Kotimaa24 täytti 4 tai 5 vuotta

Kuin varkain elokuussa tuli kuluneeksi viisi vuotta Kotimaa24:n startista. Se esiteltiin 2009 Kirkkopäivillä Jyväskylässä ja se oli aluksi pelkkä blogisivusto, myös blogimetsäksi ja sähköiseksi kirkonmäeksi kutsuttu.

Kotimaa24 syntyi lakkautetun Kotimaan verkkolehden tilalle. Syyt lakkauttamiseen olivat taloudelliset – monipuolisen ja laadukkaan verkkolehden tekeminen vaati työvoimaa, joka ei tunnetusti ole ilmaista.

Vuosi pelkkää blogimetsää ja kiihkeä keskustelua kuitenkin kypsytti kirkon viestintäväkeä lyömään hynttyyt yhteen ja niin syntyi 1.9. 2010 nykyisenlainen Kotimaa24, jonka keskiössä ovat uutiset.

Suomi tarvitsi luotettavan, notkean ja journalistisen kirkollisen verkkouutissivuston. Ja sen se totisesti sai. Kotimaa24:n kuukausikävijämäärä on vaihdellut 100 000 (Google Analytics) molemmin puolin. – Juuri nyt 30 päivän kävijämäärä on 94 000.

Toimintansa aikana Kotimaa24 on herättänyt sekä iloa että kauhua. Keskustelut sivustolla ovat keränneet aplodeja, mutta myös harmistuksesta ruvelle revittyjä päänahkoja. Kirkollinen keskustelu on Kotimaa24:n ansiosta (tai syystä) kuohauttanut pintaan sellaisia aromeja, jota sisäsiisti maisterivetoinen keskustelukulttuuri ei osannut ennakoida. Verkkokeskustelun alkeet olivat myös monilla hakusessa, minkä vuoksi pappilan kalustettuihin saleihin tultiin peltokengät jalassa ja ärräpäät suupielessä…

Uudistus Kotimaa24:ssä tapahtui joulukuussa 2012, jolloin vapaasta bloggausoikeudesta luovuttiin. Syynä oli muun muassa liian laajaksi paisunut toiminta ja sen moderoinnista johtuva työntekijäpula. Vapaudella oli hintansa. Moni blogisti koki päätöksen henkilökohtaisuutena, moni onneksi myös ymmärsi mistä on kyse.

Verkkosivustojen luonteeseen kuuluu muutos ja kehittyminen.

Kotimaa24 jatkaa kohti seuraavaa syntymäpäiväänsä 2015.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. No, jonkun täytyy olla erimieltäkin ja minä olen. En ole toipunut ulosheitosta ja koska on muitkin kontakteja entisiin blogisteihin ,niin tiedän että moni muukaan ei ole toipunut vuoden -12 sensuurista.

    Toisaalta, jos K24 on tyytyväinen nykyiseen keskusteluun ja niiden tasoon niin minkä asialle voi, mutta erehdys se oli. Toimitus ei tietenkään voi sellaista myöntää.
    Mutta niinkuin sanottu, minä tiedän että se oli erehdys yksinkertaisesti siksi koska niin monet entiset aktivistit ja äskettäin sensuroidut ovat sen kertoneet.

    Luulisi, että lukutaitoinen toimitus on pannut merkille kuinka muutamat harvat voivat yleisen kiinostuksen puutteessa monopoolisoida kommenttit. Ei se ole heidän syynsä. Yleinen kiinnostus vapauden puutteessa on hävinnyt.

    Sen lisäksi tietyt toistuvat blogistit, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, toistuvine teemoineen ovat tuskin puhemiehiä ja – naisia sille mistä kirkossa keskustellaan ja/tai pitäisi keskustella.

    K24 teki yhdessä vaiheessa kokeilun jossa ulkopuoliset kiinnostuneet moderoivat keskusteluja. Se oli todellinen demokratiakokeilu. Sellainen voisi olla yksi tekninen ratkaisu nykytilanteessakin jos keskustelu päästettäisiin vapaaksi.

    K24 n toimituksen itsetyytyväisyys on ärsyttävää niinkuin mitään ongelmia ei olisi tai ne on muka ratkaistu heittämällä parhaat blogistit ulos tekemästä aloitteita.

    Yllä olevat kommentaarit ovat K24 n kantajoukkoa joten on päivän selvää että he ovat kiitollisia omien mielipiteiden esiinpääsyn mahdollisuuksista.He eivät edusta niitä joilla olisi jotakin uudistavaa tai viellä tärkeämmin, jotakin epäkohtiin puuttuvaa sanottavaa.

    Toimituksen olisi syytä olla varovainen itsetyytyväisyytensä suhteen silloin kun erehdyksiä on tehty ja niiden kritiikki on vaiennettu.

    • Blogit ovat medialle kuin avoin lähdekoodi ohjelmistotuotannolle. Parhaassa tapauksessa media saa käyttöönsä laadukasta sisältöä, jonka joku vapaaehtoinen ihminen kirjoittaa sivustolle saamatta siitä mitään korvausta itselleen.

      Olen sanonut sen ennenkin, ja sanon nytkin, että blogimetsän tuhosi se, että se täyttyi roskasta. Ihminen pilasi itse elinympäristönsä. Blogitekstejä syntyi pahimmillaan toistakymmentä päivässä, jolloin yksittäisen kirjoituksen elinaika etusivulla oli noin 36 tuntia. Harvaa motivoi kirjoittaa ilmaiseksi laadukasta tekstiä, joka katoaa unohduksiin reilussa vuorokaudessa.

      Iso osa roskametsän blogeista ei täyttänyt edes alkeellisia blogikirjoituksen tuntomerkkejä. Ne saattoivat olla muutaman rivin raapustuksia, jossa toistettiin jokin sivulla juuri julkaistun uutisen otsikko ja oltiin kovasti tuohtuneita tai sitten muutama blogisti innostui nokittelemaan keskenään yhä uudessa ja uudessa kirjoituksessa.

      Asian olisi toki voinut ratkaista asettamalla teknisen rajoituksen, jotta kukin blogisti saisi julkaista vain yhden kirjoituksen kuukaudessa. Hyvin harvalla on sitä useammin mitään punnittua järkevää sanottavaa. Ei ainakaan minulla ollut. Toisaalta ylläpito olisi voinut alkaa sensuroimaan luokattomia blogikirjoituksia, jotta ne eivät peitä allensa niitä helmiä, mitä blogimetsässä oli. Ymmärrän, että blogistien harventaminen helpompi ratkaisu.

      Laadukas blogisti on narsisti, joka saa motivaationsa siitä, että saa tekstilleen mahdollisimman paljon lukijoita. Laadukas blogisti on myös median paras ystävä, koska hän tuottaa ilmaiseksi mielenkiintoista sisältöä, joka houkuttelee sivustolle kävijöitä. Ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että iso joukko mattimeikäläisiä tuottaa sen verran pitkästyttävää tekstiä, ettei se erityisesti innosta lukemaan kuukaudesta toiseen. Myös kirjoittaminen on taitolaji.

      Itsetyytyväisyyden ja kritiikin huomiotta jättämisen vaaroista olen enemmän kuin samaa mieltä Markku Hirnin kanssa. Riski ajautua irrelevantiksi vaanii joka päivä ja siitä selviää vain pitämällä silmät ja korvat auki ja mielen avoimena.

    • Kun joskus lueskelee erästä roskametsän lakkauttamisen jälkeen perustettua blogisivustoa, jää väistämättä vaikutelma, ettei se pysyisi hengissä kuukauttakaan ilman yhteistä, jaettua ja jatkuvasti uusinnettavaa kollektiivista katkeruutta K24:aa kohtaan.

      Mikäli blogikirjoittaminen on elämän keskeisimpiä alueita, on narsistinen loukkaantuminen ymmärrettävää, mutta sillä ei pitäisi jäädä mässäilemään.

  2. Kun luin tuon Markku Hirnin kommentin niin tulin vakuuttuneeksi K24:n muuttumisesta toisenlaiseksi ”päivämieheksi”. K24 seurakunta inkvisiittoreineen on täydellinen kopio vanhoillislestadiolaisesta pelosta (lue sensuuri), mielivallasta (lue seurakunnan yhtenäisyys ja ykseys) ja täydellisestä tiedosta mikä on hyvää ja oikein (lue srk:lainen seurakuntaoppi).
    Ei täällä mitään oikeata keskustelua ole vaan itsetyytyväisten nyökyttelyä, että takapuoli näkyisi mahdollisimman monelle sellaiselle joita täällä ei enää ”paavin paikalla” oleville ole olemassa. K”¤:n keskeisin saavutus on riitainen kirkko ja saastainen syyttely väittämällä olevansa suvaitsevainen. Väitteen oikea nimi on välinpitämättömyys.

  3. Tuomo Hirvi :”Ei täällä mitään oikeata keskustelua ole vaan itsetyytyväisten nyökyttelyä,”

    Kävin Kari-Matti Laaksosen kommentin innoittamana lukemassa blogimetsän tekstejä ja mielestäni nuo sanat soveltuvat myös blogimetsään kuten meihin muihinkin milloin mistäkin syystä uhriutuviin. Mielestäni Sacred Space -sivusto on oikeassa kertoessaan, että ihmiset hakevat merkkiä Jumalan työstä ulkopuoleltaan, kun Jeesus sen sijaan kutsuu meitä herkistymään sille, kuinka Jumala työskentelee sisällämme.

  4. Markku Hirn viittaa tuossa edellä kokeiluun, joka Kotimaa24:ssä toteuttettiin sykysllä 2012. Silloin viikonloppuisin oli vertaismoderaattoreita eli käyttäjistä muutamat saivat testata, miltä tuntuu tehdä valintoja asiallisen ja asittoman kommentin välillä. Kaikki osalistuneet pitivät kokeilua kiinnostavana, mutta kukaan ei ollut valmis sitoutumaan pitkäksi aikaa.

    Markku Hirn pitää myös Kotimaa24:n toimitusta itsetyytväisenä. Jos sellainen vaikutelma syntyy, se on harmillista ja ikävää. Toimitus on pieni ja keskittyyy tekemään uutisia, ei keskustelun moderointiin tai kirkkopoliittisiin juonitteluihin.

    Edelleen, Markku Hirn, Kotimaa24 ei sensuroi. Vapaasta blogioikeudesta luopuminen ei ollut sensuuria vaan käytännön sanemala tomenpide. Netti on täynnä blogialustoja, joissa voi kertoa tärkeistä asioista. Kotimaa24:n vastuu oli siinä että se tarjosi yksittäiselle blogistille – jos ei nyt miljoonayleisöä, niin satoja ja tuhansia klikkauksia kuitenkin. Blogit paisuivat liian laajaksi ilmiöksi moderoinnin hallita. Edelleen jokaisella on oikeus kommentoida Kotimaa24 – sääntöjen rajoissa toki.

    Kotimaa24:ssä on vuosien varella ollut muutoksia ja uudistuksia. Niitä on jatkossakin tulossa lisää.

    • Olli Seppälän vastaukset Markku Hirnin kommenttiin ovat jos eivät nyt erikoisia, niin ainakin juuri sitä tekstiä mitä vain itseensä tyytyväinen lehden vastaava voi selittäen saada aikaan. Itsetyytyväisyyden osalta sanoisin, että kommenti on suorastaan alentavan loukkaava, jolla arvioidaan kommentin kirjoittajajan mielentilaa. Mitä taas sensuuriin tulee niin Seppälä ymmärtää sen todella erikoisella tavalla. Sensuuriahan se on, että annetaan karkki suuhun ja otetaan pois. Jos sitä joksikin muuksi pitäisi nimittää niin se on markkinointikikka ja lukijoiden hyväksikäyttöä.

      Kaikkein eniten hämmästyttää väite, ettei toimitus osallistu kirkkopoliittisiin juonitteluihin. Sitä se tekee kaikkein eniten – on suorastaan sen edelläkävijä Suomessa. Väitteeni todentamiseksi ei tarvitse muuta kuin katsoa miten blogistit on valittu, ja miten uutisten otsikot kirjoitetaan taikka miten Olli Seppälä tässä kommenttiin vastaa.

  5. Minun kommenttejani ei ole juurikaan sensuroitu, vaikka edustan Kotimaa24:n liberaaliteologiseen linjaan nähden kriittistä kantaa.

    Tässä suhteessa minun täytyy antaa tunnustus Kotimaa24:n moderaattoreille. Voin toki antaa vain oman subjektiivisen todistukseni. Kokemukseni mukaan tällä foorumilla saa suhteellisen hyvin oman kantansa läpi, jos pitäytyy asia-argumentteihin ja varoo suoraa toisen ihmisen sieluntilan ohjeistamista. – Toki osa konservatiivisista ystävistäni on kokenut asian toisin. – Olen neuvonut jokaista, joka kokee tulleensa aiheetta diskriminoiduksi, tallentamaan kommenttinsa ennen lähettämistä yhteistä arviointia varten. Yleensä tämä avoin arviointi auttaa sekä itsearvioinnissa että toimitukselle perusteluissa (äänioikeuden tasapuolisesta toteutumisesta).

    En saanut aikanaan kutsua Kotimaa24:n ”kantakirjablogistien” joukkoon, vaikka olin niitä harvoja (ainut?) kuukauden blogisteja, jotka valittiin lukijaäänestyksen perusteella. – Silloin se toki harmitti. – Kotimaa24 luonnollisesti rajasi näyteikkunansa omien kriteeriensä perusteella. Heillä on siihen oikeus. Minulle on nyt vapautunut enemmin aikaa muuhun harrastustoimintaan. Hyvä näin, netti on usein ovela aikavaras…

Kirjoittaja

Ylläpito Kotimaa.fi
Ylläpito Kotimaa.fi
Asiaa lukijabloggauksen pelisäännöistä ja näköaloista. Apua ongelmatilanteisiin. Palaute ja parannusehdotukset: Kotimaa24@kotimaa.fi