Kuka kirjoitti virren 169?

[Erkki Piri:] Virsi ”Muista, Herra, Kristus pyhä” oli vuonna 1938 hyväksytyssä virsikirjassa osastossa ”Jumalan seurakunta” numero 177 Paavali Ervastin kirjoittamana. Kirjoittaja muuttui nykyisessä vuoden 1986 virsikirjassa Juho Rankiseksi. Osasto on yhä sama, ”Jumalan seurakunta”, numero nyt 169.

Miksi Juho Rankisen nimen perässä on kysymysmerkki (?) tai maininta mahd. Juho Rankinen?

Juho Rankinen (1851–1884) oli Paavolan Rankisperältä. Lestadiolaisuuteen käännyttyään hän kirjoitti lukuisia lauluja, joista useita on Siionin Lauluissa. Rankisen lauluista painettiin myös erillisiä vihkosia, joista löytyy mm.”, Muista, Herra, kerran vielä” Juho Rankisen nimellä. Tosin vastaavissa vihkosissa saattoi olla horjuvuutta laulujen tekijän suhteen.

Kun virsikirjavaliokunnan ehdotus tuli kirkolliskokousedustajille 1985, otin henkilökohtaisesti yhteyttä komitean sihteeriin, dosentti Seppo Suokunnakseen. Näytin hänelle Pudasjärveläisen Hilda Ervastin (1916–1992), Paavali Ervasti veljen pojan tyttären, minulle antamaa hajoamaisillaan olevaa vihkosta, jonka on toimittanut Amerikassa Paavali Ervastin kuoleman jälkeen Matti Tauriainen (1858–1933 ) Tauriainen tutustui Paavali Ervastiin jo Suomessa mutta myös Amerikassa. Tauriainen oli myös saarnaaja. Tässä vihkosessa on laulu ”Muista, Herra, kerran vielä” kaikkiaan 13 säkeistöä, alla lukee Paavali Ervasti. Lisäargumentteina Ervastin puolesta minulla oli Paavali Ervastin suvun yhdenmukainen traditio sekä tieto, että kirkkoherra Väinö Havas (1898–1941), joka oli edellisen virsikirjakomitean jäsen, ei virttä virsikirjaan esittäessään ollut epävarma tekijästä.

Ylimääräisessä kirkolliskokouksessa Helsingissä 13.2.1986 tämän virren tekijäksi oli merkitty Juho Rankinen ( ?). En uskaltanut avata suutani, sillä pelkäsin, että puheenvuoroni voisi provosoida aikaansaamani kysymysmerkin pois. Näin virsirunoilija Paavali Ervastin ainoa virsikirjan virsi muuttui nuijan kopautuksella  Rankisen tekemäksi – tosin kysymysmerkin taakse.

Suomen Kansalliskirjastossa on kopio Matti Tauriaisen Amerikan vihkosesta. Minun hajoamispisteessä olevasta kappaleestani on pudonnut pois merkittävä sivu, kustantajan esipuhe. Siinä lukee:

”Esilause.

Olen laittanut painettaa kauan odotetut rakkaaseen muistoon jääneen weljemme Paavali Ervastin vainajan laulamat laulut, jotka tässä tulevat alkuperäisyydessään, niin kuin ne alkujaan on laulettu, wähintäkään muuttamatta jälkeen jääneille ystäville lohdutukseksi. Olen ottanut tähän myös joittenkin muiden laulamia lauluja.

Edellämainitun wainajan ystävä

Matti Tauriainen”

”Muista, Herra, kerran vielä” -laulun alla on tekijänä Paavali Ervasti.

Pudasjärvellä, Kurenalla, asuu Paavali Ervastin tyttären tytär, Irja Peltola os. Ravaska, s. 1928. Haastattelin häntä 18.2.1203. Hän mainitsi moneen kertaan, miten hänen äitinsä Hanna Ravaska os. Häyrynen (Ervasti) 1887- 1951, siis Paavalin tytär, sanoi aina, että virsi on nimenomaan hänen isänsä tekemä. Tämä suullinen traditio on yhdenmukainen koko Ervastin suvussa tähän päivään asti.

Laulun sanoja, runoasua ja sisältöä tarkasteltaessa huomio kiinnittyy ilmaisun kömpelyyteen ja ”mitattomuuteen”. Tämä ei ollut ominaista Rankiselle. Ervastin runokieltä taas kauttaaltaan leimaa onnahtelu mitassa. Siitä huolimatta esim. laulu” O, Ylkä, Jeesus rakkahin” oli omana aikanaan lauletuin arkkivirsi Suomessa, sitä laulettiin myös rukoilevaisten ja evankelisten keskuudessa.

Paavali Ervasti (1840–1896) teki kaksi Amerikan matkaa, 1890–91, 1895–96. Molemmilla matkoillaan hän joutui vetämään rajaa Juho Takkisen (1838–1892) edustamaa” lakihenkisyyttä” vastaan. Takkinen oli tehnyt parannuksen suuressa Ylitornion Alkkulan kokouksessa 1875, jossa Paavali Ervasti oli läsnä, pakkoripin opetuksesta ja ”suuren minän paisumisesta”. Hänen ”lakihenkinen” toimintansa kuitenkin jatkui Amerikassa. Nykyasuinen, muokattu virsi 169 ei anna sitä kuvaa, josta puhuvat alkuperäiset sanat. Ne on suunnattu lauman sisälle tulleita susia vastaan, joista runoilija lausuu: ”Aja ulos nämä hukat Sinun lammaslaumastas, jotka vain kuormaa kuorman päälle Lapsillesi wyöryttää, jota itse harrastavat, Eivät sormillaankaan liikuta” (Säk.6 ). Runoilijalla on mielessään Paavalin jäähyväispuhe Efesoksen vanhimmille: ”Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapsia mukaansa.” (Ap.t.20:29-30.)

Karitsoille kuuluu hellä kohtelu:”Valaise vielä armollasi Wartioitas Siionin, Täytä heitä hengelläsi, Että he aina ahkerasti Karitsoitas hellimmästi Werelläsi ruokkisi.” (Säk.9)

Kysymys on ”lain kolmannesta käytöstä” siitä, että laki ei ole enää ”armoon autettujen” hengellisenä opettajana, vaan ehtymätön Jumalan armo.

Lenna Pellikan (1915- 1985) julkaisemattoman tutkielman mukaan Paavali Ervastin saarnojen ja opetuksen mielilause oli: ”Jeesus on sen kankean käsikirjoituksen (lain vaatimuksen) verellään pyyhkinyt pois.”

Kun seuraavaa virsikirjaa uudistetaan tai tarkistetaan, toivottavasti ”Paavali Ervasti wainajan laulama laulu alkuperäisyydessään” siirtyy Ervastin nimellä ”jälkeen jääneille ystäville lohdutukseksi.”

- Erkki Piri -

Rovasti

Kirjoittaja

eri kirjoittajia
eri kirjoittajia

YKSI KERRALLAAN -blogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa24:ssä. – Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä ylläpitoon.