Kumoaako armo oikeudenmukaisuuden?

Aikoinaan pastori Antti Kylliäinen julisti varsin varmoin äänenpainoin, että kaikki pääsevät taivaaseen. Rovasti Olli Valtonen on nyttemmin tullut samanlaisiin ajatuksiin, joskaan ei ehkä yhtä suurella varmuudella. Hän pikemminkin kyselee, josko asia olisi niin. Ehkäpä ei-uskovat pelastuvat yhtä lailla kuin uskovatkin.

Vastauksena lukuisiin saamiinsa yhteydenottoihin Valtonen perustelee kantaansa Askel-lehden 7-8/19 kolumnissa. Hänen näkemystään on pidetty epäoikeudenmukaisena, mihin hän toteaa, että Jumalan valtakunnassa ansaitsematon armo menee oikeudenmukaisuuden edelle. Hän vetoaa Jeesuksen vertaukseen viinitarhan työntekijöistä, joille ”epäoikeudenmukaisesti” annettiin sama palkka kuin niillekin, jotka olivat tulleet töihin paljon aikaisemmin.

Mielestäni tämän vertauksen soveltamisessa on otettava huomioon, että viimeksi tulleetkin ottivat kutsun vastaan ja tulivat viinitarhaan töihin. Eivät he kääntäneet selkäänsä ja kieltäytyneet kutsusta. Heitä voidaan syystä pitää uskovina. Niille, jotka eivät kutsusta piitanneet, siis ei-uskoville, ei mitään palkkaa maksettu.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, armo ei ole ristiriidassa eikä kilpaile sen kanssa. Me voimme saada armon, koska oikeudenmukaisuuden vaatimus on täytetty puolestamme Golgatalla. Jos sovitusoppi hylätään, oikeudenmukaisuus jää toteutumatta. Silloin armo ja oikeudenmukaisuus eivät voi kulkea käsi kädessä. Ilman sovitusta Jumalan on annettava periksi ehdottoman pyhyytensä vaatimuksista - mitä hän ei koskaan voi tehdä, sillä hän ei voi kieltää itseään ja olemustaan, kuten Raamattukin sanoo. Siksi sovitus tarvittiin.

Kun oikeudenmukaisuuden vaatimus on täytetty, on armon osoittaminen mahdollista. Armon osallisuuteen pääsee se, joka hyväksyy ja uskolla ottaa vastaan, että Jeesus on täyttänyt Jumalan oikeudenmukaisuuden vaatimuksen hänen puolestaan. Armo on aina ansaitsematonta. Ei sen vastaanottaminen ole ansio. Se on päin vastoin sen tunnustamista, että ansioita ei ole, siksi tarvitsen armoa.

Raamatun pelastusoppia ei ylipäätään ole mielekästä perustella vain yhdellä vertauksella tai yhdellä raamatunkohdalla. Siksi meillä on koko Raamattu, että voisimme muodostaa ehyen kokonaiskäsityksen, jossa niin Jumalan pyhyys kuin hänen rakkautensakin tulevat huomioiduiksi.

Kolumnissaan Valtonen siteeraa Jesajaa: ”Kääntykää. Pysykää levollisina…” Mutta mistä pitäisi kääntyä? Epätoivosta tai yliyrittämisestäkö, jotka hän mainitsee? Varmasti niistäkin, mutta Jesaja, jonka kirjasta jae on otettu (30:15), puhuu edellä siitä, miten kansa halveksii Jumalan sanaa ja luottaa sortoon ja kierouteen, turvautuu maallisiin voimiin Jumalan sijasta, kapinoi Jumalaa vastaan. Jesaja siis kehottaa kääntymään pois epäuskosta Jumalan puoleen.

Moneen Valtosen kolumnissaan esittämään ajatukseen voin kyllä yhtyä. Anteeksiantamuksen ilo ja vapaus on oleellista uskossa, se vapauttaa pelkojen huolien ym. vankilasta. Mutta - kuten Valtonen toteaa - se tapahtuu tulemalla Jeesuksen luo. On otettava uskon askeleita.

Ei Jumala väkisin pelasta ketään, ei ajassa eikä ikuisuudessa.

Eikä tämä yritä olla tyhjentävä vastaus otsikon kysymykseen. Onpahan vain yksi puheenvuoro, reaktio Askelen kolumniin.

62 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    Maailman synti on ettei se usko Jumalaan. (Joh.16:8-9)

    Epäusko pitää ihmisen kuoleman vallassa. Ihminen kuolee, koska ei usko Jumalaan. Miksi ihminen yleensäkin syntyy tänne kuolemaan? Jotta voisi löytää elämän Kristuksessa ja elää iankaikkisesti? Näin siis Raamattu opettaa yksikantaan.

    Synnin palkka taas on kuolema. Isossa kuvassa Raamatussa on kysymys kuoleman voittamisesta. Raamatun ilmoitus; Evankeliumi on annettu, että ihminen saisi sen takaisin mikä on kadotettu. Tämä on iankaikkinen elämä, joka uskoo, elää vaikka olisi kuollut.

    Jeesus sanoi: “Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.” Joh.11:25

    Maailman synti on ettei se usko Jumalaan. (Joh.16:8-9)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Ismo: “Epäusko pitää ihmisen kuoleman vallassa. Ihminen kuolee, koska ei usko Jumalaan.”

      Milläs uskot, kun et saa itseäsi uskomaan, että uskot. Ei kysymys ole halusta uskoa tai olla uskomatta. Mitä siihen kuolemaan tulee, niin kaikkihan tästä lähtevät ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa.

      Toinen kysymys on sitten se mihin jumalaan pitäisi uskoa, kun kaikki usknnot väittävät olevansa ainoita oikeita. Eihän noista ota selvää erkkikään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • ismo malinen sanoo:

      Niinpä, Kimmo, on hyvä ymmärtää mitä usko on. Kysymys varsinaisesti on Jumalaan luottamisesta. Etkö luota Jumalaan, joka on itse ilmoittanut sovittaneensa syntisi Kristuksessa. Tästähän on lopulta kysymys.

      Jumala on antanut anteeksi vääryytesi. Jumala on Lahjoittanut Poikansa maailmaan juuri sen tähden, että sinä ja minä saisimme Vapauden. Tämän totuuden tunnustaminen tekee taas ihmisestä Kristityn.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Ismo: “Etkö luota Jumalaan”

      En luota. Miksi pitäisi? Miten voi luottaa johonkin, jota ei usko olevan?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Ismo: “Jumala on antanut anteeksi vääryytesi.”

      En minä mitään jumalallista anteeksiantoa ole pyytänyt, enkä tarvitse. Niiden ihmisten kanssa, joita kohtaan olen väärin tehnyt, olen hyvien välien säilymiseksi riitani sopinut.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Korhonen sanoo:

    Armoa ja armollisuutta voi muuten ajatella monelta kantilta. Uskonto tosiaan ahdistaa monia, tässä yksi tapa suhtautua (myös minun) :

    https://youtu.be/ZJuWLkTwtFs

    Come on in, the water’s fine!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antero Syrjänen sanoo:

    Sari Weckroth: “Saa näinkin ajatella, mutta tarkoitan että hautajaisvieraiden tunnelmat eivät varsinaisesti määritä kristinuskoa.”

    Itse taas tarkoitin hautajaistilaisuuden sisältöä, lohtuahan siellä yritetään antaa.

    Sari Weckroth: “Koetko olevasi syntinen? Kuten Markku Koski? Tai kuten eräs aivan kiltti tyttö rippileirillä, joka itki koska tuli äkkiä synnintuntoon?”

    Luonnollisestikaan en. Syntisyys on uskonnollinen käsite, joka koskettaa ainoastaan niitä, jotka uskovat siihen.

    Sari Weckroth: “Ateistilta voisi kysyä mihin perustuu ajatus että maailmassa, ja ihmisessä, on jotain “pielessä”? Miten määräytyy se miten asioiden “pitäisi” olla?”

    Ei maailmassa ole mielestäni mitään pielessä. Maailman kehittämisellä tarkoitin käytännöllisiä asioita kuten lääketieteen kehittymistä tai uusien energialähteiden keksimistä. Ja mitä tahansa maailmaa parantavaa asiaa. Maailmassa ei myöskään ole mitään tiettyä pistettä, jossa voitaisiin sanoa että näin “pitääkin olla” ja lopettaa maailman kehittäminen siihen. Sellainen on utopiaa.

    Sari Weckroth: “Kristinusko perustuu täysin vapaaehtoisuudelle.”

    Hienoa jos kristinusko on jollekin täysin vapaaehtoista. Itse en kuitenkaan pidä vapaaehtoisuuden asetelmana sitä, että jos et tunnusta Jeesusta Herraksi, joudut helvettiin kidutettavaksi ikuisesti. Kyse on vahvasti oikeustajuani vastaan olevasta asetelmasta, samalla tavalla kuin edellisellä sivulla vertaamani syntiinlankeemuksen seurausten epäoikeudenmukaisuus.

    Sari Weckroth: “Sanoit “yksi syy”. Onko tällainen käyttäytyminen pakko selittää uhkailulla ja kuoleman/ helvetinpelolla, vai voisiko ihmisillä olla oikeasti vahva usko siihen mitä julistavat?”

    Ehdottomasti voi. Maailmassa on paljon vilpittömiä uskovia, jotka uskovat (ja julistavat) uskomisen riemusta. Kristinuskon perusasetelma on kuitenkin sellainen, että se aiheuttaa väistämättä myös paljon pelkästä pelosta tai luvassa olevasta mahdollisesta palkinnosta kumpuavaa uskoa ja uskonnollisuutta. Koska sellainen on ihminen. :)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Sari Weckroth: “Ateistilta voisi kysyä mihin perustuu ajatus että maailmassa, ja ihmisessä, on jotain “pielessä”? Miten määräytyy se miten asioiden “pitäisi” olla?”

      “Ei maailmassa ole mielestäni mitään pielessä. Maailman kehittämisellä tarkoitin käytännöllisiä asioita kuten lääketieteen kehittymistä tai uusien energialähteiden keksimistä. Ja mitä tahansa maailmaa parantavaa asiaa. Maailmassa ei myöskään ole mitään tiettyä pistettä, jossa voitaisiin sanoa että näin “pitääkin olla” ja lopettaa maailman kehittäminen siihen. Sellainen on utopiaa.”

      Kaikki puhuvat “paremmasta maailmasta”. On jonkinlainen idea että miten asioiden “pitäisi” olla. Jota kohti pyritään.

      Itse en näe, että ihminen olisi muuttunut historian saatossa paremmaksi, sen enempää kuin maailmakaan. Ulkoinen hyvinvointi ja se että pidättäydytään fyysisesti murhaamaasta toisia ei tee ihmisestä parempaa. Jeesus ei tehnyt eroa henkisen, sanoilla murhaamisen ja fyysisen murhaamisen välillä. Ajatus siitä että olemme jotenkin parempia kuin aiempina historianaikoina eläneet, on illuusio.

      Ja jälleen palataan kysymykseen: miksi ihminen on niin arvokas? Vaikka meitä on liikaa ja se millainen panos on annettavana yhteiskunnalle, vaihtelee suunnattomasti.

      Lääke- tai muun tieteen kehitys ei vastaa tähän kysymykseen.

      Eikö mikään ollut pielessä silloin kun “ihmishenki oli halpa”, kuten toisaalla sanoit. Ja eikö mikään ole pielessä nyt, nettiraivon ja somelynkkauksen aikana? Kiusaaminen kouluissa ja työpaikoilla voi olla äärimmäisen julmaa. Ihminen tekee edelleen pahaa, Vaikka tekee vain samaa kuin muutkin lajit.

      Mistä tulee ajatus, että asioiden pitäisi olla jotenkin toisin? Paremmin? Edelleen, lääketieteen kehittyminen ei vastaa tähän kysymykseen.

      Sari Weckroth: “Kristinusko perustuu täysin vapaaehtoisuudelle.”

      “Hienoa jos kristinusko on jollekin täysin vapaaehtoista. Itse en kuitenkaan pidä vapaaehtoisuuden asetelmana sitä, että jos et tunnusta Jeesusta Herraksi, joudut helvettiin kidutettavaksi ikuisesti. Kyse on vahvasti oikeustajuani vastaan olevasta asetelmasta, samalla tavalla kuin edellisellä sivulla vertaamani syntiinlankeemuksen seurausten epäoikeudenmukaisuus.”

      -No, helvetistä täällä on puhuttu ennenkin. Ja itse en usko, että helvetti tarkoittaa itsetarkoituksellista kiduttamista ikuisesti. Ei siinä olisi mitään järkeä.

      Uskon, että kadotus on tila, joka on luonnollinen seuraamsu ihmisen valinnoista ja asennoitumisesta.

      Vaihtoehtoina eivät ole lomakeskus ja kidutuskammio, vaan taivas ei oikeasti olisi mikään paratiisi niille, jotka eivät sinne halua, koska rakastavat syntiä, saamaansa menestystä, valhetta, unelmiaan jne.

      http://www.luterilainen.net/unikuvia-taivaasta-c-s-lewisin-suuri-avioero/

      Uskon, että ihmisen asennoituminen omaan itseen ja lähimmäiseen ratkaisevat asian niiden kohdalla, jotka eivät Jeesuksesta ole koskaan kuulleet.

      Sari Weckroth: “Sanoit “yksi syy”. Onko tällainen käyttäytyminen pakko selittää uhkailulla ja kuoleman/ helvetinpelolla, vai voisiko ihmisillä olla oikeasti vahva usko siihen mitä julistavat?”

      “Ehdottomasti voi. Maailmassa on paljon vilpittömiä uskovia, jotka uskovat (ja julistavat) uskomisen riemusta. Kristinuskon perusasetelma on kuitenkin sellainen, että se aiheuttaa väistämättä myös paljon pelkästä pelosta tai luvassa olevasta mahdollisesta palkinnosta kumpuavaa uskoa ja uskonnollisuutta. Koska sellainen on ihminen. :)”

      -Totta. Ihminen on sellainen kuin on. Mutta tuskin voi puhua “uskomisen riemusta” tai huvikseen julistamisesta jos oma henki vaarantuu samalla. On liian helppoa selittää kaikki äärimmäisyyksiin viety evankeliumin julistaminen oman hengen uhalla sillä, että pelkäisi muuten menettävänsä taivaspaikkansa. Usko sanomaan on ollut niin vahva, että oma elämä on asetettu vaakalaudalle julistettaessa sitä minkä on uskottu olevan totuus.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Oikeudenmukaisuus ei ole vain lankeemusten tuomitsemista ,vaan myös heikkouksien ja olosuhteiden huomioimista. Oikeudenmukaisuudessaan Jumala ottaa huomioon heikkoudetkin eli hän tekee kysymyksen siitä että mikä oli kyseiselle persoonalle realistista hänen kykyjensä, olemuksensa ja olosuhteiden mukaan.

    Kun huomioidaan olosuhteet niin esimerkiksi se ,että ei koskaan ole kuullut maailman lunastajasta on lieventävä asianhaara asianomaista punnittaessa. Voi olla jopa niin ,että kunnon omantunnon ääntään kuullut pakana pelastuu helpommin kun huonosti elänyt kristitty. Eli, ei pakanat tarvitse armahdusta vaan syntiin langenneet kristityt tarvitsevat sitä.

    Kristus pelasti maailman perisynneistä . Se mitä meille jäi pelättäväksi on tekosyntimme. Ja niin Kristus itsekin opettaa. Kristityn kriteerinä on se miten hän palvelee niitä jotka hädässä ovat. On parasta tehdä niitä hyviä töitä jotta itsekin pääsisi perille muitten kanssa. Yrityskin riittää pitkälle, lopusta selviämme armon kautta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Jumala tietää millaista tekoa olemme, Hän muistaa meidät tomuksi.

    ”Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi. Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille, niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä. 103:8-18

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mikko Suni sanoo:

    Kiitos Anita blogistasi!

    Lukuvinkkinä blogisi otsikon kysymykseen psalmi 89:15!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).