Kuka omistaa ristin?

Viime viikonloppuna nousi kohu ”Rajat kiinni” -liikkeen mielenosoituksesta, jonka kärjessä kannettiin ristiä. Kun kuvat mielenosoituksesta levisivät, twiittasi evankelisluterilainen kirkko, ettei risti kuulu rasismimielenosoitukseen. Se koira älähti, johon kalikka kalahti. Vaikka luterilaisen kirkon twiitissä ei puhuttu mitään ”Rajat kiinni” -ryhmän mielenosoituksesta, oli kaikille selvää – myös kyseiseen mielenosoitukseen osallistujille – että twiitin kärki oli tarkoitettu tätä nimenomaista tapahtumaa kommentoimaan

Luterilainen kirkko oli twiitissään täysin oikeassa.

Yksi twiitin aikaansaama reaktio oli väite, että evankelisluterilaisella kirkolla ei ole monopolia ristiin. Väite on täysin oikea, mutta luultavasti en kuitenkaan jaa tuon väitteen esittäjien motivaatiota ja ymmärrystä. Risti kuuluu kaikille kristillisille kirkoille ja myös sen väärinkäyttö – häpäisy – on asia, joka loukkaa kaikkia kirkkoja.

Olen etsinyt viime päivinä suomalaisten kirkkojen reaktioita maassamme käytävään keskusteluun maahanmuutosta ja rasismista. Suomen Ekumeeninen Neuvosto on ollut erittäin aktiivinen puhuessaan maahanmuutosta ja turvapaikanhakijoista. Sen jäsenenä on yksitoista kirkkoa. Tämän lisäksi maassamme toimii lukemattomia kristillisiä yhteisöjä ja seurakuntia, jotka eivät ole mukana SEN:in työssä. Yksittäisen kirkkojen ja seurakuntien sivuilta on hankala – ellei mahdotonta – löytää tuoreita lausuntoja ja kannanottoja koskien rasismia ja kasvavaa muukalaisvihamielisyyttä. Miksi?

En osaa antaa vastausta kysymykseeni. Puhumattomuus on kuitenkin vallitsevan tilanteen normalisointia. Ymmärrän hyvin, että seurakunnissa on painetta antaa keskustelulle ja eri näkemyksille tilaa. Toisaalta Suomen Ekumeenisen Neuvoston kautta viesti välittyy vain yhtä kanavaa pitkin. Millainen vaikutus olisi sillä, että kaikki kristilliset kirkot saisivat äänensä kuuluviin ja nousisivat yhdessä rasismia vastaan? Missä on se media, joka kysyisi eri kirkkojen kantaa ja toisi sen esiin?Kuten alussa kuvailemani reaktion kirkon twiittiin osoitti, olemme kykeneväisiä lukemaan myös rivien välistä. Tiedämme kyllä, kun ”maahanmuuttokriittisyydellä” tai ”katujen turvaamisella” peitellään rasismia. Suomen evankelisluterilainen kirkko on arkkipiispan johdolla ollut näkyvästi julkisuudessa ja tuonut selkeästi esiin kristillistä vieraanvaraisuuden sanomaan. Siitä hän ansaitsee ison kiitoksen.

Anglikaaninen kirkko julkaisi jo viime kesäkuussa minun allekirjoittamani kannanoton reaktiona silloin nousseeseen rasistiseen toimintaan turvapaikanhakijoita kohtaan. Ottamatta kantaa tekstini laatuun tai sisältöön, on mielenkiintoista kuinka vähän se sai huomiota. Yhtenä syynä oli varmasti kieli: suomen sijasta se oli kirjoitettu englanniksi, kirkkomme kielellä. Kun rasistiset välikohtaukset jatkuivat, Anglikaaninen kirkko julkaisi syyskuussa toisen kannanoton, joka ensimmäisen tavoin levisi nettisivun kautta myös Facebookissa ja Twitterissä. Tämä kannanotto oli käytännössä suomennos tuosta kesäkuun kannanotosta. Yllättäen tämä kannanotto sai huomattavasti suuremman yleisön. Villi arvaukseni on, että kielen vaihto auttoi laajemman huomion saamisessa.

Siltikään tuo kannanotto ei levinnyt erityisen laajalle eikä ylittänyt minkäänlaista uutiskynnystä. Pienen maahanmuuttajataustaisen yhteisön huoli muuttuneesta ilmapiiristä ja kannanotto kristillisen lähimmäisen rakkauden osoittamisesta ei kiinnostanut. Yritykset ottaa kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun eivät ole onnistuneet. Ei ole tullut kiitosta, mutta ei myöskään kriittistä palautetta, että esitetty teksti olisi jotenkin väärää. Myöskään yhtään vihapostia ei ole saapunut. Suomalaisia kristillisä vähemmistökirkkoja ei kuulla.

Sattumaa tai ei, Britanniassa järjestettiin myös viimeviikonloppuna mielenosoituksia rasistisen Britain First -järjestön toimesta. Myös tuossa mielenosoituksessa kannettiin kristillisiä symboleja ja puolustettiin kristillisiä arvoja ja kulttuuria. Huffington Post -lehti julkaisi artikkelin, jossa monet maan kristilliset johtajat tuomitsivat Britain First -järjestön yrityksen kaapata kristinusko muukalaisvihansa välineeksi. Muun muassa roomalaiskatolisen kirkon puhemies tuomitsi Britain First’n toimet täysin vastakkaisena todelliselle kristilliselle rakkaudelle.

Tässä vielä ne periaatteet summattuna, johon Suomen Anglikaaninen kirkko on sitoutunut osana Englannin kirkkoa:

Seuraavat lainaukset ovat käännöksiä Englannin kirkon piispojen julkaisemasta asiakirjasta ”Affirming Our Common Humanity”.

1. Kristittyjen tulee riemuita ihmiskunnan monimuotoisuudesta. Tunnustamme sen, että meidät kaikki on tehty Jumalan kuviksi ja yhtä arvokkaiksi. Jaamme saman yleisen ja yhteisen ihmisyyden, jossa Jumala ei näytä puolueellisuutta tai etuoikeutusta ketään kohtaan. Tämä on pohjana tavoitteellemme, että kaikkien ihmisyys saisi kukoistaa. Tämä on pohjana myös suhteessamme toisiin ihmisiin, eikä vähiten toisiin uskonyhteisöihin.

Lisäksi:

15. Rasismi ja etnisyyteen pohjaavat ennakkoluulot ovat syntejä, joilla on toisia loukkaava vaikutus yhteiskunnassa. Lisäksi ne vähättelevät Jumalan valtakunnan julistusta ja työtä. Kristittyjen tulee aktiivisesti vastustaa ja karttaa rasismin syntiä. Rasismin synnit näkyvät ennakkoluuloissa niitä kohtaan, jotka nähdään erilaisina. Ne näkyvät yhtä paljon harmittomassa huumorissa kuin valikoivassa työntekijöiden palkkaamisessa ja mahdollisuudessa osallistua yhteiskunnalliseen elämään.

16. Syrjimistä tapahtuu, kun rasismi ja ennakkoluulot ovat sisäänrakennettuina teoissamme ja suhteissamme eri tahoihin. Kristittyjen tulee arvioida tarkoin kuulumistaan, suhteitaan tai tukeaan yhdellekään sellaiselle ryhmittymälle, jossa ennakkoluulot ovat sisäänkirjoitettuina käytännöissä, säännöissä tai julkisissa lausunnoissa. (Tässä julkisuudella tarkoitetaan tietysti myös mediaa, internet mukaanluettuna.) Tällaiset ryhmittymät näyttäytyvät tunnusomaisesti sellaisina aateyhteisöinä, jotka pohjaavat virheellisille käsityksille etnisyydestä, uskonnosta, tai epäaidolle rotuopille.

17. Olemme tietoisia, että yhteiskunnassamme on ryhmiä, jotka tekevät poliittisia väittämiä kristillisyydestä käyttäen nationalistista ja rodullista retoriikkaa. Annamme tunnustuksen ja vahvistuksen kristillisten insituutioiden ja arvojen merkitykselle maamme historiassa ja elämässä. Tätä yhteiskuntamme historiaa ei kuitenkaan pidä nähdä yhteneväisenä maamme uskonyhteisön historian kanssa, tai toisia uskonyhteisöjä poissulkevana. Epäjumalanpalvonta (idolatria) käsittää myös sellaisen tulkinnan, jossa uskonnollisuus tai kansallismielisyys saavat virheellsen kuvauksen muita erinomaisempana tai arvostetumpana. Ilosanoman julistamisen velvoittavuus auttaa meitä löytämään korjatun käsityksen identiteetistä ja kansallisuudesta.

18. Rasismi, ja siihen liittyvät ennakkoluulon muodot, ovat pahuutta, jota vastaan kristityt on kutsuttu kilvoittelemaan samalla kun he etsivät sydämien ja mielien uudistumista sekä yhteiskunnallista muutosta. Tämä on se todistus ja esimerkki, jota tarjoamme – emmekä vähiten niille, jotka ovat julkisuudessa – erityisesti niille, jotka toivovat tulevansa valituksi kunnanvaltuustoihin, Eduskuntaan tai Euroopan parlamenttiin.

Ja sen ristin omistaa Kristus.

 

 

 

  1. On vaarallista leimata rasisteiksi kaikki sellaiset, joiden ajatusmaailma ei täysin vastaa omaa näkökantaa. Rasistikorttia heilutellaan nykyaikana aivan liian heppoisin perustein. On jo uutisoitu, että ihmiset eivät enää uskalla kertoa omia näkemyksiään kun joku leimaa heidät rasiteiksi, ilman sen kummempia perusteluja. Kyseessä taitaa olla se, että rasistisyytöksillä pelottelu on oiva tapa saada valtaa ja kaventaa sananvapautta. Ketä sananvapauden kaventaminen sitten palvelleekin?

    • ”On jo uutisoitu, että ihmiset eivät enää uskalla kertoa omia näkemyksiään kun joku leimaa heidät rasiteiksi, ilman sen kummempia perusteluja.” Tähän lienee syynä oikeasti rasistisen kielenkäytön nopea yleistyminen. Tähän kielenkäyttöön kuuluu, että rasistit tulkitsevat tolkullisetkin kannanotot oman asiansa kannattamiseksi. Teemu Selännekin ajoi tähän miinaan. Rasistiksi leimaaminen tapahtuu siis yhä useammin siltä puolelta.

    • Martti,
      voi olla tuollaisiakin tapauksia kuin kirjoitat. Mutta ne ovat ehkä harvinaisempia. Kyllä meillä on enemmän heitä, jotka leimaavat asialliset ja totuudenmukaiset uutisetkin rasistisiksi kun ne eivät vastaa heidän ideologiaansa.

    • ”… leimaavat asialliset ja totuudenmukaiset uutisetkin rasistisiksi.” Uutisen leimaaminen tuoksi tai täksi taitaa olla vaikeaa. Uutisen tulkinta taas voi hyvinkin olla rasistista. Kuvitellaan vaikka uutista: ”Maassamme kolme vuotta asunutta schleebialaista miestä epäillään törkeästä pahoinpitelystä.” Rasistinen tulkinta olisi vaikkapa sellainen, että tässä se nyt nähdään, että väkivaltainen schleebialainen kulttuuri ei sovi suomalaiseen rauhalliseen elämäntapaan. Seuraavan lehden uutinen: ”Poliisitutkinnassa selvisi, että schleebialainen mies olikin vaarantanut oman turvallisuutensa puolustaessaan nuorta naista suomalaisten miesten sukupuoliselta ahdistelulta”, saatetaankin sitten kuitata vain yksittäistapaukseksi. (Sanottakoon, että Schleebia on keksitty maa, jota ei ole olemassa.)

  2. Iisalmelainen kirjailija Jyri Paretskoi sanoo Tolkun ihmiset -kolumnissaan seuraavaa:

    ”Ääripäiden välissä on valtava enemmistö, tolkun ihmiset. Tolkun ihminen ei kiistä maahanmuuton aiheuttamia ongelmia eikä hekumoi ajatuksella, että kansanedustaja tai hänen lapsensa raiskattaisiin. Tolkun ihminen on valmis auttamaan apua tarvitsevia, mutta ymmärtää, että rajalliset resurssit on suunnattava kaikista hädänalaisimmille. Tolkun ihminen ymmärtää, että viranomaiset tekevät työnsä, tunnistavat todelliset turvapaikan tarvitsijat ja käännyttävät muut pois.”

    Uskon, että suurin osa suomalaisista on tällaisia tolkun ihmisiä.

Kirjoittaja

Mäkipää Tuomas
Mäkipää Tuomas
Olen Helsingin St Nicholas'n anglikaanisen seurakunnan pappi, apulaislääninrovasti sekä Englannin kirkon kirkolliskokousedustaja. Vastaan Englannin kirkon työn kehittämisestä Suomessa (Suomen Anglikaanisen kirkon kautta) ja kansallisella tasolla Porvoon sopimuksen mukaisista suhteista Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon. Olen myös hiippakuntasynodin jäsen ja hiippakunnan papiston puheenjohtaja. Tässä ominaisuudessa edustan papistoa piispan neuvostossa (vastaa lähinnä tuomiokapitulin istuntoa). Suomen Anglikaaninen kirkko on osa Englannin kirkkoa ja seurakuntana olemme inklusiivinen sanan ja sakramentin yhteisö. Ilolla saamme seurata, kuinka Jumala kutsuu yhteyteensä ja ylösnousseen Kristuksen seuraajiksi. Seurakuntamme ovat hyvin erilaisia, korkeakirkollisesta Helsingin St Nicholaksesta hyvin yksinkertaiseen jumalanpalvelukseen Espoon Tapiolassa. Tampereen Christ the King on jotain tältä väliltä. Käytetyimmät kielet ovat tällä hetkellä arabia, englanti, swahili, Nigerian kansalliset kielet ja suomi