Koronapandemia menestysteologin ja ristinteologin silmin katsottuna

Raamatun mukaan Jumala on hyvä. Siksi usein vain onnistumiset ja myönteiset asiat tulkitaan Jumalan siunauksiksi. Menestysteologi saattaakin sanoa, että Jumalaan uskomisesta seuraa pelkästään hyviä asioita. Uskovan ihmisen ei tarvitse olla kipeä eikä köyhä, kun hänellä on rikas Isä taivaassa. Koronapandemian seurauksena menestysteologin sanoma muuttuu epäuskottavaksi ja valuu hiekkaan. Myös uskovaiset sairastuvat koronaan ja myös heidät lomautetaan. Menestysteologi kysyy "Koronapandemia tuli, missä on Jumala?"

Ristin teologi taas sanoo Lutherin tavoin, että Jumala on kaikkivaltias eikä mitään tapahdu ilman, ettei hän sitä sallisi. Jumalalla on meille kärsimyksessäkin jokin viesti. Luther kirjoitti Psalmin 6 selityksessään, että; "Kaikissa kärsimyksissä ja ahdistuksissa ihmisen tulee ensin rientää Jumalan luo ja tunnustaa ne hänen lähettämikseen ja ottaa ne sellaisinaan vastaan, tulivatpa ne sitten paholaiselta tai ihmisiltä."

Luther kutsuikin ihmistä kohtaavia kärsimyksiä ja onnettomuuksia "Jumalan pyhäköksi." Jumala haluaa antaa niillä ihmisille vahvan syyn rientää hänen luokseen, huutaa ja kutsua hänen nimeään avuksi. Lutherin mukaan vaikeimmillakin asioilla on Jumalan käsissä lopulta hyvä tarkoitus, joka koituu meidän iankaikkiseksi parhaaksemme. Keväällä 2020 me olemme nyt kaikki tässä "Jumalan pyhäkössä".

 

 

 

 

24 kommenttia

  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Juha Vähäsarjan luento Lutherin ristinteologiasta.

    https://raamattuopisto.fi/raamattu/ristin-teologia-luterilaisen-uskon-sydanaani/

    Tätä luterilaisen teologian keskeistä asiaa Ps.22 Luther selittää hyvin syvällisesti, että se antaa suurta lohtua myös tämän ristin keskellä, johon olemme poikkeuksetta kaikki joutuneet.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Yhden näkökulman tuon, joka tuli mieleeni. Kun vanhus kuolee, onko Jumala edelleen Jumala, joka määräsi hänen lähtöhetkensä? Hyväksymmekö sen rajan, jonka Jumala on ihmiselle laittanut? Jos uskomme, mitä eroa on siinä mikä sen kuoleman aiheutti? Keuhkokuume, sydän vain väsyy ja pysähtyy! Vai onko siinä ajatus, että joku ihminen pesi kätensä yhden kerran liian vähän ja toi sillä tavalla kuoleman vanhuksen kohdalle. Voisimmeko ajatella, että ne ihmiset olisivat varmasti elossa, jos koronaa ei olisi? Vai oliko korona nimenomaan Jumalan tapa kutsua ehkä jo pitkään kärsineet ihmiset pois. Onko se omaisille jotenkin tappio, että vanha ja väsynyt ihminen saalevon?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tarja Parkkila sanoo:

      Laurin kanssa samaa mieltä.

      Ehkä Jumalla näkee kuinka vanhukset on hyljätty makaamaan kuin kasvit lavitsan pohjalle, vailla mitään iloa ja virikettä. Ihanaa, että pääsevät pois noista keskitysleireistä. Eivät ne kummemmaksi muutu.

      Kun oma äitini sairasti dementiaa ja joutui liian pitkään olemaan siellä kuoleman odotushuoneessa, yritin huokailla yläkertaan, – Etkö jo voisi päästäää häntä sisälle kärsimästä. Helpotushan se oli, kun sitten vihdoin pääsi pois, yli kymmenenvuoden sairastamisen jälkeen.

      Tiedän senkin, että hän ei olisi ikinä halunnut joutua muiden käänneltäväksi, pestäväksi ja syötettäväksi. Mutta onneksi hän ei enää tajunnut sitä, että joutui.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Olen minäkin Laurin linjoilla kysymyksessä ”Onko se omaisille jotenkin tappio, että vanha ja väsynyt ihminen saa levon?” Useimmat ovat sitä mieltä, että tuollaisessa tilanteessa kuolema on helpotus, vaikka Raamattu kyllä nimeää sen periaatteessa meidän viholliseksemme.(1. Ko15:25,26)

      Esitit Lauri myös menestyksen teologian kanssa ristiriitaiselta vaikuttavan ajatuksen siitä, että ”Hyväksymmekö sen rajan, jonka Jumala on ihmiselle laittanut?” Tarkoititko kenties rajausta, jonka Raamattu esittää muodossa ”Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä, tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää(Ps90:10)?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Korkein, jumala, ei vaikuta planeetallamme. Planeettamme on annettu täällä elävien olentojen , nyt ihmisten, hallittavaksi. Jumalamme on lähimmäisen rakkauden merkeissä kaikissa täällä elävillä olennoilla.

    Kirkon oppi on ihmisen oppi, luterilainen. Se ei ole kristillinen, jumalallinen, Jeesuksen sanoman mukainen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Harri, kiitos blogistasi.

    Kerran meidän jokaisen elämä päättyy. Jeesus on tie Isän luokse.

    Minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: “Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” Ja valtaistuimella istuva sanoi: “Katso, uudeksi minä teen kaikki”. Ja hän sanoi: “Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet”. Ja hän sanoi minulle: “Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.” (Ilm. 21:1‭-‬8 / FB38)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Aamos 3:6 Tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta Herran sitä aiheuttamatta?

    Osui tuo kohta silmiini aamulla kun olin lukemassa. Laskin että enää 102 sivua olisi jäljellä. Sitten olisi tuo “Raamattu kansalle” käännös luettu läpi. Aloitin lukemisen joskus viime keväänä alusta, Jobista ja Matteuksesta.

    Aika outo mielestäni on ajatus siitä, ettei Jumala haluaisi puhua meille mitään koronan kautta. Se mitä Hän kullekin asiasta puhuu ei varmaankaan ole aivan samaa asiaa. Varmaa kuitenkin on että Hänellä jotain asiaa kaikille nyt on.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Eräs tällä palstalla ilmenevä piirre on se, että kohtaa muita Raamattua lukevia ja siitä viisautta ammentavia. Tuota Aamoksen kohtaa sinä Pekka halusit nyt soveltaa meidän aikaamme, siksi päätin katsoa tuota kohtaa hiukan tarkemmin.

      KR92-käännöksessä oli asianmukainen otsikko ”valitun kansan vastuu”, joka kuvaa Aamoksen profetoinnin ensisijaista kohderyhmää, erityisesti sen omaisuuskansan pohjoista osaa. Kysymys ”Tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta Herran sitä aiheuttamatta?” liittyy siis lähinnä Samarian kaupunkiin.

      Seuraavassa jakeessa kerrotaan raamatullinen menettely niissä tilanteissa, jotka Jumala on saanut aikaan: ” Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille.”

      Jeesus kyllä kertoi lopun ajan yhtenä tunnuspiirteenä ”ruttotaudit”, mutta ei yksilöinyt tautiepidemiota eikä viitannut millään tavoin tautien olevan Jumalalta tullut rangaistus. Jumalan sallimaa kaikki ympärillämme tapahtuva toki on, ja puhuttelevaakin. Onneksi tiedämme parempaa olevan tulossa.

      Kiitos Pekka, että sait minut tänään aukaisemaan tuon Aamoksen kirjan Raamatusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Pesonen sanoo:

      Kiitos Rauli. Sehän Raamatun ennustuksissa on tyypillistä, että vasta niiden toteutuessa käsittää mitä niiden sen hetkisen sisällön. Tällöin Jumala saa puhua eri aikakausina pyhilleen Raamatun kautta lohdutusta ja rohkaisua. Samat sanat, jotka pyhille antavat ilon ja levollisen mielen tuovat muille pelkoa ja hätääntymistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Olen joskus pohtinut hyvän käsitettä. Hyvä kone on semmoinen, joka toimii varmasti ja tehokkaasti siinä tehtävässä, jonka insinööri on sille suunnitellut. Hyvä eläin on semmoinen, joka täytää tehtävänsä eliökunnan muodostamssa ravintoketjussa. Hyvä antilooppi on se, joka nopeimmin laukkaa petoa pakoon, hyvä leijona on se, joka saavuttaa ja syö antiloopin. Mutta ihminen on muutakin kuin eläin, vaikka onkin myös osa ravintoketjua. Ihmisen hyvyyttä arvioidaan sillä perusteella, että miten hyvin hän noudattaa Jumalan tahtoa. Kukaan meistä ei aina ja joka tilanteessa toimi Jumalan tahdon mukaan. Mutta Jumala on hyvä, koska hän aina toteuttaa omaa tahtoaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    On oikein terveellistä pohtia hyvyyttä. Varsinkin siten että laittaa hyvän omaksi päämääräkseen. Olla hyvä läheisille ja kaukaisille. Tehdä heille hyvää ja täydellistä. Olla pyhä ja Jumalalle erotettu, niin ettei pienikään rike pääse tulemaan Jumalan ja minun välille. Ettei ajatuksissa eikä mielikuvissa tule mitään hyljättävää vastaan. saati tekemisisä. Valvoa omaa mieltä niin, että se rakastaa Jumalan läheisyyttä ja tahtoa koko sydämestään. Sitten seurata tarkasti kuinka siinä onnistut.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Hämäläinen sanoo:

    Harri. ” Uskovan ihmisen ei tarvitse olla kipeä eikä köyhä, kun hänellä on rikas Isä taivaassa.” Amerikassa on näin opettavia, mutta Suomessa tuskin kovin montaa. Muistan 1980-luvulla kun ns. Uskon liike rantautui Pohjolaan ja Upsalaan Ulf Ekmanin hahmossa. Häneenhän meidän menstysteologia henkilöityi. Suurimman osan ajastaan hän otti työmäräänsä nähden aivan kohtuullista palkkaa ja pääajatus Jumalan siunauksesta koski lähetyskäskyn ja juutalaisten aliyan rahoittamista. Sitten lopulta ennekuin hän ja osa liikkeen johtajista jäi pois ja eläkkeelle he ehtivät korottaa omia eläkkeitään ahneuksissaan. Mutta suurimmaksi osaksi tämä oli aika samanlaista touhua kuin vaikkapa helluntailiikkeessä. Näistä ajoista asti nimike menstysteologi on Suomessakin merkinnyt pahinta mahdollista leimasinta mitä jostain käytetään. Muistan kun näin millaiseen opilliseen hätävarjeluun meilläkin tämän suhteen ryhdyttiin ajattelin, että onpa melkoinen palokunta sammuttamassa pikku nuotiota. Suomi on maailman luterilaisin maa eikä meillä mitenkään tällaiselle liikkeelle ole sosiaalista ja mentaalista tilausta.

    Kuitenkin monilta jäi huomaamatta, että näkyvä ja kuuluva Jumalan sanan arvovaltaa korostava liike syntyi juuri Uppsalassa, missä oli Pohjolan pahin liberaaliteologien pesäke. Minä ainakin panin tämän merkille.Silloin mnun kysymys oli, että miksi Jumala näin teki? Mitä Hänn ehkä tahtoi viestiä?

    Myös itse opetus uskosta ja kuuliaisuudesta sinänsä on minusta tervetullut. Juuri sehän kirkossa ollaan melkein kokonaan menetetty monenlaisen rakkauden opetuksen/korostuksen kustannuksella. Siis “ei mitään pahaa ettei jotain hyvääkin”.

    Nythän kulutushuuma on korvannut hengellisen elämän ja ahneus ja materialismi tukahduttanut monien uskon elämän melkein kokonaan aivan Jeesuksen varoituksen mukaan:”Mikä taas orjatappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahduttavat sanan, ja hän jää heelmättömäksi”, Matt 13:22.

    Tasapainohan tietysti olisi siinä, että opimme terveellä tavalla yhdistämään uskon myös kulutustottumuksiimme niin, että pysyisimme tasapainossa. Ilman uskoahan tämä ei taida onnistua ja siksikin käytännöllinen uskosta opettaminen on hyvä asia. Uskomisemme pääkohde tietysti on usko pelastukseen, mutta uskon kautta on tarkoitus vanhurskaan elää muutenkin: “Vanhurskas on elävä uskosta”. Eihän tämä voi tarkoittaa sitä,että istutaan ja uskotaan jossakin ylösnousemusta odottaen, vaan että koko ajan kaikessa eletään käytännöllisesti Jumalan yhteydessä uskossa arjen keskellä. Uskon liike itsessään ei ollut tasapainoinen mutta viisaus on koettaa nähdä mitä Jumala sen kautta yritti sanoa? Tämähän, samoin kuin niin monet muutkin Jumalan asiat meidän ihmisten käsissä vääntyvät niin, että alkuperäistä sanomaa on loputa vähän vaikea edes tunnistaa.

    Ulf Ekmanhan lopulta itsekin väsyi ainaiseen uskomiseen ja vetäytyi Katolisen kirkonsakramenttien tarjoamaan lepoon. Kai uskon liike on jäljellä, mutta ei se Pohjolassa ole menestynyt tai uhkaa edellenkään meidän luterilaisuutta mitenkään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Minä olen vähän ajatellut sitä tämänpäivän ajatusta tai kuitenkin pääsiäistä. Kun sanotaan: He jakoivat Hänen vaatteensa ja heittivät siitä ihokkaasta arpaa. Olisiko mahdollista niin, että joku ottaisi Jeesuksen vaatteista sen ihmeitä tekevän osan, jossa ei tosiaan olla köyhiä ja kipeitä. Joku haluaisi ottaa sen parantajan viitan ja tehdä glooriaa siinä. Joku ajattelee, että ajallisen hyvinvoiinnin jakaminen on se kova juttu, mutta on myös sitä, että kärsimys siinä on vasta uskovan malli. Jeesuksen ihokas oli lähinnä ihoa, ei niinkuin alba kaiken päällä. Ihokkaan tietää omistavansa vain hän, joka sen siinä arvonnassa voitti itselleen. Meille pitäisi kai syntyä joku yhteinen ajatus mitä uskovana eläminen on ja voisi olla. Tavallista elämää silmäillen rinnan omia ja toisen tarpeita.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      :Jobilla oli ne tunnetut ongelmansa, josta on ollut näillä palstoilla puhetta. Mutta myös Paavalilla oli kokemusta vahvoista vastoinkäymisistä, ja hän myös niitä Raamatun sivuilla selittää.”

      No Job oli lopulta monien muiden VT:n pyhien tavoin varakas mies, ja myös Paavali osasi elää sekä niukkuudessa, että runsaudessa, yltäkylläisyydessä. Sananlaskujen mukaan :”Rikas ja köyhä kohtaavat toisensa, Jumala on luonut kumpaisenkin”, Sananlaskut 22:2. Luulenpa, että Jumalan näkökulmasta tällainen “mallinen” rikkaus ja köyhyys näyttää erilaiselta kuin meistä ihmisistä. Se ei ole kenties Jumalalle yhtä määrittävä tekijä kuin meille.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Blogissa oli varsin ajankohtainen toteamus : ”Koronapandemian seurauksena menestysteologin sanoma muuttuu epäuskottavaksi ja valuu hiekkaan.” Sellainen teoriamalli, että Jumalan uskollinen palvelija purjehtii alituisesti vain myötätuulessa on kyllä Raamatussa usein kumottu.

    Jobilla oli ne tunnetut ongelmansa, josta on ollut näillä palstoilla puhetta. Mutta myös Paavalilla oli kokemusta vahvoista vastoinkäymisistä, ja hän myös niitä Raamatun sivuilla selittää.

    ”Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi”, kertoo Paavali.

    Hän ei oikein pitänyt saamastaan vastoinkäymisestä vaan ”Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä.” Perusteltu vastaus tuli kuitenkin seuraavasti: ”Mutta hän on vastannut minulle: “Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.”(1. Ko12:7-10)

    Sekä Jobin että Paavalin kertomuksista ilmenee se suunta, josta vaikeudet Jeesusta seuraaville tulevat. Paavali koki kuitenkin Jumalan tarpeellisen suojelun, ja hän maanpäällisen elämänsä lopuksi saattoi kertoa: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään.(2.Tim4:7,8)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      :Jobilla oli ne tunnetut ongelmansa, josta on ollut näillä palstoilla puhetta. Mutta myös Paavalilla oli kokemusta vahvoista vastoinkäymisistä, ja hän myös niitä Raamatun sivuilla selittää.”

      No Job oli lopulta monien muiden VT:n pyhien tavoin varakas mies, ja myös Paavali osasi elää sekä niukkuudessa, että runsaudessa, yltäkylläisyydessä. Sananlaskujen mukaan :”Rikas ja köyhä kohtaavat toisensa, Jumala on luonut kumpaisenkin”, Sananlaskut 22:2. Luulenpa, että Jumalan näkökulmasta tällainen “mallinen” rikkaus ja köyhyys näyttää erilaiselta kuin meistä ihmisistä. Se ei ole kenties Jumalalle yhtä määrittävä tekijä kuin meille.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Olet Antti oikeassa. Ei sairaus ja köyhyys kerro Jumalan erityisestä huolenpidosta enempää kuin hyvinvointi ja rikkaus. Molempia löytyy Raamatun uskollisten kokemuksista.

      Salomo oli mielenkiintoinen tapaus. Hänen tottelevaisuudestaan seurauksena oli miljarditulot ja kaikkien alamaistensa hyvinvointi. Mutta runsas vaimojoukko väärin valittuna johti kuninkaan sitten turmion tielle. No, me emme istu Daavidin valtaistuimella.

      Raamatun opetus aineellisesta rikkaudesta on mielenkiintoinen. Jeesushan puhui rikkaan vaikeuksista päästä Jumalan valtakuntaan ja painotti aarteiden kokoamista taivaaseen. Mutta eräs rikas mies sai neuvon: ”Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.”(Lu18:22)

      Myöhemmin rikkaille annetaan Raamatussa yleisohje: ”Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille.”(1. Tim6:17,18)

      Joku voi nähdä ristiriidan? Eikö tarvitsekaan ”myydä kaikkea mitä sinulla on”? Lienee kuitenkin niin, että Jeesus näki nuoren miehen sydämeen ja antoi hänelle soveltuvan yksilöllisen ohjeen. Mestari osui asian ytimeen, sillä ”Kun mies kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas.”

      Hyvin pitää yhtä Vuorisaarnan opetuks kutinsa: ”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.”(Mat6:11)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Harri Ahdesmäki

    Eläkkeellä oleva kirkonpalvelija ja entinen kapiainen, yliluutnantti evp