Kuluttajasta varjelijaksi?

Loistavat talouden kasvuprosentit on juuri julkaistu. Samppanjabarometrikin lupaa hienosti kuplivaa kasvua, joka tuo mukanaan etelän lomia, isompia autoja ja väljempiä asuntoja – joka huoneen seinällä jättikokoinen taulutelevisio.

Samassa tapahtuu jotain järkyttävää. Loistava tulevaisuudenkuva alkaa valua taulun alareunaan ja pursuta sen alta silppuna ulos, kuin katutaiteilija Banksyn työ Sothebyn huutokaupassa viime viikolla. Hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n madonluvut maanantaina käänsivät tulevaisuusvisiot – tai oikeammin tervehdyttivät, sillä olihan käänteen välttämättömyys jo pitkään jokaisen tiedossa.
_ _ _

Lehdet ja ajankohtaisohjelmat ovat olleet viime päivinä täynnä kommentteja IPCC:n raportin seurauksista. Kuinka liikenteen hiilidioksidipäästöt saadaan nollattua parissa vuosikymmenessä? Minne tuhannet sähkön latauspisteet – lyheneekö latausaika puolesta tunnista? Tuleeko letkusta puhdasta tuulisähköä vai sittenkin viherpestyä hiilisähköä?

Mistä akkujen vaatima koboltti – kaivavatko lapset koboltin Kongon demokraattisesta tasavallasta, joka ei varsinaisesti ole demokratia? Nostetaanko Suomen metsien hakkuutavoitetta 20 milj. kuutiota, jotta saadaan tankkeihin biodieseliä – ja samalla suljetaan välttämättömiä hiilinieluja imemästä ilmasta hiilidioksidia? Jatkuuko turpeen poltto, kun se kerran on välttämätöntä?
_ _ _
Tarjosin kuukausi sitten Hesariin mielipidettä, jossa ehdotin bensiini- ja diesel-autojen muuntamista käyttämään myös puhdasta biokaasua. Modifiointi maksaa noin 3000 e. Yhdellä kaasutankillisella auto kulkee noin 300 km. Fossiiliset päästöt putoavat. Näin reagoidaan nopeasti liikennepäästöihin, kun siirtyminen sähköautoihin vielä kestää (vrt. blogini Kaasua, kaasua 3.4.2017).

Hesari ei pitänyt ajatusta ajankohtaisena ja jätti kirjoituksen julkaisematta – ehkä liian maalaisena ratkaisuna? No, Etelä-Suomen Sanomat ja Maaseudun tulevaisuus julkaisivat sen.
_ _ _
Minusta näyttää reaktioiden perusteella siltä, että kasvu- ja kulutusideologiasta pidetään edelleen kynsin hampain kiinni. Kaikki ratkeaa, kun vain saadaan paha Hiilenhenki pulloon. Uusia puhtaita autoja, etelänmatkoja, isoja asuntoja ja taulutelevisioita on entiseen tapaan.

Samalla jätetään myöntämättä se, ettei rajallisten resurssien maailmassa voi olla mitään jatkuvasti kasvavaa. Se on kuin syöpäkasvain, joka syrjäyttää terveen elämän ja vie siltä voiman.

Ongelma on siinä, että jatkuvasta kasvusta on tullut välttämätön edellytys nykyiselle hyvinvoinnille ja elintason nousulle. Kasvua on pidetty yllä luonnonvarojen kiihtyvällä käytöllä samalla kun rajat ovat tulleet vastaan – niin ilman, merien, maaperän ja lähiavaruuden saastumisen, samoin kuin luonnon biotooppien köyhtymisen, lintujen, kalojen, hyönteisten ja nisäkkäiden sukupuuttojen kohdalla. Silti saman menon pitäisi vielä jatkua?

Toisessa vaakakupissa painaa ihmisen pyrkimys korkeampaan elintasoon ja toisessa vaakakupissa elämän jatkuminen ylipäänsä. Ihmisellä itsellään ovat ratkaisun avaimet, kumpaan vaakakuppiin pudotellaan seuraavina vuosina punnuksia.
_ _ _
Käsillä on paradigman muutos. Ranskan suuressa vallankumouksessa entisiä kuninkaan alamaisia alettiin kutsua kansalaisiksi, Venäjän suuressa vallankumouksessa tovereiksi, Modernin kapitalismin vallankumouksessa kuluttajiksi.

Miten meitä kutsutaan seuraavassa epookissa, jota voisi nimittää esimerkiksi selviytymisyhteiskunnaksi (vrt. blogini Suomi vuonna 2047, 29.11.2016)? Selviytyjä kuulostaa liikaa tosi-tv:n pudotuspeleiltä. Kävisikö suojelija tai varjelija? Silloin viittaus olisi Jumalan antamaan tehtävään ihmiselle viljellä puutarhaa ja varjella elämää: ”Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä” (1 Moos 2:15).
_ _ _
Vielä lopuksi omat 10 pointtiani, kuinka kuluttajasta voi tulla varjelija:
1. Kuluttaminen: osta vain tarpeeseen, korjaa ja kierrätä vanhaa.

2. Ruoka: suosi lähellä tuotettuja kasviksia ja kotimaista kalaa. Sienestä, marjasta, viljele itse palstalla juureksia ja vihanneksia.

3. Valmista itse: vaatteita, ruokaa, säilykkeitä. Leivo. Osta kerralla suuria määriä, esimerkiksi jauhoja.

4. Liikenne: kävele, pyöräile käytä junaa ja linja-autoa. Hanki biokaasuauto, kunnes sähköautot ovat ilmastoystävällisiä. Vältä lentämistä.

5. Asuminen: Asenna omakotitaloon maalämpö, aurinkopaneelit ja ilmalämpöpumppu, laske huonelämpötila 20 asteeseen. Tee sähkösopimus ympäristöystävällisestä sähköstä. Asenna tulisijoja ja käytä harvennuspuuta, nuorta rankaa polttopuuksi.

6. Luonto: kulje luonnossa ja seuraa sen elämää. Haluat suojella luontoa, kun tulet tietoiseksi sitä uhkaavista asioista.

7. Etsi seurakuntayhteys: Usko voi vahvistua jumalanpalveluksissa ja kristittyjen yhteydessä. Elämä voi uudistua itsekkyydestä toisten ihmisten ja luomakunnan huomioon ottamiseen.

8. Harrastaminen: kulttuuri, lukeminen ja kuntoliikunta pitävät mielen ja ruumiin vireänä. Löydä elämän sisältöä muusta kuin kuluttamisesta ja materiaalisista arvoista.

9. Suku: Tutustu isovanhempiesi kokemuksiin ja taitoihin. 1960-luvulle saakka Suomessa elettiin yleisesti luonnon kannalta kestävästi. Anna lapsillesi/sukulaisten lapsille malli elämän varjelemisesta sekä käytännöistä.

10. Seuraa aikaasi: muodosta itse kokonaiskuva. Vaikuta kunnallispoliitikkoihin ja kansanedustajiin. Nopeat ja vaikuttavat ratkaisut ovat välttämättömiä. Joillakin suomalaisilla poliitikoilla on vaikutusta kansainvälisissä kokouksissa, missä tehdään suuren kokoluokan päätöksiä.
---
Suomalaisten hiilidioksidipäästöt ovat hyvin pieni osa maailman kaikista päästöistä. Tämä saattaa johtaa toivottomuuden tunteeseen: "Mitä väliä."

Tässäkin taistelussa on käytävä tosissaan eteenpäin, vaikka ei ole varmuutta lopputuloksesta. Lopulta suomalaiset voivat nousta ratkaisijan rooliin esimerkiksi uusien teknologioiden kehittäjinä tai Saharan metsittäjinä. Puu kannattaa istuttaa, vaikka emme tiedä, kuinka kauan se saa kasvaa.

29 kommenttia

  • Pekka Särkiö sanoo:

    Jäin pohtimaan, miten tästä ei tulisi vain ahdistava vaatimus, vaan ennemminkin toivon täyttämä mahdollisuus vapautua jostain meitä sitovasta? Jeesus lupaa Matteuksen evankeliumin lopussa: “Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. ”

    Voisiko Jeesuksen läsnäolo näkyä niin, että hän uudistaa elämämme niin, että haluamme toimia luomakunnan elämän puolesta? Synnistähän tässä ilmaston kuumenemisessa ja tuhon tiessä on kyse. Ja eikö Jeesus juuri ole synnin ja kuoleman voittaja?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Kaksi asiaa liittyy yhteen : Ilmasto ja maapallon raakaaineet. Voimme nyt jo todeta että globaalista taloussysteemia joka perustuu jatkuvaan kulutukseen ei tulla muuttamaan tarpeeksi nopeasti. Tästä on seurauksena ilmastokatastrofi viimeistään lastenlasten aikuisiässä. Siitä puolestaa sosiaaliset levottomuudet ja kymmenien jollei satojen miljoonien ilmastopakolaisuus.

    Yhteiskuntasysteemit sellaisina kun me ne tunnemme tulevat romahtamaan. Kysymys tulee olemaan : Miten järjestämme tai jälkeläisemme järjestävät elämänsä tuon katastrofin jälkeen? Mitenkä meidän tulisi ennakoida tuota katastrofia voidaksemme lievittää sitä?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Markku, kiitos tärkeistä kysymyksistä. Vaikka todennäköisyys nyt viittaisikin tuhoon, voi ympäristöteknologian kehitys tai vaikkapa maailmanlaaja herätys parannukseen ja yhteiseen toimintaan muuttaa tilannetta.

      Varautuminen huonoihin vaihtoehtoihin on kuitenkin viisautta. Hallitsematon ympäristöpakolaisuus on myös yksi tulevaisuuden turvallisuusuhkista, johon varaudutaan sotilaallisesti.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Blogi sisältää kiitettävän viileää analyysiä ihmiskunnan lämpenevästä tulevaisuudesta. Esimerkiksi seuraaviin ajatuksiin on helppo yhtyä: ”Näyttää reaktioiden perusteella siltä, että kasvu- ja kulutusideologiasta pidetään edelleen kynsin hampain kiinni.” ja ”Jätetään myöntämättä se, ettei rajallisten resurssien maailmassa voi olla mitään jatkuvasti kasvavaa.”

    Otsikko viittaa vahvasti Raamatun alkulukuihin, maata varjelemaan meidät alun perin luotiin. Mutta palautuuko tuo varjelijan rooli ihmisvoimin?

    Raamatun loppuosa viittaa siihen suuntaan, että vain ja ainoastaan Luoja voi palauttaa meidät lähtöruutuun. Siis varjelijaksi. Tästäkin syystä meillä on entistä pontevammin syytä rukoilla ”Tulkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa”.

    On merkille pantavaa, että Raamattu ennustaa sen kurimuksen, johon meidän ihmispolosten kulutusyhteiskunta asiat johtaa. Esimerkiksi: ”Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan.”(2.Piet3:10) ja ”On aika tuhota ne, jotka tuhoavat maata”(Ilm11:18).

    Se, että odottaa Jumalan valtakunnan ja sen kuninkaan interventiota Telluksella ei tietenkään oikeuta kristittyä omilla toimenpiteillään jouduttamaan enempää ilmastonmuutosta kuin kertakäyttöisten resurssien loppuunmyyntiäkään. Varjelijan roolin pitäisi olla meillä jo nyt päällimmäisenä, onhan se Tekijämme alkuperäinen ja muuttumaton ohjeistus.

    Olen taipuvainen ajattelemaan, että parhaatkaan tuollaiset ”kymmenen kohdan ohjelmat” eivät meiltä ihmisiltä toteudu riittävällä nopeudella ja tehokkuudella. Suurilla vallanpitäjilläkin näyttää olevan periaatteenaan ”Me First”. Tosiasiat huomioon ottaen tekisi mieli väittää, että pessimismi ihmisponnistuksien lopputulemana on realismia. Siksi minulla on sinulle blogisti yksi perustavaa laatua oleva kysymys.

    Oletetaan, että kaikista ponnisteluista huolimatta maailma ajautuu vielä lähemmäs planeettamme elämän vaarantavaa tilannetta. Ilmastokokoukset on pidetty ja samppanja on lakannut porisemasta. Millaisena näet sen mahdollisuuden, että Kaikkivaltias Jumala silloin toteaa: ”Antakaas tytöt ja pojat kun minä otan homman haltuuni.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kiitos Rauli kysymyksestä. Ajattelen niin, ettei Jumala ole hylännyt luomaansa maailma. Apostoli muistuttaa Efesolaiskirjeessä luomakunnan hartaasta ikävöimisestä, kun se odottaa lunastamistaan katoavaisuuden alta.

      Eikö tämä katovaisuus osaltaan seuraa siitä, että ihminen on kääntynyt varjelijasta tuhoajaksi? Siihen tarvitaan Jumalan puuttumista asiaan. Kristuksessa kaikki luodaan uudeksi: “Minä näin uudet taivaat ja uuden maan” (Ilm 21). Tämä ei kuitenkaan anna kristitylle lupaa jatkaa tuhon tiellä vaan ennemminkin tehtävää Jumalan työtoverina kääntää tietä kuolemasta elämään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Oikein paljon kiitoksia vastauksestasi. Raamattuhan opettaa, että ”Kristuksessa kaikki luodaan uudeksi: ’Minä näin uudet taivaat ja uuden maan’ (Ilm 21)” Aikanaan, ja meidän luonnonsuojelullisia toimintamme täysin riippumatta.

      Olen vahvasti samaa mieltä kanssasi siitä, että ”Tämä ei kuitenkaan anna kristitylle lupaa jatkaa tuhon tiellä”. Tuhon tie ei taida kuitenkaan riippua kovinkaan paljon kristillisyydestä. Maailma kun menee omaa menoaan oman ruhtinaansa ohjauksessa, sanoo Raamattu(Joh14:30).

      Joku voi ajatella, että kun kerran ”uusi maa” luodaan, tämä nykyinen joutaa mennä. Itse ajattelen, että uuden maan luominen on ennemminkin nykyisen planeettamme restauroimista. Kai me ihmiset kannamme päävastuun vaikkapa tuosta lämpenemisestä? Miksi kasvikunta ja eläinkunta kokonaisuutena pitäisi laittaa uusiksi meidän onnettoman osaamisen ja ahneuden vuoksi? Elottomasta maakeroksista nyt puhumattakaan.

      Mitäs Pekka ajattelet siitä minun päähänpinttymästäni, että kyllä tästä asuinplaneetastamme tulee ihan uutta vastaava? Ja paratiisi lopulta rakentuu siis tänne meidän maapallolle? Olisiko tämä informaatio jopa osa siitä evankeliumista, hyvästä uutisesta, jota Kristus käski seuraajiaan julistamaan? Ja jossa hän lupasi olla henkilökohtaisesti taivaasta käsin mukana.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jusu Vihervaara sanoo:

    Tuo kymmenen kohdan lista on hyvä, paitsi kohta 7 ei mielestäni kuulu joukkoon.

    Enkä tarkoita sitä, etteikö kirkkoon saisi kuulua ja seurakuntayhteyttä etsiä vaan sitä, mielestäni mikään ei osoita, että kristityt olisivat vähemmän itsekkäitä kuin muut ihmiset.

    Maalämpö ja porkkanakeitto ovat varmasti ekoteko öljypolttimeen ja sisäfilepihviin verrattuna, mutta mitään evidenssiä ei ole sen puolesta, että kristillinen vakaumus torjuu ilmastonlämpenemistä ateismia paremmin.

    Toki kirkonmiehelle voidaan tuollainen maksettu mainos sallia muutoin asiapitoisessa kirjoituksessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “mielestäni mikään ei osoita, että kristityt olisivat vähemmän itsekkäitä kuin muut ihmiset.”

      -Ei kai tässä niin sanota?

      “7. Etsi seurakuntayhteys: Usko voi vahvistua jumalanpalveluksissa ja kristittyjen yhteydessä. Elämä voi uudistua itsekkyydestä toisten ihmisten ja luomakunnan huomioon ottamiseen.”

      Kuitenkin itsekkyys, kuten kaikki muutkin synnit ovat kristityille jatkuvaa kilvoittelua. Yhteyden etsiminen niihin, jotka taistelevat näitä syntejä vastaan samalla tiellä ja Jumalaan turvautuen, on tärkeää. Rukous, ripittäytyminen, synnintunnustus ja Jumalan tahdon etsiminen voi toteutua vain kristittyjen kesken.

      Kasvua ja rakentumista on etsittävä niiden kanssa, joilla on sama taistelu käynnissä. Tietoisuus omasta itsekkyydestä.

      Eli parempi kysymys kuin se, että ovatko krisitityt vähemmän itsekkäitä kuin muut ihmiset, olisi se, että onko muilla ihmisillä sama tietoisuus omasta itsekkyydestään ja käynnissä sama taistelu sitä vastaan.

      Toki itsellänikin on kokemusta siitä, että aina ei välttämättä löydy ymmärrystä uskovien joukosta, silloin kun kipuilee omien puutteidensa kanssa. Mutta oman syntisyyden ja vajavaisuuden tunnustaminen on kristitylle jatkuva kasvun, uudistumisen ja nöyrtymisen paikka.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Mielestäni ei voida tehdä sellaista oletusta, että vain kristityt kilvoittelevat ja pyrkivät kasvamaan ihmisinä. Eikä edes sellaista, että kaikki kristityt kilvoittelevat ja pyrkivät kasvamaan ihmisinä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Jusu, olet täysin oikeassa.

      Siksi toivoisinkin että se sanottaisiin ääneen useammin, sieltä ei-kristittyjen puolelta. Että kasvun ja kehittämisen varaa on. Siitä nyt on sinänsä turhaa lähteä kilpailemaan että kuka kilvoittelee ankarimmin… Mutta ihmismieli vain on sellainen.

      Kristityt voivat alkaa kilvoittelemisen sijaan kilpailla vaikka missä. Hartaudessa, katumuksessa, nöyrtymisessä. Siksi Paavali opettikin että ainoa asia jossa on jotain järkeä “kilpailla” on toisen kunnioittaminen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Jusu

      Yksi suuri ympäristön muutostapahtuma on Saharan laajeneminen valtavaa vauhtia.

      Kamerunin luterilainen kirkko on vakavasti ottanut tuon haasteen vastaan. Ympäristön suojeleminen sisältyy kirkon perussääntöön.

      Kyllä muutoinkin huolehtiminen luonnosta kuuluu aivan ihmisenä olemisen perusteisiin. Jo luomiskertomuksessa todetaan että ihminen on pantu “viljelemään ja varjelemaan” luontoa. Tuo tarkoittaa nimenomaan vastuuta eikä suinkaan materialistisen riistotalouden mukaista vääristelevää tulkintaa maan riistävästä hyväskikäytöstä.

      Muutoin huomattakoon, että valitettavasti tässä nykyaikaisessa keskustelussa on kokonaan unohdettu että jo vuosisatojen aikana maanviljelijät ovat olleet parhaita luonnon suojelijoita maassamme. Se mikä on jollekin niin sanotulle “luonnonsuojelijalle” tavoite: Luonnon biologisen tasapainon saavuttamiseksi, on jo vuosisatoja ollut hyvän tuotannon _ e d e l l y t y s _ . Jos ei ole huolehtinut viljelemänsä maan biologisesta tasapainosta, niin itsepä on kärsinyt nahoissaan, kun luonto on potkaissut takaisin kuin vanha veivattava moottori veivaajansa käteen. Kun taas sille joka on pitänyt huolta vaalittavastaan luonnosta, maan sato on ollut ihana.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Jusu kirjoitti näihin ympäristöarvoihin liittyen, että ”mielestäni mikään ei osoita, että kristityt olisivat vähemmän itsekkäitä kuin muut ihmiset”.

    Taitaa kovasti riippua siitä, kenet lukee kategoriaan kristityt. Valtioiden johtoportaissa ei taida kristillisyys olla se tärkein prinsiippi, olipa maa sitten kuinka kristillinen tahansa. Omien etujen puolusteluhan se tämän CO2-ongelman niin hankalaksi tekee. Blogistin sanoin: ”Uusia puhtaita autoja, etelänmatkoja, isoja asuntoja ja taulutelevisioita entiseen tapaan”.

    Raamattu kertoo hyvin selvästi, ettei kristillisyys ole suinkaan maailmaamme ohjaava voima. Paitsi mitä nyt joskus on kristillisenä pidetyn uskonkin päältä ohjauduttu sotilaallisiin yhteenottoihin. Minusta on hyvin konkreettista tapahtumainkuvausta se, mitä ilmestyskirja kertoo ”tämän maailman jumalasta” juuri tällä hetkellä: ”Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt”.

    Selittää aika hyvin ihmiskunnan kollektiivista lyhytnäköisyyttä, vai mitä?

    Millainen käsitys sinulle Jusu on muodostunut itse Raamatun opetuksesta? Eikö sen ohjeiden nojalla voisi tehdä paljonkin esimerkiksi ympäristöongelmille? Lähimmäisen rakastamiskäsky ei anna mitään sijaa sille, että kanssaihmisen asuinsaari saatetaan vesimassojen alle. Nykymaailmassa niin kyllä tapahtuu sekä kristillisen että ei-kristillisen hiilidioksidin vaikutuksesta.

    Kristittynä on meillä on toivo. Pekan kanssa meillä lienee tuon toivon suhteen hiukan näkemyseroja, mutta jaan mielelläni hänen kanssaan ajatuksen siitä, ”ettei Jumala ole hylännyt luomaansa maailmaa”. Fiksuna miehenä sinä Jusu tiedät, että esimerkiksi maapallon lämpenemisen rajoittaminen on likimain mallia ”mission impossible”. Olen ymmärtänyt, että et usko sitäkään vähää Raamatun lupauksiin siitä, että ”uudessa maassa” eräänä kauniina muttei liian lämpimänä päivänä ”susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella”(Jes65:25)

    Eikö ateistina ole melkoisen vaikea olla tulevaisuusoptimisti juuri nyt?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Rauli Toivonen: “Nykymaailmassa niin kyllä tapahtuu sekä kristillisen että ei-kristillisen hiilidioksidin vaikutuksesta.”

      Tätä juuri tarkoitin kun kritisoin Särkiön listaa. Kristityksi kääntyminen ei lisää tai vähennä kenenkään hiilijalanjälkeä.

      Raamatusta saa varmasti oppeja miten suojella luontoa ja kohdella lähimmäistä kuten itseään. Ja saa sieltä myös oppeja, joilla ajaa patrioottisia etuja sekä kohdella ihmisiä epäoikeudenmukaisesti. Ja molempia saa myös Raamatun ulkopuolelta.

      Vierasta sellaista ajatusta, että ihminen voi olla eettisesti hyvä vain jos hän uskoo johonkin uskomusjärjestelmään. Ja yhtä paljon vierastan ajatusta, että ihmisestä tulisi automaattisesti eettisesti hyvä vain sillä, että hän on uskossa.

      Ja mitä tulee viimeiseen kysymykseesi mielestäni optimismin määrä ei ole kiinni siitä, uskooko johonkin yliluonnolliseen voimaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Vierasta sellaista ajatusta, että ihminen voi olla eettisesti hyvä vain jos hän uskoo johonkin uskomusjärjestelmään.” ——-

      -Minä sanoisin, että jokainen, joka toimii uhrautuvasti ja epäitsekkäästi uskoo johonkin suurempaan ja syvempään kuin evoluutioon. Luonnossa ei ole hyvää eikä pahaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Ja saa sieltä myös oppeja, joilla ajaa patrioottisia etuja sekä kohdella ihmisiä epäoikeudenmukaisesti.” ——–

      -Raamatun suhteen ei pidä ottaa mallia siinä olevista ihmisistä. Raamattu ei ole uskon kohde, vaan Jumala. Jumala sanoo: “Minä vihaan kaikkea vääryyttä.”

      “Nämä teidän tulee pitää. Puhukaa totta toisillenne! Jakakaa oikeutta totuuden mukaan, niin että rauha vallitsee keskuudessanne. Älkää suunnitelko pahaa toinen toisellenne. Varokaa tekemästä väärää valaa. Minä vihaan kaikkea vääryyttä, sanoo Herra.” (Sak.8: 16-17)

      “Kääntykää vihdoin oikealle tielle ja tehkää hyvää, kohdelkaa aina oikeudenmukaisesti toisianne. Älkää sortako vierasheimoisia, älkää orpoja älkääkä leskiä. Älkää surmatko syyttömiä tässä maassa.” (Jer.7:5-6)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Sari: “Minä sanoisin, että jokainen, joka toimii uhrautuvasti ja epäitsekkäästi uskoo johonkin suurempaan ja syvempään kuin evoluutioon.”

      Minä sanoisin, että tuo on kyllä ihan täyttä puppua. Ei epäitsekkyys vaadi mitään jumalaa tai muuta henkiolentoa.

      Toisekseen en ole koskaan ajatellut, että evoluutio olisi uskon asia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Ei epäitsekkyys vaadi mitään jumalaa tai muuta henkiolentoa.” —-

      -Siis sen perusteleminen miksi epäitsekkyys (äärimmilleen vietynä järjetön ja kannattamaton) on oikein, ja itsekkyys väärin, vaatii uskoa ylipäätään _johonkin_ (En tarkoituksella maininnut Jumalaa)

      Evoluutio ei ehkä ole uskon asia eikä uskon kohde, mutta se ei perustele sitä mikä on “hyvää”, mikä “pahaa”, mikä on “oikein” ja mikä “väärin.” Ehkä korkeintaan sen mikä on oman selviytymisen kannalta “kannattavaa”.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Jusu, tekevätkö eläimet luonnossa mielestäsi “pahaa”?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Ihmisillä on omatunto. Sitä kautta ihmiset ympäri maailman riippumatta heidän uskonnollisesta vakaumuksestaan, tai vaikka heillä ei olisi sellaista, pystyvät sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin ja päätyvät hyvin samankaltaisiin valintoihin elämän suurissa kysymyksissä.

      Kymmenen käskyn ohjeet kuten “älä tapa” tai “älä varasta” eivät ole missään määrin kristinuskon erityispiirre vaan hyvin samankaltainen arvomaailma löytyy lähes jokaisesta kulttuurista riippumatta siitä onko taustalla jonkinlainen uskonnollinen vakaumus.

      Koen jotenkin äärettömän naiivina sellaisen ajatuksen, että hyvyyttä tai oikeamielisyyttä ei voisi olla ilman uskontoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Jusu, minä en puhu “uskonnosta”. Uskonnon määritelmä voi toki olla laaja tai suppea, selkeä tai epämääräinen. Puhun uskosta johonkin. Juuri tuossa kirjoitit siitä mihin sinä uskot.

      ———— “Ihmisillä on omatunto. Sitä kautta ihmiset ympäri maailman riippumatta heidän uskonnollisesta vakaumuksestaan, tai vaikka heillä ei olisi sellaista, pystyvät sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin ja päätyvät hyvin samankaltaisiin valintoihin elämän suurissa kysymyksissä.” ——

      -Uskot siis oikeaan ja väärään, vaikka et ehkä ole tarkemmin miettinyt tai perustellut miksi. Eli miksi tulee tehdä “oikein” tai sen mukaan mikä tuntuu oikealta. Evoluutio, lajinkehitys ja luonnonvalinta ei tätä selitä. Se on uskoa. Johonkin suurempaan. Jonkinlaiseen tarkoitukseen. Ihmisyyden luovuttamattomaan arvoon. Vaikka siinä ei ole varsinaisesti järkeä.

      ————– “Kymmenen käskyn ohjeet kuten “älä tapa” tai “älä varasta” eivät ole missään määrin kristinuskon erityispiirre vaan hyvin samankaltainen arvomaailma löytyy lähes jokaisesta kulttuurista riippumatta siitä onko taustalla jonkinlainen uskonnollinen vakaumus.” —–

      -Tämä on totta. Ja juuri tästä Paavalikin kirjoitti, kun hän kirjoitti, että pakanakansatkin tietävät sisimmässään oikean ja väärän. (Room.2:15)

      ——– “Koen jotenkin äärettömän naiivina sellaisen ajatuksen, että hyvyyttä tai oikeamielisyyttä ei voisi olla ilman uskontoa.” ——

      -Kuten sanoin, en tarkoittanut uskontoja. Tai riippuu tietysti miten määrittelee käsitteen “uskonto”. Kirjailija David Eddingsillä, joka oli ymmärtääkseni agnostikko, oli tästä aika hauskoja näkemyksiä, ainakin mitä kirjoistaan välittyi… :)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Sari: “Uskot siis oikeaan ja väärään”

      Toki väitteesi pitää paikkansa jos aivan kaiken määrittelee uskoksi johonkin. Varmaan sekin, jos ei usko mihinkään on uskomista johonkin ja täten oikeuttaa olemaan epäitsekäs.

      En oikein ymmärrä, mitä ajat tuolla kaikella takaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      En aja takaa mitään sen kummempaa, kuin että jokainen uskoo johonkin. Ja ehkä jopa suurin osa teoistamme ja valinnoistamme perustuvat sille, että uskomme elämän mielekkyyteen, ihmisarvoon ja elämän merkityksellisyyteen. Ja oikeaan ja väärään.

      Epäitsekkyyteen uskominen on uskoa. Usko uhrautuvien tekojen merkityksellisyyteen ja kunnioitettavuuteen on uskoa. Usko ihmisen luovuttamattomaan arvoon teoista riippumatta on uskoa. Ja siihen, että ihmiselämä on pyhä eikä sitä voi kevyesti lopettaa.

      Eli tarkoitan vain, että jokainen on jonkin sortin “uskovainen”. Ihminen on homo religiosus. Eikä se tarkoita välttämättä mihinkään viralliseen uskontokuntaan tunnustautumista. Vain uskoa.

      On ehkä pieni joukko ihmisiä, joita ei tällainen usko ohjaa, vaan jotka toimivat pelkästään järjellisesti perustellen. Heitä kutsuttaneen psykopaateiksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Sari: “Eli tarkoitan vain, että jokainen on jonkin sortin ‘uskovainen’.”

      No jopas oli taas aimo annos keittiöpsykologiaa.

      No minä en ainakaan usko ihan jokaiseen teoriaan, jota internetissä tuputetaan. :)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Olet siis Jusu sillä kannalla, että tulevaisuuteen katsottaessa ”optimismin määrä ei ole kiinni siitä, uskooko johonkin yliluonnolliseen voimaan”.

    Kun nyt asiantuntijoiden röykkiö on latonut faktat pöytään, lienee kaikille käynyt selväksi, että johonkin yliluonnolliseen käänteeseen optimismin on pakko nojata. Eikö sellaisen aikaansaajaksi ole passeli joku sellainen, joka on meitä voimakkaampi ja älykkäämpi? Raamattu kertoo, että Maapallon Tekijä sopii rooliin oivallisesti.

    Taidamme olla tahoillamme yhtä mieltä siitä, että näkemys ihmiskunnan auvoisesta tulevaisuudesta maapallolla edellyttää lujaa uskoa. Mutta mikä on sinun kohteesi? Ihmisen hyvyys ja järkevyys?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Homo sapiens on selvinnyt jääkaudesta, rutosta, otsonikadosta sekä useammasta maailmansodasta. Ilmastönlämpenemisessä uskon käyvän niin, että osittain sitä pystytään torjumaan ja osittain se vaatii sopeutumista uuteen tilanteeseen ja sen tuomiin haasteisiin.

      Todellinen uhka ihmiskunnalle on se hetki kun Auringosta loppuu polttoaine ja se lakkaa paistamasta. Siihen on nykytietämyksen valossa vielä huomattavan pitkä aika.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Auringon polttoainepulasta tulevaisuudessa olen kuulut sen ajallisia mittasuhteita hyvin kuvaavan tarinan. Keventäköön se tätä käytävää vakavahenkistä keskustelua.

      Professori kertoo Auringon fuusioreaktion kohtaavan ongelmia joidenkin miljardien vuosien kuluttua. Opiskelija puuttuu kuulemaansa: ”Mitä te sanoitte, herra professori? ”Kerroin juuri, etteivät Auringon varastot riitä kuin muutamia miljardeja vuosia”, luennoitsija vastasi. ”Mikä helpotus. Minä kun luulin, että te puhuitte muutamasta miljoonasta vuodesta…”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Pekka

    Kiitos hyvästä tekstistäsi.

    Yhden asian haluan nostaa esille. Missä määrin tuossa äskettäin julkaistussa ympäristöraportissa on huomattu se että maassamme noin 3/4 pinta-alasta on metsiä. Onko myöskään huomioita että nykyisellään hakataan vain noin 3/4 metsiemme vuotuisesta kasvusta.

    Tässä muutama vuosi sitten julkaistiin pätevä tutkimus metsiemme tilasta. Siinä todettiin että tällä hetkellä puusto alkaa olla liian vanhaa. Niinpä jos metsiemme uusimista eli siis hakkuita ja uusien taimien istuttamista tehostettaisiin merkittävästi, niin nuoren puuston kasvun takia metsiemme hiilinielun teho lisääntyisi noin puolitoistakertaiseksi. Siis puuston iän takia hakkuiden lisääminen lisäisi puuston kasvua aivan valtavasti. Tämä käytännön todellisuuteen perustuva tutkimustulos puhuu aivan päinvastaista kuin jotkut asiaa tarkemmin ajattelemattomasti vetävät äsken laaditusta julkaisusta johtopäätöksiä, että muka Suomen pitäisi vähentää metsiemme käyttöä.

    Tilannehan on esimerkiksi Saksassa aivan toinen. Siellå kuten monessa muussakin vastaavanlaisessa maassa jokainen puu on kyläläisille valtavan suurimerkityksinen. Pienikin ennenaikainen hakkuu tuhoaa jotain aivan peruuttamattomasti.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Anteeksi tuli vahinko.

      Metsiämme hakataan vain 2 / 3 sen kasvusta.

      Sekaantui vahingossa edellä olleeseen metsäpinta-alamme osuuteen maanpinnastamme.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Matias, hakkuiden lisääminen ei olisi suurin ongelma- kestävästi olisi mahdollista hakata 20milj kuutiota lisää. Ongelma on, jos hakattuun puuhun varastoitunut CO2 vapautetaan saman tien. Siksi hakattu puu olisi säilytettävä pitkään esimerkiksi rakentamisen kautta taloissa tai huonekaluissa.

      Ilmoita asiaton kommentti