Kotimaani ompi Suomi!

Viimeksi kirjoitin maltan kielestä, kun olin ollut kuukauden Maltalla. (Kirjoitin matkaterveisiä Maltalta myös Hyviä uutisia -blogilleni ja Sanansaattajaan.)  Kyseisellä matkalla käytin Lonely Planet -matkaopasta, jonka totesin erinomaiseksi. Samalla kiinnostuin selvittämään, mitä vastaava matkaopas sanoisi Suomesta. Sehän on yleisesti tunnettu asia, että suomalaisia kiinnostaa eniten se, mitä muut meistä ajattelevat. Lisäksi minua kiinnosti se, löytäisinkö matkaoppaasta asioita, joita en suomalaisena omasta maastani ennen tiennyt. Lopputuloksen voitte päätellä siitä, että kirjoitan tätä bloggausta.

Vaikka olenkin aloittanut Hyviä uutisia -blogillani eräänlaisen Suomi-projektin, ajattelin, että tämän matkaoppaan esittely olisi ehkä kuitenkin hieman liian epäteologinen aihe ko. blogille. Toisaalta olen kyllä ruvennut miettimään, että kyllä Suomenkin voisi itsessään nähdä eräänlaisena teologisena realiteettina vähintäänkin kaitselmuksen nojalla. Luoja on Suomenkin Luoja, ja jos Suomi on Suomi Luojan tahdosta, ei Suomea ehkä voi aivan täysin ymmärtää tai arvostaa ilman teologista perspektiiviä.

Toisaalta hetken epäilin, sopiiko tämä bloggaus tällekään blogille. Sitten tajusin yhtäkkiä, että tämän sivuston nimihän on Kotimaa. Ja Kotimaani ompi Suomi! Kerronpa siis nyt teille, mitä kaikkea kivaa olen saanut Suomesta oppia ja kokea Lonely Planetin Suomi-oppaan ansiosta. Joillekuille seuraavassa mainitut paikat voivat olla kovinkin tuttuja, toisille kenties ainakin osa niistä uusia. Sehän riippuu paljolti iästä, koulutuksesta ja kotipaikkakunnasta, että kuinka paljon ja mitä kotimaastamme tiedämme.

Tuumasta toimeen

Kerronpa ensin kahdesta kotimaanmatkasta, jotka olen jo saanut toteutettua ko. matkaoppaan lukemisen jälkeen. Ensimmäinen niistä oli päivämatka itään, toinen taas viikon mittainen matka, jonka pääpaino sijoittui Kuopioon.

Idän-matkalla kävin vaimoni ja appivanhempieni kanssa kertaheitolla Loviisassa, Pyhtäällä, Haminassa, Kotkassa ja Ruotsinpyhtäällä. Näistä tiukimmin Lonely Planet -kokemukseeni liittyy viimeksi mainittu, sillä en muista kuulleeni Ruotsinpyhtäästä koskaan aiemmin. Matkaopas suositteli piipahamaan tässä idyllisessä 1600-luvun rautaruukkikylässä, ja kyllä se kannattikin, kaunista (ja erilaista) oli!

Idänmatka pakotti myös perehtymään hieman 1700-luvun historiaan. Ennen kuin Suomi siirtyi Ruotsilta Venäjälle, Ruotsi ja Venäjä kävivät Suomen alueella (ja alueesta) sotia, ja Suomen rajat muuttuivat sitä mukaa. Aiemmin oli vain yksi Pyhtää-niminen kylä, mutta sitten kävi niin, että uusi raja katkaisi kylän kahtia, minkä johdosta Ruotsin puolelle jäänyt osa sai nimen Ruotsinpyhtää. Venäjän puolelle jäi vanha Pyhtään keskus, jossa on myös hieno keskiaikainen kivikirkko. Nykyään pyhtäillä ei ole paljoakaan tekemistä keskenään, Pyhtäällä on tiiviimmät siteet Kotkaan, kun taas Ruotsinpyhtää kuuluu Loviisaan.

Kotkan lähettyviltä löytyi toinen minulle aiemmin tuntematon nähtävyys, nimittäin keisarillinen kalastusmaja kauniin Langinkosken varrelta. Siellä keisari Aleksanteri III vietti joitain kesiä letkeästi kalastellen ja Suomen luonnosta nauttien 19. vuosisadan lopulla. Sekä Ruotsinpyhtäällä että Langinkosken keisarillisella kalastusmajalla on pari mukavaa kahvilaa, joten ne ovat ihanteellisia retkipaikkoja kauniina kesä- tai ruskapäivänä.

SAM_4696

Sitten se toinen ja pidempi matka. Kuopiossahan sijaitsee mualiman napa, Kuopion tori, josta voi ostaa aitoja savolaisia kalakukkoja ja – nyt sain tietää – jälkiruuaksi myös mustikkakukkoja ynnä muita herkkuja. Ehkä vähemmän maailmalla (tai Suomessa) tunnettuja kulttuurikokemuksia ovat kylpylähotelli Rauhalahden Jätkänkämppä ja keskustan perinteinen savolainen muikkuravintola Sampo. Jälkimmäisen sisustus on pitkälti pysynyt samana vuodesta 1931 ja jonka ruokalista on täyttä savvoo. Listalta löytyvät esim. "häkkään tapetut muikut" ja "savumuikkuvaenaat smetanassa". Kuopion-matkan elämyksistä ehkä ykköseksi minulle nousi kuitenkin Jätkänkämpän perinneilta tukkimiesesityksineen. Tukkilaisiltoja on vielä 28.8. asti, ja ne ovat sisäänpääsyn ja tukkishown puolesta ilmaisia, joten jos vain on vähänkään lähellä Kuopiota, kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Savoa puhuva vanhan ajan mies soutelee, vitsailee, syö, heittää kuperkeikkaa, tanssahtelee ym. järvessä kelluvien tukkien päällä, ja tätä kaikkea säestää rannalta käsin yhtä lailla aitoa savoa puhuva haitarinsoittaja.

"Mualiman" suurimpaan savusaunaan pääsee 12€:n hinnalla, illallisbuffet puolestaan maksaa 21€. Savusaunasta voi tietysti pulahtaa järveen uimaan, näkymä ja tunnelma on suomalaisuutta aidoimmillaan. Ja jos meinaa Kuopiossa käydä, niin ei kannata jättää väliin Puijon tornia, jonka näkymät ovat huikean kauniita. Kaiken lisäksi niitä koristavat kauniit runot, jotka muistuttavat aiemmin mainitusta Suomen teologisesta ulottuvuudesta. Anja Karttusen runossa (2010) sanotaan:

Se luonto minkä niät, /

on luojan luomoo, /

kaekki on kohallaan /

ja sen kyllä  huomoo.

Tulevaisuudensuunnitelmia

Sitten ajattelin mainita joitain matkaoppaasta löytämiäni paikkoja tai aktiviteetteja, joita en ole vielä päässyt paikan päälle kokemaan. Kerron siis tulevaisuudensuunnitelmistani ja jaan matkavinkkejä. Otan mukaan lähinnä sellaisia asioita, joista minulla ei ennen matkaoppaan lukemista ollut kovin tarkkaa käsitystä, vaikka olin niistä ehkä joskus kuullut.

Ensiksi mieleen tulevat Karhunkierros ja Oravareitti. Karhunkierros on Suomen suosituin ulkoilureitti, ja se saa tässä edustaa koko sitä luonnonpuistojen ja patikointireittien verkostoa, joka Suomessa on. En ollut lainkaan perillä siitä, kuinka monia luonnonpuistoja ja kuinka hienoja valmiita vaellusreittejä meillä on. Erinomaista tietoa niistä löytyy yllä linkitetyiltä Metsähallituksen sivuilta, joista en myöskään ollut ennen tietoinen. (Lisäksi muuten jos on varaa maksaa 120–140€, voi päästä katselemaan luonnossa eläviä karhuja karhunkatselupaikalta, jossa voi viettää koko yön.)

Oravareitti puolestaan on melontareitti, vesiluontopolku, joka kulkee Juvan ja Sulkavan välillä. Sen kosket ovat helppoja tai helpohkoja, ja sen voi tehdä kahdessa päivässä. Puolivälissä matkaa on leirintäalue. Juva Camping vuokraa kanootit ja järjestää kuljetukset. Jännittävämpää koskenlaskua kumilautoilla (sellaista, jota harrastetaan Amazing Racessa ja jonka mahdollisuuden puutetta Suomessa olen turhaan voivotellut) voi kokeilla Ruunaalla.

Toiseksi tulee mieleen eräs kirkko, jossa erityisesti haluaisin käydä. Oletko tiennyt, että Suomessa on maailman suurin puukirkko? Minä en tätä tiennyt, ja sekös vasta järkytys olikin. Kyseessä on Kerimäen kirkko, enkä ole vielä pilannut yllätystä katsomalla kuvaakaan siitä. Melkein meinasin tätä artikkelia varten sen tehdä mutta enpäs tee, haluan vain selvittää osoitteen ja aukioloajat ja mennä paikan päälle.

Kolmanneksi mainitsen vielä Suomen pisimmän hiekkarannan Yyterin (tiesitkö, että Suomessa on 6 km pitkä biitsi?) ja Kalajoen hiekkadyynit (tiesitkö, että Suomessa on hiekkadyynejä?). Kalajoesta on kasvamassa oikein kunnon turistikeskus, ja sen matkailumahdollisuuksista voi lukea täältä.

Viimeiseksi kerron vielä erikoisista museoista ja kilpailutapahtumista. Niitä on Suomessa kaikenlaisia, joskus hyvinkin outoja. Nostan esille vain muutaman mielenkiintoisen esimerkin. Eukonkannon MM-kisat pidetään vuosittain Sonkajärvellä, mutta niihin ei ehdi enää tänä vuonna. Sen sijaan Ouluun ehtii vielä ilmakitaransoiton MM-kisoihin elokuun lopussa. Mitä museoihin tulee, miten olisi vakoilumuseo Tampereella tai mäkihyppysimulaattori Hiihtomuseossa Lahdessa?

Lopuksi

Patriotismi on hyve. Patriotismi tarkoittaa isänmaanrakkautta, ja se on hyve siksi, että on oikein rakastaa isänmaata, joka on antanut meille niin paljon. Isänmaanrakkaus kuuluu neljännen käskyn piiriin: kunnioita isääsi ja äitiäsi. Kunnioita isänmaatasi. Patriotismi ei ole nationalismia, joka on pahe, sillä se on muiden kansojen vihaamista tai huonompana pitämistä, oman kansan korottamista muiden yläpuolelle.

Toivon, että tämä artikkeli voisi nostattaa lukijoissa hieman tervettä patriotismia ja innostaa tutustumaan entistä paremmin kotimaamme aarteisiin. Usein täällä pääkaupunkiseudulla tuntuu siltä, ettei ihmisten elämässä ole muuta todellisuutta kuin se kapea arkitodellisuus, jonka näemme tässä ympärillämme. Matkailu totisesti avartaa, jo aivan läheltä omasta maastamme löytyy vaikka mitä mielenkiintoista, joka voi laajentaa todellisuuskäsitystämme ja maailmankuvaamme.

Minusta tuntuu yhä enemmän siltä, että on kaksi Suomea. On se Suomi, jonka näen ja jota kuulen päivittäin pääkaupunkiseudun junissa ja busseissa. Sen Suomen kulttuuri koostuu kiroilevista juopoista ja pissiksistä, älypuhelimista ja älyttömyyksistä. Joka päivä sama tarina. Mutta onneksi on se toinen Suomi, se Suomi, josta olen tässä blogissa kirjoittanut. Sen vuoksi kannattaa elää ja olla ylpeä suomalainen: Kotimaani ompi Suomi!

3 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    Kiitos hyvästä blogista, Eipä siihen voi oikeastaan muuta sanoa, kuin ”taaton maa ja maamon kieli, kuinka teitä rakastan…”

    https://www.youtube.com/watch?v=nMe8wZ6_sPk

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Aitoa, alkuperäistä ja turmeltumatonta Suomea ja suomalaisuutta etsimässä….Karhunkierroksilta, Oravareiteiltä ja keskiaikaisista kivikirkoista.

    Lopuksi kirjoittaja toteaa, että on kaksi Suomea: se aito ja oikea – ja sitten on se huonotapainen/ epäsuomalainen. Sen huonon löytää etenkin pääkaupunkiseudulta.

    Onko näin?

    Vai onko niin, että myös pääkaupunkiseudun kiroilevat juopot, pissikset ja älypuhelinten käyttäjät ovat myös Jumalan luomia ihmisiä ja tämän lisäksi myös ihan aitoja suomalaisia. Tosiasia on myös se, että noilla erämaiden “jätkänkämpillä” on aina osattu juoda viinaa jne. Se perinteinen kansankulttuuri, jonka perään tässä kovasti haikaillaan, on aina pitänyt sisällään myös ihan tätä samaa “rappiokulttuuria” mitä kirjoittaja paheksuu ja minkä hän liittää moderniin pääkaupunkikulttuuriin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Katja Sallinen sanoo:

      Tässä maassa löytyy eritasoista rappiokulttuuria. Kyllä sen jo huomaa sokea Reettakin pääkaupungista käsin. En ole koskaan käsittänyt sitä, että kiukulla asioita viedään läpi. En todellakaan. Se on pääkaupungin tyyliä. Jos pitää väistyä, huudetaan, “mene v**** siitä tieltä”

      Olen täällä Kotimaa 24:ssä yrittänyt opiskella tätä nykyistä kielikulttuuria, mutta vaan en ole niin hyvä, että kadulla pystyisin sitä käyttämään. Mutta opittavaa on paheksunasta ja kiukkumisesta vielä paljon. Mutta voisin sanoa iskulausena: Mitä v***** sä pyörällä ajelet minun eteen”. Tiedätkö sen Kiroilevan siilin-sarjakuvan? Oli alkusysäys tälle nykykielikulttuurin opiskelulle.

      Ilmoita asiaton kommentti