Kuin Raamattua tulkitsisi

Koronapandemian aikana tilanne muuttuu koko ajan. Tautitilanne muuttuu, mutta myös ohjeet, rajoitukset ja käytännöt. Välillä on vaikea pysyä mukana.

Nyt olemme tilanteessa, jossa tiukimpia rajoituksia on ainakin toistaiseksi vähän löysätty. Isompi joukko voi kokoontua yhteen, ravintolat aukeavat ja moneen julkiseen tilaan voi tulla. Samalla on syytä muistaa, että epidemia ei ole ohi, vaan edelleen on toimittava varovasti ja huolellisesti.

Kaiken tämän elämän keskellä olemme monien ohjeiden pauloissa. Valtiovalta on antanut omat ohjeensa ja toimintatavat noudatettavaksi. Eri työpaikat ja toimijat tekevät samoin. Kirkko ja seurakunnat ovat julkisina yhteisöinä myös mukana ohjeviidakossa. Pääosin rajoitukset ja ohjeet noudattavat hallituksen linjauksia, mutta paikallisesti sovelletaan niin hiippakunnittain kuin seurakunnittainkin. Välillä on siis vaikea pysyä mukana kaikessa. Varsinkin, kun median kautta saamme tietoa eri puolilta maailmaa ja asiantuntijoita riittää. Kuka on oikeassa ja miten olisi viisasta toimia?

Jo usein mieleeni on tullut, että tämä koronaohjeiden tulkinta, soveltaminen ja käytännön toteuttaminen muistuttaa raamatuntulkintaa. Jokainen katsoo ohjeistusta omasta näkökulmastaan ja tulkitsee niitä oman elämänhistoriansa ja kokemustensa kautta. Yksi ei osaa päättää, mikä ohje on tärkeä ja oleellinen, vaan takertuu johonkin pikkuseikkaan. Toinen alkaa melkein palvoa jokaisen ohjeen kirjainta niin, että elämä unohtuu kokonaan ympäriltä; ohjeista ja kannanotoista on tullut asiaa tärkeämpi. Kolmas noudattaa ohjeistuksen henkeä, ottaa tilanteen kuitenkin vakavasti ja toimii realistisesti ottaen huomioon jokapäiväisen elämän. Neljäs toimii vielä eri tavalla ja viides melkein jumittuu toimintakyvyttömäksi kaikkien ns. auktoriteettien edessä. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka asiantuntijat ovat eri asioista eri mieltä.

Koronan kanssa eläminen ja varsinkin ohjeiden tulkitseminen kuvastaa omaa elämää ja suhtautumista kriiseihin ja suuriin asioihin. Jäämmekö kiinni ohjeisiin ja niiden pikkutarkkaan viilaamiseen? Meneekö lapsi pesuveden mukana ja jäljelle jää vain tiukka kuuliaisuus ohjeiden sanoille ja lauseille - ja koronavirus?

Joiltain osin  koronaohjeiden tulkinta ja soveltaminen on sukua raamatuntulkinnalle ja omalle raamattukäsitykselle, näin väitän. Katsommeko näitä asioita pelon vai mahdollisuuksien silmälasien läpi? Miten peilaamme omaa elämänkokemustamme ympäröivään maailmaan? Myönnän, että rinnastus ei ihan täysin toimi, mutta silti yritän itse linjata ja mennä eteenpäin omassa elämässäni. Koronaohjeiden pääpointti on aina se, että tärkeintä on huolehtia käsi- ja yskimishygieniasta sekä turvaväleistä. Sairaana ei pidä mennä ihmisten ilmoille. Olisiko jotkut tällaiset yleislinjat myös raamatuntulkinnassa riittävät? Voisi löytyä se pointtikin.

1 kommentti

  • Tässä on joitakin lainalaisuuksia. Jos ymmärrämme, että Corona on tappava tauti eikä mikään kausiflunssa, niin asia vaikuttaa käytökseen. Ohjeiden noudattamisella voi säästyä. Tosin moninaisita ohjeista pitäisi osata valita ne oikeat. Omkohtainen kokemus oli, että aluksi otimme karanteenin tarkasti, ruoka tuli oven taakse. Kun emme sairastuneet eivätkä ruoan toimittajatkaan, niin sitten ruoka tuotiin siäslle asti ja nyt palaillaan normaaliin. Joskus voimme ajatella, ettei tauti tartu minuun. Kun sitten joku tauti tulee, niin sanotaan miksi juuri minä, jollekkin toiselle olisimme suoneet sen ihan hyvin.

    Jos voisimme ajatella niin, että Raamatun väärä tulkinta sairastuttaa jopa kuolettaa, niin olisiko työskentely tarkempaa?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Antti Kupiainen
    Antti Kupiainen

    Olen seurakuntapappi henkeen ja vereen, nyt pienen maalaisseurakunnan kirkkoherra itäisellä Uudellamaalla. Sydämeni on myös Virossa ja Saimaanmaalla. Olen kirkon uskollinen poika, joka rakastaa kirkkoaan, vaikkei se ihan täydellinen olekaan. Kukas meistä olisi?

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit