Kristillisen kasvatuksen romahdus

Meneillään oleva joulukirkko-kiista nostaa jälleen esiin syvän repeytymän kirkon kyljessä: kristillinen kasvatus on romahtanut lähes kaikilla rintamilla.

Perheet eivät enää kasvata lapsiaan kristilliseen uskoon. Lähes puolet perheistä ajattelee jopa, että lasten uskonnollinen kasvattaminen on väärin, sillä se rajoittaa heidän omaa vapautta valita. Ajatus on aivan pöhkö mutta sen seuraukset ovat kirkon ja kristinuskon kannalta katastrofaaliset. Koti on nimittäin yli 70 %:lle ihmisistä suurin yksittäinen heidän vakaumukseensa vaikuttava tekijä. Kakkosena vaikuttavuudessa tulee rippikoulu, joka joitakin vuosia sitten tehdyssä tutkimuksessa oli suurin vaikuttaja 15 %:lle suomalaisista. Kaikki muut toiminnat yhteensä olivat luokkaa 2 %.

Koulu ja muut instituutiot eivät enää välitä kristillistä vakaumusta eivätkä oikein edes perustietoa. Yleinen kristillinen tietotaso onkin laskenut voimakkaasti. Nyt kiistaa käydään jopa siitä, saako koulussa enää olla lainkaan kristillisiä elementtejä.

Myös kirkon kasvatustyö on ongelmissa. Entinen lippulaiva päiväkerho on jo pitkään ollut syöksykierteessä eikä tilalle ole oikein syntynyt korvaavaa toimintamuotoa. Samaan suuntaan valuvat muutkin kasvatustyön toiminnat. Rippikoululla menee vielä suhteellisen hyvin mutta näyttää kuitenkin siltä, että se ei enää yksin pysty välittämään uskoa uusille sukupolville. Näin varsinkin kun isos-toiminnan ulkopuolinen seurakuntatoiminta nuorille on surkeassa jamassa. Jo kymmenisen vuotta sitten eräs kasvatuksen ammattilainen tutki, kuinka paljon nuoria osallistuu muuhun srk-toimintaan kuin isoskoulutukseen ja sai tulokseksi 3 %.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Sitä, että kirkkolaiva on saanut fataalin kylkihaavan. Ellei tällä sektorilla pystytä tekemään merkittäviä uusia avauksia, johtaa kristillisen kasvatuksen alamäki lopulta kirkon ja koko kristinuskon hiipumiseen maassamme. Enkä edes liioittele vaikka tuomiopäivän julistus olisikin helppo ohittaa yliampuvana.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Ensinnäkin: edes jotakin! Olen hämmästynyt, miten ponnettomia seurakuntien ja kirkon toimenpiteet tällä saralla ovat olleet. Kuka ottaisi tämän sektorin johtoonsa ja ajaisi tarvittavat muutokset läpi kansallisella tasolla?

Toiseksi: Kotien kristillinen kasvatus on saatava keinolla millä hyvänsä nousuun. Tarvitaan massiivinen kampanja, joka kyseenalaistaa lapsen uskontoneutraalin kasvatuksen. Lisäksi tarvitaan käytännöllisiä ja yksinkertaisia välineitä, joita kodit voivat hyödyntää. Onneksi monissa seurakunnissa on jo ryhdytty toimeen mutta kokonaiskirkollinen reagointi ei ole riittävää.

Kolmanneksi: Seurakuntien perhe- ja aikuistyö on arvioitava uudelleen. Toimiva kasvatus edellyttää toimivaa aikuistoimintaa, sillä vain aikuiset, joilla on uskonnollinen vakaumus, pystyvät antamaan sellaista kasvatusta lapsilleen. Aikuistoiminta on useimmilla paikkakunnilla suorastaan luokattoman huonoa eikä se tavoita nuoria aikuisia juuri lainkaan. Siksi kodit eivät myöskään kasvata lapsiaan kristilliseen uskoon.

Viimeksi mainittu kohta kolahti meidänkin perheeseen, kun muutimme vuosi sitten ulkomailta takaisin Suomeen ja Tampereelle. Oli pysäyttävää tajuta, että Tampereen kokoisessa kaupungissa ei ole juuri lainkaan seurakuntatoimintaa, johon voisimme osallistua lapsiperheenä. On toki perhemessuja ja -kerhoja mutta niissä anti on kohdistettu lähinnä lapsille. On myös aikuistoimintoja, joissa on lastenhoito mutta ei siis juuri mitään, johon voisimme aidosti osallistua perheenä niin, että sekä aikuisten että lasten tarpeet olisivat huomioitu. Sellainen toiminta oli ollut pääsääntö seurakunnissa ulkomailla asuessamme.

Neljänneksi: Mitä vielä? Kommentoi ja kerro ideasi!

50 kommenttia

  • Antero Syrjänen sanoo:

    Arilta hyvä huomio. Jos pakotetulla uskovaisuudella, esimerkiksi luterilaisuudella, olisi jotain positiivisia vaikutuksia yleisesti, miksi niitä ei näy missään?

    “Vuonna 2017 Suomessa surmattiin kuolemansyytietojen mukaan 61 ihmistä. Määrä oli pienin sitten vuoden 1895. Väestöön suhteutettu kuolleisuus, 1,11 uhria 100 000 asukasta kohti, oli matalin tilastoitu vuoden 1782 jälkeen ja neljänneksi alhaisin koko vuodesta 1754 alkaneen kuolemansyytilastoinnin aikana. Vähäisempää tilastoitu henkirikollisuus on ollut vain vuosina 1758, 1771 ja 1782. 1700-luvun tilastot ovat kuitenkin huomattavasti nykytilastoja epäluotettavammat, joten todellisuudessa henkirikollisuuden taso on viime vuosina ollut koko tunnetun rikoshistoriamme alhaisin.”

    https://findikaattori.fi/fi/97

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Hämmästyttävä tilasto, kun tuon tuosta vain yhtä sanomalehteä lukevan silmiin osuu jokin henkirikos. Mutta ei luterilaisuuden vaikutusta yksin tällä mittarilla mitata. Etkö ole perehtynyt historiaan, että uskonpuhdistaja Acrigola laati suomen kirjakielen ja kirkko opetti kansan lukemaan.Siihen perustuu koko sivistyksemme. Lestadius puolestaan raitisti julistuksellaan koko Lapin ja herännäisyys taltutti pohjalaisten häijyjen terrorisoinnin. Vain muutama esimerkki mainitakseni. Kirkko myös aloitti vähäosaisista huolehtimisen ja sairaanhoidon. Vasta paljon myöhemmin ne siirtyivät yhteiskunnan hoitoon.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Ja Ari vois miettiä, mitä hyvää hänen ” pakottanaton ” uskontonsa on saanut aikaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Anita Ojala: “Etkö ole perehtynyt historiaan, että uskonpuhdistaja Acrigola laati suomen kirjakielen ja kirkko opetti kansan lukemaan.”

      Jos Acrigola ei olisi laatinut suomen kieltä, täällä puhuttaisiin jotain muuta kieltä eikä kukaan osaisi kaivata suomea. Kirkko taas taisi itse asiassa olla pitkään vastahankaan sitä ajatusta kohtaan, että kansa osaisi lukea. Kehitys siihen suuntaan, että kansankin olisi hyvä osata lukea, ei ollut ymmärtääkseni mikään kovin nopea suunnanmuutos. Siihenkin liittyi jonkinlaista uskonnollista kiristämistä.

      “1700-luvulta lähtien rippikoulu oli jokaisen nuoren velvollisuus. Siellä katekismus opittiin tavalla tai toisella.

      Ilman rippikoulun käymistä ei päässyt ehtoolliselle, ja ilman säännöllistä ehtoollista ei päässyt naimisiin.”

      https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074305053/Suomessa+osattiin+lukea+jo+1800luvun+alussa

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Eihän Agricola suomen kieltä laatinut. Kyllä tässä maassa sentään puhua osattiin ennen Agricolaakin, ja nimenomaan suomea eri murteina. Agricola teki sen, minkä opettajansa Lutherkin, eli laati suomen kirjakielen. Se on kaikissa kielissä sivistyksen välttämätön ehto. Samaa puurtavat nyt monet kristityt raamatunkääntäjät pienten kieliryhmien keskuudessa. Ketkähän muut mahtavat näin vaivalloiseen hommaan ryhtyä?

      Enpä tiedä, ketkä kirkon taholla olisivat asiaa olleet vastustamassa, ehkä niitäkin oli mutta onneksi enemmistö kirkon vastuunkantajista kuitenkin sai aikaan, että kansa oppi lukemaan ja on vielä siinä asiassa maailman kärkimaita.

      “Hengellistä kiristämistä”, voihan sitä niinkin sanoa, mutta ilman kiristystä ei tämänkään päivän nuoriso oppisi lukemaan. Mokomakin oppivelvollisuus ! Pahimman lajin kiristystä varmaan mielestäsi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pentti Korhonen sanoo:

      Voidaan siis sanoa, että Manu on tehnyt tehtävänsä, Manu saa mennä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Elinvoimaisimmat kristityt löytyvät juuri niistä jotka ovat monen sukupolven kristittyjä. Juuri heitä Jumala käyttää voimakkaimmin. Heillä on syvällisin tieto ja taito. En ole tavannut yhtään uskovaa, jolla ei olisi ollut esirukoilijaa. Joko suvussa, tai ystäväpiirissä. Uskonelämään sisälle kasvaneen ei tarvitse tehdä mitään valintaa. Uskoon ei tarvitse tulla jos siihen on jo saanut kasvaa sisälle. Miksi pitäisi siinä tilanteessa vielä valita jotain?

    Valinnan paikalla pitäisi olla kaksi melko samanarvoista asiaa, joista valita. Olisiko järkevää valita elämän sijaan jotain muuta? Vaihtoehtoja kun on aika vähän.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Yli-Jaakkola sanoo:

    Lapsi kyllä aistii ovatko vanhemmat tosisaan uskonasioiden kanssa. Itse sain “tapaluterilaisen” kasvatuksen iltarukouksineen ja pyhäkouluun laittamiseen. Kyllä se kantoi hyvää hedelmää sitten ajallaan, kun rippikoulun jälkeen usko Jeesukseen tuli henkilökohtaiseksi. Se, että vanhemmat ovat uskovia ei ole automaatio, että lapset tulevat uskoon/säilyvät uskossa. Toki kristillinen kasvatus antaa todella hyvän pohjan elämään.

    Näkisin, että ev.lut kirkko ja muut kristilliset tahot voisivat miettiä kristillisten päiväkotien optioita enemmän. Nytkin niitä on, mutta todella vähän suhteessa muihin tahojen teemapäiväkoteihin. Itse kristillisessä päiväkodissa työskennelleenä siellä on aivan erilaiset mahdollisuudet tuoda kristillistä sanomaa lasten arkeen kuin kunnallisissa päiväkodeissa(joissa olen myös vuosia työskennellyt).

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Marko Sjöblom sanoo:

      On pohjimmiltaan ongelmallista asettaa kasvatuskristillisyys ja herätyskristillisyys jotenkin toistensa vastakohdiksi. Ilman tietoa Jumalasta ja Kristuksesta usko ei voi syntyä eikä kasvaa. Eikä siihen voi ottaa kantaa tai panna luottamustaan Jeesukseen. Kristillinen kansanopetus loi aikanaan edellytykset myös herätysliikkeille. Olemme itse asiassa todistamassa samanlaista kristinuskon syöksykierrettä kuin muuallakin on eri aikoina tapahtunut. Patenttiratkaisuja ei ole, mutta itse ehdotan kristillisiä kotihartauksia ja arjen kristillisyyttä, katekismusta ja kirkossakäyntiä. Siellä, missä vielä sanaa oikein julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juhan ajatus kristillisistä päiväkodeista on kannatettava. Kirkolla olisi rakennukset ja henkilökunta lähes valmiina valtakunnalliset ketjun luomiseen pikavauhtia. Yhteiskunta lisäksi tukisi. Puuttuu vain halu ja johtajuus.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Halme sanoo:

    Kirkolla on edessään iso remontti, jos se haluaa vastata hengellisyyden tarpeeseen nykyaikaisella tavalla. Liian iso.

    Lyhennettynä se tarkoittaa ihmisen ja Luojan väliseen liittoon luottamista ja muiden inhimillisten rakennelmien purkamista; Raamatun, sakramenttien, Jeesuksen, pelastuksen, kadotuksen jne. Pyhää ihmistä tai kirjoituksia ei ole ollut eikä tule olemaan. Kirkko keskittyy monimuotoiseen pyhyyden ja jumaluuden kuuntelemiseen ja yhteisöllisen hyvän tekemiseen.

    Käytännössä purkutyö on sellainen, että kirkko ei sitä kestäisi. Mutta ehkä tämänkaltaisella mallilla voisi olla joku mahdollisuus kutsua uusia jäseniä Kirkko 2.0:aan. Kirjoitan asiasta laajemmin täällä:

    https://www.kotimaa24.fi/blogit/uusi-kirkko-on-rajun-reformin-edessa/

    Ymmärrän, että moni näkee minut hetimmiten pakanana. Kaikin mokomin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Aikamoisen oppijärjestelmän olet luonut! Mihin oppisi perustuu? Mistä tiedät kaiken tuon?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Halme sanoo:

      Timo, viittaan asioihin, joihin nuoriso kokee epäluottamusta ja toisaalta asioihin, jotka he voivat hyväksyä ja luon niistä oman arvion Kirkko 2.0:sta, joka voisi toimia. Hengellisyys on tuossa mukana, mutta ei ihmisen rakennelmana. Ilmeisesti sinustakaan ei ole mahdollista, että jumala/luoja ja ihminen muodostavat kahdestaan riittävän ja toimivan parin. Onko tämä Jumala niin pieni, että siihen väliin tarvitaan ihminen mestaroimaan?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ei Jumala ole liian pieni mutta ei varmaan äänestystuloskaan. Ihan rohkeaa ajattelua sinulla kuitenkin!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Ihmettelenpä, mistä aiot tempaista sellaista hengellisyyttä, joka ei ole ihmisten rakentamaa. Mistä sen Luojan ja ihmisen välisen liiton voi löytää?

      Juuri siksi, että Jumala on suuri, tarvittiin välimies, jossa ihmisyys ja jumaluus yhdistyivät. Hän yksin voi olla silta Pyhän Jumalan ja pahan ihmisen välillä.

      Ainahan näitä ihmisten keksimisiä hengellisiä ilmapalloja on rakenneltu, mutta ovat poksahdelleet tyhjiin hyvin pian.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Edell.kommenttini oli siis Halmeelle.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Anita Ojala, kyllä Jeesuksen seuraajat ovat saaneet hyvää aikaan, hedelmästä todella “näkee” mikä on kirkon tilanne. Ajatteleppa miten suomessa vuosisatoja vallinnut uskontopakko kuulua kirkkoon ja sisällissota, kuinka saman kirkon jäsenet sotivat keskenään, näkyykö tässä “keskinäinen rakkaus” josta Jeesuksen seuraajat tunnistetaan?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Halme sanoo:

      Anita, ettei vaan olisi käymässä niin, että Kirkko-, Raamattu- ja Kadotus-nimiset ilmapallot poksahtelevat tässä seuraavan muutaman kymmenen vuoden sisällä. Ei ole vaikea nähdä, miten nämä asiat eivät enää ime nuorisoa. Hengellisyys löytyy ihmisen sisältä, siellä se on tai ei ole. Jos Jumala/Luoja on suuri, siihen ei pientä ihmistä hallintohimmeleineen tarvita väliin pelottelemaan. Jos tarvittaisiin, suurin osa maailman ihmisistä olisi kadotuksessa. Sellaiseen julmaan Jumalaan ei enää yksinkertsisesti uskota.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Halme. Kommunistisissa maissa aikoinaan oltiin täysin varmoja siitä, että uskonto tulisi hyvin pian katoamaan tarpeettomana. Nyt se on jälleen elpymässä myös näissä maissa. Samoin KIinan kommunismi kuvitteli väkivallan avulla kitkevänsä kaiken kristinuskon pois. Nyt siellä on valtavalla vauhdilla kasvava kirkko, samoin kuin monissa muissa Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan maissa.

      Mutta oli kristillinen usko suosittu tai ei, sillä ei ole mitään merkitystä. JUmalan Sana pysyy täysin riippumatta siitä, minkä arvon ihmiset sille antavat. Ja kerran tulee päivä, jolloin siihen ei enää tarvitse uskoa vaan Jumalan totuus tulee ilmeiseksi. Ja siksi on tärkeää, että kristillistä opetusta annetaan ja lähetystötä tehdään siihen saakka.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Timo on tärkeän yhteiskunnallisen asian äärellä.

    Taitaa olla niin, että me näemme, (jos näemme) vielä sellaisia muutoksia Suomalaisessa elämän menossa, että asunnottomien määrät nousevat kun yhteiskunnan arvot koventuvat. Vanhukset voivat nyt vielä hyvin, mutta tulevaisuudessa sairaalaan ei pääse, kuin ne joilla on rahaa… Tämä tulee tapahtumaan pian.

    Silloin joku saattaa alkaa kyselemään; Miten tähän on tultu? Olikohan Kirkon opetuksella sittenkin jotain annettavaa ihmiskunnalle ja Suomen kansalle, joka joskus oli ns. Kristitty maa…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Pasanen.”Antti Hämäläinen kenenkä rakentama on seurakuntasi kirkko, ei taida olla omarakentama?” Kirkko on paavin rakentama. Minulla on oma vähän vaatimattomampi “kyläkirkko” omaan käyttöön tarpeen mukaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Hämäläinen sanoo:

    No minusta kannattaisi myös pohtia sitä olisiko kirkon reilu romahtaminenn pelkästään huono asia? Ydinajatushan kirkossa on on pelastus, siis kysymys iankaikkisuudesta. Iankaikkista elämää silmälläpitäen vaatimattomammat ja halvemmat puitteetkin kyllä riittäisivät. Nykyään on jo paljon kodeissa kokoontumsta vahän alkuseurakunnan malliin. Itse en näe ylitsepääsemätöntä ongelmaa siinä, että jonkunlainen konkurssi tapahtuisi, koska se sitten pakottaisi tosissan kääntymään Jumalan puoleen erilaisten ratkaisujen toivossa. Sanon siis tämän samalla kun itse kovin mielelläni kulun kirkkoon ja myös kovasti pidän oman seurakuntani 1200-luvulla rakennetusta kirkkorakennuksesta ja eniten sen ympärillä olevasta hautausmaasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Antti Hämäläinen kenenkä rakentama on seurakuntasi kirkko, ei taida olla omarakentama?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Pasanen.”Antti Hämäläinen kenenkä rakentama on seurakuntasi kirkko, ei taida olla omarakentama?” Kirkko on paavin rakentama. Minulla on oma vähän vaatimattomampi “kyläkirkko” omaan käyttöön tarpeen mukaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Jumala on jättänyt Sanansa maailmaan ihmisten sydämiin ja Sana siirtyy ja syntyy uskosta uskoon ajasta aikaan. Kun ihmiset opettavat toiselle Jumalan tahtoa ja Hänen ilmoitustaan, niin tuo usko Jumalaan kasvaa ja leviää. Herran omat on piskuinen joukko, joka elää ajasta aikaan, mutta mikään maailmassa ei ole voinut sitä voittaa, koska se on Jumalasta syntynyt. Näin asia on edelleen. Kristityt opettavat lapsilleen Jumalan Sanat.

    ”Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika? 1.Joh.5:2-5

    Kirkko on historiansa aikana ollut monessa tienhaarassa, se on jakaantunut ja hajaantunut moneen soluun ja lahkoon, mutta lopulta jää aina jäljelle se, joka pitää Jumalan tahdon sydämessään. On näkyvä Kirkko ja näkymätön Kirkko ja ne limittyvät toisiinsa mitä merkillisimmillä tavoilla ja lopulta jumalattomatkin valmistavat ja rakentavat Herran omille pöytää, jossa he rauhassa syövät ja juovat Elämän Leipää. Jumalan tahto toteutuu salaisesti myös niiden kautta, jotka nyt kiroavat Jumalan lasten sukua. Maailmassa on niitä, jotka elävät Jumalan rauhassa ja ilossa ja niitä, jotka elävät omassa rauhassa ja ilossaan. Nämä ovat kuitenkin yleensä toisiaan vastaan.

    ”Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Room.8:5-8

    Tuo on toteamus, joka asettaa lihan ja Hengen vastakkain ja sen tähden sellainen yhteiskunta, joka vaeltaa vain lihan mielen mukaan ei koskaan tule kestämään ajassa. Kansakunnat tuppaa häviämään ajansaatossa historian sivuille… Juutalaiset ovat tästä merkillinen poikkeus.

    Aabrahamin usko ei ole vielä kuollut, vaikka sitä on aina koeteltu, Job joutui kovaan paikkaan, mutta hänen uskonsa ei horjunut. Kristuksen seurakunta on myös Jumalan perustama ja se pysyy loppuun asti.

    Suomi on pieni paikka ja kansa harvalukuisena hyvin homogeeninen. Täällä tapahtuvat muutokset näkyvät ja häviävät harvinaisen nopeasti, näin myös Kirkon elämässä. Harva on tullut ajatelleeksi, että aikoinaan ne Juutalaiset, jotka lähtivät seuraamaan Jeesusta erotettiin synagoogasta, joka tarkoittaisi tänään Suomessa samaa, kun Suomalainen erotettaisiin yhteiskunnasta, ottamalla pois kansalaisuus.

    On turhaa ja toiveajatellua, että ateismi voisi koskaan voittaa Jumalan synnyttämää uskoa. Jumala Elää, Maranata.

    Ilmoita asiaton kommentti