Korporaatioetiikka

Venäläinen kollega on lähtenyt epätoivoiseen taisteluun kirkkonsa enemmistöä vastaan.

Venäjällä on yhdeksän aikavyöhykettä ja ideologisetkin ääripäät kaukana toisistaan. Ortodoksiprofessori Andrei Kurajev on ison maan toisinajattelija. Protodiakoni Andrei oli vuosia yksi Moskovan patriarkan neuvonantajista, mutta ajautui pari vuotta sitten oppositioon.

Kurajev on aatteellisesti aika antisemitistinen ja monenlainen foobikkokin, mutta rohkea mies kuitenkin.

Kirkkoa käsittelevä sosiaalisen median verkosto on Venäjällä iso: satoja uskontoportaaleja, nettilehtiä ja blogeja. Niitä on sekä valtavalla patriarkaatilla että moniäänisellä oppositiolla. Tämä tekee asioiden hahmottamisen helpoksi.

Kirkolla on Venäjälläkin omat periaatteensa asioiden käsittelyn suhteen. Kaikki keinot on sallittuja hyvän julkisuuskuvan vuoksi, mutta yhdestä periaatteesta livetään aina uudestaan. Tiukkojen kädenvääntöjen yhteydessä kaikki yritetään sitouttaa korporaatioetiikkaan, eli siihen, että julistetaan julkisesti voittavan osapuolen jalot aikomukset ja häviäjien haavoja voidellaan.

Ortodoksisuus on Venäjällä moni-ilmeistä ja joidenkin tapausten kohdalla korporaatioetiikan periaatteet eivät toimi. 1900-luvulla oppositioon pääsi monta viisasta miestä, kuten metropoliitat Iosif (Petrovyh) ja Antoni (Hrapovitski) sekä papit Gleb Jakunin ja Lev Regelsson. Kaikilla heillä oli elämänsä aikana – ja on edelleen – tuhansia opetuslapsia. Nyt Venäjän ortodoksien opposition johtopaikkaa tarjotaan Andrei Kurajeville.

Poliittisessa järjestelmässä ja myös kirkossa pitää olla toimiva johto ja haastava oppositio. Ne pitää tunnistaa ja niillä pitää olla kasvot.

Kirjoittaja

Jyrki Härkönen
Jyrki Härkönen

Olen ortodoksisen kirkon ylidiakoni, slavisti ja kulttuurimatkaopas.

Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit