Kuka hän oli

Kuka Jeesus oli

Jeesuksen henkilön tavoittaminen, maailmankatsomuksen ymmärtäminen, hänen opetuksensa seuraaminen, eikä hänen pyrkimystensä oivaltaminen ole mahdollista ilman sen aikakauden uskonnollisten, filosofisten ja poliittisten katsomusten tuntemusta, joka ennen ajanlaskumme alkua lähtee liikkeelle noin 600 vuotta ennen hänen syntymäänsä ja päättyy 63 hänen kuolemansa jälkeen.
Myös Jeesus historiallisena henkilönä jäänee saavuttamattomiimme, mikäli kuvamme hänestä perustuu vain uskonopin lauseisiin tai Raamatun perin asenteellisiin käännöksiin.
Jeesuskin oli aikansa lapsi, aivan erityisesti sen ajan lapsi, jota valitun kansan elämässä ovat edeltäneet ne kansallismieliset esi-isät jotka palauttivat Israelin lapsille aika ajoin heidän uskonnollisen ja poliittisen itsenäisyytensä. Kuten Jeesuksen lähihistoriassa oli tapahtunut Makkabealais-sodissa.
Jeesuksen puitteet määräytyvät edelleen kaikkienkin niitten Raamatun historiallisten tapahtumien perusteella, joiden aiheena olivat olleet isien uskoa koskeva reformi toisaalla ja viho1listen ikeestä pääseminen toisaalla. Valtakunnan jakaannuttua Salomonin jälkeen oli Juudan valtaistuimella ja siis Daavidin huoneen haltijana ollut milloin oikea- ja milloin väärämielinen kuningas. Edellisen aikana valtakunta menestyi ja jälkimmäisen aikana rappeutui ja joutui vihollisen haltuun. Tälloin tarvittiin kansan vapauttajaksi Herran Voideltu, Messias, joka puhdistaisi isien uskon ja saattaisi Daavidin huoneen jälleen kunniaan. Tällaisia Messias-kuninkaita oli kansan historiassa ollut useita, ehkä huomattavimpana kuningas Josia.

Tällaista uutta messiasta (itse asiassa kahta; kuninkaallista ja papillista: Davidin ja Aaronin) myös essealaiset Qumranissa ja Ylä-Egyptissä hartaasti odottivat.
Mutta annan kirkkoisä Eusebiuksen kuvata asiaa. Hän kertoo 'Kirkkohistoriassaan' Filonin kirjoituksiin tukeutuen, että Ylä-Egyptin Mareotis-järven therapeutit luopuivat omaisuudestaan ja yrittivät kaikin tavoin jäljitellä profeettojen elämää ja toimivat näin samoin kuin apostolien tekojen kuvaamat alkukristityt. Usein Eusebius lainaa Filonia myös suoraan: 17.7 (Filon "Rukoilevista sivu 474):
”Mutta runsaasti on heitä (therapeutteja) Egyptissa ja varsinkin Aleksandrian ympäristossä. Kaikkien paikkakuntien parhaat lähtivat terapeuttien isänmaahan erääseen siirtokuntaan Marean järven yläpuolelle. He lukevat pyhää Raamattua, harjoittelevat isien filosofiaa, selittävän sitä allegorisesti, sillä he pitävät sanamukaisuutta salaisen aatteen vertauskuvana Heillä on myös vanhojen miesten kirjoja: heidän uskontonsa perustajat ovat jättäneet jälkeensä monta tutkimusta allegoriossa olevasta aatteesta.
Mielenkiintoisesti Eusebius pitää Filonin mainitsemia vanhojen miesten kirjoja evankeliumeina ja muina apostolien kirjoituksina. Sitten Eusebius vakuuttaa lukijoitaan todeten therapeuttien jumalanpalvelusten vastaavan aikalaistensa jumalanpalveluksia. ja toteaa "Näiden Filonin sanojen kohdistuvan eittämättömästi meikäläisiin!" eli siis kristittyihin. Kappaleessa 23 Eusebius vielä kertoo Filonin näitä Egyptin therapeutti-kristittyjä tarkoittaen kirjoittavan:
Niiden keskinäisestä etevämmyydestä, joille kirkolliset toimitukset on uskottu, diakonaateista ja kaiken yläpuolella olevasta piispan virasta.”

Eusebius lopettaa varsin vaikuttavan ja ponnekkaan todistelunsa kappaleessa 24:
"Jokaiselle on ilmeistä, että Filon on kirjoittanut tämän tavattuaan ensimmäiset evankelisen opin julistajat ja saatuaan tietää apostolien alusta asti opettamat tavat."
Paitsi että Eusebius katsoo siis Filonin kuvaamat therapeutit kristityiksi hän itseasiassa myös katsoo alkukristillisyyden ja apostolisen opetuksen olleen luonteeltaan ja vaatimuksiltaan varsin askeettista elämäntapaa korostavan. Edelleen Eusebius katsoo allegorisen I raamatunselitystavan sopivan kristilliseen oppiin. Molemmat nämä seikat tuovat alkukristillisyyden varsin lähelle Vanhan testamentin kabbalismia ja uuden testamentin gnostilaisuutta. Vielä merkittävämmäksi asia nousee verrattaessa tältä osin Filonia ja Eusebiusta tehtyihin Nag Hammadin gnostilaisiin kirjoituslöytöihin.
On selvää, että perinteellisen kirkkohistorian puhtaaksi pestyissä malleissa Eusebius tuntuu näiltä osin varsin kiusalliselta. Ja niinpä on korostettu hänen epäluotettavuuttaan. Mutta onko hän sen epäluotettavampi kuin vaikkapa joku evankelistoista? Kenenkään luotettavuudesta ei ole täysiä takuita. Ja vaikka Eusebiuksen kirjoista on löydetty asiavirheitä, ei se tarkoita, että kaikki olisi virhettä.
Eusebiuksesta voimme siis päätellä, ettei kristinusko ollut mikään uusi eikä omintakeinen oppijärjestelmä. Mutta samaan päätelmään johtaa tutustuminen monien muidenkin varhaisten kirjoittajien lausumiin. Mm. Justinus Marttyyri (n.loo-165 jKr.) apologioissaan suorastaan samaistaa kristinuskon monet dogmat vastaavien antiikin oppien kanssa.
Tallainen on tietysti kiusallista etenkin ns. fundamentalistiselle teologialle ja sen edustajille kuten esim. teologian tohtori Timo Eskolalle, joka populistisessa Qumran-kirjassaan on halunnut torjua kaikki kristinuskon ainutlaatuisuuden ja omintakeisuuden vaarantavat tekstitulkinnat. Teologiseen oikeaoppisuuteen sitoutuu vuosisatainen henkinen perintö, jonka sisältöjen oikeellisuuden epäileminen tuntuu kovin tuskalliselta. Lisäksi perinteiseen teologiaan on sitoutunut ja edelleen sitoutuu valtavasti työtä, valtaa ja rahaa.
Siksi oikeaoppisuuden vuosisatoja hioutuneita lauseita vartioidaan kiihkeästi ja mustasukkaisesti. vääräuskoisten ei sallittaisi oppien puleerattuja pintoja edes naarmuttaa.
Mutta ken ei vain usko tietävänsäa asioita vaan uskaltaa lukea Raamattuaan uusin silmin, ei voi olla huomaamatta essealaisuuden ja kristinuskon perustavaa laatua olevia yhtäläisyyksiä. Poikkeamat kutistuvat hyvin ymmärrettäviksi liikkeen sisäisiksi lauseiksi ja kehityslinjoiksi. Hän ei voi olla huomaamatta, että sekä Jeesus että Johannes Kastaja ovat selvästi olleet essealaisia. Se, että jotkut Jeesuksen ja Johanneksen sanoista poikkeavat joistain essealaisten painotuksista ei merkitse ajattelevalle ihmiselle yhtään mitään. Jokaisessa inhimillisessä liikkeessä on aina ollut sisäiset reformaattorinsa tai myös oppositionsa, poikkeamat selittyvät siis Jeesuksen pyrkimysenä uudistaa ja laajentaa liikettä sisäisin uudistuksin. Lisäksi valon lapsilla oli aikalaskelmista johtuen kiire ja joukkojen saamiseksi oli sisäänottokriteerejä lievennettävä.

Julkaisemattomat löydöt
Kuolleenmeren luolasta nro 4 löydettyjen yli 5oo:aa eri käsikirjoitusta koskevien tutkimusten tuloksia ei ole kaikkia toistaiseksi julkaistu. Syitä tähän lienee ollut useita. Tutkijoiden mustasukkaisuus ja mahdollinen ulkopuolinen painostus? Tutkimusten tekniset vaikeudet ja
ryhmän pienuus? Juutalaisten tutkijoitten outo puuttuminen ryhmästä? Joidenkin fragmenttien sisältö on kuitenkin päässyt ennen aikojaan julkisuuteen. Seuraava katkelma on ollut piilossa lähes 30 vuotta:
" ...on oleva suuri maan päällä ...kaikki tekevät ...palvelevat ...ja hänen nimessään hän olkoon tervehditty Jumalan Poikana ja heidän pitää kutsuman Häntä Korkeimman pojaksi. "
Luukkaan vastaavat sanonnat ovat evankeliumin 1 luvuissa jakeissa I \ 32- 35:
" Hän on oleva suuri ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman pojaksi ...Sen tähden myös , se pyhä, mikä syntyy on kutsuttava Jumalan Pojaksi."

Kiehtovaa on nyt lähestyä varsinaisesti Jeesuksen henkilön arvoitusta essealaisuudesta käsin. Mutta ennen sitä vedettäkään vielä yhteen, että: 1)
Essealaiset ja ensin eripuraiset kristityt elivät 1) samantyyppisissä yhteisöissä,
2) heillä oli yhteinen käsitys kasteen sakraalisuudesta, 3) profetioiden merkityksistä, 4) sielun kuolemattomuudesta ja ylösnousemuksesta. Molemmat näyttävät 5) uskoneen myös jälleensyntymään!
Heillä oli 6) samat menetelmät sairaiden parantamiseksi ja pahojen henkien karkottamiseksi. Heillä oli 7) sama usko rukouksen voimaan ja ihmisten tasa-arvoisuuteen.
Heillä oli 8) yhteinen käsitys tulevaisuudesta ja lopun ajoista. He tervehtivät toisiaan sanoilla "Rauha kanssanne"! He eivät 9) vannoneet valoja. He 10)kaihtoivat rikkautta.
He olivat kiinnostuneita eräästä 11) konstellaatiosta, jonka liikkeet olisivat ennusmerkki erään tietyn kuninkaallisen lapsen syntymästä. -
Kaikkia edellä esitettyjä tosiasioita vastaan nousee yhä fundamentalistisen tietosanakirjan autoritaarinen varmuus, kun se hakusanan ’Kumran’ kohdalla resonoi tavalla, jota en malta olla tähän toistamatta:
"On aivan perusteettomasti väitetty, että Kumranin kirjallisuutta olisi pidettävä kritillisyyden esiasteena.”

Ps. Muutama huomio Qumran-tutkimuksista:

Sekä Per Wallendorfin ao. väitöskirjassa että Raija Sollamon toimittamassa sinänsä varmaankin ansiokkaassa Qumran - tekstien käännöksessä nähdään suuri vaiva sen todistamiseksi, että teksteissä usein toistuva. Käsite bhr (valita) muodossa bhrv ei tarkoittaisi yksikköä 'valittu' vaan monikkoa 'valitut'. Sollamo antaa kuitenkin todeta huomautuksessa, että yksiköllinen käännöskin on mahdollinen. Kirjaimellisesti bhrv on kuitenkin kieliopillinen yksikkö, silla suffiksia vav eli hänen, ei edellä verbin monikkotunnus jod. Miksi siis ei yksikkö?
Tämä johtunee siitä teologisesta tuskasta, että käsite bhr esiintyy sangen usein yhteydessä, missä puhutaan vanhurskauden opettajasta. Jos bhrv käännettaisiin 'hänen valittunsa' ja tarkoitettaisiin Vanhurskauden opettajaa, tulisi tästä aivan ilmiselvä Messias-hahmo, sama josta
Luukas kirjoittaa puhuessaan Kristuksesta: "Tämä on minun poikani, se valittu" (Lk. 9:35. Valittu oli siis juutalaisen kuninkaan ja Messiaan epiteetti ja termi bhr omistetaan vielä käsitteen ainoa (ahd) yhteydessä kuninkaista Salomolle, joka merkittävästi oli kuninkaista suurimman ja tärkeimmän, Daavidin, poika. Daavidin pojaksi sanottiin myös Jeesusta. ja ainoaksi pojaksi ja nimen omaan myös valituksi.
En oikein voi ymmärtää, että teologian tohtori Per Wallendorf ohittaa termiä BHR kastellessaan viittauksen Ut:n ja Vt.n kohtaan, missä BHR nimenomaan omistetaan Jumalan valitulle, juutalaiselle Daavidin jälkeläiselle, siis poliittiselle Messiaalle.

14 kommenttia

  • Pekka Väisänen sanoo:

    Uudelle Vuodelle hyvä ja puhutteleva blogi.

    Joitakin vuosia sitten kerrottiin tutkijoidemme saamasta suuresta apurahasta minkä työn tuloksia luvattiin julkaistavan varhaisista teksteistä. Ei ole näkynyt.

    Voisitteko Filon Aleksandrialaisesta kirjoittaa enemmän. Aikansa taltioijana Hänellä on paljon sanottavaa. Edeltäpäin jo kiittäen, Pekka.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Pyyntöni liittyy asiaan mitä Filon ei kirjoittanut Jeesuksesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Niin, siinäpä se, että Filon Aleksandrialainen, vaikka oli juurikinJeeuksen aikalais-historioitisija ja kirjoitti kansansa uskonnolisista ryhmistä, ei tuntenut Jeesus-liikettä lainkaan. Asia on syytä hämmästellä. Filon kannatti Raamatun allegorista tulkintaa ja oli erityisen viehättynyt kirjoitusten sisältämästä numeriikkasta ja geometriasta. Hänestä onsuomalaine väitöskirja, joka käsittelee F olonimn suhdetta jälleensyntymään. Seuraavassa on Filonin- Markuksen evankeliumin todennäköisen taustavaikuttajan-kuvaus Egyptin therapeuttien eli Mareotisa-järven essealaisten tavasta korostaa suorakulmaista kolmiota essentian olennaisena symbolina ja tekijänä: On the Contemplative Life, jae 65:

      “…I will oppose to them the entertainments of those persons who have devoted their whole life and themselves to the knowledge and contemplation of the affairs of nature in accordance with the most sacred admonitions and precepts of the prophet Moses. (65) In the first place, these men assemble at the end of seven weeks, venerating not only the simple week of seven days, but also its multiplied power, for they know it to be pure and always virgin; and it is a prelude and a kind of forefeast of the greatest feast, which is assigned to the number fifty, the most holy and natural of numbers, being compounded of the power of the right-angled triangle, which is the principle of the origination and condition of the whole. (66) Therefore when they come together clothed in white garments,…”

      On huomattava, että luku 50 vasta heprean kirjainta NUN, omalta lukuarvoltaan 2×53(106), joka tarkoittaa KALAA, joka geometrisesti on ns. vesica piscis eli ‘kaikkien muotojen kohtu’ ja joka sisältää 4 kpl suorakulmaisia kolmioita, joiden kulmista yksi on aina 53 astetta. Luku 53 vastaa hepreassa sanoja ‘kivi’ aben ja isä+poika: ab ben. Filon eli samaan aikaan kun Ut:n ‘kulmakivi’ Jeesus, jonka nimen gematria antaa suorakulmaisen kolmion suhteessa 3:4:5. Aleksandrialaiset aritmeetikot ja symbolistit asialla. Kuka se veikään kansan Luvattuun Maahan; Jeshua NUN’ eli Jeesus Kala.

      Filon kuvaus essealaisiat on vaikutavba ja anna sen toisessa vietissä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Uusi yritys: Filon kuvaus essealaisista on vaikuttava ja annan sen toisessa viestissä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Seppo: “Mm. Justinus Marttyyri (n.loo-165 jKr.) apologioissaan suorastaan samaistaa kristinuskon monet dogmat vastaavien antiikin oppien kanssa.”

    En tällaiseen itse ole löytänyt viittausta Justinoksen Apologioista sen enempää kuin Dialogista Tryfonin kanssa. Mistä kohtaa löytyy, niin tarkistan?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Tapiolle: Justinius Marttyyrin eräässä kristillisessä apologiassaan sanomaa: (Lähde alla)

      ”Ja kun me sanomme, että sana, joka on Jumalan ensimmäinen syntymä, tapahtui ilman seksuaalista yhtymistä, ja että Hän, Jeesus Kristus, opettajamme, kuoli ja ristiinnaulittiin, ja nousi jälleen ylös ja nousi taivaaseen, emme esitä m i t ä ä n mikä e r o a i s i siitä mitä teidän uskovaisenne omistavat noille, joita te kunnioitatte J u p i t e r i n poikina. Ja jos väitämme, että Jumalan sana on syntynyt Jumalasta oudolla tavalla, tavanomaisesta polveutumisesta poiketen, älköön tämä, kuten yllä jo esitimme, olkoon mitään erikoista teille, jotka sanotte, että Mercurius on enkelien Sana Jumalasta. Mutta jos joku vastustaa sitä, että hänet on ristiinnaulittu, niin myös tässä hän on pari niiden teidän kunnioitettujen Jupiterin poikienne kanssa, jotka kärsivät, mitä me olemme Jeesukselle omistaneet”

      Justiniuksen I Apologia, luku XXIII, sivu 45 :Christian Classic Ethereal Library, Calvin College 1999

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Seppo: “Justiniuksen I Apologia, luku XXIII, sivu 45 :Christian Classic Ethereal Library, Calvin College 1999.”

      En löytänyt lainaamaasi kohtaa Matti Myllykosken suomentamasta Apologiasta. Linkistäkään ei ollut apua. Mistä linkissä tarkalleen ottaen löytyy lainaamasi kohta?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      En muista kenen suomenoksesta on kyse, mutta Mirator-tiedelehti kuvaa Myllykoskenpohjaten asiaa 2012 näin: “Tärkeä osa kristillistä puolustuskirjoittelua oli osoittaa yhteneväisyyksiä kristillisen opetuksen ja kreikkalais–roomalaisen ajattelun välillä, tehdä kristinusko siten uusille käännynnäisille lähestyttävämmäksi. Justinos esittelee samankaltaisia käsityksiä luojajumalasta ja vertaa Kristusta Zeuksen poikiin.Justinos toteaa (1. apol. 22.2): “Se että sanomme Jeesuksen syntyneen Jumalasta erityisellä, luonnollisestasyntymästä poikkeavalla tavalla – onhan hän, kuten edellä sanoimme,Jumalan Sana (Logos) – on tuttua teille, jotka sanotte Hermeen olleenJumalan julistajaksi lähettämä sana.” Samankaltaisuudet Justinos kuitenkin selittää pahojen henkien aikaansaamina vääristelyinä. Hänen mukaansa ainoastaan kristinuskon opetukset olivat tosia ja vanhempia kuin mikään kreikkalais–roomalaisen tradition tuotos. Tämän ns. imitatio diabolica -argumentin mukaan pahat henget tiesivät etukäteen, että Kristus oli syntyvä maan päälle ja kehittivät jäljitelmiä, mm. taivaaseen nousseen Dionysoksen, neitseestä syntyneen Perseuksen ja sairauksista parantavan j akuolleista herättävän Asklepioksen. Myös Platon oli oikeastaan lainannut oppinsa kristittyjen opettajilta eli profeetoilta ja Moosekselta, Justinos vakuuttaa. Toisessa apologiassa Justinos puhuu Sanan (Logos) jumalallisista siemenistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    FILONIN KUVAUS ESSEALAISISTA ja kommentti: “Essealaisiksi heitä kutsuttiin heidän pyhyytensä vuoksi, silla hasiia eli pyhä on sama sana kuin essaeus.. He palvelivat Jumalaa, mutta eivät uhranneet eläimiä, sillä kunnioitettava mielenlujuus oli heistä ainoa tosi uhri. He harjoittivat maanviljelystä ja muita rauhanomaisia toimia, mutta eivät koonneet kultaa tai hopeaa eivätkä omistaneet kaivoksia, sillä he eivät valmistaneet lainkaan aseita. Yhtään kaupustelijaa tai myyjää ei heidän joukossaan ollut ja kaikkein vähiten olisi heidän joukostaan voinut löytää orjan, silla orjuus rikkoi heistä luonnonlakeja, jotka olivat tehneet kaikki ihmiset vapaiksi. Kaikki he olivat veljiä toisilleen. Luonnonfilosofiassaan he opettivat, että oli Jumala, joka luo kaiken ja jonka kädessä kaikki on. Heitä kiinnosti moraalifilosofia ja etiikka ja he elivät maan juutalaisten lakien mukaan. He kunnioittivat sapattikäskyä, jota pitivät pyhänä. Sapattina he eivät tehneet työtä, vaan kokoontuivat synagoogiinsa, joissa he istuivat siten, että vanhemmat istuivat ylempänä kuin nuoremmat. Joku heistä luki kirjoituksia ja .toiset kuuntelivat tarkkaavaisesti. Milloin jokin tekstikohta jäi epäselväksi, joku kirjoitukset hyvin taitavasta veljestä avasi sen, useimmiten essealaisten perinteisen symbolikielen avulla. He pyrkivät hurskauteen, pyhyyteen, oikeudenmukaisuuteen. Taitoon huolehtia kodista ja lähimmäisistä. Tietoon todellisesta hyvästä ja pahasta. Tietoon, mikä on tarpeellista ja mistä taas tulee luopua. He pyrkivät rakastamaan Jumalaa, rakastamaan siveellisyyttä ja rakastamaan ihmistä. Heidän pyrkimyksensä kantoivat myös hedelmää. Heidän rakkautensa hyveeseen, kieltäytymisensä valoista ja vääryydestä ja luottamuksensa hyvään sallimukseen, ne osoittivat heidän todella rakastavan Jumalaa. He eivät välittäneet rahasta, yhteiskunnallisista arvoasemista tai huveista. Heidän rakkauttaan ihmiseen, joka näkyi ystävällisyytenä, yhdenvertaisuutena ja toveruutena, ei voi sanoin kuvata. Kukaan heistä ei pitänyt kotiaan vain omanaan vaan he jakoivat sen kaikkien kanssa ja sen ovet olivat aina myös auki kaikille ohimatkaaville veljille. He kantoivat yhdenmukaisia vaatteita ja nauttivat kaikki samaa ravintoa yhteisillä aterioilla. Kaiken mitä he ansaitsivat, he antoivat yhteiseen kassaan. Siitä he suorittivat yhteiset ostokset ja antoivat apua sairaille, jotka eivät jaksaneet tehdä työtä. Vanhuksiinsa he suhtautuivat kohteliaasti ja kunnioittavasti ja kohtelivat heitä niin kuin lapsi kohtelee vanhempiaan.”

    Konservatiiviteologien mielestä mielestä vain mielikuvitus voi nähdä yo. Filon-sitaatissa yhtymiä kristinuskoon ja sen, että Jeesus olisi ollut yo. kuvauksen ehdot täyttävä essealainen munkki.. Asiasta voi toki olla vahvasti toista mieltä etenkin, koska ko. analogiat eivät läheskään tyhjene Filoniin vaan vastaavuuksia löytyy satoja muitakin. Essealaiset nasiirit kantoivat esimerkiksi valkoista vaatetta (Josephus) ja heillä oli pitkät keskeltä sivulle kammatut hiukset. Erityinen ylimmäispapillinen asu oli samanlainen saumaton ihokas, jota kerrotan Jeesuksen kantaneen. Sen malli saattoi olla lähtöisin muinaisesta Egyptistä. Jos pappi tai kuningas kuoli ilman perillistä, heitettiin hänen puvustaan arpaa. Tapa heijastuu evankeliumeihin, missä Jeesuksen ihokkaasta heitetään arpaa. (Kyseessä on Jeesuksen kuninkuuteen ja ylimmäispapillisuuteen vihjaava ns. pesher, sillä mitä sotilaat olisivat oikeasti tehneet saastaisella, verisellä ja rikkinäisellä ihokkaalla?) Mikäli Filon Aleksandrialaisen kuvaus essealaisista on edes osapuilleen paikkansapitävä on vaikea kuvitella, mitä kristinuskon etiikassa olisi uutta ja ainutlaatuista ja miksei Jeesus olisi voinut nimenomaan olla ollut essealainen oikeasta sapatista kiinnipitävä fanaattinen uskonnollis-poliittinen nationalisti ja ylipappi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Tämä nykyinen Jeesus on luterilainen.

    OT : Kaivelin taas kirjahyllyäni ja löysin Juudaksen evankeliumin. Sen mukaan Jeesus ja Juudas , joka oli Jeesuksen lähin oppilas, sopivat yhdessä pääsiäisen tapahtumista. Jeesus varoitti, että hänet (Juudas) tullaan myöhemmin kiroamaan.

    Olen aina sympatiseerannut Juudasta, koska hän on ollut syytettyjen penkillä siitä asti. Hän oli uhri, niin kuin Jeesuksen sanottiin olleen. Olisihan sen tapahtuman voinut toteuttaa ilman Juudastakin. Ja miksi uhria ylipäätään tarvittiin ? Tämä syyllisyydentunne oli tietysti veronkannon peruste.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Lähettäkää Heinola ja Tuomaala, kirjoituksianne johonkin teologiseen tieteelliseen julkaisuun niin ne nauravat itsensä tärviölle. Täysi lähdekritiikin puute ja paksua tuubaa milloin numerogiasta, milloin omatekoisista raamatunkäännöksistä.

    Vaikka ei tietäisi mitään alkutekstistä, huomaa helposti, miten onnetonta suomea Tuomaalan “käännökset” ovat. Vaikka Tuomaalan “käännöksiä” ei ole kukaan arvioinut, hän työntää niitä palstalle ja vaatii muita todistamaan ne vääriksi, vaikka hänen pitäisi todistaa ne oikeaksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Voimakkaasti ilmaistu, Juhani Ketomäki.

      Kirkon opilla ja opetuksella Ihminen ei tule pääsemään moraaliymmärryksessään eteenpäin kuten ei aikaa myöten kohotakseen henkisessä tasossaan mitä Jeesus tuli kirkastamaan.

      Teologinen Tiedekunta yhtä vähän kuin ahjoon liittyvät julkaisijat eivät ota kantaa kirkon missioon.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Olen ketjusa siterannut lähinnä antiikin kirjoittajia (Eusbiosta,Josefusta,Filonia Justinosta) ja tuksinpa teologisen tiedekunna tutkijat niille nauraisivat. Näkisin mielelläni että Ketomäki omasta kompetenssistaan käsin argumentoisi f ktoin kirjoitukseni ns. suohon, mutta kun hän ei nähtävästi siihen kykene härn tuvautuu lapselliseen ad-hominem-teilaukseen. Olen tätä osannut ennakoida ja tähän tottunut,sillä jo esnimäisissä kirjoissani sanoin näin:

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Jatkuu Ketomäelle: Tässä ei ole sinänsä mitään uutta. Sillä kautta aikojen on teologian uudistajia, näkyjen näkijöitä, kirjoitusten kirjoittajia ja vapaan ajattelun suuria henkiä myös vainottu. Erään loistavimmista, Giordano Brunon, ajan kalmantuoksuinen kirkko poltatti vielä niinkin myöhään kuin v. 1600. Nykyajan inkvisiittorit ja sensorit ovat toki sivistyneempiä ja rafinoidumpia. Enää he eivät keitätä vastustajiaan öljyssä. Valistus on tehnyt tehtävänsä eikä toisaalta em. brutalismia enää tarvitakaan sillä toisinajattelijoiden tehokkaasta vaientamisesta pitävät huolen nykyisin yleinen mielipide ja asiantuntijamafian ja tietämättömyyttään peittelevien tyhjä nauru. Pitkä ja kivulloinen on ollut sivistyksen tie.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit