Kun Gazan tapahtumat nostivat taas kristikansan tunteet pintaan

En ollut varmasti ainoa, joka seurasi päivittäin toukokuussa Gazan mielenosoituksia. Ja taas kerran kristikansa jakaantui rajusti mielipiteissään. Osa joukosta perusteli Israelin oikeutta käyttää väkivaltaa ja tappaa, varsinkin kun selvisi, että monet tapetuista olivat Hamasin väkeä. Samaan aikaan osa kristityistä taas tuomitsi tappamisen ja haki mielipiteissään kaikkia mahdollisia keinoja väkivallattomuuteen ja neuvotteluihin. Samaa keskustelua näytettiin käyvän Israelissakin. Useat tahot, kuten monet entiset sotilaat, tuomitsivat armeijansa toimenpiteet samalla kun enemmistö näytti pitävän tappamista välttämättömänä.

Kun puhutaan Israelista ja profetioista, on meillä suomessa paljon asiantuntijoita. Monet heistä ovat ehdottoman varmoja mielipiteissään ja ihmettelevät miten joku toinen voi ajatella eri tavalla. Samaan aikaan monet ovat hämillään ja kysyivät vilpittömästi; mikä tässä kaikessa on takana ja miten meidän pitäisi kristittyinä suhtautua asiaan? Moni kuitenkin peittää epäilynsä sillä se tulkitaan usein Israel vastaisuudeksi.

Joka tapauksessa yli 60 ihmisen tappaminen ja 3000 haavoittuminen herätti syviä tunteita. Ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, väkivallan kierre ei päättynyt tähän. Vihan kierrettä on vaikea katkaista.

Tässä blogissani en ota kantaa puoleen enkä toiseen, joten ei kannata suorilla tuomita mielipiteitäni, sillä en tule esittämään niitä, vaikka kyllä niitäkin minulla on - tuomitsen ne kaikki kuitenkin tällä kertaa. Aion vain kysyä sinun lukijani mielipidettä tapahtumista. Eli, laitan kysymyksiä esille ja voit vastata niihin itsellesi, ystäville tai vaikka puolisollesi. Vastuu vastauksista jää nyt kokonaan sinulle.

Tässäpä nämä kymmenen kysymystä sitten ovat:

  1. Ovatko palestiinalaiset yhtä arvokkaita kuin juutalaiset? Rakastaako Jeesus mielestäsi yhtä paljon palestiinalaisia kuin juutalaisia?
  2. Onko olemassa oikeutettua tappamista? Antaako Jumala esim. oikeuden tappaa lapsia jossakin erityistilanteessa?
  3. Onko tehtävämme kristittyinä osoittaa kaikille kärsiville armoa ja laupeutta, ja etsiä kaikkia mahdollisia tapoja auttaa niin israelilaisia kuin palestiinalaisia heidän hädässään?
  4. Onko tuomitseminen, ylenkatsonta, sarkasmi tai apatia inhimillinen ja/tai jumalallinen tapa vastata palestiinalaisten hätähuutoon?
  5. Siinä missä seisomme Israelin rinnalla, pitäisikö meidän seisoa myös palestiinalaisten rinnalla, ja tukea heitä, kun heidän ihmisoikeuksiaan loukataan?
  6. Onko palestiinalaisilla oikeus asua kodeissaan ja viljellä maitaan, missä he ovat asuneet ehkä jo satoja vuosia. Saako heidät ajaa pois kodeistaan?
  7. Onko tehtävämme tuomita tasapuolisesti kaikki ihmisoikeuksia rikkovat ja niin israelilaisia kuin palestiinalaisia demonisoivat tahot?
  8. Pitäisikö meidän kuunnella molempien osapuolien, niin israelilaisten kuin palestiinalaisten näkemyksiä historiasta, konfliktista ja poliittisesta tilanteesta vai riittääkö meille vain Israelin näkemys?
  9. Tukeeko teologiasi ja asenteesi rauhaa vai kasvattaako ne vihaa ja tukee väkivaltaa?
  10. Onko tehtävämme kristittyinä ensisijaisesti edistää profetioiden täyttymistä vai rakastaa lähimmäistämme?

Olen vastannut kysymyksiini omalta puoleltani ja se on auttanut hahmottamaan omaa lähestymistapaani Israel/Palestiina konfliktiin. Toivon mukaan nämä kysymykset voivat auttaa joitakin muitakin pohdinnassa. Sen uskallan sanoa, että helppoja vastauksia ei ole olemassa ja siksi turvauduin kysymyksiin tällä kertaa.

25 kommenttia

  • Juha Heinilä sanoo:

    Vastauksia: 1. Jeesus on sovittanut koko maailman synnit.

    2. Ei ole oikeutta tappaa. Suomessa tapetaan vuosittain noin 10000 lasta.

    3. On, tosi emme saa auttaa terroristejä tappamaan ihmisiä tai käyttämään ihmiskilpejä mm. lapsia.

    6. Israelissa asuu paljon palestiinalaisia. Muslimimaissa hävitetään muut uskonnot.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    “Onko tehtävämme tuomita tasapuolisesti kaikki ihmisoikeuksia rikkovat ja niin israelilaisia kuin palestiinalaisia demonisoivat tahot?” kysyy blogisti

    Alla käy ilmi kuinka usein esim. YK on tuominnut Israelia ja muita maita.

    http://www.kdlehti.fi/2015/11/02/yk-on-tuominnut-israelin-useammin-kuin-muita-maita-yhteensa/

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Kannattaa lukea Hege Storhaug, islam yhdestoista vitsaus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Harri Ahdesmäki sanoo:

    Syyllisiä on varmasti molemmissa osapuolissa. Lisäksi Iran vaikuttaa Hamasin takana sitä tukien. Raamatullista profetiaa tulkiten on kuitenkin mielenkiintoista, että lopun aikoja kuvaava Jes. 11:14 kuvaa Juudan hyökkäämässä läntee n filistealaisten, eli tämän päivän palestiinalaisten, niskaan ja siitä alkavat varsinaiset lopulliset välien selvittelyt Lähi-Idässä. Lisäksi siinä kuvataan Juudan hyökkäävän samanaikaisesti myös Itäänpäin, eli nykyiselle Länsi-Rannalle ja Jordaniaan asti (Edom, Moab ja Ammon). Lieneekö tämä lähellä juuri nyt?

    14 Ja he lentävät länteen päin filistealaisten niskaan, yhdessä (sen kanssa) he ryöstävät Idän miehiä. Edom ja Mooab joutuvat heidän käsiinsä, ammonilaiset heidän alamaisikseen. (Jes. 11:14)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    “2. Onko olemassa oikeutettua tappamista? Antaako Jumala esim. oikeuden tappaa lapsia jossakin erityistilanteessa?”

    Olisiko Suomen kenties pitänyt nostaa vuonna 1939 kädet pystyyn vai pyssyyn, kun Neuvostoliitto hyökkäsi maahamme?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Olli Pitkänen tekee teräviä Kysymyksiä. Vasttan omasta näkökulmastani näin: 1. Kylläja kyllä. 2. Ääritilanteessa, esim. puolustussodassa, on oikeutettua pysäyttää hyökkääjä myös ampumalla kohti. Ikärajaa ei ole, lapsisotilaskin on sotilas. 3.Kyllä. 4. Jos hätähuuto ilmenee terroritekoina israelilaisia kohtaan, niin tuomitsen. 5. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. 6.On tehty vakava virhe antamalla Palestiinan arabeille toiveita paluumahdollisuudesta, sillä paluu ei ole mahdollinen muutoin kuin tuhoamalla Israelin valtio. Oikea ratkaisu olisi ollut Palestiinan arabien uudelleenasuttaminen arabinaapurien joukkoon samaan tapaan kuin tehtiin Karjalan evakoille ja Saksan Puolalle luovuttamien alueiden väestölle 2. maailmansodan päätyttyä. 7. Kansainvälisen yhteisön ja sitä myöten myös kristittyjen onpyrittävä luomaan edellytyksiä rauhalle. Se ei tapahdu syyttelemällä eikä tuomitsemalla. 8. Rauhanprosessi edellyttää kaikkien osapuolten kuuntelemista. 9. En oikein ymmärrä kysymystä, mitä tekemistä tässä on teologialla? Kristityn velvollisuus on mahdollisuuksiensa mukaan edistää rauhaa ja sovintoa. 10. Tehtävämme on saattaa kaikki kansat, mukaanluettuina niin israelinlaiset kuin palestiinalaisetkin, Kristuksen opetuslapsiksi. Se olisi varmin tae koston kierteen katkaisemiseksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Yrjö Sahama :”Kansainvälisen yhteisön ja sitä myöten myös kristittyjen onpyrittävä luomaan edellytyksiä rauhalle. Se ei tapahdu syyttelemällä eikä tuomitsemalla.”

      Kuinka se tapahtuu, kun suurvaltojen vallankäyttö on suurvaltojen vallankäyttäjien käsissä? Tuo poliittinen jargon on jo koettu siinä vaiheessa, kun suurvaltojen “tieteelliset asiantuntijat todistivat” 70-luvun alussa, että 1980 maailmassa ei enää ole puhdasta vettä ja saivat propagandallaan lopulta aikaan ydinasearsenaalin, jolla Tellus olisi voitu tuhtota viiteen kertaan.

      Kuka jaksaa enää kuunnella Trumpia tai Putinia, kun fakta on se, että he taistelevat ainoastaan Telluksen maa-alueiden ja luonnonvarojen herruudesta?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Olli Pitkänen sanoo:

      Kiitos Yrjö pohdinnastasi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Asettamasi kysymykset kertovat enemmän, kuin kertomattajättämäsi vastaukset.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Miksi kristityn tulisi valita puolensa?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Meidän tulee viedä evankeliumia ja purkaa kaikki esteet sen tieltä. Toisen puolelle asettuminen, merkitsee muurin rakentamista ja selän kääntämistä. Se ei evankeliumia vie eteenpäin. Silloin kun Jumalan rakkaus saa evankeliumin kautta koskettaa näitä toisiaan vihaavia ihmisiä, niin viha muuttuu rakkaudeksi. Meillä on siinä todellisen rauhan avaimet. Sellaisia ei ole kenelläkään muulla. Olkoonpa kuinka korkeassa asemassa tahansa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Pekka: ”Toisen puolelle asettuminen, merkitsee muurin rakentamista ja selän kääntämistä.” Olen vähän hämmennyksissä, mitä tarkoitat. Mutta toivon, että ymmärrän sanasi oikein: Et halua rakentaa muuria vaan asettua toisen puolelle. Jumalan rakkaus koskettaa sinua niin, että hyväksyt toisiaan rakastavat samansukupuoliset lähimmäisesi?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Olli Pitkänen
    Olli Pitkänen

    Olen kehitysmaa-aktivisti ja maailmankansalainen alunperin Joensuusta. Olen asunut pitempiä aikoja Tansaniassa, Jordaniassa ja Salomonin saarilla, ja työni takia matkustanut eri puolilla maailmaa. Nykyisin toimin Suomen Lähetysseuran Mekongin ja Oseanian Aluepäällikkönä. Seurailen mielenkiinnolla elämää Aasiassa ja muualla maailmassa, joista kirjoittelen havaintojani blogiini herättelemään ajatuksia kulttuurien erilaisuuksista, rikkauksista ja välillä niiden kummallisuuksista.