Kotiehtoollista viemässä

Vapunaaton aamuna istuimme diakoniatyöntekijöiden porukalla kirkossa. Perehdyimme messuun oikein perusteellisesti käymällä läpi kohdan kohdalta pohtien eri osien tarkoitusta ja viestiä. Messutehtävissä palveleminen oli meille kaikille tuttua, mutta pieni syventävä harjoitus oli ihan paikallaan.

Tuttujen messutehtävien kertaamisen lisäksi tähtäimessämme oli meille uusi asia, kotiehtoollinen. Jumalanpalveluksen ohjeesta löytyy kuvaus, kuinka diakonian virkaan vihitty vie yhteisessä jumalanpalveluksessa asetetun ehtoollisen sairaalle kotiin. Seurakunnassamme ei tätä mahdollisuutta ole vielä käytetty ja nyt olimme uuden edessä.

Käytännön järjestelyiden ohella kävimme antoisia keskusteluja ehtoollisen teologiasta sekä rakensimme yhdessä kirkkokäsikirjan kaavan pohjalta yhden mallin, jota vosimme soveltaa ehtoollista viedessä.

Perehdytyksen jälkeen työtoverit pääsivätkin nopeasti käytännön toimiin. Seuravana sunnuntaina ensimmäinen meistä oli viemässä lähiömessusta ehtoollisen sairaan seurakuntalaisen kotiin. Matkaehtoollisvälineet hän sai mukaansa kirkkoherranvirastosta ja siunatut ehtoollisaineet jumalanpalveluksesta. Kotona vietettiin pieni ehtoollisehetki, joka toi toivoa, voimaa ja yhteyden kokemuksen seurakuntaan.

Vielä samalla viikolla toinen työtoverimme oli menossa tervehtimään sairasvuoteella olevaa seurakuntalaista. Perillä selvisi, että kotimatkan pää saattaa olla jo hyvinkin lähellä ja seurakuntalainen toivoi viimeistä matkaevästä. Pyynnön saatuaan diakoniatyöntekijä soitti kirkkoherralle asiasta, sopi suntion kanssa ehtoollisaineiden noudosta ja palasi pian seurakuntalaisen luo. Sairasvuoteen äärellä vietettiin pieni ehtoollishetki, joka oli tärkeä paitsi seurakuntalaiselle myös hänen läheisilleen.

Miten nämä diakoniatyöntekijät kokivat palvelutehtävänsä? Olivatko he liikkeellä juoksupoikina, apupappeina tai varapiispoina? Ei suinkaan. Vahva kokemus oli, että tässä tehtävässä sai olla ihan omalla paikalla kirkon virkaan vihittynä diakoniatyöntekijänä. Juuri siinä tehtävässä, johon on kutsuttu.

3 kommenttia

  • Jukka Kivimäki sanoo:

    Kiitoksia kirjoituksesta Marko Pasma Olette toteutaneet todellista hengellistä diakoniaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Tässä yksi ehdotus diakonia työn edistämiseksi ehtoolliskäytännössä. Ihmiset voisivat tuoda ehtoollistarvikkeet, siis leivän ja viinin seurakuntaan, joka sitten siunaa ne Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi. Ihmiset sitten noutavat ne ja nauttivat kotona puhtaalla mielellä kirkon siunaaman ehtoollisen. Diakonien ei tarvitse kiertää eri osoitteita vaan olla seurakunnassa palveluksia tekemässä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Marko Pasma
    Marko Pasma

    Ajatuksia diakonian näkökulmasta...