Kuolemanjälkeisyydestä

Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Mihin ihminen kaatuu, siihen hän maatuu, sanoo materialisti.

Kristitylle luonto ei ole kaikki mitä on. On olemassa luonnon ylittävä Jumala. Luonto on lähtöisin Jumalasta, ja hän pitää sitä yllä. Kun Jumala on olemassa, kuolemanjälkeinen elämä on mahdollista.

Kristitty uskoo, että ihminen ei raukea tyhjiin kuollessaan, vaan hän jää Kristuksen syliin.

On kristittyjä, joiden mielestä ihminen tosin nukkuu "välitilaunta" herätäkseen tietoiseen eloon vasta ylösnousemuspäivänä.

Kristikunnan valtavirta näkee toisin. Edesmennyt on heti kuoleman jälkeen tietoisessa tilassa. Siksi hän voi rukoilla elävien puolesta ja päinvastoin. Tällainen ajatus "pyhien yhteydestä" puhuttelee minua suuresti.

Edesmennyt teologian tohtori ja psykoanalyytikko Matti Hyrck kertoi haastattelijalle: "Kuolema on minulle tuntematon salaisuus, mutta toivon voivani lähteä tästä elämästä luottaen siihen, että rajan takana minua odottaa rakkaus, joka ymmärtää ja antaa anteeksi, vaikkei kaikkia aikaansaannoksiani hyväksyisikään." Noihin sanoihin yhdyn mielelläni.

Kari Kuula päättää kirjansa Kotona kristinuskossa: "Minun tieni kristinuskon oppilaana perustuu siihen, että minulla on sellainen tuntu ja toivo, että jotakin tuonpuoleista suurempaa on, jotakin, josta koko luomakunta on saanut alkunsa ja jonka varassa se lepää joka hetki. Kuolemanjälkeisyydestä voi ajatella samalla tavalla. Jotakin on. Se, minkä varassa kaikkeus lepää, kannattelee minua tämän elämän jälkeenkin. Tämän enempää siitä ei tarvitse sanoakaan. Senkin varassa voin tulla mukaan uskontunnuksen viimeisiin sanoihin: (minä uskon) "iankaikkisen elämän".

 

 

23 kommenttia

  • Katja Sallinen sanoo:

    Tuota olen itsekin pohtinut. Ilmestyskirjan mukaan jokainen meistä herätetään viimeistä tuomiota varten. Oman kirkkoni rukoilee pyhiä rukoilemaan, mutta silloin se olisi mahdoton ensimmäisen ylösnousun jälkeen kuolleille Ilmestyskirjan mukaan. Koska me kristityt olemme näkemystemme orjia, näemme kukin sen, mitä oma suuntaus opettaa tradition mukaisesti. Kun kuuntelee erilaisten ihmisten lähellä piti-kuolematarinoita, jokaisella on erilainen kokemus sen maailmakuvan mukaan, mihin tämä on tottunut tai luonnut itselle. Kukin näkee vastapuolen helvetissä tai ateistit näkevät vain lämpöä ja rakkautta, kuten he toivovat nyt elävässä elämässä ilman näkemyksiä ihmisten kesken. Toiset ateistit helvetin, jos ovat eläneet päihteistä elämää. Jos puhutaan katolisesta purgatoriosta, joka perustuu 2. Makkabelaiskirjaan 12:38-45, jossa Juudas Makkabealainen rukoili kaatuneiden sotilaittensa puolesta, jotka kantoiva toisen uskonnon kuuluvaa esinettä, joka oli kielletty juutalaisilta. Hän rukoili ja suoritti Temppeliuhrin näiden puolesta, jotta he viimeisenä ylösnousemuksen päivänä saisivat armon. Tämä kirja kuuluu apokryfikirjoihin. Tähän perustuu myös rukous kuolleiden puolesta. 2. Makk. tukee Ilmestyskirjan toivonkuvausta viimeisestä päivästä. Mikä on totuus kuoleman jälkeisestä elämästä? Ollaanko tiedottomassa tilassa vai tietoisessa tilassa esituomittuna ennen viimeistä päivää?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kalevi Kauppinen sanoo:

    Kun ei ole ainetta niin ei ole aikaakaan, sitä sitten voidaan kutsua ikuisuudeksi. Raamatun mukaan ihminen herätetään viimeisenä päivänä sen jälkeen kun maailmaa ei enää ole tässä muodossa vaan on luotu uudet taivaat ja maa.

    Meidän on vaikea käsittää tilaa jossa ei aika kulu, mutta siihen tilaan ihmisen sielu joutuu, kunnes hän saa uuden henkiruumiin, joka on kuolematon, koska uudessa maailmassa ei ole aikaa. Jeesus puhuu vertauksen siemenestä, joka herää eloon vain jouduttuaan sopivaan tilaan, jossa voi elämä lähteä kasvamaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauno Seppänen sanoo:

      “Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. – – Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen. ” (1. Kor. 15:42,44).

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kalevi Kauppinen sanoo:

    Juuri näin kuin (1. Kor. 15:42,44) tuossa Raamatun kohdassa sanotaan, tapahtuu jokaisen kohdalla, halusipa sitä tai ei. Tämä totuus tuo joillekin pelkoa ja toisille uuden elämän toivon.

    Raamattu on sikäli ihmeellinen kirja, että se antaa vastauksen niihin kysymyksiin, jos vain ihminen uskoo ikuiseen elämään, jonka Jeesus on uhrillaan meille mahdollistanut.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Kysymys on erinomaisen relevantti jokaiselle meistä, koska kohti hautaahan me kaikki olemme menossa.

    Yksi tapa vastata blogistin kysymykseen on todeta, ”ettei kukaan ole tullut takaisin kertomaan”. Toinen tapa on kurkistaa Raamatun sivuilta, josko Luojalla olisi aiheesta infoa annettavana. Ja onhan Hänellä.

    Aivan Raamatun alussa kuolemasta esitetään pötypuhetta: ”Ette suinkaan kuole”. Muta kyllähän ensimmäisestä ihmisparista tuli ”maata jälleen” ja he palasivat lähtöruutuun. Siis mihin? Samaan tilaan, jossa he olivat olleet ennen luomista.

    Raamatun vanhempi puoli kertoo toistuvasti kuolleiden olevan varsin tietämättömiä kaikesta ympärillään tapahtuvasta. Kaikki kuolleet menevät paikkaan/tilaan, jota kuvataan heprean ilmauksella ”sheol”.

    Ja näin tuonelassa olevista Raamattu opettaa: ” Kuoltuaan ei kukaan sinua ylistä, ei kukaan kiitä sinua tuonelassa”(Ps6:5) Saarnaja on vielä perusteellisempi: ”Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta.”(Saar9:6)

    Jesus jos kukaan tunsi kuoleman jälkeisen tilanteen ja hän herätti muutaman malliksi tulevaisuudessa tapahtuvasta . ”Menkää pois! Ei tyttö ole kuollut, hän nukkuu”, kuului todellinen asiantuntijalausunto Jairoksen tyttärestä(Mat9:24). Ja täsmälleen samanlaisen diagnoosin sai Jeesukselle läheinen Lasarus omstart tilastaan: ”Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet.” Jeesuksen opetus oli varsin hyvin linjassa aikansa Raamatun kanssa.

    Jos kuollut olisi elossa, millaisessa tilassa hyvänsä, voidaan ylösnousemuksen merkitys asettaa kyseenalaiseksi. Miksi ylösnousemus, jos kerran on jo elossa?

    1.Korinttilaiskirje on 15. luvussa todella painavaa tietoa antavaa ylösnousemuksesta. Se, että ensiksi täytyy ihan oikeasti kuolla, ilmenee hyvin seuraavasta sitaatista: ”Joku ehkä kysyy: ’Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?’ Mikä järjetön kysymys! Eihän se mitä kylvät tule eläväksi, ellei se ensin kuole. Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen, vehnänjyvän tai jonkin muun kasvin siemenen. Mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin hän on nähnyt hyväksi, jokaiselle siemenelle sellaisen kuin sille kuuluu.”(1.Ko15:35-38)

    Olen hyvin vakuuttunut riittävän monen raamatullisen lausuman perusteella kuolleiden odottavan mistään tietämättöminä sitä Jumalan lupaamaa ”uutta vartta”. Blogisti-Raunon kanssa olen täysin samaa mieltä kristityn toivosta kuolemankin hetkellä: ”Ihminen ei raukea tyhjiin kuollessaan, vaan hän jää Kristuksen syliin.”

    Ja siinä sylissä on hieno odotella päivää, jolloin ”kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä”(Joh5:28)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Käsitys siitä, että kuolleet ovat Kristuksen paluuseen asti “kuoleman unessa”, perustuu moniin Raamatun kohtiin. Jairuksen tyttärestä Jeesus sanoi: “Ei hän ole kuollut, vaan nukkuu.” Paavalikin kirjoittaa toistuvasti “poisnukkuneista”.

    Kuolleiden ylösnousemuksesta Uusi testamentti toteaa, että heidät herätetään – siis ovat unessa. Kristuksen omat tehdään eläviksi silloin, kun Kristus tulee (Room.15:23). Myös Paavalin 1. Tess.kirje puhuu paljon kuolleiden heräämisestä: “Ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina.”

    Jos kuolleet herätetään ja nousevat ylös Kristuksen saapuessa, kuulostaa hieman ristriitaiselta, että he olisivat tietoisessa tilassa. Jumala voi kuitenkin tässäkin asiassa toimia yleisestä periaatteesta poikkeavalla tavalla: Mooses, Elia ja muutamat muut pääsivät suoraan Jumalan luo ja ovat tietoisessa tilassa, koska esim. kirkastusvuorella keskustelivat Jeesuksen kanssa.

    Oli miten oli, Raamattu ei missään mainitse, että kuolleet rukoilisivat kenenkään puolesta. Eikä heiltä pidä pyytää rukousapua. Kuolleisiin ei ylipäätään pidä ottaa mitään yhteyttä. Kristus on avannut meille tien suoraan kaikkein pyhimpään, Isän Jumalan kasvojen eteen. Kun saamme rukoilla suoraan häntä, miksi edes olisi tarvetta kääntyä vajavaisten ihmisten puoleen?

    Vaikka kristikunnan valtavirta näkisi asiat toisin, en koe tarvetta mukautua sellaiseen. On turvallisinta pitäytyä siihen, mitä Raamattu asiasta opettaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Olet Anita myös ymmärtänyt laillani, että ”Jos kuolleet herätetään ja nousevat ylös Kristuksen saapuessa, kuulostaa hieman ristriitaiselta, että he olisivat tietoisessa tilassa”. Edelleen jaan ajatuksesi siitä, että Raamattu ajaa aina edelle enemmistön käsityksistä.

      Jumalalle kaikki on mahdollista, mikä on ilmeisesti uskosi peruste siihen, että ”Mooses, Elia ja muutamat muut pääsivät suoraan Jumalan luo ja ovat tietoisessa tilassa, koska esim. kirkastusvuorella keskustelivat Jeesuksen kanssa.” Tästä seuraisi se, että kuolemanjälkeisessä tilassa, Raamatun tuonelassa, olisi ikäänkuin ”kahden kerroksen väkeä”. Olisiko Raamatussa jokin järkevä selitys sille, että toiset olisivat unessa ja toiset jo valveilla?

      Kun tarkasti lukee kirkastusvuoren tapahtumia Raamatusta, sieltä löytää Mooseksen ja Elian kuolemanjälkeiselle aktiivisuudelle hyvän selityksen: ”Kun he laskeutuivat vuorenrinnettä, Jeesus sanoi heille: “Älkää kertoko tätä näkyä kenellekään ennen kuin Ihmisen Poika on herätetty kuolleista.”(Mat17:9). Markuksen rinnakkaiskertomus ei tätä merkityksellistä yksityiskohtaa mainitse.

      Eliaa ja Moosesta ei siis oltu herätetty eloon kuolleista, kyseessä oli vain näky. Tämä on myös sopusoinnussa sen kanssa, mitä tuo ylösnousemuksesta paljon kertova 1. Ko15 sanoo: ”Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet.”

      Toteat Anita myös, että ”Kuolleisiin ei ylipäätään pidä ottaa mitään yhteyttä”. Olen samaa mieltä. Oletko koskaan ajatellut, että miksi ei pidä? Jotkut kristittyinä itseään pitävät kun kertovat olevansa kontaktissa kuolleiden kanssa, eikä ainoastaan rukousapua anoen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Luterilaiset tunnustus opettaa, että kuolleet rukoilevat puolestamme. Tämä on siis luterilainen kirkomme virallinen oppi. Tällä opinkohdalla liitymme kristilliseen traditioon, emmekä poikkea kristikunnan valtavirrasta.

      Joillekin luterilaisille asia on selvä, toisille taas hyvin epäselvä ja he tekevät Raamatusta ja kirkon traditiosta omia tulkintoja. Raamattu on kuitenkin kirkon kirja ja uskonyhteisö tulkitsee ja määrittelee virallisissa formuloissaan mitä se uskoo ja mitä se ei usko. Mitä se opettaa ja mitkä asiat se hylkää.

      Voimme myös ajatella asiaa toisesta näkökulmasta. Kun pyydän esirukousta seurakunalta, tai joltakin kanssa ihmiseltä he mielellään rukoilevat puolestamme. Kuolleet kristityt kuuluvat samaan yhteisöön, Kirkkoon, joka yhdistää sekä Kristuksessa eläviä, että Kristuksessa kuolonuneen nukkuneitakin. Näin ollen kuolleet kristityt, kuuluvat samaan yhteisöön meidän kanssamme, muodostavat samaa kirkkoa. Kristityt ovat siis saman kirkon jäseniä, meidän ystäviämme ja auttajiamme, joilla on uskallus Jumalan edessä. Vaikka ihmisen lopullinen kohtalo ratkaistaan tuomiopäivänä, ikuinen elämä silti alkaa jo tässä ajassa, kirkossa. Kuolema ei katkaise tätä rukousyhteyttä eikä poista mahdollisuutta pyytää esirukousta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauno Seppänen sanoo:

      Asia on juuri niin kuin Sami Paajanen kirjoittaa. Kuolema ei katkaise rukousyhteyttä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Kuten Anita totesi; ”Kuolleisiin ei ylipäätään pidä ottaa mitään yhteyttä”

      Siitä kerrotaan 1. Sam.28: 12-15, miten Samuel suhtautui siihen, kun Saul nostatti hänet ylös naisen avulla jolla oli vallassaan vainajahenki. Samuelhan totesi Saulille: “Miksi sinä olet häirinnyt minua ja nostattanut minut?” Vaikka Saul rukoili hädissään apua Samuelilta, Samuel toistaa vain sen, minkä hän oli elossaollessaan ilmoittanut Saulille.

      Toinen esimerkki on rikkaan miehen rukous Aabrahamille. (Luuk 16)

      Tunnustus kyllä hyväksyy pyhien kunnioittamisen ja sen, että enkelit rukoilevat meidän puolestamme, mutta kuten Sami toteat “kuolleet rukoilevat puolestamme, joka on luterilaisen kirkon virallinen oppi”, niin en tarkasti ottaen tiedä mihin kohtaan viittaat lukuunottamatta (2 Makk. 15:14)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kosti, Tooran laissa vainaja ja tietäjä henkiin pitäytyminen on kielletty joten tuo 1. Sam.28: 12-15 tapahtumaa ei voida soveltaa ko kysymykseen, kuten käskyjen kuvakieltoa ei sovelleta ikoneihin.

      Luukas 16 kuvaa puhuu kuoleman jälkeisestä tilasta. Kun sielu on irrotettu ruumiista jatkaa sielu ( harso, kaasumaisena) elämää kahdessa eri paikassa ( ja ruumis maatuu, kunnes se ylösnousemuksessa yhdistyy ylösnousemus ruumiiksi ks. uskontunnustukset).

      Lk. 16:26 ” Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu khasma ‘kuilu’ on samaa juurta kuin khaos ‘kaaos’. Kaaos on Tuonelan ja Paratiisin välissä ylipääsemättömänä rotkona.

      Tätäkään Lk. kohtaa ei voi käyttää edellä olevaa asiaa vastaan. Aabraham torjuu rikkaan miehen pyynnön tarkoituksellisesti. VT:n tunteminen ja noudattaminen riittää pelastukseen. Kun Betanian Lasarus todella herätettiin kuolleista, ihme vaikutti vain muutamissa, mutta niissä, joille tämä oli tarkoitettu, se herätti uteliaisuutta ( Jh 12:9) murhanhimoa ( Joh 11:46).

      Tunnustus AC XXI – Pyhien avuksihuutaminen

      Tuossa kirjavinkki; Neitsyt Maria – Israelin tytär ja kristittyjen äiti ( toim Annu Maria Laato)

      Maailman vanhin Marialle suunnattu rukous on 200 luvun Egyptistä. Kyseinen fragmentti on 17×9 cm ja se löytyy Mancherteri John Rylands Libraryn kokoelmista. Paryruksen rukous kuuluu seuraavasti:

      ” Sinun armosi alle me suojaudumme, oi Jumalansynnyttäjä. Älä hylkää tarpeessamme ( esittämiämme) anomuksiamme, vaan päästä meidät vaarasta, sinä ainoa puhdas ja ainoa siunattu.”

      Marian esirukousten voimaan siis uskottiin jo martyyrikirkon aikana. Kirkon mariologinen opetus syntyi liturgisen elämän eli rukouselämän tulkintana ja ilmaisuna.( Lainaus kirjasta kirjasta Neitsyt Maria varhaiskristillisessä teologiassa, Serafim Seppälä)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauno Seppänen sanoo:

    Keskeneräisyys on jatkuvasti läsnä kaikessa inhimillisessä olemisessamme. Kaikki elämä on vähittäistä kasvamista, muuttumista ja oppimista.

    Tulisiko ihminen siis valmiiksi kertaheitolla kuoleman hetkellä? Jos, niin eikö hän olisi aivan joku toinen ihminen, joka haudattiin tällä puolella? Eikö ihminen voi kasvaa tosi ihmisyyttä kohti kuolemanjälkeisessä todellisuudessa?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Kovasti passeli ajatus tuo meidän keskeneräisyytemme, siihen törmään itsekin päivittäin. Olisi tietysti mahdollista, että voisimme kasvaa kuolemanjälkeisessä todellisuudessa, mutta kun se Raamattu viestittää siitä unenkaltaisesta tilasta!

      Entä jos se kasvu tapahtuukin vasta sen henkiin herättämisen eli ylösnousemuksen jälkeen?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Kiitos Sami asiapitoisesta liittymisestäsi tähän keskusteluun tuomalla ”virallisen” luterilaisen opetuksen esille. Opetus lienee jossakin uskontunnustuksessa kirjattuna?Totesit, että ”joillekin luterilaisille asia on selvä, toisille taas hyvin epäselvä ja he tekevät Raamatusta ja kirkon traditiosta omia tulkintoja.” Näin asia näyttää olevan myös omien vähäisten havaintojeni mukaan.

    Jotta kuolleet voisivat rukoilla puolestamme, heidän täytyy olla jollakin tavoin elossa. Usein tämä opetus liitetään kuolemattomaksi oletettuun sieluun, nefes/psykhe alkutekstissä. Tätä tukemaan otetaan esimerkiksi Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumissa, erityisesti jakeen alkua siteeraten: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua.” Jatko kuuluu: ”Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.”(Mat10:28)

    Ennen piispaksi tuloaan Aimo T Nikolainen opetti tuleville papeille vuosien ajan UT selitysoppia, kuten hyvin tiedätkin. Tekikö tuo 92-raamatunkäännöskomitean puheenjohtaja kirkon traditiosta poikkeavia tulkintoja? Kirjassaan ”Ihminen evankeliumien valossa” hän toteaa meidän luontaisesta kuolemattomuudestamme seuraavaa: ”Tällä kertaa näyttää Jeesus tehneen huomattavan eron ruumiin ja sielun välillä; ruumiin voi tappaa, sielua ei! Karkeasti virheellinen on kuitenkin se selitys, että Jeesus näissä sanoissa tunnustaa ikuisen, häviämättömän sielun olemassaolon ruumiin rinnalla. Ihmisessä ei ole kahta eriarvoista osaa; mutta – näin ymmärrämme Jeesuksen tarkoittaneen – ihmistä voi katsoa kahdesta näkökulmasta. Ihmiset voivat kyllä tappaa ruumiin, so. raivata lähimmäisensä hänen historiallis-konkreettisesta ympäristöstään ja ajallisesta yhteisöstään mutta itse olemassaoloa he eivät voi tuhota… sen voi vain Jumala tehdä.”

    Nikolainen käytti aikanaan myös kirkollisessa mediassa puheenvuoroja sen puolesta, että se tietoisuus alkaa kuoleman jälkeen vasta ylösnousemuksesta. Eikä taida olla lajissaan ainut korkeasti oppinut teologi.

    Kirkon traditiosta poikkeamisista kertovat myös omat yksityiset keskusteluni aiheesta. Eräs myös yliopistossa opettajana työskennellyt keskustelukumppanini totesi, että Raamatusta saa eväitä paitsi unenkaltaiseen tilaan myös tietoisuuteen kuoleman ja ylösnousemuksen välillä. Tämä on kuulemma sitä ”rosoisuutta” Isossa Kirjassa. Vai tutkitaanko Raamatun teksti epäselväksi?

    Olemme samaa mieltä siitä, että toisten puolesta Raamattu todella kehottaa meitä rukoilemaan, jopa vihollisten puolesta. Luojamme henkeyttämä teksti kertoo meille, että ”Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei yksikään, joka on hiljaisuuteen laskeutunut.”(Ps115:17) En mitenkään voi uskoa, että heistä olisi silloin esittämään rukouksia sille Ylistyksen Kohteelle.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Rauli Toivonen, kuinka monta kertaa Jehovan todistajat ovat erehtyneet? https://johanneksenpoika.fi/. Miksi yksi piispa ei voisi puhua väärin? Nikolainen ei ollut Rt komiten merkittävin asiantuntija.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Kyllä me kaikki ihmiset erehtyväisiä olemme, Nikolainenkin. Mutta siitä huolimatta olen sitä mieltä, että mekin kaksi erehtyväistä voimme keskustella niinkin keskeisestä raamatullisesta aiheesta kuin kuoleman voittaminen ylösnousemuksen ansiosta.

      Etkös vain sinäkin Sami ole sitä mieltä, että on hieno juttu se, että ”Ellei kuolleita herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa.Ja silloin nekin, jotka ovat nukkuneet pois Kristukseen uskoen, ovat joutuneet perikatoon.”(1.Ko15:16-18)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Tässä keskustelussa puhumme kahdesta eri asiasta. Kuolemasta yleensä ja voivatko kuolleet rukoilla puolestamme, saammeko pyytää heiltä esirukouksia. Molemmat tosin liittyvät kiinteästi toisiinsa. Nämä kummatkin asiat liittyvät myös kysymykseen pyhistä kuvista ( Ikoneista ja niiden asemasta ja merkityksestä hartauselämässä) reliikeistä ja idän teologiassa kysymykseen tulliasemista.

      Olen samaa mieltä siitä, että voimme keskustella, vaikka näkemyksemme ovatkin varsin kaukana toisistamme.

      Kirkosta luterilaiset opettavat, että se on pyhien yhteisö. Tämä yhteisö ei rajoitu vain nykyhetkeen vaan kuoleman tuolle puolen. Kun apostoli Paavali kirjoittaa; ” Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta ” ( 1 Tm 2:1). Niin kyse on siitä millaiseksi pyhien yhteys ymmärretään ja mihin uskovien rukousyhteys rajoittuu, mitä se kattaa ja minne se ulottuu ja mikä tai ketkä jäävät sen ulkopuolelle.

      Ehkä parhaan kuvan tästä saamme idän teologiasta ( Luterilaisuudessa lähdeaineisto on kapeampi)

      Esimerkiksi kun ortodoksit rukoilevat, että “pyhien isiemme esirukouksien tähden, Herra Jeesus Kristus, meidän Jumalamme, armahda meitä”, niin he vetoavat siihen, että he kuulumme siihen yhteisöön, niiden joukkoon, joiden puolesta ne ihmiset, jotka Herra on valinnut pyhiksi aseikseen ja työkaluikseen, ovat rukoilleet, joten anomme, että Herra armahtaisi meitäkin.

      Kirkko ei ole mitään irrallista, vaan osana sitä kokonaisuutta, jonka puolesta pyhät ovat rukoilleet ja yhäkin rukoilevat. Näin he tahtovat osoittaa, että he ovat yhtä heidän kanssaan. On kiistatonta, että tietyt pyhät ovat saaneet Herralta erityisiä armolahjoja, joita he ovat vuodattaneet Jumalan tahdon mukaisesti ihmis- ja luomakuntaan. Armo, joka Jumalansynnyttäjän ( neitsyt Marian), pyhien apostolien, kaikkien pyhien ja myös aineettomien hyvien henkiolentojen kautta vuodatetaan uskovien avuksi, on tietysti aina ja kaikkialla yhtä ja samaa Jumalan armoa, joka virtaa Kristuksesta hänen kansaansa ja kirkkoruumiiseensa.

      Tämän takia armahdusta voidaan pyytää kaikkien pyhien kautta, koska he ovat vain Jumalan palvelijoita – eivät omissa nimissään toimijoita. Esimerkiksi iltarukouksessa armoa anotaan omalta suojelusenkeliltä. Tämäkin lienee mahdoton ajatus osalle,, sillä he eivät näe Jumalan voiman toimivan pyhien kautta ( vaikka taustalla on psalmin ajatus). Idän kirkon rukous on seuraavanlainen;

      Kristuksen enkeli, pyhä varjelijani, sieluni ja ruumiini suojelija. Anna anteeksi kaikki syntini, jotka olen tänään tehnyt. Päästä minut joka ainoasta minua vastustavan vihollisen kavaluudesta, etten millään synnillä vihastuttaisi Jumalaani. Rukoile minun, syntisen ja kelvottoman palvelijasi puolesta, että tulisin otolliseksi kaikkein pyhimmän Kolminaisuuden, Herrani Jeesuksen Kristuksen Äidin ja kaikkien pyhien laupeuteen ja armoon. Aamen.

      Jos taas kuten kirjoitat ymmärrämme, kuoleman uneksi, unen kaltaiseksi tiedotomaksi tilaksi varmasti päädymme erilaiseen käsitykseen. Kuolleita ei saa lähestyä, nukkuva ei kuule eikä reagoi. Ihmiselle käy kuten eläimelle sillä heillä on sama henki jne…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Mitä suurimmalla todennäököisyydellä tilainni kuolemani jälkeen on sama kuin tilani ennen hedelmöittymistäni ja syntymääni.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kalevi Kauppinen sanoo:

    Kuolema tarkoittaa ihmisen materiaalia, niin kuin haudalla vainaja siunataan, maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman. Tämä tarkoittaa sitä, että ne atomit joista solut ovat muodostuneet palaa luonnon kiertokulkuun. Sielu, joka on vain ihmisellä, on kuolematon, sen tila kuoleman jälkeen on ikuisuudessa, missä ei aikaa ole, ja se on pysyvä tila missä ei ole ainetta.

    Raamatun mukaan tämä pysyvä tila saa uuden henkiruumiin jossa ei ole tuntemaamme materiaalia, vaan luotu uudestaan sielun asumukseksi.

    Jeesus käveli kuolemansa jälkeen läpi seinien aineen sitä estämättä, joten hän oli saanut henkiruumiin, jonka tila on ikuinen ilman aikaa. Tämä on sitten kaikkien kohtalo halusi sitä tai ei, mutta minne sitten joutuu, riippuu siitä mitä ja ketä uskoo elämänsä aikana.

    Vakava paikka on miettiä näitä asioita omalta kohdaltaan, koska kuoleman jälkeen se on myöhäistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Usein todellakin ajatellaan, että ihminen on kuolematon juuri kuolemattoman sielunsa ansiosta. Raamattu ei kuitenkaan ole asiasta samaa mieltä. Pääsääntöisesti elävää luomusta kutsutaan Raamatussa sieluksi, mikään erillisosa se ei siis ole.

      Esimerkiksi luomiskertomuksen mukaan Aadamille ei mitään sielua annettu vaan ”Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu(olento KR92)”. Sielua vastaavaa heprean sanaa nefes käytetään samassa luvussa myös eläimistä: ”Ja jokainen elävä olento(nefes alkutekstissä) sai sen nimen, jolla ihminen sitä kutsui.”(1. Mo2:7,19)

      ”Jeesus käveli kuolemansa jälkeen läpi seinien aineen sitä estämättä, joten hän oli saanut henkiruumiin, jonka tila on ikuinen ilman aikaa.” Noinhan Raamattu opettaa. Mutta tämän keskustelun kannalta lienee oleellista, ettei Jeesus kävellyt kuolleena missään, vasta ylösnousemuksensa jälkeen hän sitten Ilmestyi esimerkiksi tuohon lukittuun huoneeseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Mistäs tiedät että sielu olisi vain ihmisellä? Et ainakaan Raamatusta,sillä Raamatun mukan eläimenkin veressä on sielu. Delffiini on tyhmää ihmistä älykkämpi samoin jotkut varislinnut.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Katselin hiukan netistä, miten Suomessa kuolemanjälkeiseen uskotaan.

    Tällaista kertoi pastori Mika Tuovinen(Kansanlähetys) kirkon nelivuotiskertomuksen (2012-2015) perusteella: ”Puolet suomalaisista kertoi olevansa täysin samaa mieltä seuraavan väitteen kanssa: ’Kukaan ei voi tietää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu’. Laskutavasta riippuen 10-15 prosenttia uskoi kristinuskon mukaisesti, että kuoleman jälkeen on taivas tai kadotus ja mahdollisesti jonkinlainen odotuksen välitila kuoleman ja lopullisen päämäärän välillä.”

    Kirkon virallisella (?) sivustolla evl.fi todetaan kuolemanjälkeisestä tilasta, että ”Kristinuskon käsitykseen kuolemasta sisältyy aina toivo. Tämä siitäkin huolimatta, että kuolema ja se, mitä ihmiselle kuoleman jälkeen tapahtuu, on salaisuus.”

    Seurakuntapastori Leena Sorsa kertoo viitisen vuotta sitten Lempäälän-Vesilahden paikallislehdessä seuraavaa: ”Kristinuskon sisällä on kolme erilaista käsitystä. Valmista vastausta mikä niistä on oikea ei ole, pastori toteaa. Antiikin Kreikassakin vallalla olleen ajattelun mukaan kuolemassa ruumis lakkaa toimimasta ja sielu pääsee taivaaseen. Ikään kuin vankilassa ollut sielu vapautuu.

    Toisen näkemyksen mukaan kuolema on totaalinen, jolloin myös sielu kuolee. Tuomiopäivänä ihmiset herätetään henkiin. Tämä on menehtyneen omaisille ehkä raskas ajattelutapa. Mutta kuolleellehan sillä ei ole merkitystä, koska hänen kannaltaan tuomiopäivä on seuraava hetki, jonka hän tiedostaa.

    Kolmatta näkemystä Sorsa kuvaa armolliseksi. Kuoleman jälkeen sielu jää välitilaan, joka ei ole taivas eikä helvetti. Se ei ole lopullinen ratkaisu, vaan Jumalan puoleen voi kääntyä kuolemankin jälkeen.”

    Merkille pantavaa näyttää selityksissä olevan se, että Raamattua käytetään perusteluissa hyvin säästeliäästi. Mutta mitäpä sitä nyt Raamatusta vastausta vilkuilemaan, kun ”kuolema ja se, mitä ihmiselle kuoleman jälkeen tapahtuu, on salaisuus.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Rauno Seppänen
    Rauno Seppänen

    Ikietsijä.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit