Kumoaako armo oikeudenmukaisuuden?

Aikoinaan pastori Antti Kylliäinen julisti varsin varmoin äänenpainoin, että kaikki pääsevät taivaaseen. Rovasti Olli Valtonen on nyttemmin tullut samanlaisiin ajatuksiin, joskaan ei ehkä yhtä suurella varmuudella. Hän pikemminkin kyselee, josko asia olisi niin. Ehkäpä ei-uskovat pelastuvat yhtä lailla kuin uskovatkin.

Vastauksena lukuisiin saamiinsa yhteydenottoihin Valtonen perustelee kantaansa Askel-lehden 7-8/19 kolumnissa. Hänen näkemystään on pidetty epäoikeudenmukaisena, mihin hän toteaa, että Jumalan valtakunnassa ansaitsematon armo menee oikeudenmukaisuuden edelle. Hän vetoaa Jeesuksen vertaukseen viinitarhan työntekijöistä, joille ”epäoikeudenmukaisesti” annettiin sama palkka kuin niillekin, jotka olivat tulleet töihin paljon aikaisemmin.

Mielestäni tämän vertauksen soveltamisessa on otettava huomioon, että viimeksi tulleetkin ottivat kutsun vastaan ja tulivat viinitarhaan töihin. Eivät he kääntäneet selkäänsä ja kieltäytyneet kutsusta. Heitä voidaan syystä pitää uskovina. Niille, jotka eivät kutsusta piitanneet, siis ei-uskoville, ei mitään palkkaa maksettu.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, armo ei ole ristiriidassa eikä kilpaile sen kanssa. Me voimme saada armon, koska oikeudenmukaisuuden vaatimus on täytetty puolestamme Golgatalla. Jos sovitusoppi hylätään, oikeudenmukaisuus jää toteutumatta. Silloin armo ja oikeudenmukaisuus eivät voi kulkea käsi kädessä. Ilman sovitusta Jumalan on annettava periksi ehdottoman pyhyytensä vaatimuksista - mitä hän ei koskaan voi tehdä, sillä hän ei voi kieltää itseään ja olemustaan, kuten Raamattukin sanoo. Siksi sovitus tarvittiin.

Kun oikeudenmukaisuuden vaatimus on täytetty, on armon osoittaminen mahdollista. Armon osallisuuteen pääsee se, joka hyväksyy ja uskolla ottaa vastaan, että Jeesus on täyttänyt Jumalan oikeudenmukaisuuden vaatimuksen hänen puolestaan. Armo on aina ansaitsematonta. Ei sen vastaanottaminen ole ansio. Se on päin vastoin sen tunnustamista, että ansioita ei ole, siksi tarvitsen armoa.

Raamatun pelastusoppia ei ylipäätään ole mielekästä perustella vain yhdellä vertauksella tai yhdellä raamatunkohdalla. Siksi meillä on koko Raamattu, että voisimme muodostaa ehyen kokonaiskäsityksen, jossa niin Jumalan pyhyys kuin hänen rakkautensakin tulevat huomioiduiksi.

Kolumnissaan Valtonen siteeraa Jesajaa: ”Kääntykää. Pysykää levollisina…” Mutta mistä pitäisi kääntyä? Epätoivosta tai yliyrittämisestäkö, jotka hän mainitsee? Varmasti niistäkin, mutta Jesaja, jonka kirjasta jae on otettu (30:15), puhuu edellä siitä, miten kansa halveksii Jumalan sanaa ja luottaa sortoon ja kierouteen, turvautuu maallisiin voimiin Jumalan sijasta, kapinoi Jumalaa vastaan. Jesaja siis kehottaa kääntymään pois epäuskosta Jumalan puoleen.

Moneen Valtosen kolumnissaan esittämään ajatukseen voin kyllä yhtyä. Anteeksiantamuksen ilo ja vapaus on oleellista uskossa, se vapauttaa pelkojen huolien ym. vankilasta. Mutta - kuten Valtonen toteaa - se tapahtuu tulemalla Jeesuksen luo. On otettava uskon askeleita.

Ei Jumala väkisin pelasta ketään, ei ajassa eikä ikuisuudessa.

Eikä tämä yritä olla tyhjentävä vastaus otsikon kysymykseen. Onpahan vain yksi puheenvuoro, reaktio Askelen kolumniin.

62 kommenttia

  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Armo on oikeudenmukainen, sen vastaanottaneille ja se kuuluu kaikille, jotka sen haluavat. Sitten Armo alkaa tehdä työtä armahdetussa, eli ei jätä toimettomaksi.

    Armos voi luopua, jos haluaa, muttei vahingossa, niinkuin ei tulla Armon pelastettavaksikaan vahingossa tai tietämättään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Kivimäki sanoo:

    Kyse ei ole pelkästään siitä, että kieltäytyy armosta ts. luottaa omaan, Jumalasta riippumattomaan täydellisyyteensä. Kyse voi olla myös siitä, ettei usko armon antajaan taikka armon olemassa oloon. Pelastuuko siis ihminen, joka ei usko mitään pelastusta olevan edes olemassa?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hyvää pohdintaa! Oikeudenmukaisuus on tärkeää paitsi Jumalan olemuksen niin myös ja erityisesti syntiemme haavoittamien ihmisten vuoksi. Olisi aika hurjaa jos Jumala unohtaisi esim kidutettujen ihmisten kärsimyksen ja julistaisi yleisen armahduksen ilman kääntymystä/katumusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Roos sanoo:

    Olisi kyllä äärimmäisen kiehtova ajatus, että Jumalan armo ja Jeesuksen työ olisi niin kattava, että kaikki ihmiset riippumatta yhtään mistään saisivat “paikan” Hänen valtakunnassaan. Mutta kuinka paljon Raamatun teksteistä joutuisimme jotenkin ohittamaan tai selittämään uusiksi, jos näin olisi? Itse en ole kyllä koskaan pitänyt Jumalan jonkinlaisen koston ajatuksesta vaikka sekin monista kirjoituksista löytyy. Emme voi toki tietää, mitä kaikkea me ihmiset, Raamatun tekstien kirjoittajista alkaen, olemme ymmärtäneet väärin…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Ojala: “Kommentoin sanomalla, että taivaasta ei ensinkään kukaan katsele toisten kärsimyksiä helvetissä.”

      Oletko lukenut kertomuksen rikkaasta ja Lasaruksesta? Välissä on suuri juopa, mutta näköyhteys toimii.

      Et ilmeisesti pysty vastaamaan kysymykseeni, koska oppisi mukaan on oikein, että synninpäästön saanut saanut murhaaja pääsee taivaaseen ja hänen uhrinsa päätyvät helvettiin. Näin se menee Suomessakin, missä kolmoismurhaaja kehuu taivasuskollaan. Entä hänen tappamansa, kun ehkä eivät ole uudestisyntyneet helluntailaisittain?

      Mänttäri voisi kommnentoida, kun kyseinen tapaus liittyy helluntailaisuuteen.

      Ojala: “Ja toiseksi. Vain Jumala on se, joka tuomitsee tai vapauttaa kadotuksesta.”

      Mitä? Eikö Jumalan sana olekaan enää Jumalan sanaa? Kirkon käännös on tässä asiassa kristallinkirkas. Joka ei usko, joutuu ikuiseen kadotukseen, helvettiin. Piste. Pysy opissasi ja logiikassasi, sillä on rasittavaa keskustella sellaisten kanssa, jotka pitävät Raamattua Jumalan sanana,mutta kun tulee vaikea kysymys, niin sitten vedotaan johonkin sellaiseen, joka kumoaa Jumalan sanan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Tuomaala. Tottakai olen Raamattuni lukenut ja tunnen kertomuksen. Mutta tarkkaan ottaen ei siinä sanota, että Lasarus olisi katsellut rikkaan miehen vaivoja tuonelassa. Rikas mies kyllä näki ja keskusteli Aabrahamin kanssa, mutta enpä usko, että perille päässeitä piinataan muiden kärsimysten katselemisella. Mikä taivas sellainen olisi?

      Mutta tuonpuoleisesta olotilasta meille annetaan niin vähän tietoa, että sen luonteesta en pidä mielekkäänä keskustella.

      Enkä ymmärrä, mitä Raamatun vastaista on sanoa, että Jumala on se joka (Jeesuksen sanojenkin mukaan) voi “niin sielun kuin ruumiinkin hukuttaa helvettiin”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Korhonen sanoo:

    Maallikon kysymys: mikä on mielestänne oikeudenmukainen lopputulema niille miljardeille ihmisille, joilla ei ole ollut mitään tietoa koko kristinuskosta? Onko tilanne erilainen niillä, jotka ovat eläneet ennen kristinuskon olemassaoloa?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Tämä on usein esitetty ja täysin ymmärrettävä kysymys. Tyhjentävää vastausta meille ei tähän ole annettu, mutta nähdäkseni Paavali antaa viitteitä asiaan Room. 2.luvussa. Ne eivät kuitenkaan tunnu riittäviltä. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka kompastuvat tähän kysymykseen.

      Jumalan myllyt jauhavat meidän ihmisten mielestä aivan liian hitaasti. Ilmoituksen kansan (Israelin) kasvatuskin oli tuskaisan hidas: alkoi yhdestä miehestä, joka vasta satavuotiaana sai jälkeläisen, hänestä syntynyt kansa kasvoi orjuudessa 400 vuoden aikana, vaelsi erämaassa 40 vuotta vaikka matka olisi voitu taittaa muutamassa viikossa. Oli aikaa pitää kansaa pakkosiirtolaisuudessa jne. Tuona aikana eli ja kuoli lukemattomia ihmisiä muualla maailmassa.

      Sanoman vieminenkin on ollut kovin hidasta. Ihmettelenkin usein, onko viisasta, että Suomen ev.lut.kirkolla on tuhatmäärin työntekijöitä palvelemassa aika pientä uskollisten joukkoa, ja lähetyskentille lähtee kovin vähän väkeä siihen verrattuna. On tämä sanoman eteneminen siis meistä ihmisistäkin kiinni. Joskus tuntuukin, ettei sitä olisi pitänyt jättää niin suuresti meidän varaamme.

      Mutta meidän, joiden ulottuville pelastussanoma on ulottunut, vastuullamme on ottaa siitä vaarin – ja yrittää kertoa se eteenpäin. “Jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.” On vain luotettava Jumalan oikeudenmukaisuteen niidenkin kohdalla, joiden ulottuville sanoma ei koskaan ehtinyt. Eli: jolle vähän on annettu, siltä vähemmän myös vaaditaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Ojala ohitti Korhosen kysymyksen tyylikkäästi.

      Mänttäri: “Jumala vetää tavalla tai toisella Jeesuksen armahdettavaksi”

      Voima vetää armahdettavaksi joukkomurhaajan, kuten natsin, joka tunnustaa syntinsä ja syntyy uudelleen kasteen kautta. Hän pääsee taivaaseen. Sieltä hän katselee tuhansia tappamiaan ihmisiä, jotka käristyvät helvetissä. Nämä eivät ehtineet kasteelle, oikeaan kirkkoon tmv. Joukossa on myös lapsia, nuoria, paljon homoja ja juutalaisia.

      Tämä on täysin mahdollista katolisluterilaisen opin mukaan. Katoliset papit ottivat vastaan kuolemaan tuomituilta natseilta synnin tunnustuksia ja antoivat synninpäästön, joka takaa taivaspaikan.

      Pöyhönen: “Oikeudenmukaisuus on tärkeää paitsi Jumalan olemuksen niin myös ja erityisesti syntiemme haavoittamien ihmisten vuoksi. ”

      Miten kommentoit antamaani esimerkkiä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Armon ja oikeudenmukaisuuden tasapainosta on kyse myös silloin, kun pohditaan täysin Kristuksesta tietämättömien iankaikkista kohtaloa., minkä Risto otti esille. Olisi Raamatun kokonaisnäkemyksen kannata varsin outoa, jos taivaaseen pääsisi kaikkea mahdollista kristillistä opetusta kartellen. Oikeudenmukaiseksi tuskin kukaan näkisi sitäkään, että. Iankaikkinen elämä meni sivu suun, kun oli syntynyt väärään osaan maapalloa.

      Anita jo avasikin aiheen käsittelyä viittauksilla Roomalaiskirjeeseen, jossa kerrotaan Jumalan hoksaamiseen luomakunnan perusteella. Mutta ei kai kukaan ”synny uudesti ylhäältä” pelkästään puiden tai muun tarkkailun seurauksena?. Ja sellainen on Jeesuksen sanojen mukaan välttämätöntä, jotta ”näkisi Jumalan valtakunnan”.(Joh3:13)

      Jeesuksella oli eräässä tilanteessa meille esimerkki ”tietämättömästä” mutta vilpittömästä miehestä: ryöväri Golgatan laitapuussa. Ja hänelle Jeesus lupasi jotakin. Taivaspaikan ” oikealla tai vasemmalla puolella”, kuten apostolit pyysivät? Ei. Vaan: ”Tulet olemaan paratiisissa kanssani”(Lu23:43)

      Jeesus epäilemättä viittasi tuhatvuotiseen hallitusaikaansa, koska vastasi juuri pyyntöön ”musta minua kun tulet valtakuntaasi”. Ja tuosta Jeesuksen hallintoajasta, jota Raamatussa myös tuomiopäiväksi kutsutaan, myös nuo tietämättömät saavat opetusta. Näin Jesaja tuota ”opiskeluaikaa” kuvailee: ” Kun sinä panet tuomiosi täytäntöön maan päällä, maanpiirin asukkaat oppivat tuntemaan vanhurskauden.”(Jes26:9)

      Niitä ei tietenkään herätetä, jotka tahallisesti kieltäytyvät mitään koskaan opettelemassa kertoo jatko: ” Mutta jumalaton, vaikka hänet armahdettaisiin, ei opi elämään vanhurskaan tavoin. Hän vääristää oikeuden, ei hän näe Herran valtasuuruutta.”(Jes26:10)

      Raamattu opettaa, että tuhatvuotisen opetusjakson jälkeen ihmiset vielä testataan, aivan kuin Aadamkin aikanaan. Näin Raamattu tuosta viimeisestä Saatanan ponnistuksesta vankeudessa vietetyn ajan päätyttyä: ”Kun tuhat vuotta tulee täyteen, päästetään Saatana vankilastaan, ja se lähtee liikkeelle, kiertää maan neljä kolkkaa ja johtaa kansat harhaan.”(Ilm20:7,8) Jatko osoittaa, että kyllä todellakin aika monet menevät samaan retkuun kuin Aadam ja Eeva. Ja joutuvat sitten tulijärveen ikuisesti vaivattavaksi, ennustaa Raamattu.

      Mitäs ajattelette tällaisesta Raamatun kertomasta? Oikeudenmukaisuus toteutuu, eikö vain? Ja myös armo: iankaikkinen elämä kun joka tapauksessa perustuu Jeesuksen sovintoverestä kumpuavaan armoon, joka on siis ihan kaikille tyrkyllä, myös nykyisin paitsiossa oleville

      Anitalle sitten lopuksi kiitokset: blogisi saa varmasti monen ajatukset liikkeelle.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Tuomaala. Kommentoin sanomalla, että taivaasta ei ensinkään kukaan katsele toisten kärsimyksiä helvetissä. Ja toiseksi. Vain Jumala on se, joka tuomitsee tai vapauttaa kadotuksesta, eivät minkään kirkkokunnan edustajat.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Jos uskomme Jumalaan, uskomme, että Hän on oikeudenmukainen kaikille. Silloin tämä kysymys jätetään uskossa siihen, että kaikille ihmisille tapahtuu lopulta oikeus.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Tapio Tuomaalaan mukaan kaikki pääsevät taivaaseen koska Gehenna on sammunut.

    Tapoi Tuomaalaan mukaan Jumala on oikeuden mukainen ja tuomitsee kaikki tekojen mukaan, Jeesuksellla ja uskolla ei mitään virkaa.

    Tapio Tuomaalaan mukaan kirkko ei voi antaa syntejä anteeksi koska se on kääntänyt vanhurskas sanan väärin, eikä ole ottanut käyttöön Tapio Tuomaalaan omaa Raamatun käännöstä, jota ei ole tarkistettu missään.

    Tapio haukkuu kirkkoa koska hän ei voi elää ilman haukkumista kirkon haukkumisesta hän saa voimansa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    Ojala: “On otettava uskon askeleita

    Ihan sama kuin sanoisi unettomuudesta kärsivälle, että on vain alettava nukkua.

    Jos se Jumala nyt ihan oikeasti on ja on vieläpä kaikkitietävä, niin kyllä hänen siinä tapauksessa pitäisi myös varsin hyvin tietää, että suurimmalle osalle ihmisistä on vain yksinkertaisesti täysin mahdotonta oikeasti uskoa Jumaliin ja muihin henkiolentoihin, vaikka kenties haluaisikin. Asia vain on ihan liian absurdi rationaaliselle nykyihmiselle.

    Väittäähän voi muille ja jopa itselleen mitä vain, mutta kyllähän Jumalankin – jos on – se pitäisi nähdä, että väittäessään uskovansa, sellainen ihminen pettää vain itseään.

    Ja eikös semmoinen taivasosan tavoittelu ole oikeastaan aika omahyväista edun tavoittelua muutenkin, joten antaa olla ainakin minun osaltani. Jos sinne kaikki pääsevät, niin ei kai siinä sitten muu auta kuin mennä porukan mukana, vaikka ei nyt niin hirveästi välittäisikään elää iankaikkisesti.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      ” Asia vain on ihan liian absurdi rationaaliselle nykyihmiselle.”

      -Tiedon lisääntyminen ja tieteen kehittyminen on muuttanut maailmankuvaa, eikä ole mitään syytä pitää kiinni antiikin aikaisesta jumalakäsityksestä, tai Jumalasta satuolentoihin verrattavana henkiolentona.

      Kysymyksen voi nykyisin muotoilla siten, että onko mahdollista/todennäköistä (miksi?/miksi ei?) että maailmankaikkeuden alulle pannut voima olisi älyllinen ja persoonallinen.

      Minusta se, että on ylipäätään olemassa kaiken seurauksena jotain älyllistä ja persoonallista, olento joka pohtii alkuperäänsä, elämän tarkoitusta, oikeaa ja väärää jne puhuu sen puolesta että kaiken takana on jokin älyllinen ja persoonallinen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Kimmo,

      Eikö puhtaaseen sattumaan kaiken elämän synnyttäjänä uskominen ole vähintäänkin yhtä absurdia?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      Kari, miksi olisi? Onko sinulla perusteita, vai oletko vain ymmärtänyt todennäköisyyden käsitteen huonosti, kuten epäilen?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Kari: “Eikö puhtaaseen sattumaan kaiken elämän synnyttäjänä uskominen ole vähintäänkin yhtä absurdia?”

      Ei uskomisessa ole kysymys halusta uskoa tai olla uskomatta. Ihminen joko uskoo omista lähtökohdistaan, tai ei usko vaikka väitettäisiin mitä. Hyvä ersimerkki on nuoren maan kreationismi. Tiede on moneen kertaan todistanut, että maa on miljardeja vuosia sitten syntynyt, mutta nämä uskossaan päätään betoniseinään hakkaavat kreationistit elävät täysin omassa harhaisessa luulossaan 6000 vuotisesta Telluksesta.

      Lopullista ja täydellistä totuutta elämän synnystä ei kukaan elävä ihminen tiedä, mutta jo tähän asti saadut tulokset evoluutioterorian paikkansapitävyyden puolesta painavat monin verroin enemmän kuin pelkkä täysin perusteeton väite luomiskertomuksen tavalla syntyneestä maailmankaikkeudesta.

      Kuka hyvänsä voi väittää uskovansa mitä hyvänsä ja saada toiset uskomaan uskonsa, mutta se, että saa itse uskomaan uskovansa onkin sitten eri juttu. Eivätkä siihen vaikuta kasteet, enempää kuin rippikoulutkaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Wallentin. Uskon, että sinun on turhaa murehtia, joudutko vastoin tahtoasi taivaaseen tylsien, epärationaalisten uskovaisten pariin. Ja joskus ihmettelen, miksi viitsit meidän epärationaalisten kirjoituksia edes lueskella ja kommentoida. No, hupinsa varmaan kullakin.

      Toisaalta taidat olla aika tietämätön siitä, että uskovaisten joukossa on paljon syvälliseen rationaaliseen ajatteluun kykeneviä ihmisiä. Kykenemättömyys uskoa on mahdollisesti enemmistöllä haluttomuutta ottaa selville asioita, perehtyä ja miettiä kunnolla. Nykyinen mediatarjonta on tehokas keino estää se, että uskonasioiden ajattelulle jäisi edes aikaa.

      Kyllä yksi syy on valittu asenne, ettei tosiasiassa haluta, että asiat olisivat niin kuin Raamattu opettaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Ojala: “Kyllä yksi syy on valittu asenne, ettei tosiasiassa haluta, että asiat olisivat niin kuin Raamattu opettaa.”

      Miksi asiat olisivat niin kuin Raamattu opettaa? Miksei esimerkiksi niin kuin Koraani opettaa tai Hindulaisten pyhät kirjoitukset tai tuhannet muut maailman “pyhät kirjoitukset opettavat?

      Onko neuvosi unettomuudesta kärsivälle, että syy unettomuuteen on valittu asenne, ettei tosiasiassa halua nukkua?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Risto ja Kimmo,

      Onko joku viisas laskenut mikä olisi todennäköisyys kaiken tämän elämän syntymiselle ihan sattumalta? Nyt ei siis ole kyse evoluutiosta vaan ihan sattumasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Karo Roos: “Onko joku viisas laskenut mikä olisi todennäköisyys kaiken tämän elämän syntymiselle ihan sattumalta? Nyt ei siis ole kyse evoluutiosta vaan ihan sattumasta.”

      Koska se on tapahtunut, todennäköisyys on tasan yhden suhde yhteen. Elämän syntyminen pienessä maailmankaikkeudessa olisi ihme. Tavattoman isossa maailmankaikkeudessa taas tapahtuu tavattoman paljon asioita, jotka mahdollistavat tavattoman määrän tapahtumia, jotka ovat yksittäisinä tapahtumina tarkasteltuna epätodennäköisiä.

      Todennäköisyyksiä hahmottamaan voisi ottaa vaikka Kari Enqvistin esimerkin:

      – Ottakaa euron kolikko, heittäkää sitä sata kertaa, merkitkää saatujen kruunujen ja klaavojen jono muistiin. Todennäköisyys sille, että saitte juuri tuon jonon, on yhden suhde triljoonaan triljoonaan. Siinä se kuitenkin tapahtui teidän nenänne edessä. Se ei todista aistien takaisesta maailmasta tai mystisestä kädestä, joka ohjailee kolikkoa. ”Ihme” on kuitenkin tapahtunut – pelkästään satunnaisuuden ansiosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Antero,

      Kumosimme siis juuri kaikki maailman todennäköisyyslaskelmat ja -teoriat toteamalla vain, että kaikki mikä tapahtuu on mahdollista, koska se tapahtuu. En olisi uskonut, että Enqvistkin sanoo noin, mutta toki hänellä on ihan mainio huumorintaju.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      En usko, että ainakaan kukaan viisas olisi, kun ei tuollainen laskeskelu ole kovin hyödyllistä. Jos hyvin epätodennäköinen asia selitetään vielä epätodennäköisemmällä (luoja), puhutaan sitten vielä hirmuisesti epätodennäköisemmästä asiasta;)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Eli mitäpä sitä enää mitään asioita todistelemaan, tapahtunut mikä tapahtunut ja that’s it. Ei siis tarvita tieteitäkään enää todistamaan mitään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Onko perusteetonta olettaa että tapahtumalla on aiheuttaja ja tapahtuman perusteella voi tehdä ainakin jotain päätelmiä aiheuttajan ominaisuuksista?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Ja evoluutiohan ei kerro mitään siitä miten ja miksi ja minkä voiman vaikutuksesta kaikki on saanut alkunsa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      Kuten Kari Enqvist asian ilmaisi:

      https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/kari-enqvist-teologipaivassa-tiede-ei-selita-kaikkea-mutta-uskonto-ei-selita-mitaan/

      Melko turhaa on minkään uskonnon tuollaisesta paukutella henkseleitä;) No vitsivitsi. Kyllä mä tiedän, että “todistaa” tarkoittaa ihan eri asiaa kristitylle kuin tiedemiehelle.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Ei uskonto tietenkään selitä asioita kuten tiede. Mutta uskonnossa ajattelu, johtopäätökset ja kysymykset viedään paljon pidemmälle, etsien perusteita sille mikä tieteessä otetaan annettuna tai itsestäänselvyytenä, koska kysymykset ovat liian isoja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Näissä kysymyksissä ei tarvita edes mitään uskonnollista sanastoa vaan pelkkää johdonmukaista uteliaisuutta. Harvoin olen tieteellisissä julkaisuissa nähnyt käsiteltävän kysymystä: mikä voima on kaiken takana?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Kari: “Onko joku viisas laskenut mikä olisi todennäköisyys kaiken tämän elämän syntymiselle ihan sattumalta? ”

      En tiedä, mutta mitä todennäköisyyksiin tulee, niin matemaattinen tosiasia ja todennäköisyys siihen on suuri, että kumartaapa mitä jumalaa tahansa, kumartaa väärää jumalaa.

      Parempi siis, että ei kumarra minkään uskonnon jumalaa, eipä kumarra ainakaan epäjumalaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Oikeudenmukaisuutta eli vanhurskautta ei kumoa mikään koskaan. Jumala on ensisijaisesti vanhurskas, jopa kiivas Jumala meille jokaiselle. Kun Hän ilmestyy ihmiselle polttavana tulenliekkinä, onko ihminen silloin valitsijan roolissa? Ei ole! Kun Jumala lähestyy ihmistä omantunnon kautta, Hän on silloin tarttunut ihmisen elämään armahtaakseen heti, kun ihminen tunnistaa ja tunnustaa tilansa. Ei Jumalan armo ole vuoronumerokone, josta voi tempasta itselleen pelastuksen jos haluaa. Hä halajaa armahtaa jokaista, mutta Hän ei armahda ihmistä tekemään edelleen samoja asioita, joista syistä Jeesus meni ristille.

    Mitä tulee vanhantestamentin uskovien pelastukseen, Pietari selittää sen sanomalla: Ilman meitä he eivät olisi tulleet täydellisiksi. Ilman Jesajan ennustuksen toteutumista ei maailmassa olisi pelastettuja lainkaan. Jesajo oli aikalaisten helppo tuomita vääräksi profeetaksi, kun toteutukseen meni sukupolvia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Paajanen: “Tapio Tuomaalaan mukaan kaikki pääsevät taivaaseen koska Gehenna on sammunut.”

    Älä anna väärää todistusta. Gehennan eli helvetin tuli on sammunut, mutta tuli, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen sanansaattajilleen, siis myös ihmisille, odottaa.

    Paajanen: “Tapoi Tuomaalaan mukaan Jumala on oikeuden mukainen ja tuomitsee kaikki tekojen mukaan, Jeesuksellla ja uskolla ei mitään virkaa.”

    Älä anna väärää todistusta. Kaikki, mitä on kirjoitettu, pätee.

    Ongelma on paljolti sama kuin kuin mikä nousee esiin Antero Syrjäsen blogissa Jehovan todistajat ja usko.

    https://www.kotimaa24.fi/blogit/jehovan-todistajat-ja-usko/

    Kommenteissa on esimerkki siitä, miten Jehovan todistajat vääntävät kieroon Ut:n tekstejä tukeakseen oppiaan. Luterilainen kirkko toimii samoin. Voin sen todistaa.

    Paajanen voisi vastata kysymykseeni:

    “Voima vetää armahdettavaksi joukkomurhaajan, kuten natsin, joka tunnustaa syntinsä ja syntyy uudelleen kasteen kautta. Hän pääsee taivaaseen. Sieltä hän katselee tuhansia tappamiaan ihmisiä, jotka käristyvät helvetissä. Nämä eivät ehtineet kasteelle, oikeaan kirkkoon tmv. Joukossa on myös lapsia, nuoria, paljon homoja ja juutalaisia.”

    Ellet pysty vastaamaan niin, että Jumala vastauksen jälkeen on ateistinkin mielestä absoluuttisen oikeudenmukainen, niin oppi on väärä.

    Reijo Mänttäri blogissaan Etsikää ensin Jumalan Valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan…

    https://www.kotimaa24.fi/blogit/etsikaa-ensin-jumalan-valtakuntaa-ja-hanen-vanhurskauttaan/

    lainaa jaetta “Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.”

    Jae kuuluu: “Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen oikeamielisyyttään, niin nämä kaikki lisätään teille.”

    Jos ei pysty vastaamaan kysymykseeni, niin onko etsinyt Jumalan oikeamielisyyttä ENSIN? Ehkä on ENSIN käännytty luterilaisen tai helluntailaisen tulkinnan puoleen. Tämä blogi todistaa, ettei nykykristilliyys ymmärrä Jumalan oikeamielisyyttä siten, että hänen nimensä kirkastuisi. Päinvastoin, tehdään Jumalasta epäoikeudenmukainen.

    Mitä eroa on Jehovan todistajien ja luterilaisten jumalakuvalla, kun Jumala ei näyttäydy niissä oikeudenmukaisena kaikkia luotujaan kohtaa kaikkina ihmiskunnan aikoina?

    Etsikää ENSIN… Kyllä löytyy samoista kirjoituksista, joita luemme. Mutta löytyykö Jehovan todistajien tai luterilaisen kirkon Raamatun väännöksistä, niin se on toinen juttu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antero Syrjänen sanoo:

    Armo ja oikeudenmukaisuus, aina yhtä mielenkiintoinen aihekokonaisuus.

    Anita Ojala: “Kykenemättömyys uskoa on mahdollisesti enemmistöllä haluttomuutta ottaa selville asioita, perehtyä ja miettiä kunnolla.”

    Varmasti se on joillakin näinkin. Mutta voiko siitä heitä syyttää? Maailmassa on tuhansia uskontoja. Useimmat suosituimmista uskonnoista perustuvat uskonnon omiin pyhiin kirjoihin, jotka ovat totta, koska pyhässä kirjassa sanotaan niin. Jos ihminen ei jaksa ostaa kehäpäättelyyn perustuvaa totuutta, ei siitä oikein voi ihmistä syyttää.

    Toisaalta esimerkiksi minä, joka olen syntynyt fundamentalistiseen uskontoon, olen perehtynyt uskonnollisiin teemoihin oikein erityisellä hartaudella. Ja mitä enemmän mietin esimerkiksi kristinuskoa ja Raamattua, sitä absurdimmalta ne tuntuvat.

    Otetaan nyt vaikka ihan kristinuskon peruste: syntiinlankeemus ja sen seuraukset. Yksi pahainen hedelmä ja rikoksesta laitetaan maksamaan kaikki maailman ihmiset. Ihan ei mene minun oikeustajuuni.

    Tilannetta voisi verrata siihen, että Anitan kaukainen sukulaismies olisi tehnyt jonkun rikoksen, josta tämä on joutunut istumaan lopun ikäänsä vankilassa. Jos Oikeuslaitos ottaisi mallia syntiinlankeemuksesta, se langettaisi kaukaisen sukulaismiehen rangaistuksen kaikille tämän jälkeläisille, myös Anitalle. Suuressa amossaan Oikeuslaitoksella oli kuitenkin pelastussuunnitelma. Oikeuslaitos lähetti jokaisen jälkeläisen oikeusistuntoon Asianajajan, joka antaisi lunnaat sukulaismiehen rikoksesta. Lunnaat tarkoittaisivat sitä, että sukulaismiehen jälkeläiset, Anita mukaan luettuna, voi saada pelastuksen. Pelastuksen mukaan jälkeläisten ei tarvitse istua koko ikäänsä vankilassa, vaan ainoastaan 15 vuotta. Tämän jälkeen heidät on vapautettu sukulaismiehen rikoksesta. Miten armollista.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      “mitä enemmän mietin esimerkiksi kristinuskoa ja Raamattua, sitä absurdimmalta ne tuntuvat.”

      Lisäisin tähän vielä sen, että usko sinänsä ei ole mielestäni absurdia vaan hyvin inhimillistä (ainakin tässä evoluution vaiheessa). Yhdyn kanadalaisen Laurentian yliopiston neurologi Michael Persingerin toteamukseen:

      “Tietoisuus vääjäämättömästä kuolemasta on hinta ihmisaivojen kehittyneestä otsalohkosta. Uskonto on erinomainen sopeutuma. Se rauhoittaa.”

      https://www.tiede.fi/keskustelu/28626/ketju/jumalageeni

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      No, Raamatusta kyllä voi lukea että Jeesuksrn läsnäolo esim myrskyssä ei ollut opetuslapsille mikään rauhoittava, vaan pelottava tekijä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Ehkäpä tuossa kuitenkin tarkoitetaan uskon ja uskonnollisuuden esiintymisen syitä yleisellä tasolla, ei jonkun yksittäisen tarinan yksittäistä sivuhuomiota. ;)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Varmasti, mutta oikeasti uskonnon lohdullisuus tuntuu olevan käsitys joka esitetään uskon ulkopuolelta.

      Tosiasiassa kristinuskossa on paljon sellaista mikä ei ole niin mukavaa, ja aiheuttaa enemmänkin ahdistusta. Paljon helpommalta tuntuisi vain tyhjiin raukeaminen elämän jälkeen. Ja paljon mukavampaa olisi uskoa olevansa “ihan hyvä ihminen”.

      Ja Jeesuksen opetuslapset vaaransivat henkensä, ja menettivät henkensä, kertoessaan sitä minkä uskoivat olevan totuus. He olisivat voineet viettää ihan mukavan elämän kotonaan. Kristinuskon totuus on loukkaava, ja epämiellyttävä. Se kertoo että olet syntinen ja ilman Kristuksen sovitustyötä kadotettu.

      http://raapustus.net/?id=117

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Sari Weckroth: “Varmasti, mutta oikeasti uskonnon lohdullisuus tuntuu olevan käsitys joka esitetään uskon ulkopuolelta.”

      Ei kyllä se kumpuaa ihan kristinuskosta itsestäänkin. Tarkkaile asiaa vaikka seuraavissa hautajaisissa. ;)

      Sari Weckroth: “Tosiasiassa kristinuskossa on paljon sellaista mikä ei ole niin mukavaa, ja aiheuttaa enemmänkin ahdistusta. Paljon helpommalta tuntuisi vain tyhjiin raukeaminen elämän jälkeen. Ja paljon mukavampaa olisi uskoa olevansa “ihan hyvä ihminen”.”

      Kieltämättä sen jälkeen kun on hyväksynyt oman osansa luonnon kiertokulussa eikä aseta enää ihmistä mihinkään erityisasemaan maailmankaikkeuden suunnitelmissa, kuolema ei ole pelottanut ollenkaan.

      Sari Weckroth: “Ja Jeesuksen opetuslapset vaaransivat henkensä, ja menettivät henkensä, kertoessaan sitä minkä uskoivat olevan totuus. He olisivat voineet viettää ihan mukavan elämän kotonaan. Kristinuskon totuus on loukkaava, ja epämiellyttävä. Se kertoo että olet syntinen ja ilman Kristuksen sovitustyötä kadotettu.”

      Niin. Ihan perus markkinataloutta. Keksitään ensin itse ongelma ja sen jälkeen ratkaisu siihen.

      Tällä ei sinänsä tarvitse olla mitään tekemistä sen kanssa, että usko(nto) on erinomainen sopeutuma joidenkin kuolemanpelkoon. Kristinusko on vain yksi tämän sopeutuman ilmentymistä, ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin uskonnot. Ehkä joku keksi aikoinaan myös sellaisen uskonnon, johon ei kuulu syyllisyyttä ja ansaitsematonta synnintunnetta, mutta sellainen ei ymmärrettävästi menesty kovin pitkälle, koska sillä ei voi kovin tehokkaasti hallita ihmisiä. Uskontoa kun on kuitenkin käytetty vuosituhansia nimenomaan ihmisten ja massojen hallintaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      “Tosiasiassa kristinuskossa on paljon sellaista mikä ei ole niin mukavaa, ja aiheuttaa enemmänkin ahdistusta. Paljon helpommalta tuntuisi vain tyhjiin raukeaminen elämän jälkeen.”

      Vau, onpas kristinusko muuttunut sitten mun rippikouluni. Kaikella kunnioituksella väitän moista höpöpuheeksi. En ainakaan usko, ennen kuin esim. useampi kirkon leivissä oleva pappi vahvistaa tuon todeksi. Mutta tietysti riemuitsen, jos tuollainen käsitys kristinuskosta leviää ;)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Ei kyllä se kumpuaa ihan kristinuskosta itsestäänkin. Tarkkaile asiaa vaikka seuraavissa hautajaisissa. ;)”

      -Minua suoraan sanottuna kyllästyttää kun ateistit selittävät mitä kristinusko on. Hautajaiset eivät määritä kristinuskoa. Ei siellä olevien tunnelmat ja ajatukset.

      Sari Weckroth: “Tosiasiassa kristinuskossa on paljon sellaista mikä ei ole niin mukavaa, ja aiheuttaa enemmänkin ahdistusta. Paljon helpommalta tuntuisi vain tyhjiin raukeaminen elämän jälkeen. Ja paljon mukavampaa olisi uskoa olevansa “ihan hyvä ihminen”.”

      “Kieltämättä sen jälkeen kun on hyväksynyt oman osansa luonnon kiertokulussa eikä aseta enää ihmistä mihinkään erityisasemaan maailmankaikkeuden suunnitelmissa, kuolema ei ole pelottanut ollenkaan.”

      -Aivan. En minä ainakaan väitä, että jokainen kristinuskon ja uskonnon ulkopuolinen pelkää kuolemaa.

      Sari Weckroth: “Ja Jeesuksen opetuslapset vaaransivat henkensä, ja menettivät henkensä, kertoessaan sitä minkä uskoivat olevan totuus. He olisivat voineet viettää ihan mukavan elämän kotonaan. Kristinuskon totuus on loukkaava, ja epämiellyttävä. Se kertoo että olet syntinen ja ilman Kristuksen sovitustyötä kadotettu.”

      “Niin. Ihan perus markkinataloutta. Keksitään ensin itse ongelma ja sen jälkeen ratkaisu siihen.

      Tällä ei sinänsä tarvitse olla mitään tekemistä sen kanssa, että usko(nto) on erinomainen sopeutuma joidenkin kuolemanpelkoon. Kristinusko on vain yksi tämän sopeutuman ilmentymistä, ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin uskonnot. Ehkä joku keksi aikoinaan myös sellaisen uskonnon, johon ei kuulu syyllisyyttä ja ansaitsematonta synnintunnetta, mutta sellainen ei ymmärrettävästi menesty kovin pitkälle, koska sillä ei voi kovin tehokkaasti hallita ihmisiä. Uskontoa kun on kuitenkin käytetty vuosituhansia nimenomaan ihmisten ja massojen hallintaan.”

      -No, tämä on sinun näkemyksesi. Mutta kristinusko ei ole mukava uskonto. Ihmiset hyvin erilaisista elämäntilanteista tulevat uskoon, koska tuntevat sisimmässään totuuden, syyllisyyden ennenkuin on ehditty alkaa “hallita” yhtään millään.

      Markku Koski, joka oli Kakolan vanki, varas ja huumeidenkäyttäjä koki uskoontulon juuri näin.

      Eli kristinuskon tarjoama vastaus ei ole ratkaisu ihmisen kuolemanpelkoon sinänsä, vaan siihen että ihminen kokee olevansa paha, syntinen, syyllinen. Tätä kautta uskoontulo tapahtuu. Paljon pahaa tehneelle se avautuu helpommin kuin mielestään ihan hyvälle ihmiselle.

      Oli asiasta mitä mieltä tahansa, niin syyllisyys on se miltä pohjalta uskonnon tarpeellisuutta tulisi tarkastellla ja analysoida. Ja sen, että ihmiset tahtovat tarjota syntisille pelastusta, ja siksi vaarantavat henkensä, menemällä suurkaupunkien kaduille tai tuntemattomiin viidakoihin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “En ainakaan usko, ennen kuin esim. useampi kirkon leivissä oleva pappi vahvistaa tuon todeksi. Mutta tietysti riemuitsen, jos tuollainen käsitys kristinuskosta leviää ;)”

      -Tällä tarkoitan sitä minkä jokainen elävä kristitty tunnistaa muutenkin. Kristinuskossa oma syntinen ruumis on ristiinnaulittava yhä uudelleen. On kuoltava, jotta voisi elää Kristuksessa.

      Tunnettu gospelyhtye Petra lauloi 80-luvulla: “Learn to die daily, til the new life comes through”

      Oman syntisyytensä kanssa on kilvoiteltava koko elämä. Ja se on äärimmäisen tuskallista. Kyse ei ole kristinuskon “käsityksestä” vaan sen kokemisesta.

      Miksi sinä papeilta haluat kysyä? Tämä ei ole kristinuskon teoriaa vaan siihen kuuluvaa kipeää sydänveren vuodatusta. Jos ei ole sitä kokenut, ei siitä mitään tiedä. Moni voi elää surutonta elämää myös uskovana, mutta tämä voi johtaa paatumukseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Tietysti tähän ahdistukseen on olemassa ratkaisu. Jeesuksen ristinkuolema. Mutta synti on ihmisessä kuolemaan asti.

      Paavalikin kirjoitti: “Minä viheliäinen ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista”

      Pointti on vain se, että kristinuskoa tulisi käsitellä tältä pohjalta, ei minkään yleisen ja inhimillisen kuolemanpelon. Tähän kristinusko antaa vastauksen. Jos Jumalaa ei olisi kuolemassa ei olisi mitään pelättävää. Tosin silloin ei olisi olemassa mitään muutakaan, mutta se on toinen keskustelu :)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Sari Weckroth: “Minua suoraan sanottuna kyllästyttää kun ateistit selittävät mitä kristinusko on. Hautajaiset eivät määritä kristinuskoa. Ei siellä olevien tunnelmat ja ajatukset.”

      Koska kristinuskosta on manuaali, sitä voidaan selittää maailmankatsomuksesta tai taustoista huolimatta, kyllästytti se tai ei. :)

      Hautajaiset määrittävät itse asiassa kristinuskon aivan erityisen hyvin. Kyse on aivan erityisellä tavalla kristinuskoon liittyvästä ilmiöstä ja sen selittämisestä. Oikeastaan mitään niin hyvin kristinuskon ytimessä olevaa tilaisuutta ei edes ole kuin hautajaiset.

      Sari Weckroth: “Ihmiset hyvin erilaisista elämäntilanteista tulevat uskoon, koska tuntevat sisimmässään totuuden, syyllisyyden ennenkuin on ehditty alkaa “hallita” yhtään millään. Markku Koski, joka oli Kakolan vanki, varas ja huumeidenkäyttäjä koki uskoontulon juuri näin. Eli kristinuskon tarjoama vastaus ei ole ratkaisu ihmisen kuolemanpelkoon sinänsä, vaan siihen että ihminen kokee olevansa paha, syntinen, syyllinen.”

      Kuten tapauksesikin kertoo, uskoon tulemiseen johtavaan syyllisyyteen on yleensä varsin luonnollinen selitys. Toisaalta on hyvä ottaa huomioon, että ihmiselle on luontaista miettiä kaikkea mitä on tullut mokailtua, riippumatta siitä kuinka paljon on tullut tehtyä hyvää siinä sivussa. Nukkumaan mennessä tai yöllä herätessä ihmiset varsin tavallisesti miettivät ongelmiaan tai jotain negatiivisella tavalla mieleen vaikuttavia tekemisiään vaikka niiden suhde olisi hyvinkin mitätön kaikkeen muuhun elämisen sisältöön. Todiste sisäsyntyisestä syyllisyydestä ja syntisyydestä? Jos joku haluaa niin tulkita, niin varmasti. Laajemmin ajateltuna ihminen on suuntautunut luontaisesti myös kehittämään kaikkea ympärillään. Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen vaan pyrkii aina kehittämään maailmaansa.

      Tämä liittyy suoraan nk. syyllisyyden tunteeseen. Ihminen on luontaisesti hyvä eikä halua muille tai itselleen pahaa vaan haluaa kehittää asioita niin juomaveden saamisen helpottamisessa kuin ihmissuhteissa tai missä muussa tahansa. Kun minä herään yöllä miettimään jotain varsin triviaalia tapahtumaa tai sattumusta, jonka olisin voinut hoitaa paremminkin tai joka huolettaa minua, en tunne minkäänlaista uskonnollista syyllisyyttä tai syntisyyttä. Saatan olla pahoillani jonkun toisen puolesta ihan vain siksi, että joku toinen on saattanut kärsiä toimestani. Ihmisellä, kuten jossain määrin eläimilläkin, on kyky ymmärtää miltä toisesta tuntuu ja samaistua siihen. Siihen taas ei tarvita minkäänlaista yliluonnollista syyllisyyden tunnetta.

      Sari Weckroth: “Oli asiasta mitä mieltä tahansa, niin syyllisyys on se miltä pohjalta uskonnon tarpeellisuutta tulisi tarkastellla ja analysoida. Ja sen, että ihmiset tahtovat tarjota syntisille pelastusta, ja siksi vaarantavat henkensä, menemällä suurkaupunkien kaduille tai tuntemattomiin viidakoihin.”

      Uskonnon tarpeellisuutta voi tarkastella ihan miltä pohjalta haluaa. Omasta ja tuhansien muiden kokemuksestani voin kertoa, että kuolemanpelko ei ole mitenkään epätavallinen syy uskonnollisuuteen.

      Yksi syy sille, miksi ihmiset vaarantavat henkensä uskonnollisen julistamisen vuoksi on se, että jotkut kokevat uskonnolliset tekstit kirjaimellisemmin kuin toiset. Ja kun Raamatussa sanotaan että uskoa pitää julistaa tai muuten, niin osa sitten kokee sen velvollisuudekseen tai mitään pelastusta ei heille ole. Tässä yhteydessä kyse on siis noidankehästä tai ketjukirjeestä. Nyt kun löysit tämän totuuden, sinun tulee levittää sitä tai kuolet.

      1. Korinttolaiskirje 9:16 Sillä siitä, että julistan evankeliumia, ei minulla ole kerskaamista; minun täytyy se tehdä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “!Koska kristinuskosta on manuaali, sitä voidaan selittää maailmankatsomuksesta tai taustoista huolimatta, kyllästytti se tai ei. :)”

      -Kristinuskosta voi esittää näkemyksiä, mutta ei ole mitään järkeä siinä, että uskon ulkopuolinen selittää uskovalle mitä kristinusko on. Asiasta voi keskustella, ja olla jotain mieltä. Se on ihan ok.

      “Hautajaiset määrittävät itse asiassa kristinuskon aivan erityisen hyvin. Kyse on aivan erityisellä tavalla kristinuskoon liittyvästä ilmiöstä ja sen selittämisestä. Oikeastaan mitään niin hyvin kristinuskon ytimessä olevaa tilaisuutta ei edes ole kuin hautajaiset.”

      -Kiitoksia tästä. Saa näinkin ajatella, mutta tarkoitan että hautajaisvieraiden tunnelmat eivät varsinaisesti määritä kristinuskoa. Sanoisin myös, että on tilaisuuksia, jotka ovat enemmän kristinuskon ytimessä. Mutta tämä ei liene oleellisinta tässä.

      “Kuten tapauksesikin kertoo, uskoon tulemiseen johtavaan syyllisyyteen on yleensä varsin luonnollinen selitys. Toisaalta on hyvä ottaa huomioon, että ihmiselle on luontaista miettiä kaikkea mitä on tullut mokailtua, riippumatta siitä kuinka paljon on tullut tehtyä hyvää siinä sivussa. Nukkumaan mennessä tai yöllä herätessä ihmiset varsin tavallisesti miettivät ongelmiaan tai jotain negatiivisella tavalla mieleen vaikuttavia tekemisiään vaikka niiden suhde olisi hyvinkin mitätön kaikkeen muuhun elämisen sisältöön. Todiste sisäsyntyisestä syyllisyydestä ja syntisyydestä? Jos joku haluaa niin tulkita, niin varmasti. Laajemmin ajateltuna ihminen on suuntautunut luontaisesti myös kehittämään kaikkea ympärillään. Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen vaan pyrkii aina kehittämään maailmaansa.”

      -Tämä nyt ei varsinaisesti liittynyt asiaan. Kyse on ihmisestä itsestään, ei tilanteesta tai maailmasta. Siitä mitä ihminen itse näkee ja kokee olevansa, ja kokee olevansa siitä vastuussa jollekin.

      Ei minua lainkaan häiritse luonnollinen selityksesi asialle tässä. Mutta tämä on se mihin kristinusko tarjoaa vastauksen, oli sen todenperäisyydestä samaa tai eri mieltä. Kuolemanpelko ei ole se varsinainen tarve, vaan oman syntisyyden tunnustaminen.

      Eli tässä tulisi mennä henkilökohtaiselle tasolle, ei puhua ihmisen evoluutiosta. Koetko olevasi syntinen? Kuten Markku Koski? Tai kuten eräs aivan kiltti tyttö rippileirillä, joka itki koska tuli äkkiä synnintuntoon?

      Ateistilta voisi kysyä mihin perustuu ajatus että maailmassa, ja ihmisessä, on jotain “pielessä”? Miten määräytyy se miten asioiden “pitäisi” olla?

      “Tämä liittyy suoraan nk. syyllisyyden tunteeseen. Ihminen on luontaisesti hyvä eikä halua muille tai itselleen pahaa vaan haluaa kehittää asioita niin juomaveden saamisen helpottamisessa kuin ihmissuhteissa tai missä muussa tahansa. Kun minä herään yöllä miettimään jotain varsin triviaalia tapahtumaa tai sattumusta, jonka olisin voinut hoitaa paremminkin tai joka huolettaa minua, en tunne minkäänlaista uskonnollista syyllisyyttä tai syntisyyttä. Saatan olla pahoillani jonkun toisen puolesta ihan vain siksi, että joku toinen on saattanut kärsiä toimestani. Ihmisellä, kuten jossain määrin eläimilläkin, on kyky ymmärtää miltä toisesta tuntuu ja samaistua siihen. Siihen taas ei tarvita minkäänlaista yliluonnollista syyllisyyden tunnetta.”

      -Eihän syyllisyyden tunnossa ole mitään yliluonnollista :) Mutta mihin perustuu ajatus “hyvästä” ja “pahasta”? Ajatus että maailma olisi “parempi” tai että ihminen voisi olla “parempi”?

      Mielenkiintoista onkin että sekä ateistilla että kristityllä on jonkinlainen “paratiisikäsitys”, aavistus siitä mihin pitäisi pyrkiä. Ja edelleen, kuten on useaan kertaan tuotu esiin, varsinainen koetus hyvän tekemisessä on antaa ihmisarvo, ja kohdella sen mukaisesti niitä, joista on yhteisölle ja yhteiskunnalle vain haittaa.

      Sari Weckroth: “Oli asiasta mitä mieltä tahansa, niin syyllisyys on se miltä pohjalta uskonnon tarpeellisuutta tulisi tarkastellla ja analysoida. Ja sen, että ihmiset tahtovat tarjota syntisille pelastusta, ja siksi vaarantavat henkensä, menemällä suurkaupunkien kaduille tai tuntemattomiin viidakoihin.”

      “Uskonnon tarpeellisuutta voi tarkastella ihan miltä pohjalta haluaa.”

      -Siis uskonnon omista lähtökohdista, sanomasta ja sisällöstä käsin. Ei kristinuskoa voi määritellä ihan millaiseksi haluaa. Toki sitä voi tarkastella eri asioiden kautta, myös sen, että tiedostamme joskus kuolevamme. Mutta kristinuskon ydin on ihmisen syntisyydessä ja siitä vapautumisessa Jeesuksen sovintotyön kautta. Jos kyse olisi vain kuolemanpelosta ja halusta luoda ajatus mukavasta tuonpuoleisesta, kristinusko ei olisi kristinuskoa vaan jotain muuta.

      ” Omasta ja tuhansien muiden kokemuksestani voin kertoa, että kuolemanpelko ei ole mitenkään epätavallinen syy uskonnollisuuteen.”

      -Ei varmasti olekaan. Mutta kuten todettua, kristinuskon varsinainen ydinsanoma on ihmisen syyllisyys Jumalan edessä ja syntien anteeksisaaminen.

      “Yksi syy sille, miksi ihmiset vaarantavat henkensä uskonnollisen julistamisen vuoksi on se, että jotkut kokevat uskonnolliset tekstit kirjaimellisemmin kuin toiset. Ja kun Raamatussa sanotaan että uskoa pitää julistaa tai muuten, niin osa sitten kokee sen velvollisuudekseen tai mitään pelastusta ei heille ole. Tässä yhteydessä kyse on siis noidankehästä tai ketjukirjeestä. Nyt kun löysit tämän totuuden, sinun tulee levittää sitä tai kuolet.”

      -No, tässäkin asiassa kannattaisi kuunnella niitä jotka ovat näin tehneet. Ovatko he kokeneet että kuolevat jos eivät julista sanaa? Paavalikaan ei noin sano. On aivan oikein kokea että sanaa täytyy julistaa. Mutta siihen ei liity minkäänlaista uhkaa/uhkailua, jos ei lähde kaukomaille ja tietoisesti vaaranna henkeään. Pelastusta ei sillä menetä. Eikä kukaan tule sen takia tappamaan.

      Ajatuksesi ovat haastavia ja kiinnostavia, mutta niissä on aika paljon omaa tulkintaa. Kristinusko perustuu täysin vapaaehtoisuudelle. Lue ihmisten omia kokemuksia tästä, materiaalia löytyy paljon.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      ” Omasta ja tuhansien muiden kokemuksestani voin kertoa, että kuolemanpelko ei ole mitenkään epätavallinen syy uskonnollisuuteen.”

      -Siis tähän vielä, että kuolemanpelko, joka johtaa uskomaan Jeesukseen, on pelkoa joka nousee siitä omasta syntisyydestä.

      Tämä johtaa elävään uskoon, ei “uskonnollisuuteen”.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Yksi syy sille, miksi ihmiset vaarantavat henkensä uskonnollisen julistamisen vuoksi on se, että jotkut kokevat uskonnolliset tekstit kirjaimellisemmin kuin toiset. Ja kun Raamatussa sanotaan että uskoa pitää julistaa tai muuten, niin osa sitten kokee sen velvollisuudekseen tai mitään pelastusta ei heille ole.”

      -Sanoit “yksi syy”. Onko tällainen käyttäytyminen pakko selittää uhkailulla ja kuoleman/ helvetinpelolla, vai voisiko ihmisillä olla oikeasti vahva usko siihen mitä julistavat?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Syrjäselle. Anitan sukulaismies Aadam on todella tehnyt synnin, josta Anitakin on joutunut monin tavoin kärsimään. Mutta Asianajaja on vapauttanut niin, ettei sentään ikuisesti tarvitse kärsiä. Anita on kuitenkin ihan samassa valintatilanteessa nyt, lähtökohta vain on toiseen suuntaan. Anita tekee oman valintansa. Ja kyllä Anitankin synneistä moni on joutunut kärsimään

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).