Kristilliset käsitteet, kuten synti, syntinen, kadotus ja pelastus toisin sanoen

SYNTI

Synti on erillisyydessä oleva harha. Rakkaudesta erillään olemisesta syntyvä harha. Tuo harha aiheuttaa meissä rakkaudettomuutta, joten synti on yksinkertaisesti ehdottoman rakkauden puutetta.

Synti on varmasti myös meissä moraalisessa mielessä olevaa rakkaudettomuutta toisia ihmisiä kohtaan. Mutta se on myös rakkaudettomuutta itseämme kohtaan. Se on sitä rakkaudettomuutta, jota emme ole saaneet itse silloin kun olisimme sitä tarvinneet. Se osa meitä, jota ei ole rakastettu ehjäksi, on syntinen. Jokaisen synnin takana löytyy rakkauden vaje muodossa tai toisessa. Se meissä oleva rakkauden vaje aiheuttaa meissä sairautta, jota kutsutaan synniksi. Sen vuoksi synti minussa tarvitsee erityisesti rakkautta. Synti on yhtä paljon sitä, mitä meille on tehty, miten meitä on kohdeltu rakkaudettomasti kuin sitä, miten rakkaudettomasti kohtelemme itseämme ja toinen toisiamme, sekä luontoa.

Perisynti on meissä kaikissa olevaa inhimillisyyttä, jolla on jumalallinen alkuperä. Se on meissä kaikissa olevaa kykyä myös pahaan.  Perisynti voi olla myös se tunnetaakka, trauma, jota kannan mukanani edellisiltä sukupolvilta.

SYNTINEN

Syntinen on ehdotonta rakkautta tarvitseva, parantumista tarvitseva ja haavoilla oleva.

Syntinen on ihminen, joka elää pohjimmiltaan pelossa sen suhteen, onko hän ehdottomasti rakastettu juuri sellaisena kuin hän on vai eikö ole. Hänen egonsa on ottanut hänestä ylivallan samalla kun hän yrittää räpiköidä takaisin alkuperäiseen yhteyteen, rakkauden alkulähteeseen. Hän pyrkii tuohon yhteyteen, jotta hänen sielunsa pelastuisi eli parantuisi. Pelastuneena ja parantuneena hän pystyy uskomaan olevansa ehdottomasti rakastettu ja elämään siinä luottamuksessa.

KADOTUS

Ihminen elää kadotuksessa kun hän elää egonsa saadessa hänestä ylivallan. Silloin hän ei anna sielunsa ohjata itseään ja yhteys sisällään olevaan rakkauteen on poikki.

Kadotus voi merkitä myös sitä, että ihmisen eri osat ovat dissosioituneet traumaattisten kokemusten myötä ilman, että ne ovat integroituneet osaksi hänen persoonallisuuttaan. Hän on osin hukassa itseltään. Parantuminen ja pelastuminen on silloin sitä, että ihminen saa työstettyä itsestään irrallaan olevat osat osaksi itseään. Tämä prosessi on mahdollista toteutua vain ehdottoman rakkauden kokemuksen myötävaikutuksella.

 

PELASTUS

Pelastus on parantumista. Pelastus on prosessi. Koko elämäämme kehdosta hautaan on yksi parantumismatka. Se on parantumista fyysisesti, psyykkisesti ja henkisesti, sielun parantumista.

Pelastus on sitä, että ego löytää oman paikkansa ja asettuu rakkauden palvelukseen. Sielun pelastus on pelastumista pelosta rakkauteen. Se on luottamusta ehdottomasti rakastettuna olemiseen.

Sielun pelastus on siis sitä, että sielu löytää yhteyden rakkauteen. Sen vuoksi kaikki paha tässä maailmassa, jota näemme ympärillämme ei ole merkki ihmisen perimmäisestä pahuudesta, vaan hänen suuresta tarpeestaan parantua.

21 kommenttia

  • Reino Suni sanoo:

    Kristilliset käsitteet kuten synti , syntinen, kadotus ja pelastus ovat kirkon opin omaa käsitystä kahden miehen, isän ja pojan hallitsemassa maailman kaikkeudessa mijardine planeettoineen ja miljardien valovuosien kaikkeudessa.

    Jeesus. Maria Magdaleenan evankeliumin mukaan joka saattaa olla kaikkein luotettavimpia lähteitä Jeesuksen toiminnasta. Pietari sanoi hänelle : ” Kun nyt olet selittänyt meille kaikki asiat, kerro meille mikä on maailman synti ” ? Vapahtaja sanoi: ” Syntiä sellaisenaan ei ole, mutta sinä teet syntiä jos teet jotakin, mikä on haureutta, jota kutsutaan synniksi. Tästä syystä Jumala tuli teidän joukkoonne, kaiken luonnollisen ytimeen, palauttaakseen sen juurilleen. ”

    Haureus on Jeesuksen sanoman mukaan tulkittava lähimmäisen rakkauden ymmärtämättömyydeksi. Siisa ihminen syntyy synnistä vapaana ja elää myös synnistä vapaana Kertatapaukset ovat asia erikseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Kadotus voi merkitä myös sitä, että ihmisen eri osat ovat dissosioituneet traumaattisten kokemusten myötä ilman, että ne ovat integroituneet osaksi hänen persoonallisuuttaan.” Tähän virkkeeseen lienee kasautunut sen verran ns sivistyssanoja, että osa lukijoista torjuu sen sisältämän selkeän ajatuksen: “Kadotus voi merkitä myös sitä, että ihmisen eri osat ovat hajaantuneet vaurioittavien kokemusten myötä niin, että ne eivät ole yhdentyneet osaksi hänen henkilöllisyyttään.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Vaikein asia ihmisen elämässä on kohdata se totuus, että minussa ei ole rakkautta itsessäni ja silti laki vaatii rakasta, rakasta, rakasta… Mistä me voimme löytää pelastuksen ja rakkauden, tämän syvyyden äärellä? Psalmin kirjoittaja huutaa: ”Syvyydestä minä huudan”

    ”Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin. Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, minun Jumalani, ja kunnioitan sinun nimeäsi iankaikkisesti; sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan syvyydestä. Ps. 86:11-13

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Ismo Malinen :”Vaikein asia ihmisen elämässä on kohdata se totuus, että minussa ei ole rakkautta itsessäni…”

      Vakein asia taitaa olla kohdata se totuus, että kyllä on, mutta kun uskosta on tehty vallankäytön väline, niin vallankäyttäjistä löytyy “pilvin pimein” Herroja, jotka oman viiteryhmänsä edustajina “todistelevat” enemmän tai vähemmän kollektiivisesti, että on oikein elää vain heidän “totuudessaan” ja sille “todistelulle” on antanut vauhtia mm. äärivasemmistoa edustanut filisofi Karl Marx, joka piti “käsitteenmuodostusta tosi vapautena”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Mistä sitten johtuu se, että ihminen ei saa osakseen tarvitsemaansa rakkautta? Missä on tämän rakkaudettomuuden ketjun alkupää? Onko jossain täydellisen rakkauden kohdanneita ihmisiä, jotka eivät paranemista tarvitse? Jos ei, miksi tämä “sairaus” vaivaa jokaista?

    Entä, mikä saa aikaan pelastuksen? Kuka pystyy antamaan niin ehdotonta rakkautta, että se parantaa kaikki haavat?

    Määrittelyt jäävät liian filosofiselle tasolle, eikä niissä mennä asioiden juuriin asti. Kuulostavat kauniilta, mutta ovatko realistisia?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Anita Ojala :”Missä on tämän rakkaudettomuuden ketjun alkupää?”

      Kun ketjun alkupää on ainakin oman käsitykseni mukaan siellä, missä ihmisillä ei vielä ollut luku- eikä kirjoitustaitoa eikä käsitteellistä ajattelua, vaan heillä oli myyttinen tietoisuus, jossa asiat ymmärrettiin vertauskuvien eikä nykyaikaisten ”tieteellisten totuuksien” avulla, ei mielestäni voi odottaa, että aikuisten maailma tässä ihmiskunnan kehitysvaiheessa pystyisi ymmärtämään niitä asioita samalla tavalla.

      Ainakaan me emme vanhempina ymmärtäneet. mitä olivat esim. ne nurkissa vilisseet ”pienet vihreät leipämiehet”, joita lapset alle kouluikäisinä sanoivat näkevänsä, mutta me emme koskaan, tai miksi pöytään piti kattaa ylimääräinen lautanen, että myös meille näkymätön lasten ystävä sai ruokaa. Se ei kuitenkaan estänyt meitä rakastamasta lapsia, jotka vähän halveksivatkin sitä, että emme olleet nähneet edes suojelusenkeliämme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Tähän on itsensä jokaisen sovittaminen: ”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän. En minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä; mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne. Joh.5:40-42

    Vai onko niin, että maailmassa on ihmisiä, joilla on Jumalan rakkautta itsessään ja toisia, joissa sitä ei ole?

    Itsestäni olen löytänyt tuon jälkimmäisen, mutta ilman Jumalan Armoa ja Pyhän Hengen paljastamaa syntiä, en olisi sitä ikinä kaiketi huomannut…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      ismo malinen :”Vai onko niin, että maailmassa on ihmisiä, joilla on Jumalan rakkautta itsessään ja toisia, joissa sitä ei ole?”

      Henk.koht. uskoni mukaan olet aloittanut maanpäällisen polkusi Salomon tavoin: synnyttyäsi putosit maan päälle ja vedit sisääsi yhteistä ilmaa kuten muutkin, ja ensimmäinen äänesi oli itku, niinkuin on kaikkien muidenkin.

      Kreikkalainen pieni filosofi minussa uskoo, että et kykene tunnistamaan muuta kuin niitä ladullisuuksia, joita on sinussa itsessäsikin, ja et voisi tunnistaa Jumalan Armoa ja Pyhää Henkeä, ellei Jumalan rakkautta olisi myös sinussa itsessäsi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Armon kohdannut ihminen ei tarvitse toisten syntisten “rakkautta”, joka on yhtä vajavaista kuin omansa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Toivottavasti et tarkoita, että uskovan tulee torjua sellaisten ihmisten ystävällisyys, joiden katsoo tarjoavan vain ‘tarpeetonta syntisten rakkautta’. Kaikki rakkaus, vajavaisinkin on uskoakseni alkuperältään jumalallista.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Kuka sanoi “ystävällisyys” ? Kuka sanoi “tarpeetonta” ? Sinä, en minä. En myöskään puhu “uskovista”. Kysymys oli väärä, joten ei tarvetta vastata.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ‘Ei tarvitse’ tarkoittaa minun kielitajuni mukaan suunnilleen samaa kuin ‘tarpeeton’. On totta, että laitoit sanan ‘rakkautta’ lainausmerkkeihin. Niinpä kysyn: mitä tarkoitit ‘rakkaudella’?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Kysymys oli väärä, joten ei tarvetta vastata.” En muuten esittänyt kysymystä vaan toivomuksen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Jälkikristilliselle ajallemme on tyypillistä muuttaa sanojen alkuperäiset merkitykset. Kristillisyydestä jää näin jäljelle vain jälkiä, joita ei voi edes seuraamalla löytää sanojen oikeita merkityksiä. Näin toimien voidaan esiintyä oikeina ja hyvinä kristittyinä. Sillä puheessa käytetään aivan oikeita kristillisiä termejä. Eroa oikean ja väärän sanojen käytön välillä on jopa vaikea havaita. Jollei ole tarvetta testata sanojen voimaa käytännön elämässä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Onko sanoilla ‘alkuperäiset merkitykset’? Jos on, tunnetaanko ne? Tähän voisi joku kielitieteilijä vastata. Viittaan vain nykysuomessa käytettäviin käsitteisiin, joilla on alunperin kouriintuntuva merkitys. ‘Käsite’ on sellainen. Käsittäminen lienee alunperin tarkoittanut käsiinsä ottamista, ymmärtäminen ympäröimistä, kietomista.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Martti Pentti :”Onko sanoilla ‘alkuperäiset merkitykset’? Jos on, tunnetaanko ne? Tähän voisi joku kielitieteilijä vastata.”

      Joku filosofi ainakin on etsinyt vastausta tuohon asiaan omasta näkökulmastaan. Onko niin, että “logos yhdessä mousiken kanssa on ainoa varma areten turva”, kuten Platon on sanonut, kysyy filosofi ja jatkaa “Mousike ei ole pelkkää musiikkia eikä arete pelkkää hyvettä, mutta parempia käännöksiä saattaa silti usein olla työläs löytää. Ja jokainen, joka yrittää kääntää kreikan logos-sanaa, joutuu vielä useamman vaihtoehdon eteen kuin Goethen Faust hänen yrittäessään kääntää Johanneksen evankeliumin alkusanoja “Alussa oli logos”. (Jaakko Hintikka: Tieto on valtaa, WSOY Porvoo 1969)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Kiitos, Tuula Hölttä! Tuosta sai ajattelemisen aihetta. Tässä yhteydessä ymmärrän, että logos on ‘mitä sanotaan’ ja mousike on ‘miten sanotaan’. Kun sisältö ja muoto toimivat yhdessä, viesti menee perille. Jos ne lyövät toisiaan korville, sanoma kohtaa vain vastustusta. Ilosanomaa vapaudesta ei voi julistaa pakkokeinoin. Lähimmäisenrakkaudesta ei voi saarnata kuulijoita halveksuen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Kerrotaan hänestä, jonka sanoissa oli voima, eikä puhunut niin kuin oppineet. Alkuperäisten sanojen löytämisen kriteerinä on tuon saman voiman löytäminen. Jollei sanoissa samaa vaikuttavaa voimaa ole, niin alkuperästä ei ole kyse. Sama henkilö käski karttamaan opetusta , josta voima puuttuu.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Kaipaatko voimasanoja?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Sanat ja kieli on väline, jolla viesti välitetään. Välineen tulee olla kunnossa, jotta viesti välittyisi käsitettävällä tavalla. Kuulijoiden on ymmärrettävä kieltä, jota julistaja käyttää. Tärkein on kuitenkin viesti, viestin voima. “Jos minä ihmisten ja enkelein kielillä puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minä olisin kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkuinen.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    “Kaipaatko voimasanoja?”

    Usko!

    Ilmoita asiaton kommentti