Kun vaistot kuoletetaan oikeaoppisuudella, seuraukset kammottavat

Olen jo pitkään pyöritellyt mielessäni tätä aihetta. Järkyttävä pikku-uutinen Ilta-Lehdessä laukaisi tarpeen kirjoittaa siitä edes jotakin. Jutussa kerrottiin, kuinka vanhempien omin päin gluteenittomalle dieetille laittama vauva kuoli Belgiassa nälkään. Vauvan ollessa jo kuolemassa, vanhemmat veivät lapsen homeopaatin luo eivätkä sairaalaan.

Tässä yksittäisessä tapauksessa lienee pakko olla kyse myös vanhempien vakavasta mielenterveysongelmasta. Mutta tapaus johdatteli kuitenkin ajatukseni laajemminkin siihen, miten ihmiset tekevät hirvittävää pahaa hyvällä omallatunnolla, kun he kuolettavat vaistonsa uskonnollisten tai aatteellisten auktoriteettien ehdottomilla totuuksilla.

Räikeimmin tämä näkyy ehkä Suomessa Jehovan Todistajien tavassa karttaa täydellisesti liikkeestä lähteneitä lähiomaisia. Jokainen äiti tai isä tajuaa syvällä sydämessään, vaistoillaan ja omassatunnossaan, että on äärimmäisen julmaa lakata olemasta missään tekemisissä oman lapsensa kanssa, kun hän uskookin toisin. Silti lukuisat ihmiset tekevät niin, koska oikeaoppiset uskonauktoriteetit ovat saaneet heidät ajattelemaan, että se on ainoa mahdollinen ja vieläpä muka rakastava tapa toimia.

Hienovaraisemmin samaa ilmiötä esiintyy monissa muissakin uskonnollisissa piireissä. Varoitellaan vaikkapa liiasta hempeydestä, jos ihminen uskaltaa kyseenalaistaa tiukat rajanvedot oikean seurakunnan ja pelastettujen ja kadotettujen suhteen, eikä halua tuomita liikkeen tapanormeja rikkovaa läheistään.

Samoin suhteessa seksuaalivähemmistöihin jotkut kuolettavat synnynäiset vaistonsa ja omantuntonsa ja tuomitsevat näiden ihmisten elämäntavan, koska heidän tulkintansa mukaan oikeaoppinen uskontulkinta vaatii niin tekemään. He vetoavat "Jumalan selvään sanaan" vaikka tulkitsevat, kuten kaikki, aina.

Joudun palaamaan myös omaan "oikeaoppiseen" nuoruuteeni. Miten vähällä minäkin olin tulla suljetuksi sisään sellaiseen uskonnollisuuteen, jossa lopulta mikään normaali ei enää ole normaalia ja ihmisiä pelotellaan henkivalloilla ja ties millä tottelemaan hulluja käskyjä sekä kasvattamaan itseään ja jälkikasvuaan täysin kieroon. Viittaan tässä nyt niin kutsuttuun Koivuniemen lahkoon, jonka liepeillä nuorena kasvoin.

Nykyisin minulle on selvää, että mikäli joku tulkinta uskosta, Raamatusta tai oikeasta opista sotii ihmisoikeuksia, omaatuntoa, lakeja, hyviä tapoja, empaattista asennetta tai myötäelämisen kykyä vastaan, se on minulle väärä tulkinta.

Tämä ei tarkoita, että kuvittelisin tietäväni, mikä missäkin asiassa on Jumalan tahto. Ihmisen totuus on aina suhteellinen ja ihmisen ajatukset ovat aina niin kaukana Jumalan ajatuksista kuin taivas on maasta. Tämä ei myöskään tarkoita, että olen valmis vääristelemään "Jumalan selvää sanaa", koska ajattelen, että ihmisen kielellä Jumala ei täydellisen selvästi kenellekään avaudu. Hän pysyy meille tässä ajassa aina salattuna.

Toki on hyvä, että ihminen haastaa jatkuvasti omaa tapaansa toimia ja ajatella pelaamalla sitä erilaisiin oppeihin ja totuuksiin. Silti minulle on nykyään olemassa raja, jota en ylitä: En suostu julmuuteen ajatuksissa tai teoissa, en vaikka "itse Raamattu vaatisi". Olen rehellinen itselleni ja kannan siitä vastuun, vaikka harhaoppiseksi syytettäisiin.

Presidentti Sauli Niinistön ja emerituspiispa Eero Huovisen syvällinen keskustelu Kirkkopäivillä viime viikonloppuna päättyi piispan sanoihin. Herra armahda, Kristus armahda, Herra armahda. "Tuo oli hieno lopetus", Niinistö sanoi häivähdys liikutusta äänessään. Minustakin se oli.

41 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    “Ovatko Herralle mieleen tuhannet oinaat, kymmenettuhannet öljyvirrat? Annanko esikoiseni rikoksestani, ruumiini hedelmän sieluni syntiuhriksi?” – Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä? Herran ääni huutaa kaupungille-ja ymmärtäväisyyttä on, että sinun nimestäsi otetaan vaari. Totelkaa vitsaa ja häntä, joka on sen määrännyt.” Miika 6:7-9

    Vanha sanonta: “Armo käy oikeuden edellä” sisältää suuren viisauden ja kuvaa Lain ja Armon suhdetta. Luther sanoi aikanaan, että Jumala tulee nähdä Kristuksen Rakkauden kautta, sillä juuri se on Jumalan tahto ihmistä kohtaan. Me eksymme niin helposti ja alamme tuomaroimaan toisiamme omassa hyvyydessämme.

    Joku sanoi jossain, että hyvää tarkoittavat ihmiset ovat tehneet maailmassa eniten pahaa. Jumala on kuitenkin Lähettänyt Kristuksen, että meissä syntyisi Rakkaus, Armo ja Laupeus toisiamme kohtaan. Rakkaus Jumalaan tulisi näkyä meissä Lain ja Armon ymmärtämisellä ja niin, että me kohtasimme itsemme ja toisemme totuuden mukaan.

    “Kuka on Jumala, niinkuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen. Sinä osoitat Jaakobille uskollisuutta, Aabrahamille armoa, niinkuin olet vannonut meidän isillemme muinaisista päivistä asti.” Miika.7:18-20

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Emilia Karhu sanoo:

    Juha Heinilä, minun on todella vaikea ymmärtää tätä kohtaa kommentissasi:

    “Raamatusta ja sen kohdista on ainoastaan yksi oikea ymmärrys aina ja ijankaikkiseti. Vaikeus on niillä teologeilla, jotka haluavat Raamatun kääntyvän heidän ajatuksien mukaisesti.”

    Ensimmäinen ajatus on, että se sisältää valtavaa ylemmyydentuntoisuutta. Mutta olen ollut ymmärtävinäni, ettet ole sillä tavoin ylimielinen ihminen mitä tästä voisi lukea. Siksi olen hyvin hämmentynyt.

    Mikä on se tapa lukea Raamattua, jossa kirjan lukemattomat sisäiset ristiriidat voidaan selittää täysin pois ja sanoa että mitään tulkinnanvaraa ei ole?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Emilia: “Mikä on se tapa lukea Raamattua, jossa kirjan lukemattomat sisäiset ristiriidat voidaan selittää täysin pois ja sanoa että mitään tulkinnanvaraa ei ole?”

      Se on kreationistin tapa, johon kuuluu mm. sellainen “tosiasia”, että Tellus on vain reilut 6000 vuotta ollut kolmas kivi auringosta. Eikä taida koko maailmankaikkeuskaan olla tuon opin mukaan juurikaan sen vanhempi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Emilia, kiitos palautteesta. Todellakaan en ole ylimielinen. Minulla ei ole tarvetta muuttaa mitään tai selittää pois sitä mitä Raamatussa on. Ristiriidat ovat ihmismielen tuotoksia ja ne eivät kuulu kristilliseen uskoon. On vain pieni osa Raamatun totuuksista, jotka ymmärrämme täysin. Ajattelen niin, että vasta Taivaissa ymmärrämme kaiken. Tohtori Martti Luther kehoitti nostamaan hattua, jos ei jotain Jumalan sanasta ymmärrä.

      Lainaan autuaan Martti Lutherin päivähartauskirjasta pätkän:

      Tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. ( 2.Piet. 1:20)

      Koska näin on, meidän tulee lukea Jumalan sanaa peläten ja nöyrästi eikä koettaa selittää sitä omalla viisaudellamme. Tuskinpa mikään muu synti voi olla meille enemmän esteeksi ja vahingoksi kuin oma viisaus. Emme saa myöskään kohdella Jumalan sanaa kevytmielisesti. Jos tapaamme siellä ajatuksen, jota emme ymmärrä, niin meidän tulee nostaa hattua ja jatkaa lukemista. Jumalan sanaa ei saa pilkata eikä selittää inhimillisin keinoin, vaan se vaatii suurta vakavuutta, sitä täytyy kunnioittaa ja pitää arvossa. Jos tahdomme arvostella Jumalan sanaa oman mielemme mukaan, me petämme itsemme emmekä voi selviytyä. Sitä, joka vajoaa oman viisautensa suohon, ei siitä helposti auteta ylös.

      Martti Luther: Matkaevästä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Emilia Karhu sanoo:

      Kiitos Juha vastauksestasi! Nyt luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat. Ajattelet siis, että Raamatussa ei ole ristiriitoja, mutta ihmisen kyky ymmärtää Raamattua on hyvin rajallinen, ja havaitsemamme ristiriidat kertovat ihmisen ymmärryksen puutteesta eivätkä ole syvimmältään ristiriitoja?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Emilia, pitkälti ajattelen noin. Esimerkiksi evankeliumikirjat täydentävät toisiaan. Johannes, joka itse oli Jeesuksen seurassa, ei kirjoittanut kaikkea sitä mitä muissa evankeliumeissa oli jo aiemmin kirjoitettu.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Emilia Karhu
    Emilia Karhu

    Olen opintovapaalla oleva Kotimaan toimittaja.