Kristus, pelasta helvetistä!

Tämä on jotenkin hieno päivä tämä lankalauantai. Oikea toivon päivä kaiken epätoivon keskellä. Kristus astui alas tuonelaan, Kristus laskeutui helvettiin, vei pelastuksen myös sinne, jossa sitä todella tarvittiin ja tarvitaan!

Minusta sellaisella Kristuksella ei ole mitään arvoa, joka ei rakasta joka ikistä luotua, olipa hän sitten taivaassa, helvetissä tai täällä maan päällä. Minusta sellaisella Jumalalla ei ole mitään tekoa, joka ei pysty pelastamaan joka ikistä sielua helvetistä. Niin heikkoa Jumalaa en tarvitse.

Minä en voi kestää ajatusta siitä, että joku iloitsee omasta iankaikkisesta pelastuksestaan ja oikeasta uskostaan ajatellen samalla, että osa ihmisistä - jopa suurin osa - joutuu ikuiseen kadotukseen, ikuiseen eroon Jumalasta, helvettiin. Sellainen julmuus on niin jumalatonta, että mikään määrä raivoisia sanoja ei riitä sitä julmuutta kuvaamaan. Sellaisen ihmisen omahyväisyys, joka kuvittelee itse olevansa pelastettujen joukossa, ja silti uskoo suurimman osan porukasta olevan siellä toisella puolella, on jotakin niin kuvottavaa, ettei sille ole sanoja.

Tiedän tiedän, tottakai minä tiedän, ettei uskovan ihmisen ajatus näin kulje. Ei kukaan iloitse toisen kadotustuomiosta. Mutta kun minulle vaan on sietämätön edes se mahdollisuus, että joku muu ei pelastuisi, ja minä pelastuisin. Minä en voi uskoa Jumalaan, joka valitsee itselleen mieluiset pitämään ikuisesti kivaa keskenään. Ei ei ei. En voi uskoa siihen, en sittenkään, vaikka mieluisiksi tullan yksin armosta. Mikä armo se sellainen on, joka ei yhtäkkiä koskekaan kaikkia? Mikä armo se on, joka jättää ulkopuolelle kaikkein kärsivimmät ja haavoitetuimmat, ne jotka eivät voi mitenkään uskoa hyvään Jumalaan? Mikä sovituskuolema se on, joka ei ylläkään koskemaan kaikkia luotuja?

Mikään vetoaminen siihen, että Jumala kunnioittaa ihmisen valinnanvapautta, ei tässä kohtaa toimi. Se on vain pelkkää todellisuuspakoa. Jos Jumala on oikeasti kaikkivaltias ja oikeasti rakastaa, hän ei salli kenenkään joutua ikuiseen kadotukseen, helvettiin. Ei tavallinen perheenisäkään anna lapsen tappaa itseään valinnanvapauden nimissä. "Jos lapsi nyt kerran tahtoo tunkea ruuvimeisselin pistorasiaan, niin onhan hänellä oltava vapaus toimia niin?!?!?!?" Jos edes maallinen isämme ei anna meille tapahtua tällaista vapaan tahdon nimissä, niin miten ihmeessä Taivaallinen Isämme muka olisi niin paljon vähemmän rakastava ja välittävä, että antaisi meidän tuosta noin vain vapaasti valita ikuisen kidutuksen ja kadotuksen?

96 kommenttia

  • Juha Hyrsky sanoo:

    Ja kyllä, Raamattu on inhimillisen kulttuurin tuote. Kristinuskon perussanoma on ihmiseksi tullut, ihmisiä lähestyvä ja ihmisiä työssään käyttävä Jumala. Ei taivaasta pudonnut jumalallisen kirjoitustaidon näytteeksi annetun elämänohjeautomaatin palvontauskonto. Sehän ei missään nimessä sulje pois sitä, etteikö Pyhä Henki vaikuttaisi sekä Raamatun kirjoittajissa että sitä lukevissa.

    Sana ja sakramentit ovat tässäkin yhtä. Niiden olemus on myös puhtaan immanentti, ellei Jumala Pyhän Henkensä vaikutuksesta tuo niihin transkendenssiä ulottuvuutta.

    Tämä Elias Tannin kirjoittama on kyllä juuri niin kuin asia on. Ja Emiliaa kiitän lämpimästi kauniista sanoista ja erittäin puhuttelevasta ja haastavasta blogista. Kyllä se kouraisi yhtä sun toista reagoinnista päätellen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    EliasTanni:

    Onneksi pääaineeni oli VT:n eksegetiikka,…

    Nythän onkin hyvä kysyä kuinka Jumala kohteli VT.n aikana syntiä tekeviä??

    Kuinka ensinnäkin ennen Aabrahamin kanssa tehtyä liittoa ja sitten kuinka omaa kansaa ja ulkopuolisia? Mitä olivat rangaistukset synnistä??

    Sitten vielä onko Jumala muuttunut VT.n ajoista ja Hänen suhtautumisensa syntiä tekevään??

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Hyrskyn esittämä näkemys on varsin kätevä ja mukavakin. Voi itse päättää mitä omalle kohdalleen Jumalan sanomaksi uskoo ja mitä ei. Voi määritellä senkin, mitä rakkaus sisälleen piirtää. Sen mukaan on täällä blogissa esimerkiksi joku Paavali saatu jo varsin tuvallisesti monessa paikassa luokiteltua yksityisajattelijaksi. Sama koskee joitakin Jeesuksen opetuksia. Varmoista eksegetiigan näkemyksistä huolimatta en ole nähnyt asianomaisilta ainuttakaan selvää kantaa mihinkään kirjeiden pareneettiseen kehoitukseen tai Jeesuksen “vieraseen työhön” evankeliumeissa.. Kyllä se löysien heittojen ja mykkyyden asteelle on aina jäänyt. Kirkkomme tunnustus tuottaa samanlaista hankaluutta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Maija Mäkelä sanoo:

    Mikäli ymmärrän, minunkin kommenttini tuossa oikeinkirjoitus-sivuketjussa on nyt poistettu. Niissä oli kuitenkin yksi asia, jonka haluaisin tuoda takaisin. Se kohdistuu – ainakin minun logiikassani – suoraan tämän kirjoituksen aiheeseen, ehkä ei juuri tähän kohtaan ketjua, mutta kuitenkin:

    Emilian kirjoitukseen. Jumala määrää itse sen, millainen Hän on. Jos niin ei olisi, Hänen mitkään määreensä kaikkivaltiudesta eivät voisi pitää paikkansa. Silti uskon siihen, että me saamme kysellä kaikki kysymyksemme…

    En voi siis kuvitella määritteleväni sellaista Jumalaa, “johon en voi uskoa”. Hänen kanssaan emme pelaa mitään peliä samassa sarjassa. En myöskään ymmärrä, mistä muualta tietoni Hänestä saisin kuin Raamatusta. Kokemuksen ja tunteen tasolla saamani käsitykset ovat vain likiarvoa tuosta Totuudesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Hyrsky sanoo:

    Hyrskyn esittämä näkemys on varsin kätevä ja mukavakin. sanoo Jorma Ojala. En ole ihan varma, mihin ja milloin esittämääni näkemykseen hän viittaa mutta kait se on selvä, että meissä oleva “usko” on vain ja ainoastaan sitä uskoa, mikä meille on annettu. Se ei ole meidän valitsemaamme . Sen sijaan ihmisen kielellä kirjoitetun tekstin tulkinnat sotkeentuvat joskus, koska niiden suhteen suoritamme valintaa. Äläpä sotke näitä kahta asiaa toisiinsa, Jorma Ojala. Minun tulkintojani voi epäillä ja kyseenalaistaa mutta sen uskon aitouteen, millä uskon, jättäisin minun ja Jumalan väliseksi asiaksi. Ihminen korottaa itsensä muiden tuomariksi ja epäjumalan paikalle, jos ihmiselle ei riitä, että toteaa Jumalan puhuvan Raamatussa. Minä en usko minkään raamattun pelastusvoimaan mutta raamatussa puhuvaan Jumalaan uskon. Jos tämä jako on vaikea ymmärtää, kannattaa olla vaan omien uskontulkintojensa puolestapuhuja eikä sen isompaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Aivan, JH, tätä valintaa ja valikoivaa tulkintaai juuri tarkoitin. Käteväähän se ilman muuta on ohjata sana ohitse, kun se tulee omaa mukavuusaluetta kohti.

    Ilmoita asiaton kommentti