Kun presidentti ja kuningas puhuvat, on paras kuunnella!

Helmikuun alussa 2016 tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti puheen valtiopäivien avajaisissa. Merkittävänä osana puhetta oli Eurooppaa järisyttänyt pakolaiskriisi. Tämä osuus puheesta on herättänyt paljon keskustelua puolesta ja vastaan.

Samoihin aikoihin Jordanian kuningas Abdullah antoi haastattelun BBC:n toimittajalle Lyse Doucetille. Tässäkin keskustelussa oli merkittävänä osana pakolaiskriisi, mikä tosin ei Jordaniassa ole uusi asia.

Jordaniassa asuvana suomalaisena kuuntelin mielenkiinnolla niin Suomen presidentin puheen kuin Jordanian kuninkaankin haastattelun. Kuningas reflektoi pakolaistilannetta ongelman alkujuurilta Lähi-idässä ja presidenttimme taas ketjun toisesta päästä pohjan perukoilta.

Suomeen saapui turvapaikanhakijoita vuoden 2015 aikana yhteensä 32 476, joista 20 485 oli irakilaisia. Syyrialaiset olivat heistä vähemmistönä. Jordaniassa taas on virallisesti rekisteröityjä Syyrian pakolaisia yli 630 000, mutta todellinen syyrialaisten määrä on lähes 1,3 miljoonaa. Syyrialaiset ovat tällä hetkellä 13,2 % koko Jordanian väkiluvusta. Irakilaisia rekisteröityjä pakolaisia on lähes 60 000 ja koko irakilaisten määrä Jordaniassa on lähes 131 000. Yli 80 % Syyrian pakolaisista Jordaniassa elää paikallisen köyhyysrajan alapuolella.

Presidentti Niinistö sanoi puheessaan, että me suomalaisina vastaamme viime kädessä tulevaisuudestamme vain itse. Kuningas Abdullah totesi BBC:lle juuri ennen Lontoon avunantajamaiden konferenssia: ”Jumalan tähden, toivon että tämä Syyrian pakolaiskonferenssi on myös konferenssi, jossa mietitään miten tehdään elämä paremmaksi myös jordanialaisille. Sillä jos sitä ei saada aikaan, niin me kaikki epäonnistumme Jordaniassa.” Tällä hän viittasi siihen, että kansainvälisen yhteisön on samalla kun se huolehtii pakolaisista, on myös huolehdittava isäntäyhteisöstä.

Presidentti Niinistö puhui hallitsemattomasta maahanmuuttoliikkeestä ja viittasi siihen, että kansainvaelluksessa on mukana heitäkin, jotka eivät pakene välitöntä hätää.

Kuningas Abdullah sanoi, että kansanvaellus on puskenut jordanialaiset “kiehumispisteeseen” ja kehotti kansainvälistä yhteisöä etsimään uusia lähestymistapoja monimutkaiseen kriisiin.  ”Jordanialaisten psyyke on kiehumispisteessä. Jordanialaiset kärsivät etsiessään töitä itselleen, hallituksella on valtavat paineet maan infrastruktuurin ja koulutus- ja terveyspalveluhaasteiden kanssa. Jordanialaiset yrittävät selvitä elämässä eteenpäin (1,3 miljoonan syyrialaisen) kanssa.”

Kuningas muistutti, että vasta sitten kun pakolaisvirta iski Euroopan rannoille, huomattiin ne haasteet mitä jordanialaiset olivat kohdanneet jo vuosia.

Presidentti Niinistö oli puheessaan huolissaan länsimaisen ajattelun ja arvomaailman haastetuksi tulemisesta ja pohti, pystymmekö pitämään niistä enää kiinni. Hän viittasi siihen, että vuonna 2016 on odotettavissa, että maahanmuuttovirta tulee kasvamaan, myös Suomessa, mikä tulee haastamaan koko läntisen demokratian auttamiskyvyn.

Presidentti Niinistö sanoi, että pyrkimys hyvään voi tuottaa kaikille pahaa. ”Ei siis ole hyviä vaihtoehtoja. Joudumme pohtimaan, suojellaanko eurooppalaisia arvoja ja ihmisiä ja todella hädässä olevia, vai suojataanko ahtaan tarkasti kansainvälisiä velvoitteita muista seuraamuksista välittämättä.”

Presidentti Niinistö kantoi puheessaan huolta Suomen taloudesta. Kuningas Abdullah kertoi, että jo useita vuosia 25 % Jordanian valtion budjetista on mennyt pakolaishaasteisiin vastaamiseen. Kuninkaan mukaan kansainvälinen tuki kattoi vain 35 % pakolaisbudjetista vuonna 2015.

Kuningas Abdullah muistutti maansa roolista taistelussa ääriryhmiä vastaan yhdessä kansainvälisten toimijoiden kanssa. ”Pyydämme nyt apuanne (pakolaiskysymyksessä), ette voi sanoa ei. Jos kansainvälinen yhteisö ei auta Jordaniaa pakolaiskriisissä nyt, tulee se vaikeuttamaan heidän omia toimijaan pakolaishaasteiden hoitamisessa.”

Kuningas kertoi, ettei poliittinen tilanne tai sotilaallinen turvallisuus pidä häntä yöllä hereillä, koska ”olemme vahvoja ja yhdistyneitä, sillä me tiedämme kuka vihollisemme on. Mutta jos emme pysty antamaan nuorille työtä etsiville jordanialaisille mahdollisuuksia, se on ongelma.”

Kuningas muistutti, että Jordania on ollut tunnettu vieraanvaraisuudestaan pakolaisia kohtaan, mutta taakka alkaa olla ylivoimainen yhteiskunnassa, missä 90 % pakolaisista asuu pakolaisleirien ulkopuolella. Pakolaiset rasittavat koulujen ja terveyspalvelujen kapasiteettia ja monin paikoin vuokrat ovat nousseet jopa 300 %.

Samaan aikaan kymmenet tuhannet syyrialaiset odottavat työlupaa Jordaniassa näköalattoman pakolaisuuden keskellä. Vain 1 % syyrialaisista pakolaisista on tähän mennessä saanut työluvan. Moni heistä ohjautuu alipalkattuna pimeisiin töihin ja vie samalla työpaikan jordanialaisilta. Kuningas painotti, että jos työmahdollisuuksia luodaan syyrialaisille, on samalla luotava työpaikkoja jordanialaisille.

130 000 syyrialaista lasta Jordaniassa ei pääse kouluun. Arviolta 90 000 heistä ei tule koskaan pääsemään kouluun. Kuningas muistutti, että he tarvitsevat apua näihin koulutushaasteisiin. Presidentti Niinistö ei maininnut puheessaan miten Suomi hoitaisi pakolaiset Suomessa niin, että he voisivat kotoutua ja tulla osaksi yhteiskuntaamme vaan keskittyi pakolaistulvan katkaisemiseen liittyviin kysymyksiin.

Lyse Doucet totesi kuningasta haastatellessaan, ettei Eurooppa halua enää lisää pakolaisia. Kuningas Abdullah sanoi samaa. Kysymykseen mihin pakolaiset sitten menevät, kuningas vastasi; ”Laskemme maahamme rajoitetun määrän pakolaisia. Seuraamme heitä ja huolehdimme heistä. Mutta meillä ei ole varaa laskea ääriryhmiä Jordaniaan.”

Presidentti Niinistö totesi: ”Konfliktien, kuten Syyrian sodan, päättäminen olisi sekin välttämätön osa ratkaisua. Tämä vaatii laajaa kansainvälistä yhteistyötä, jossa mekin toki teemme osamme. Nopean helpotuksen varaan ei kuitenkaan kannata laskea, kuten ei siihenkään, että tämä estäisi muista syistä liikkeellä olevia.”

Jordanian rooli ääriryhmien vastaisessa taistelussa on ollut merkittävä samaan aikaan kun se joutuu taistelemaan oman turvallisuuden varmistamisesta ja huolehtimaan sadoista tuhansista pakolaisista. Ulkoinen apu on enemmän kuin tarpeen näissä haasteissa sillä kaikissa Jordanin naapurivaltioissa on menossa jonkunasteinen konflikti.

Presidentti Niinistön ja kuningas Abdullahin ajatuksia kuunnellessa tuli pohtineeksi monia kysymyksiä. Luovatko johtajamme uhkakuvia vai yhteiskuntaa yhdistävää ilmapiiriä, missä meidän on yhdessä helpompi vastata tuleviin haasteisiin? Osa maahanmuuttotutkijoista on arvioinut, että Eurooppaan saattaa tulla tänä vuonna jopa 3 miljoonaa pakolaista. Menneeseen ei ole enää paluuta.

 

2 kommenttia

  • Jouni Parviainen sanoo:

    Kiitos oivaltavasta vertailusta.

    Isken ehkä kirvestä kiveen, mutta tähän blogiin on aihetta myös sanoa jotain. Sanon näin: Ruokkiessaan 5.000 Jeesus käski järjestää joukon ruokakunnittain pienempiin ryhmiin, noin 50-100 henkeä kuhunkin. Tällä tavalla kullekin opetuslapsille tuli 4-8 ryhmää huolehdittavaksi. Mittakaava siis supistui. Ja jokainen heistä keräsi aterian jälkeen keskimäärin yhden vasullisen tähteeksi jääneitä leipäpalasia. Ikään kuin henkilökohtainen kiitos vaivannäöstä ja todistus siitä, että saatu ohje oli mielekäs.

    Tätä jänistä ajan: Jos katsoo vain pakolaisten suurta kokonaismäärää, tulee epätoivoiseksi. Mutta jos luottaa siihen, että auttamalla yhtä auttaa hänet auttamaan toista, pysyy itsekin toimintakykyisenä.

    Myös maanjäristyksen uhrien auttaminen on alettava reunasta ja edettävä järjestelmällisesti kohti keskustaa. Sillä tavalla pelastetaan enemmän ihmishenkiä kuin siten, että jokainen auttaja ryntäilee sinne ja tänne sen mukaan missä huuto on kovin.

    Jos johtajien sanat eivät herätä toivoa, toivon herättäminen kuuluu sille, jolla toimintakyky on vielä tallella.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Olli Pitkänen sanoo:

    Osut Jouni oikeaan siinä, että jos katsoo vaan isoja lukuja niin se haaste saa helposti masentumaan. Jos taas lähtee yksilön ja pienten ryhmien auttamisesta liikkelle, niinkuin kommentissasi mainitset, niin silloin näkee konkreettisesti avun perille menon. Tarvitsemme toivon ilmapiiriä ja sen luomisessa voimme kaikki olla mukana.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Olli Pitkänen
    Olli Pitkänen

    Olen kehitysmaa-aktivisti ja maailmankansalainen alunperin Joensuusta. Olen asunut pitempiä aikoja Tansaniassa, Jordaniassa ja Salomonin saarilla, ja työni takia matkustanut eri puolilla maailmaa. Nykyisin toimin Suomen Lähetysseuran Mekongin ja Oseanian Aluepäällikkönä. Seurailen mielenkiinnolla elämää Aasiassa ja muualla maailmassa, joista kirjoittelen havaintojani blogiini herättelemään ajatuksia kulttuurien erilaisuuksista, rikkauksista ja välillä niiden kummallisuuksista.