Kuka on vakaumuksellinen kristitty?

Otsikon kysymykseen on helppo vastata: Vakaumuksellinen kristitty on se joka on omasta mielestään vakaumuksellinen kristitty. Tämä tietysti sillä rajauksella, ettei termistä kristitty vallitse näkemyseroja.

Sanakirjan mukaan termi ”vakaumus” tarkoittaa varmaa, vakaata käsitys jostakin asiasta ja vakaumuksellinen henkilöä jolla tämä vakaumus on. Niinpä jos henkilöllä omasta mielestään on tämä vakaumus, niin sitten hänellä se on.

Sanapari ”vakaumuksellinen kristitty” kuitenkin sisältää tarpeen määritellä myös termin ”kristitty” merkitys. Kristitty on henkilö, joka tunnustaa kristillistä vakaumusta. Mutta mitä sitten on kristillinen vakaumus? Riittääkö se jos tunnustaa, että Jeesus on Kristus. Siis se Herran voideltu, josta heprealaiset pyhät kirjoitukset olivat ennalta kertoneet?

Siis kuka Jeesus? Se Jeesus joka ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana ja nousi kolmantena päivänä kuolleista. Se sama Jeesus, joka antoi meille lupauksen Pyhästä Hengestä, Se sama Jeesus, jonka sanotaan olevan tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu. Se jota kutsutaan Pojaksi.

Onko kristillinen vakaumus sitä sitä että yhtyy uskontunnustukseen? Eiköhän se riitä ja eiköhän se edellytä juuri sitä.

Kuka sitten on kristillisestä vakaumuksestaan tunnettu? Tarkoittaisikohan termi henkilöä, josta tiedetään tai oletetaan, että hänellä olisi mainittu vakaumus. Riittäisiköhän se? Eiköhän se riittäisi, mutta silloin henkilön omaksi omantunnon asiaksi jäisi pitääkö oletus paikkaansa.

71 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    Mitä on Jumalan näkymätön olemus? Mitä ainetta ajatukset ovat, tai informaatio? Martti on oikeassa, että Jumala ei ole ristiriidassa luodun kanssa, mutta se, että emme saa ymmärtää Jumalasta kaikkea lienee meille parasta. Meille on annettu Kristus, jossa Jumalan Rakkaus on meille täysin paljastettu, mutta salattu Jumala on ilmeisesti kaiken takana ja olemassa, vaikka me emme voi sitä tavoittaa ns. normaalein keinoin. Ehkä meille on annettu juuri sen tähden usko, että ymmärtäisimme näkymättömät.

    Ymmärrän, että mikrobiologia on ollut antiikin aikaan tuntematonta ja näkymätöntä, mutta vaikka ihminen olisi ymmärtänyt Jeesuksen aikana kaiken minkä me nykyisin ymmärrämme maailman järjestyksestä, niin se ei muuta ylösnousemuksen ihmettä mitenkään.

    Uskommeko ihmeisiin? Miten ihmeet vaikuttavat Kristityn vakaumukseen?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jusu Vihervaara sanoo:

    Koskien 10 mielipidettäni Jumalan olemassaolosta, Jukka kirjoitteli, että tuomioistuinlaitos voisi kirkkolain perusteella muodostaa kantansa siitä, millaisten julkisesti esitettyjen mielipiteiden perusteella henkilö säilyttäisi tai menettäisi vaalikelpoisuutensa seurakuntavaaleissa.

    Mielestäni Jukan ratkaisu siitä, ketkä kymmenestä henkilöstä olisivat vaalikelpoisia on sinänsä ihan looginen. Todellisessa elämässä tietysti kun mielipiteiden kirjo on suurempi olen edelleen taipuvainen ajattelemaan, että tuomioistuimella ei ole edellytyksiä lähteä vertaamaan ihmisten esittämiä mielipiteitä kirkkoa koskevaan lainsäädäntöön ja täten päättelemään, onko henkilö “kristillisestä vakaumuksestaan tunnettu”.

    Kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä viitataan kolmeen vanhan kirkon uskontunnustukseen sekä Ausburgin tunnustukseen. Minä pidän epätodennäköisenä, että tuomioistuinlaitos lähtisi arvioimaan sitä, onko jokin ehdokkaan blogikirjoitus esimerkiksi Ausburgin tunnustuksen mukainen. Esimerkiksi jos henkilö ajattelisi, että lapsikasteesta voitaisiin luopua, olisiko hänellä Ausburgin tunnustuksen 9. artiklan johdosta epäkelpo vakaumus kirkollisvaaliehdokkaaksi?

    Edelleen pidän – juridisesta näkökulmasta – vaatimusta kristillisestä vakaumuksesta tunnettavuudesta “vain” lakiin kirjattuna ihanteena, jolla ei olisi juridista merkitystä tilanteessa, jossa hallinto-oikeus joutuisi arvioimaan jonkun henkilön kelpoisuutta vaaliehdokkaaksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Tilanne on melko selvä jos henkilö julkisesti kiistää että hänellä olisi kristillinen vakaumus.

      Toisaalta koska kirkon kolme vanhaa uskontunnustusta ei jätä kristinuskon ydintä epäselväksi, eikä niiden tekstisisällön lukeminen toisaalta edellytä teologista oppineisuutta, myös jonkun niihin kuuluvan uskonkappaleen väittäminen silkaksi saduksi ajaa saman asian.

      Asian ydin on se, että tuomioistuimelle oikeusväite, ettei seurakuntavaalin ehdokkaalta odoteta kristillistä vakaumusta on perätön.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Jukka, laki sanoo, että seurakuntavaalin ehdokkaalta edellytetään kristillistä vakaumusta. Tästä olemme samaa mieltä. Minun epäluuloni kohdistuu siihen, pystyykö tuomioistuin käytännön tilanteissa antamaan tuomion siitä, onko henkilöllä kristillinen vakaumus vai ei.

      Jos henkilö otettaisiin ehdokkaaksi ja hänen ehdokkuudestaan tehtäisiin kantelu oikeuteen sillä perusteella, että kantelija katsoo kristillisen vakaumuksen puuttuvan, tuomioistuinlaitos voi toki pyytää ehdokkaalta vastinetta. Jos ehdokas vastineessaan myöntää, että lain vaatima vakaumus puuttuu, tuomioistuinlaitos voi mielestäni tällöin antaa tuomion, jonka mukaan henkilö ei ole vaalikelpoinen.

      Sen sijaan jos henkilö vastineessaan ilmoittaa, että hänellä on lain vaatima kristillinen vakaumus, katson että tuomioistuimella ei ole juuri muita keinoja kuin todeta ehdokkaan olevan vaalikelpoinen tämän kirkkolain pykälän osalta. Pidän epätodennäköisenä, että tuomioistuinlaitos pystyisi ratkaisemaan riitatapauksia, jossa ehdokas mielestään täyttää ehdon, mutta joku ulkopuolinen taho väittää, ettei näin ole.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Virtanen sanoo:

      Laissa tai sen esitöissä ei ole määritelty, mitä vakaumuksellinen kristitty. Sen vuoksi olettaisin, ettei mikään tuomioistuin evää vaalikelpoisuutta täysi-ikäiseltä ja -valtaiselta kirkon jäseneltä pelkästään kandidaatin mielipiteiden vuoksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Jusu

      Jos henkilö tosiaan vastineessaan ilmoittaisi, että hänellä on kristillinen vakaumus, niin asia olisi sillä selvä. Vakaumusta ei tarvitse mitata.

      Jos sitä vastoin itsensä julkisesti ateistiksi julistanut henkilö toteaisi vastineessa että katsoo ateismin edustavan lain edellyttämää vakaumusta tai että mielestään vaatimus vakaumuksen vaatimuksesta on pätemätön, ei tuomioistuimelle jäisi muuta vaihtoehtoa kuin kumota vaalikelpoisuus. Tämä siksi, että kristillinen vakaumus on riittävällä tarkkuudella kuvattu laissa sen toteamiseksi, ettei ateismi, siis Jumalan todellisen persoonallisen olemassaolon kieltäminen, edusta kristillistä vakaumusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Jukka, osimoilleen samaa mieltä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Asiassa kummittelee tämä vakaumuksellinen määre. Kuitenkin sanaan voidaan minimissään liittää asian harrastaminen ja toisessa päässä uskominen. Kuitenkaan uskominen ei ole Ihmisissä ilmenevä laadullinen ominaisuus. Uskoa kuvaa Kristittyjen kokoontuminen Armonvälineiden ympärille. Näin vain sanan ympärille kokoontuminen ei ole Kristuksen kirkon kuva. Edelleen, jotta voitaisiin puhua kirkosta, edellyttää se osallistujalta halua uskoa. Vrt. Augsburgin tunnustus kohta seitsemän. Kirkko on pyhien yhteisö, missä,..Jos nyt palataan alkuperäiseen asiaan, voidaan kysyä, onko henkilö, jolla ei ole säännöllistä tarvetta osallistua sanan ja sakramenttien ympärille, vakaumuksellinen Kristitty. Periaatteessa ei ole. Tosin kirkkomme haluaa markkinaehtoisesti lipsua ymmärryksessään sinne ja tänne , mutta näin minä asian ymmärrän. Syyksi eikä perusteluna harvakselleen osallistumiselle ei voi myöskään esittää sitä, ettei syntiä nyt siihen malliin ole tullut tehtyä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Virtanen sanoo:

    Laissa ei todellakaan ole määritelty, kuka on kristitty eikä myöskään sitä, millainen mielipide osoittaa minkäänlaista vakaumusta. Kirkon perustana oleva tunnustus on eri asia kuin se, mikä on yksittäisen kirkon jäsenen mielipide ja milloin sen yksityisen mielipiteen julkilausuttu sisältö jotain kertoo henkilön vakaumuksesta.

    Mahdoton on sellainen tilanne, jossa kirkon täysivaltainen ja täysi-ikäinen jäsen ei olisi vaalikelpoinen kirkon luottamustoimeen. Minusta on näillä perusteilla aivan selvää, että “tunnettu kristillisestä vakaumuksestaan” tarkoittaa ainoastaan kirkon jäsenyyttä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Se, että vakaumuksellisuutta on kovin vaikea käsitellä, johtuu saamastamme löperöstä opetuksesta. Vakaumuksellisuus tunnustusten mukaan ilman muuta edellyttää halua osallistua sanan armonvälineiden osallisuuteen seurakunnan yhteisessä kokoontumisessa, mitä ovat evankeliumin kuuleminen, ehtoollisen osallisuus ja rippi. Oma kirkkomme ei tosin rippiä enää julkisesti pidä sakramenttina, vaikka sillä tämä status pitäisi olla. Kristityn määritelmäksi sopii sitten kastettu Ihminen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Kivimäki sanoo:

    Et nyt Kari Virtanen ilmeisestikään tunne lakia

    “Mahdoton on sellainen tilanne, jossa kirkon täysivaltainen ja täysi-ikäinen jäsen ei olisi vaalikelpoinen kirkon luottamustoimeen.” Oletatko nyt että tuomioistuimen tulisi ratkaista asia sinun milipitteesi pohjalta.

    Asian tarkastelu tulee aloittaa peustuslain uskonnonvapaussäädöksestä alkaen edeten siitä kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen, joka säädöksenä rinnastuu asetukseen.

    Kirkkolain tunnustuspykälää ei voida perustuslain uskonnonvapautta koskevassa hengessä tulkita vain historialliseksi jäänteeksi, vaan kirkko todella on tunnustuksellinen yhteisö poiketen täten täysin uskonnoista riippumattomasta julkisesta hallinnosta. Kirkko ja seurakunnat saavat asettaa jäsenilleen tunnustukseen liittyviä ehtoja.

    Kirkkojärjestyksen mukaan kirkolliset toimitukset on toimitettava kirkon tunnustuksen mukaisesti, eikä näin ollen ole kirkon järjestyksen mukaan mahdollista, että kirkoon lapsena vanhempiensa päätöksellä liittynyt henkilö ei olisi viimeistään konfirmaatiossa itse ilmoittanut tahtovansa tunnustaa kristillistä uskoa apostolisen uskontunnustuksen mukaisesti.

    Niiden osalta, jotka liittyvät kirkon jäseneksi aikuisena esimerkiksi erottuaan siitä aiemmin, todetaan jäseneksiliitymisen ehtona erikseen, että hän ilmoittaa tahtovansa tunnustaa kirkon uskoa. Tässä siis viitaan nimenomaan kirkon uskoon, eli siihen uskoon, joka kirkon tunnustuksessa määritellään.

    Niinpä kun henkilönltä edellytetään että hän on kristillisestä vakaumuksestaan tunnettu, ei häneltä edellytetä mitään muuta kuin, että täyttää edelleen ne jäsenkriteerit, joihin hän on jäsenyytensä tai konfirmointinsa ehtona sitoutunut.

    Ongelmatilanne tulee siis silloin, jos henkilö julkisesti ilmoittaa, ettei halua enää pitää kirkon täysivaltaisen jäsenyyden ehtoon kuuluvaa tahtoa tunnustaa kirkon uskoa. Tällöin häneltä on itseltään tiedusteltava, kumpi kanta on voimassa: kirkon uskon tunnustaminen vai kirkon uskon kieltäminen. Jos hän tuossakohdin ilmoittaa, että kirkon uskon kieltäminen, niin ei häntä silloin voi hyväksyä vaaliluettoloon.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Muistutan vielä että sellainen henkilö, joka on vastikään liittynyt kirkon jäseneksi, motiivinaan asettua ehdolle seurakuntavaaleissa ja jolla ei tuossa vaiheessa ole ollut sisäistä tahtoa tunnustaa kirkon uskoa, on tullut kirkon jäseneksi valheellisin perustein.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Virtanen sanoo:

      “Niinpä kun henkilönltä edellytetään että hän on kristillisestä vakaumuksestaan tunnettu, ei häneltä edellytetä mitään muuta kuin, että täyttää edelleen ne jäsenkriteerit, joihin hän on jäsenyytensä tai konfirmointinsa ehtona sitoutunut.”

      Kun on kerran konfirmoitu ja edelleen kirkon jäsen, on myös vaalikelpoinen. Aivan riippumatta kandidaatin eri yhteyksissä ilmaisemista mielipiteistä. Eroamalla kirkosta osoittaa toki, ettei ole “vakaumuksellinen kristitty”.

      Aivan turhaa siirtää kirkon sisälle kuuluvia näkemyseroja tuomioistuimien ratkaistavaksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Usko nyt että laissa lukee että henkilön tulee olla kristillisestä vakaumuksestaan tunnettu. Nyt sinä Kari Virtanen väität ettei laki pidä paikkaansa.

      Muistutan edelleen että jo täysivaltaisesksi jäseneksi tulo edellytää tahtotilaa tunnustaa kirkon uskoa. Miksi oletat ettei kirkonluottamustehtävään tulevalta tulisi olottaa tämän tahtotilan voimassaoloa, kun se on kerran kirjattu myös lakiin.

      Huomautan vielä, että mikäli henkilö on liittyessään kirkoon ilmoittanut tahtovansa tunnustaa kirkon uskoa, eikä tämä ilmoitus ole pitänyt paikkaansa, on hän syyllistyny virheelisten tietojen antoon ja kyse on siis valeoikeustoimesta. Asiasta ei kuitenkaan voi jäädä kiinni muutoin kuin henkilön omasta henkilökohtaisesta ilmiannosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Virtanen sanoo:

      Kun on kerran hyväksytty kirkon täysivaltaiseksi jäseneksi eikä ole siitä luopunut, se täyttää lain luottamushenkilöille asettamat vaatimukset vakaumuksellisesta kristitystä. Toki vain vaalikelpoisuuden näkökulmasta. Uskonnon näkökulmasta tilanne voi olla toinen. Näin minun mielestäni, hauskaa nähdä, jos jokin tuomioistuin todella alkaa pohtia ihmisten sisäistä vakaumusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Kari Virtanen: “Aivan turhaa siirtää kirkon sisälle kuuluvia näkemyseroja tuomioistuimien ratkaistavaksi.”

      Tästä olemme samaa mieltä. Apostolisen uskontunnustuksen sisältö ei kuitenkaan ole kirkon sisäinen näkemysero. Kirkko on laillia silottu siihen.

      Koska kirkon jäsenyyden ja vaalikelposuuden ehtona on julkinen sitoutuminen kirkon uskoon., tuomioistoimelle riittä kun tulostaa mainitun uskontunnustuksen ja sisältöön kantaa ottamatta tiedustelee henkilöltä sitoutuuko tämä asiakirjan sisältöön. Asiakirjan sisältö tai sen tulkinta ei ole asiassa pohdinnan alla. Tuomioistuin tulkitsee vain lakia, ei muuta.

      Sellainen tuomari, joka julistaisi tuomioon ikäänkuin kirkkolain tunnustuspykälä ja muut viitaukset kirkon tunnustukseen olisivat jäsenten osalta pätemättämiä, syyllistyisi tuomarina virkavirheeseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Virtanen sanoo:

      Uskontunnustukseen sitoutuminen ei millään tavoin liity termiin “vakaumuksellinen kristitty”, ei ainakaan vaalikelpoisuuden kannalta. On tosiasia, että uskontunnustuksesta ja merkityksestä on kirkon jäsenten kesken erilaisia näkemyksiä. Kun on kirkon jäsen, on muodollisesti tunnustanut myös uskontunnustuksen jollain tavalla, ja se riittää vaalikelpoisuuteen. Äänestäjien asia on arvioida kandidaatin vilpitöntä sitoutumista kirkkoon.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      “Muodollinen sitoutuminen uskontunnustukseen”, siis kirkon uskontunnustukseen lain tarkoittamassa merkityksessä ja sen väittäminen, että Jumala on satuolento, ovat ilmaisuina toisensa poissulkevia.

      Kirkkolaista puuttuu kohta, jonka perusteella henkilö voitaisiin uslkosta luopumisen vuoksi erottaa kirkon jäsenyydestä, mutta julkinen uskostaluopuminen tekee henkilön vaalikelvottomaksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Virtanen sanoo:

      Meillä on ilmeinen näkemysero mitä tulee vaalikelpoisuuteen.

      Mitä tulee kirkosta erottamiseen, minustakin on sääli, ettei esimerkiksi lähetysseurakuntalaisia voida erottaa kirkosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Kari Virtanen, Miksi lähetyshiippakuntalaiset pitäisi voida erottaa kirkosta, jollei julkiatistejakaan voida? Kuppien oletat tekevän kirkolle enemmän hallaa tunnustavana pyhien yhteisönä, jota kirkko siis julkisen olemuksensa mukaisesti on.

      “Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. ” CA VII “tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia on sekoittunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon.” CA VIII Tässä ajassa ei siis erotella edellä viitattuja teeskentelijöitä ja jumalattomia erilleen. Mutta jos he itse omalla suuntunnustuksellaan erotelevat itsensä erilleen, he todellisesti myös ovat sitä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Virtanen sanoo:

      Minusta ketään ei pitäisi erottaa, jos ei itse eroa.

      Lähetyshiippakuntalaiset ovat kuitenkin rakentamassa omaa erillistä kirkkoaan omalla ehtoollisyhteydellään. Blogissaan ateistiksi julistautuva yksilö on vain yhdessä kehitysvaiheessaan oleva yksilö, jonka erottaminen vastoin hänen tahtoaan olisi puuttumista hänen yksilölliseen vakaumukseensa. Minusta siinä on vakava ero, varsinkin kun hän ehdokkuudellaan osoittaa omanlaistaan sitoutumista kirkkoon.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Kirkkohärjestyksen 4 luvun 2 § 2 momentin mukaan kirkkoherran tulee oikaista kirkon tunnustuksen vastaisesti opettavaa kirkon jäsentä. Entäpä jos kyseinen jäsen ei ota oikaisusta ojentuakseen?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Virtanen sanoo:

      Voisi olla mielenkiintoinen keskustelu. Nuorilla kun on usein taipumus itse julistaa oman elämänkatsomuksensa ainoaa autuaaksitekevyyttä. Mutta kuten netissäkin voi havaita, siihen usein liittyy myös heidän vilpitön halunsa tarkastella, luoda uudelleen ja selventää näkemyksiään. Vaikka välittömän lopputuloksen oikaisuyrityksestä voi siten arvata, välttämättä sellainen keskustelu ei menisi kokonaan hukkaan. Ei kristinusko alunperinkään kerralla suomalaisia vakuuttanut.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Annikki Salo sanoo:

    Raamattu antaa selvät ohjeet, kuka on kristitty. Jos me tunnustamme suullamme Jeesuksen Herraksi ja uskomme sydämessämme, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, me pelastumme. “Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan” (Rm.10:9,10). Jumala hoitaa sydämemme ja me tunnustamme ihmisille uskomme Jeesukseen. Näin emme kompastu ihmispelon paulaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Rustholkarhu sanoo:

    Matteus 7 varoittelee vääristä profeetoista, ja sanoo, että eivät kaikki, jotka sanovat “Herra”, pääse taivaaseen.

    Kuitenkin 1.Joh 4:2 sanoo: “Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta”.

    Tämä tuntuu aika ristiriitaiselta, sillä ne väärät profeetat, jotka Matteuksen evankeliumiin sopivat, niin osa heistä tunnustaa Jeesuksen kuten 1.Joh vaatii. Miten asia loppujen lopuksi menee?

    ___________________________________________

    Nämä kaksi Raamatun kohtaa varoittavat samanlaisesta itsensä pettämisestä. Kyse on sellaisista ihmisistä, jotka kyllä saattavat käyttää oikeita sanoja, mutta eivät käytännössä elä eivätkä pyrikään elämään niiden mukaan. Jeesus ei merkitse heille pelastavaa sijaisuhria vaan jotakin muuta – kenties ihmeitä tekevää voimaa. Tällainen henkilö ei tunne Jeesusta eikä pelastavaa uskoa. Se että sanoo uskovansa Jeesukseen, ei vielä riitä, mikäli käsitys Jeesuksesta on väärä ja/tai samalla elää laittomuudessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jukka Kivimäki
    Jukka Kivimäki

    Aktiiviseurakuntalainen Espoosta. Päivätyössä ammatillisen koulutuksen parissa.