikki tiedämme, että nyt on tosi kyseessä. Mielestäni nyt on tehtävä täysin selväksi se lohduttava ajatus tämän kriisin keskellä, että mitään ei tapahdu Jumalan sallimatta. Tämä virus ei ole millään tavalla omaehtoinen, vaan Jumala hallitsee sitä täysin suvereenisti. Me emme tiedä, miksi Jumala on antanut tämän vitsauksen, joka niittää kuolemaa eri puolella maailmaa, emmekä vielä tiedä sitä, mikä meitä kohtaa, kun panepidemia vasta leviää Suomessa. Ihmisiä alkaa pelotaa entistä enemmän. Se on täysin selvä.

    Mielestäni Luther esittää varsin selvästi sen, kuka tuota pelkoa lietsoo ja siitä erityisesti nauttii. Toiveeni on, että tuota persoonaa vastaan kirkon on noustava entistä enemmän lujalla Jumalan sanalla (en sano etteikö niin olisi tehty), lohduttaen pelkääviä, että Kristus varmasti näkee meidän hätämme ja myös varmasti tahtoo meitä auttaa uskossa häneen tässä meitä kaikkia koskevassa kriisissä, jonka keskellä me poikkeuksetta olemme. Tuo persoona, joka yrittää uskoamme horjuttaa on sama, joka kävi Lutherin kimppuun mutta hävisi. Niin käy nytkin, kun häntä lujassa uskossa vastustamme. Siihen Jumala meitä auttakoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Olet kaima usein kirjoittanut mehiläisistä ja kanoista ja muusta omaehtoisesta ruuan hankinnasta. Ensi talvena saatamme nähdä jo pulaa ruuasta, sillä tulee pulaa tekijöistä. Suomeen tarvitsisimme paljon lisää vierastyöläisiä. Joudumme ehkä kilpailemaan niistäkin. Onhan muuallakin sama tilanne. Monet muutkin maat on samassa pulassa. Jos joudumme näkemään vielä senkin, että ruokaa ei maailma kykene riittävästi tuottamaan, niin eiköhän omavaraistalous herää silloin uuteen kukoistukseen. Voisin itsekin ottaa pari kanaa tuohon pihalle. Viime kesänä sitä jo hiukan pohdimme.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juhani Ketomäki sanoo:

      Vietin kaikki lapsuuden kesät maalla. Yhtään ukrainalaista tai muuta vierastyölästä siellä ei koskaan näkynyt. Viljelijäperheet tekivät kaikki työt. Oma kokemukseni maataloustöistä rajoittuu heinäntekoon ja perunannostoon.

      Nytkin maataloustöihin varmasti löytyy tekijöitä Suomesta. Ongelma on se, että heille ei haluttaisi maksaa palkkaa. Jos alalla ei ole työehtosopimusta, ukrainalaisille ja aasiaisille voi maksaa niin vähän kuin kehtaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Tuskin palkan maksusta tulee ongelmia, mutta siinä menettää työttömyyskorvauksensa, jos menee “perunannostoon.”

    Ilmoita asiaton kommentti