Körttireformaatio osa 4: Miksi yhdistys pyytää koko ajan rahaa?

Kolmessa edellisessä blogikirjoituksessa raportoin körttifoorumin keskustelujen ja saamieni kirjallisten palautteiden pohjalta: 1. Mitkä ovat körttikansan mielestä sen luovuttamattomia teologisia ja sielunhoidollisia painotuksia, 2. Millainen on liikkeen suhde sukuihin ja millaisia ulkopuolisuudentunteita tästä aiheutuu körttisukuihin kuulumattomille ja 3. Kenen ääni kuuluu tai ei kuulu nykyherännäisyydessä. Tässä bloggauksessa ovat aiheena yhdistyksen talous ja paikallisyhdistysten ongelmat.

Kirjallisissa palautteissa oli kipakkaakin viestiä siitä, että Herättäjä-Yhdistys ei tue pieniä paikallisosastoja riittävästi. Osastot kokevat uupuvansa, kun vastuuta kantava väki on usein ikääntynyttä ja aluesihteerit eivät ole riittävän aktiivisia osastoihin päin. Jotakuta harmitti, että työntekijät eivät ole vastanneet hänen lähettämiinsä sähköposteihin.

Palautteissa myös kyseltiin, onko yhdistyksellä osaavia henkilöitä vastaamassa talousasioista, ja miksi yhdistys kerjää koko ajan rahaa paikallisosastoilta ja jäseniltä. ”Vain raha tuntuu ratkaisevan ja sitä meidän paikallisyhdistysten odotetaan lapioivan pääjärjestölle. Haastan yhdistyksen työntekijät tutustumaan alueensa yhdistyksiin muutoinkin kuin rahan toivossa”, eräässä palautteessa todettiin.

Körttifoorumin keskusteluissa pohdittiin, ymmärretäänkö kentällä, että Herättäjä-Yhdistys ei todella saa mitään tukea kirkolta, kuten kaikki muut isot herätysliikkeet. Tämä johtuu siitä, että muut liikkeet ovat kirkon virallisia lähetysjärjestöjä ja saavat tukea tämän perusteella, mutta Herättäjän lähetystyöntekijät lähtevät Suomen Lähetysseuran kautta. Keskusteluissa kysyttiin, olisiko Herättäjä-Yhdistyksen mahdollista vielä hakea viralliseksi lähetysjärjestöksi, koska muut herätysliikkeet vaikuttavat rahoittavat osin sisälähetystäkin kirkolta saamillaan varoilla.

Keskusteluissa ehdotettiin, että Herättäjä-Yhdistys tiedottaisi vielä avoimemmin siitä, mistä raha yhdistykseen tulee ja mihin se menee. Keskusteluissa hämmästeltiin, että kolehtivaroin ja vapaaehtoisin lahjoituksin pystytään maksamaan näinkin ison työntekijäjoukon palkat, ja pidettiin perusteltuna ja tärkeänä sitä, että yhdistyksellä on työtekijöitä eri puolilla Suomea.

Jotkut kokivat liian kiusalliseksi ja vaikeaksi ottaa paikallisyhdistyksissä puheeksi mahdollisuuden lahjoittaa testamentin kautta yhdistykselle. Toiset taas kiittivät, että on hyvä, kun yhdistys on nostanut tätä asiaa tiedotuksessa viime aikoina esiin.

"Liian helposti ajatellaan, että on olemassa joku liike jossain. Jotkut ikuisesti tummissaan veisaavat mummot maalauksessa. No mutta ei ole. Se on tässä minun ja sinun välillä tai sitten sitä ei ehkä edes ole. Ei sitä ainakaan voi työntekijöille sälyttää. He ovat kiinni siinä, mitä kokouksissa on sovittu ja miten uskotaan kolehtivarojen tai muiden lahjoitusten menevän. Yhdistys tekee varmasti parhaansa, mutta liike on laajempi asia kuin yhdistys”, eräässä kirjallisessa palautteessa todettiin.

Sarjan viides ja viimeinen osa tulee koskemaan Siionin virsiä ja virsiuudistusta. Sarjan aiemmat blogikirjoitukset voi lukea täältä:

Körttireformaatio osa 1: "On ihan ok olla välillä jäätävän ahdistunut"
Körttireformaatio osa 2: "Minua ei todellakaan rakastettu liikkeeseen"
Körttireformaatio osa 3: "Jyräävätkö kutosen pojat kympin tytöt?"

12 kommenttia

  • Markku Hirn sanoo:

    Toisin sanoen , Körtit ovat hyvä esimerkki kirkolle siitä ,että omilla vapaaehtoisilla varoilla voi ylläpitää suurta organisatiota. Tämä vastakohtana sille, että suurimäärä vain perinteellisistä syistä kirkkoon kuuluvia maksaa kirkollisveroa ja ylläpitää kirkkoa ilman henkilökohtaista kannanottoa.

    Jos körtit rupeaisivat saamaan rahoja kirkolta , niin se menettäisi osan itsenäisyyttään ja henkilökohtainen vastuuntunne heikkenisi. Tuollaiset , vaikka hyvää tarkoittavat, lahjana saadut rahat ovat pitkän päälle syöpä yhdistyksen sisällä, kun kaikki toiminta tullaan suuntautumaan niin että rahaa tulisi entistä enemmän.

    “Lesken Ropo”- periaate on parasmahdollinen omavastuuta ylläpitävä rahoitusmuoto.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Erilaisten kirkon yhteydessä olevien liikkeiden olemassaolo kertoo jostain tarpeesta joka ei riittävästi toteudu kirkon normaalitoiminnassa. Vaitettavasti jotkut liikkeet ovat kai kokeneet kirkon maallistumisen sellaisena uhkana, että oman toiminnan pitäisi ola mahdollisimman paljon itsenäistä ja kirkkoon löyhin siten kiinni. Kun sitten rakennetaan organisaatio ja jopa rakennuksia hankitaan, niin se vie rahaa eikä maallistuminen kai lisää uhrimieltä, paitsi kun olemassaolo tulee uhatuksi. Hyvinä aikoina helposti paisutetaan henkilöstöä, jota ei voikkaan poistaa heikompana aikana. Tämä on ongelma, joka on vaikea ratkaista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Emilia Karhu sanoo:

    Raha-asioihin liittyy kai aina monenlaisia jännitteitä. Toisaalta liike voi säilyttää mahdollisimman suuren itsenäisyyden, kun sen varat ovat täysin lahjoitusten varassa. Toisaalta tämä tekee taloudenpidosta hyvin epävakaata ja vaikeasti ennustettavaa. Ja koska herännäisyys on korostanut olevansa jyrkästi kirkollinen liike, ei toiminta-avustusten saaminen kirkolta varmaankaan olisi mikään oikeasti liikettä pahalla tavalla sitova ongelma. Mutta sitä en tiedä, huolitaanko kirkon virallisiksi lähetysjärjestöiksi enää uusia toimijoita, kun ajattelu on pikemminkin ollut viime vuosina sen suuntaista (jos olen oikein ymmärtänyt), että pitäisi olla vain yksi yhteinen lähetysjärjestö eikä tällaista sirpaleisuutta kuin nykyään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Kirjoituksessa mainittu Suomen Lähetysseura käy esimerkistä. Se on määrätietoisesti muuttunut vapaaehtoisen kannatuksen varassa toimivasta yhdistyksestä kirkon lähetysvarojen ja valtion kehitystyövarojen kanavaksi. Seurauksena monet vanhat lähetysystävät surevat sen ohentunutta hengellisyytä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Emilia Karhu sanoo:

      Olisiko tässä samalla kyse myös siitä, että hengellisyys mielletään eri piireissä niin eri tavoin? Moni varmasti kokee myös, että hengellisyys on syvintä ja todellisinta silloin, kun ihmisten ulkoinen todellisuus, ongelmat ja kokonainen elämä otetaan todesta. Ja onhan tällekin ajattelulle pitkät perinteet Lähetysseurassa, ei se ole vasta viimeaikaisen kehityksen ja taloudellisten sidonnaisuuksien tulosta. Mutta jotkut taas kokevat, että “oikeaa hengellisyyttä” on vain suora, evankelioiva julistaminen. Ja sitten siinä välimaastossa on monenlaista ajattelua myös.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Lähetysseuran muutos on tuskin ‘viimeaikaista’. Olen seurannut sitä vuosikymmeniä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Minua ei häiritse se, miten paljon/usein H-Y pyytää rahaa, vaan se, että rahanpyynnöt ovat ainoa sieltä tulevien yhteydenottojen sisältö.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Kiitos Emilia Karhulle näistä “körttireformaatiota” käsittelevistä blogeista. Ajelin eilen pohjoisesta Mikkeliin päin tietä 27 halki Kiuruveden eikä silloin voi olla miettimättä herännäisyyttä, sen historiaa ja suurmie..henkilöitä. Oma kokemukseni on, että liittyy melkein mihin tahansa yhdistykseen niin ensin tulee jäsenmaksulomake, sitten rahanpyyntöjä ja lopulta jos silloinkaan tervetuliaistoivotus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Kuuntelin juuri hiljan yhden rahankerjäyskanavan äitelää ohjemaa testamenttilahjoitusten autuuttavasta vaikutuksesta…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Emilia Karhu sanoo:

      Se on täysin anteeksiantamatonta vedota mihinkään autuuteen testamenttilahjoitusten yhteydessä. Mutta tässä kohtaa on pakko sanoa, että Herättäjä-Yhdistys ei onneksi todellakaan niin tee.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      No kyse oli siitä mitä rivien välissä annettiin ymmärtää. En muista josko sanaa ‘autuus’ kirjaimellisesti käytettiin. Mutta rivien väleissä nämä rahankerjäys-viestit sisältävät yhä sanoman: ‘Kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa.’

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Emilia Karhu
    Emilia Karhu

    Olen opintovapaalla oleva Kotimaan toimittaja.