Kristityn malli – nykyajan Imitatio Christi II

Kirjoitin täällä kesällä entisen ja nykyisen ajan apostoleista ja lupailin kirjoituksen lopussa palata teemaan. Kirjoitan siksi paljon pohtimaani kysymystä kristityn mallista.

Aihe on sikäli hankala, että nykyaikana varotaan nostamasta esille kristityn mallia tai juuri mitään muitakaan malleja. Ajatus on useimmiten, että antaa kaikkien kukkien kukkia ja että juuri elämän kirjossa on se juju. Kristityn mallista voi nousta esille myös menneiden vuosikymmenten herätysliikkeiden ja muunkin hengellisyyden ahtaat mallit ja muotit.

Kristityn mallista on paljon erilaista ja eri aikojen tuottamaa ainesta. Osaa siitä emme tiedosta ja osa on jäänyt unholaan. Meillä malleja ovat mainittujen herätysliikkeiden opettajien lisäksi antaneet muiden muassa katekismukset, kristillinen kirjallisuus, kirkon työntekijät ja myös kirkon säädökset. Niissä on mainittu tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, mitä seurakunnan jäsenellä on ja kuuluu.

Seurakunnan jäsenen tulee solmia avioliitto kristillisin menoin, antaa kastaa lapsensa ja myös elämän kaaren lopulla seurakunnan jäsen tulee siunata viimeiselle matkalle. Tulee käydä rippikoulu päästäkseen kummiksi ja voidakseen solmia kirkollinen avioliitto ja konfirmaation myötä voi täysi-ikäisenä olla ehdolla seurakunnan vaaleissa. Niihin ehdolle lähtiessään pitää olla ”kristillisestä harrastuksesta tunnettu”

Nuo kirkon säädösten asiat jonkinlaisina kristityn raameina ja malleina ovat tärkeät. Ne eivät kuitenkaan anna kovin motivoivaa visiota siihen, millainen kristityn ihmisen malli voisi olla tänä aikana omassa maassamme. Millaisia tavoitteita tai määreitä haluamme ja uskallamme asettaa kristitylle? Onko tarpeen asettaa sellaisia ja määritellä, millainen ihminen on kristitty? Miten kristityn mallit voisivat palvella myös seurakuntayhteisön ja kirkon rakentumista?

Kaksi lähtökohtaa on selvää. Ensinnä ihmisten erilaisuus on selvä ja se, ettei ihmisiä voi laittaa kristittyinäkään yhteen muottiin. Toiseksi on voitava sanoa jotakin siitä, mikä on kristityn idea ja malli nykyaikana.

Koska oma pohdintanikin on tässä asiassa kovin kesken, kirjaan joitakin asioita kristityn malliksi.

Kristitty on kirkon ja paikallisen seurakunnan jäsen, joka on tietoinen jäsenyydestään ja kristittynä olemisestaan. Hän tuntee kristillisen uskon perussisällön tai on ainakin halukas tutustumaan siihen paremmin. Hän osaa erottaa kristillisen uskon muista uskonnoista vaikka hän voi olla avarasti suhtautuva myös muita uskontoja kohtaan. Kristitty rukoilee aika-ajoin ja käy joskus messussa.

Seuraava taso on tavoitteellisempi, vaikka siitä on piirteitä jo edellä. Kristitty haluaa rakentaa omaa paikallista jumalanpalvelus- ja palveluyhteisöä tai seurakuntaa tai seurakuntapiiriä. Hän toimii omassa elämänpiirissä seurakuntayhteisön jäsenyytensä pohjalta. Hän haluaa myös kasvaa oman yhteisönsä palvelutehtäviin kuten messussa palvelemiseen. Kristitty tiedostaa myös vastuunsa osana maailmanlaajaa Kristuksen kirkkoa ja kantaa siksi vastuuta lähetystyössä ja kansainvälisessä diakoniassa.

Tämä pohdinta kristityn mallista nousee osaltaan Jaetut eväät päivillä kuulemastani TT Patrik Hagmanin esityksestä, jossa hän kuvasi messun ja ehtoollisen rakentavan seurakunnan ja seurakuntayhteisön. Hagman haastoi meitä uuteen ajatteluun toteamalla, että kansankirkon ideassa kristityn idea on laitettu liian alas. Hänen mukaansa ei riitä eikä ole kovin yhteisöä rakentavaa, että minimitavoitteeksi asetetaan se, että kirkon jäsen on jäsen ja maksaa kirkollisveron – ja uskoo ehkä paikallaan.

Kristityn mallista puhumisessa ja kirjoittamisessa on omat ongelmansa ja sudenkuoppansa kuten alussa jo mainitsin. Siitä pitää kuitenkin puhua. Pitää myös miettiä, miten seurakunnan jäsenyys toteutuu suhteessa virkaan, kirkon rakenteisiin ja hallintoon. Kaikki nuo viime mainitut eivät ole välttämättä edistämässä kirkon jäsenen mahdollisuuksia kasvaa kristittynä ja seurakuntayhteisön rakentajana. Siksi kristityn mallista puhuttaessa pitää puhua myös seurakunnan ja kirkon mallista. Loppupäätelmä on, että ”jotain tarttis tehrä!”

Toivo Loikkanen

 

36 kommenttia

  • Kirjoitukseni on vain lyhyt pohjustus aiheeseen ja toivon parviälyn täällä tuottavan siihen paljon lisää ainesta tai ainakin hyviä kysymyksiä ja pohdintoja. Foorumi on vapaa kristityn mallin mietinnälle ja näkökulmien esittämiselle!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Hiukka ongelmallinen kysymys. Mikäli laitamme tietyt normit paikoilleen, niin aina löytyy niitä, jotka kokevat ne liian vaativiksi. Niinpä he vetäytyvät pois kokonaan. Kokien, ettei usko ole heitä varten. Toisaalta on monia kristittyjä, jotka eivät tiedä täyttävänsä mittoja aivan riittävästi. He pysyvät siksi loitolla, eivätkä pääse kasvamaan uskossa. Mielestäni se on kristitty, joka uskoo Jeesuksen sovittaneen kaikki hänen syntinsä Golgatalla.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Onkin parempi ymmärtää malli ihanteeksi eikä säännöksi. Kristittyjen esikuvahan on itse Kristus, joka kehottaa kasvamaan kohti täydellisyttä. Sitä mittaa ei kukaan meistä täytä, mutta siihen suuntaan jokaisella on mahdollisuus yrittää. Osaisimmepa huomata onnistumiset paremmin kuin erehdykset, varsinkin toisissamme!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Paavo Eero sanoo:

      Pentti kirjoittaa asiaa! Tuon mallin toki monet tahtovat omia itselleen, mutta kun kenestäkään, ei kenestäkään siihen ole. Koko kysymys on mielestäni absurdi ja pitäisi jo oikeastaan huolestua, kun se pyritään löytämään tästä maailmasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    ”jotain tarttis tehrä!”

    Jotain ”tehräänkin”. Perusteellisen hengellisen shokin ja ”silmien avautumisen” kokeneena pidimme puolisoni kanssa syvällisen perhekeskustelun aiheesta ”liberaali vai konservatiivi”. Kerroin olevani hämmästynyt siitä, kuinka konservatiivinen näissä uskoa koskevissa kysymyksissä olen, vaikka olen kuvitellut olevani muuta. Puolisoni hymyili ja vastasi ”Niinhän minäkin olen”.

    On pakko tunnustaa, että emme pysty hyväksymään sitä, että puoluepolitiikka ja -retoriikka sanelee uskon sisällön kuten se evl.kirkossa näyttää tekevän. On ollut tarpeeksi tuskallista elää läpi vuosikymmenten kuunnellen kollektiivisen porvarivihan julistuksia, jonka piiriin yrittäjät on ammattinsa vuoksi automaattisesti laskettu ml. mm. isääni kohdistuneet natsisyytökset ja unohdettu se, minkä tuhon kommunistinen diktatuurihallinto sai aikaan. Meistä ei enää koskaan tule evl.kirkon aktiivisia vapaaehtoistyöntekijöitä ja se, mitä tein, on, että lopetin Kotimaa-lehden tilauksen ml. K24. Jäämme maksamaan kirkollisveroa, kun haluamme tukea kirkon lasten ja nuorten hyväksi tekemää työtä.

    Tämän linkin omistan tuntemalleni Jumalalle: https://www.youtube.com/watch?v=61BUEvu5r2k

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Laila Flink sanoo:

    “Vieraat näkevät sitä mitä me emme näe “.

    Savonlinna – Olavinlinna v. 1545–eteenpäin. Juhana herttuan hallitessa v,1545 , Savonlinna oli Savon kirkollisen elämän keskus . Siksi papit olivat usein nähtyjä vieraita linnassa . Siellä pidettiin kirkollisen elämän ja järjestyksen silloisia kysymyksiä . Aikana jolloin asutus levisi Puruveden rannoille , oli kirkolle tärkeää.

    Virallisten kuvausten vastakohtana , Savonlinnasta – Olavinlinnasta . Aikakauden romanttisen hengen sävyttämiä vaikutelmia ja muistelmia , kirjoitti linnassa vieraillut Ranskalainen kirjailija Pietarista. Hän toimi keisarillisen yliopiston Ranskankielen lehtorina. ( Charles , Saint – Julienin matkakirja , Impressions Et Souvenirs De Finlande . Kirja ilmestyi Pietarissa v.1834 ..Pietarista saapui Olavinlinnaan , Suomen valtiosihteerin virastosta Pietarissa palvellut Jagop Grot joka oli tullut tunnetuksi Venäjänkielen kirjallisuudesta.

    Lehtimiesten retki Olavinlinnaan 1898 , Venäläinen aikakausi kirjoitus , ” Ruski Trud “. ( Venäläinen työ ). Kirj, Wasili Welinski . Luonnonkauneudella pyrittiin luomaan myönteistä Suomi – kuvaa . Olavinlinnaa käytettiin tähän tarkoitukseen , myös Pariisin maailmannäyttelyssä , vuonna 1900 , jolloin Väinö Blomstedtin suurikokoinen , pronssimitalin voittanut Olavinlinna näkymä koristi Suomen paviljonkia.

    Aino Ackte’ osoitti , että myös Suomi voi yletä säveltaiteessa kansainvälisesti suursaavutuksiin , taiteen loistopäivinä . Hän laulavana lähettiläänä haki taiteellaan ystäviä ja myötätuntoa . Silloin vaikeuksien keskellä kamppailevalla isänmaalle . Hän vei loistavimmin kuin muut aikalaisensa Suomen nimeä suureen maailman , sivistyskeskuksiin . Hän eli voimakasta sykettä Suomalaisen kansalaisen laulutaiteen kehittämiseksi ja tukemiseksi . Arvovaltansa turvin Olavinlinnan pihasta muodostui merkittävä kesäinen musiikkinäyttämö.

    Vuosisatojen aikana koko planeettamme on kokenut täydellisen muodonmuutoksen , äärellisten käsitteiden ja kysymysten sekä kyseenalaistamisen maailmaksi . Ennen kulttuurilla tarkoitettiin samaa kuin “hengen jalostaminen” , ( kultivointi ). Taiteilijoita , jotka usein luovuttaa tukahduttavissa yhteiskunnissa , edustavat uudenaikaisia kulttuurimuotoja , on tärkeä tehtävä , koska ne voivat toimia itsenäisesti ja kykenevät ilmaisemaan itseään vapaasti , kartoittamalla oman ilmailualuksensa ja pitämällä kiinni vuoropuhelun periaatetta . He tahtomattaankin edustavat autitaarisissa yhteiskunnissa oman vaihtoehtoisen , symbolisen toimintakentän , jolla voi käsitellä ja sovittaa yhteen keskenään ristiriitaisia tarpeita ja näkemyksiä . Tällä tavalla taiteilijat kaikkialla maailmassa korostavat omia oikeuksiaan käyttää kaikkia tarjolla olevia lähteitä ja välineitä sekä uhmata työhönsä kohdistuvia odotuksia siitä , miltä se ” perinteisen kannan ” mukaisesti tulisi näyttää.

    ” Vieraat näkevät sitä , mitä me emme näe ” . Ohion valtion yliopiston professori Guane von Slees , tunnettu Suomen ystävä , joka oli täällä tutustumis – ja tutkimusmatkalla ,v 1923, prof, van Slees , on lausunut mm, seuraavaa , Suomi on rikas maa . Ei kannata etsiä vikoja , on voinut vain ajautua löytämiinsä mielenkiintoisiin kulttuuri seurueisiin , kylläkin kristittyihin. Ei se ole sairaus , vaikka sitä mielellään kutsutaan sillä termillä . Kirkkoherra Toivo Loikkanen , teillä on erittäin raikkaita ja hyviä kirjoituksia , olkaa siitä , etten sanoisi , ylpeä . Luen niitä mielelläni . lhf.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekan kommentti oli aiheellinen kriteereiden tai normien asettamisen ongelmallisuudesta. Tuulan kommenttiin: Minusta tässä yhteydessä pitää jättää pois asetelma konservatiivi-liberaali ja lähteä tavallaan puhtaalta pöydältä miettimään, millaiseksi haluamme nähdä kristityn mallin tai kristityn roolin nykypäivänä ja miten se kytkeytyy seurakuntayhteisön rakentumiseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Onko kyse hallinollisesta, vaiko vain evakelioivasta näkökulmasta? Sekin ratkaisee paljon. Evakelistana pitäisin mieluusti kaikkia kirkon jäseniä hyvinä kristittyinä. Näin menetellen en karkoittaisi heitä sivummalle. Vetäisin heitä ennemmin Jumalan lahjojen keskiöön. Kirkkoherran hallinollinen näköala voi sitten olla aivan toisenlaatuinen. Siinä joutunee pohtimaan aivan toisenlaisia kysymyksiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Teemu Kakkuri sanoo:

    Herätysliikkeet ovat ainakin yhtä usein rikkoneet sovinnaisuuden rajoja kuin asettaneet ahtaita malleja.Ja niissä on keskenään eroja, samoin niiden vaiheissa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Minun mielessäni on vahvimmin kirkon rakentumisen näkökulma sekä kristittyjen tai kristityiksi innostamisen, tsemppaamisen ja motivoinnin näkökulmat.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Tältä kannalta pidän kristittyjen keskinäistä erilaisuutta tärkeänä. Kirkkoa ei rakenneta samankokoisista ja muotoisista osista. Ruumis tarvitsee kaikki eri jäsenensä ollakseen kokonainen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Onko harhakuva samaan kaavaan sovitetuista harmaista uskovaisista vielä olemassa? Toivottavasti ei. Kaipa sekin tiedetään jokseenkin yleisesti, että papitkin ovat ‘ihan tavallisia ihmisiä’. Ihmisethän ovat tavallisesti keskenään erilaisia, jokainen itsensä näköinen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Marti Pentti :”Kaipa sekin tiedetään jokseenkin yleisesti, että papitkin ovat ‘ihan tavallisia ihmisiä’. Ihmisethän ovat tavallisesti keskenään erilaisia, jokainen itsensä näköinen.”

      Aivban varmasti se vuosikymmeniä jatkuneen indoktrinaation seurauksena “tiedetään yleisesti”. Vähemmän tiedetään sitä, että on myös meitä, jotka yhäkin uskomme apostoliseen suksessioon, emmekä “ensitreffeihin alttarilla” tai osallistumiseen “pornomessuille”, joille “kaikki ihmiset osallistuvat”.

      Olkaa vaan “rauhassa” oman itsenne näköisiä, ihmisiä vuohiin ja lampaisiin poliittisin perustein luokittelevia, poliittisesti sopiviksi katsomianne ihmisryhmiä vailla muita perusteita kuin “oikeaoppinen puolueprapaganda” kollektiivisesti demonisoivia…

      Olen pahoillani, mutta “me” emme ole “teitä”.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Olen pahoillani, mutta ‘me’ emme ole ‘teitä’.” Minä olen pahoillani, kun vielä on ‘meitä’ ja ‘teitä’, kenties ‘heitäkin’.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Martti Pentti :”Minä olen pahoillani, kun vielä on ‘meitä’ ja ‘teitä’, kenties ‘heitäkin’.”

      Ole vaan pahoillasi ihan kaikessa rauhassa. “Me” emme koskaan tule alentumaan “apinalaji ihmisiksi”, jotka ainoastaan juoksevat Maslow’n tarvehierarkian alimmalla tasolla fyysisten vaistojensa ja viettiensä perässä ja jaksavat vuosikymmenet “tavoitteisiinsa pääsemiseksi” toitottaa porvarivihaa ja mustamaalata mm. Suomen valtiollista itsenäisyyttä suurvallan aloittamaa hyökkäyssotaa vastaan puolustaneita. Harjoitetulla puoluepolitiikalla ei ole mitään tekemistä YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen sanoman tai sen kunnioittamisen kanssa kansainvälisestä oikeudesta puhumattakaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Harjoitetulla puoluepolitiikalla ei ole mitään tekemistä YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen sanoman tai sen kunnioittamisen kanssa kansainvälisestä oikeudesta puhumattakaan.” Onko sillä mitään tekemistä ihmisoikeuksien julistuksen kanssa, että määritellään osa lähimmäisistä ‘tarvehierarkian alimmalla tasolla fyysisten vaistojensa ja viettiensä perässä juoksevaksi apinalajiksi’?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä: En ymmärrä kommenttiasi eli esim. tätä: “Olkaa vaan “rauhassa” oman itsenne näköisiä, ihmisiä vuohiin ja lampaisiin poliittisin perustein luokittelevia, poliittisesti sopiviksi katsomianne ihmisryhmiä vailla muita perusteita kuin “oikeaoppinen puolueprapaganda” kollektiivisesti demonisoivia… Olen pahoillani, mutta “me” emme ole “teitä”.

      Martti Pentti eikä kukaan toinenkaan täällä ei ole jaotellut sinua tai muita mihinkään. Tuntuu pahalta, että sinä vedät rajan “meidän” (minä ja Martti?) suuntaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Toivo Loikkanen,

      Tämä nyt on vaan se pohja, joka on ”miunkin säkissäin”. Vakaumukseni mukaan ”ihminen ei ole eläinlaji”, kuten yleisesti opetetaan, vaan oma lajinsa, eivätkä papit ole ”tavallisia ihmisiä”, vaan apostolien työn jatkajia, mikä tehtävä periytyy heille apostolisen suksession kautta. Kirkon ei mielestäni pidä olla minkäänlainen ”markkinahuone”, vaan edustaa sitä lopullista kotiamme, johon pääsemme tämän maallisen matkan jälkeen. Puoluepolitiikan ei mielestäni pidä millään tavalla sanella uskon sisältöä, kuten näyttää tapahtuvan, ja niin maallisessa elämässä yrittäjinä toimivien kuin porvareidenkin on voitava tuntea olevansa kirkkoon tervetulleita. Näin ei ole ollut, eikä näin näytä olevan vieläkään, mikä oli syy siihen, että mm. isämme erosi kirkosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Ihminen ja virka ovat eri asioita. Ei kirkon virka tee kenestäkään ihmistä kummempaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Martti Pentti :”Ei kirkon virka tee kenestäkään ihmistä kummempaa.”

      Mielestäni pappeus ei ole virkakysymys, vaan sen “juuret” ovat syvemmällä teologiassa – tai ainakin pitäisi mielestäni olla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Teologiaa se virkateologiakin on. Kirkon virka on pyhä. Luterilainen käsitys on ymmärtääkseni, että sanan ja sakramenttien hoito on annettu seurakunnan tehtäväksi. Seurakunta valitsee joukostaan kelvollisen palvelijan sitä virkaa hoitamaan. Tämä ei tarkoita, että kukaan korottuisi mihinkään ‘hengelliseen säätyyn’. Kaikki kristityt ovat ‘kuninkaallista papistoa’ (1. Piet. 2:9).

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Martti Pentti :”Tämä ei tarkoita, että kukaan korottuisi mihinkään ‘hengelliseen säätyyn’. Kaikki kristityt ovat ‘kuninkaallista papistoa’ (1. Piet. 2:9)”

      Eikä oma näkökulmani tarkoita sitä, että pappeudessa olisi kysymys “luokkataistelusta” eri säätyjen välillä.Raamatun “kuninkaallinen papisto” puhuu mielestäni sen valtakunnan kuninkaallisuudesta, “mikä ei ole tästä maailmasta”, eikä silllä “kuninkaallisuudella” ole mitään tekemistä puoluepoliittisen vallankäytön eikä luokkataistelun kanssa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “… ole mitään tekemistä puoluepoliittisen vallankäytön eikä luokkataistelun kanssa.” Näetkö kirkossa puoluepolitiikkaa ja luokkataistelua? Koetko kaiken puheen yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta vanhurskaudesta hyökkäykseksi yrittäjyyttä vastaan?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Martti Pentti :” Koetko kaiken puheen yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta vanhurskaudesta hyökkäykseksi yrittäjyyttä vastaan?”

      Määrittele mitä tarkoitat “yhteiskunnallisella ja taloudellisella vanhurskaudella”.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Tarkoitan lyhyesti sanottuna, että valta ja varallisuus nähdään välineinä oikeudenmukaisuuden ja armollisuuden edistämiseksi lähellä ja kauempana. Niiden käsittäminen tavoiteltavina päämäärinä ei uskoakseni ole kristillistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Martti Pentti :”valta ja varallisuus nähdään välineinä oikeudenmukaisuuden ja armollisuuden edistämiseksi lähellä ja kauempana. Niiden käsittäminen tavoiteltavina päämäärinä ei uskoakseni ole kristillistä.”

      Henk.koht. pidän noita asioita tavoiteltavina päämäärinä, joten en ole “kristillinen”, ja niinhän yksi pappi on sanonutkin, että olen vaarallisinta mitä maa päällään kantaa. En myöskään hyväksy sitä, että papit demonisoivat kollektiivisesti porvareita ja pitävät heitä syyllisinä esim. Kreikan ahdinkoon tai että papit demonisoivat kollektiivisesti esim. vapaamuurarit heidän laillisen harrastuksensa vuoksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “En myöskään hyväksy sitä, että papit demonisoivat kollektiivisesti porvareita ja pitävät heitä syyllisinä esim. Kreikan ahdinkoon tai että papit demonisoivat kollektiivisesti esim. vapaamuurarit heidän laillisen harrastuksensa vuoksi.” Minä en hyväksy mitään demonisointia. Onko tämäkään kollektiivinen ‘papit’ ihan oikein ja kohtuullista?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Martti Pentti :” Onko tämäkään kollektiivinen ‘papit’ ihan oikein ja kohtuullista?”

      Ei ole oikein. Olen lukenut myös sellaisten pappien kannanottoja, joiden puheissa tai asenteissa en ole huomannut minkäänlaisia puoluepoliittisia ”virikkeitä”, ja sellaisia ovat mielestäni olleet esimerkiksi Lähetyshiippakunnan papit. Olen myös tutustunut samanlaisiin pappeihin, mutta he eivät ole olleet luterilaisen, vaan ortodoksisen ja katolisen kirkon pappeja. Henk.koht. satun kuitenkin olemaan se “Karjalan mänty”, joka vastaa puoluepolitisoituneelle evl.kirkolle samalla tavalla kuin sille on vuosikaudet “huudettu”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Vielä Patrik Hagmanin Jaetut eväät päivillä esittämiin ajatuksiin korjaus tai täsmennys: Kun Hagman hän puhui kristityn määrittelystä, hän ei kritisoinut minimitavoitetta (kirkollisveron maksaminen) liian alhaiseksi, vaan sitä että joskus tai jotkut ovat tehneet siitä kristityn normin, ja se on lamaannuttavaa ja haitallista.

    Tämä on tärkeä täsmennys. Kiitos sen huomanneelle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Toivo Loikkanen
    Toivo Loikkanen

    Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana.