Kuka on vihreä?

Ketkä Suomessa elävät ympäristöasialle? Arvostan suuresti ihmisiä, jotka pienillä valinnoillaan edistävät ympäristön vastuullista ja kestävää käyttöä. He kopioivat kaksipuolisesti kopiokoneella, juovat reilun kaupan kahvia ja ostavat vaatteensa kirpputoreilta. Mahdollisesti he asuvat yhteisössä, jossa jakavat kulutustavarat ja käyttävät kimppa-autoa tai sitten vain julkisia liikennevälineitä. Vielä pidemmälle menevät he, jotka kasvattavat puulaatikoissa vihanneksia radan varressa ja dyykkaavat ruokaa kaupan roskiksesta. Mutta ympäristötietoisuus voi merkitä muutakin.

Kristitylle luonto ja luonnonvarojen vastuullinen käyttäminen ovat keskeisiä arvoja. Jumalan luomalla maailmalla, eri kasveilla ja eläimillä sekä merillä, metsillä, niityillä, erämailla, jäätiköillä on itseisarvonsa Jumalan rakkauden kohteina. Luonnon pyhyyden hälventäminen ja luonnonvarojen maksimaalinen hyödyntäminen alkoivat länsimaissa valistuksen aikana, joka korosti ihmistä Jumalasta ja luonnosta vapautettuna luomakunnan herrana, jolla on oikeus ottaa hyöty irti kaikesta. Näin onkin tapahtunut runsaan 250 vuoden ajan ja aiheutettu suurta vahinkoa eri elinympäristöille ja ennen näkemätön sukupuuttojen aalto.

Tämä on seurannut Jumalan, kaiken Luojan, kunnioituksen katoamisesta ja kohtuuden vaihtumisesta häikäilemättömäksi oman hyödyn maksimoimiseksi.  Siksi väitän, että luonnon kunnioittaminen ja sen vastuullinen vaaliminen kuuluvat kristitylle Franciscus Assisilaisen hengessä.

_ _ _

Mikä yksittäinen ihmisen toimi uhkaa välittömimmin luontoarvoja? Nykyaikainen sota – sellainen kuin Persianlahden sota – on suuri uhka elinympäristöille ja eliöille. Sotien torjuminen ehkäisee ennalta luonnon tuhoutumista. Oman alueensa puolustamiseen varautuneet asevoimat, kuten Suomen puolustusvoimat,  turvaavat kaikkea elämää, myös luonnon elämää.  On kuvaavaa, että armeijan harjoitusalueet, joilla muunlainen luonnon käyttö on rajoitettua, ovat usein tärkeitä harvinaisten kasvi- ja eläinlajien reservaatteja. Sellaisia ovat vaikkapa siviileille avautuva Örön entinen linnakesaari tai Helsingin puolustuksesta huolehtiva Santahamina. Kun Suomenlahdella tapahtuu öljyonnettomuus, puolustusvoimat antaa virka-apua tahriintuneiden rantojen ja eläinten puhdistamisessa. Väitän, että sotaväki ja sotilaat ovat luonnon ystäviä.

_ _ _

Seuraavassa on kymmenen kohdan testi ympäristövalinnoista, joita itse pidän aika perustavina, mutta samalla vaativina. Jokaiseen listan kohtaan löytyy kuitenkin joku tuntemani ihminen. Monen kohdalla toteutuu useampia. Nämä ihmiset eivät kuitenkaan ole niitä vihreitä, jotka käyvät taidekahviloissa ja äänestävät tiettyjä puolueita. Hei eivät myöskään tee numeroa vihreydestään.

Kaikkein lähimmin olen nähnyt seuraavien kriteerien toteutuvan Venäjän Karjalassa, inkeriläisten luterilaisten vaatimattomissa kodeissa ja huolella hoidetuissa puutarhoissa sekä ortodoksiluostareissa.

1. Lämmittää leivinuunia ja saunaa itse tekemillään polttopuilla

2. Lämmityskaudella huonelämpö alle 20 astetta.

3. Käyttää kuivakäymälää. Kompostoi talous-, puutarha- ja huussijätteet.

4. Kasvattaa itse ainakin osan kasviksista ja juureksista. Leipoo itse leivät.  Keskikaupunkilaisen vaihtoehto: on mukana ruokapiirissä tms.

5. Pitää kotieläimiä (esim. kanoja, lampaita) olematta varsinainen tuottaja. Kalastaa tai metsästää. Keskikaupunkilaisen vaihtoehto: ostaa suoraan tuottajalta luomua.

6. Ei omista autoa / ajaa biokaasulla/puukaasulla ja tekee itse ajoneuvoon polttoaineen.

7. Kulkee työmatkat julkisilla, polkupyörällä, jalkaisin.

8. Käyttää tuulisähköä / tekee itse käyttämänsä sähkön.

9. Ei lennä.

10. Käyttää kulutustavarat loppuun, ostaa käytettynä ja vain harkitusti uutta.

30 kommenttia

  • Pekka Särkiö sanoo:

    Risto, maastoajoneuvot jättävät jälkensä, samoin sotaharjoituksista jää jälkiä, mutta niin jää aina kun suuri joukko ihmisiä on liikkeellä luonnossa – vaikka suunnistuskilpailuissa. Luonnon raiskauksesta ei kuitenkaan ole kyse. Metsä on suomalaisen sotilaan ystävä ja niin on myös toisinpäin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Tuula, en ota kantaa puolueisiin tai puoluepolitiikkaan. Yleinen väittämä on kuitenkin, että vihreät ovat siirtyneet 1980-luvulta lähtien yhden asian ympäristöliikkeestä kohti yleispuoluetta. Ehkä alkuaikojen innokuus ja ehdottomuus ovat loiventuneet. Samalla toimiminen ympäristön hyväksi on tullut osaksi kaikkien muidenkin puolueiden ohjelmaa. Kysyn kuitekin, eikö ympäristön puolesta toimiminen ole myös puolueiden ulkopuolella kaikkien velvollisuus – teollisuuden ja talouselämän, valtiovallan .- puolustusvoimat mukaan lukien – eri järjestöjen, kuntien, seurakuntien ja kristittyjen. Seurakuntien ympäristödiplomit ja niiden kriteerit – kierrätys, reilun kaupan kahvi, kimppakyydit jne, ovat hyvä alku. Enemmänkin voi tehdä. Esim. Lahden srk-yhtymän leirikeskusta lämmitetään maalämmöllä. Milloin joku seurakunta hankkii tuulimyllyn tai ostaa leirikeskuksen ruoat luomuna paikalliselta tuottajalta? Tai milloin seurakunnan leirille saavutaan linja-auton sijasta esim. polkupörillä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Pekka Särkiö :”Seurakuntien ympäristödiplomit ja niiden kriteerit – kierrätys, reilun kaupan kahvi, kimppakyydit jne, ovat hyvä alku.”

    Olen samaa mieltä, mutta pelkään, että ne suurvaltojen aseiden aikaansaaman ympäristötuhon rinnalla jäävät samaan asemaan, kuin taannoiset 70-luvun “rauhanjunat”, joissa silloiset julkkikset kävivät kertomassa asemilla seisoville mummoille, että heidän ei tule tahtoa sotaa vaan rauhaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö
    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit