Kuuletko kummia? osa 2.

Jatkan siitä, mihin jäi edellisessä kirjoituksessä. Tällä kertaa nostan esiin oman kokemukseni kummisetänä toimimisesta ja teologisia&käytännöllisiä ehdotuksia kummiuden hengellisen puolen kehittämiseen. Aluksi kuitenkin kommentoin myös eilen Kotimaa24.fi julkaistua juttua, jonka Katri Korolainen ja Teemu Laajasalo ovat laatineet. https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/mielipide-uusi-kastesivusto-tehtiin-koska-kirkon-sanoma-tavoittaa-yha-harvemman-suomalaisen/

Kastesivut ovat raikkaan näköiset ja tärkeitä asioita on nostettu esille. Anna Puun: Mestaripiirrosta, joka on Mariskan käsialaa välittyy kyllä hengellinen ulottuvuus selvästi ja se sopii hyvin ristiäisiin. On hyvä, että Jeesuksen lähetyskäsky mainitaan Korolaisen&Laajasalon jutussa. Kastaminen on yksi olennainen osa sitä, mutta sen lisäksi tulisi huolehtia myös entistä enemmän siitä opetuslapsiksi tekemisestä. Tätä nykyä pyhäkoulujen kävijämäärät laskevat, koulujen uskonnonopetus on yleissivistävää ja monet lapset eivät ole paljon mukana seurakunnan toiminnasta. Näin vastuu jää vanhemmille ja kummeille. He ovat tärkeällä paikalla. Toki olisi hyvää tehdä yhteistyötä seurakunnan pappien ja muiden työntekijöiden kanssa. Osa varmasti näin tekeekin.

Olen samaa mieltä kirjoittajien kanssa, että ensimmäinen askel on tärkeä ja, että tulisi keskittyä keinoihin tavoittaa heidät, jotka eteentyvät kirkosta. Helsingissä on myös yhteisöjä ja opetuslapseutusmeininkiä kirkon yhteydessä.

Sitten tarjoan kaksi näkökulmaa tähän kummiuskeskusteluun.

A. Oma kokemus kummisetänä toimimisesta (2002-2019)

Ensimmäinen kummipoikani kastettiin alkuvuodesta 2002. Silloin sain laskea kätensä hänen päälleen ja siunata yhdessä paikalle kokoontuneen seurakunnan kanssa. Sain armeijasta vapaata tähän tarkoitukseen. Siitä se sitten alkoi kummisetänä toimiminen. Vuodet menivät eteenpäin ja seuraavaksi kerroin kuin niiden aikana toteutin kummin tehtävää

I Hengelliseen musiikkiin tutustuttaminen.

Koin hyväksi soittaa hänelle The Rainia, Terapiaa, Exitia ja Bass n'Helenia. Musiikki oli hänelle luontainen väylä tutustua uusiin asioihin. Hän todella rakastaa ylipäätään musiikkia. Kävimme myös yhdessä mm. Maata Näkyvissä festareilla ja Ristirockissa. Vähitellen hän alkoi myös itse löytää uusia gospelnimiä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Tänä päivänä hänen hengellisen musiikin kokoelma on paljon laajempi kuin itselläni.

II Raamatun lukeminen

Olemme vuosien saatossa lukeneet Jobin kirjan, Paavalin kirjeitä ja viimeisimpänä Luukkaan evankeliumia. Tänä olemme tehneet niin kasvotusten kuin sähköpostin välityksellä. Tämän kautta on saanut oppia ja löytää hienoa juttuja Jumalan Sanasta. Se on pitänyt yllä myös itsellä säännöllistä Raamatun lukemista.

III Seurakuntaan tutustuttaminen

Pyysin kummipoikani mukaan paikallisen ev.lut.seurakunnan toimintaan ja herätysliikkeen pienryhmään. Hän oli niissä mukana jonkun aikaa ja viihtyikin aika hyvin. Lopulta hän löysi toisen seurakunnan, minkä koki vielä enemmän omakseen. Olennaista oli kuitenkin, että hän pääsi viettämään aikaa toisten kristtyjen kanssa ja kasvamaan uskossa siellä missä on Sanaa, sakramentteja, rukousta ja pyhien yhteyttä.

IV Rukoileminen

On tärkeää, että kummipojan kanssa voi jakaa elämää ja rukoilla yhdessä monenlaisten asioiden puolesta niin henkilökohtaisten kuin päivänpolttavien kysymystenkin.

V Ystävänä

Tässä kohtaa kerrottakoon, että olemme syntyneet kummipoikani kanssa samana vuonna ja hänet siis kastettiin aikuisena(ei ollut kastettu aikaisemmin, koska hänen vanhempansa eivät kuuluneet ev.lut kirkkoon tai muuhun kristilliseen kirkkoon). Näin ollen edellä mainitut esimerkit eivät heti pääse toteutumaan monen kummivanhemman kohdalla, mutta aikanaan varmasti kyllä. Ennen kaikkea siis olen ystävä ja usein ei edes tule puheeksi tämä kummiusasia. Olennaista onkin, että jakaa yhteistä elämää iloineen ja suruineen toisen kanssa. Molemmat voivat oppia toiselta myös hengellisesti asioista.  Ennen kaikkea olemmekin Raamatun valossa hengellisiä veljiä Jeesuksessa Kristuksessa tehden taivasmatkaa.

B. Ehdotuksia kummiuden hengellisen puolen kehittämiseen

  1. Voisiko laittaa alulle kummiusalfakurssin tai kummiuden perusteet kurssin?   Uskoisin ja tutkimus tuntuu sitä vahvistavan, että monille kummille on aika vierasta se, miten voisi olla hengellinen tuki ja kasvattaja kummilapselleen. Kurssi ei olisi mikään ripari osa 2. Vaan nimenomaan se olisi käytännöllinen täsmäkurssi juuri kummille. Siinä voisi antaa työvälineitä. Kurssi ei olisi uskon ratkaisuun tähtäävä, mutta jättäisi senkin oven auki. Olennaista olisi se, että kummi voisi saada luontevalla tavalla kiinni, miten voisi elää todeksi kummiutta muutenkin kuin kastetilaisuuden, konfirmaation ja lahjojen antamisen keinoin. Kurssi olisi siis ennen kaikkea heille, jotka eivät ole niin sinut hengellisyyyden ja Jumala-juttujen kanssa, mutta kokevat silti mielenkiintoa ja halua tutustua niihin. Sisältöalueina voisi olla seuraavia:  a. "pieniä rukouksia"  lupa huokaista yläkertaan ja käydä keskustelua Jumalan kanssa  b. "Saako Jumalasta puhua?" Miten toimia kummina ja kristittynä  tässä ajassa?"c. usko ja tiede - rakenteva dialogi  (erityisesti niille, jotka tulevat kummeiksi teini-ikäisille tai vanhemmille)  Tulevaisuudessa yhä useampi kummi on muu kuin pieni lapsi, joten tämä tulisi myös huomioidu kummiuden kehittämisessä. Ripareilla kastetaan jo nyt entistä useampi vuosittain. Maahanmuuttajista tulee lisää kristittyjä ja myös ihan kirkon kuvioiden ulkopuolelta saapuu porukkaa mukaan.
  2. Miten olisi kummiusleiri?
  • On olemassa avioliittoleirejä, nuorten aikuisten leirejä, isovanhempi-lapsi leirejä, hiljaisuuden retriittejä yms. Miksi ei voisi olla leiri, johon kutsuttaisin koolle kummiusagendalla. Siellä sitten Raamattuopetusta, yhdessä oloa, ehtoollinen, luonnossa liikkumista ja jaettuja kokemuksia kummina olemisesta.
  • Nämä kaikki ovat ideoita ilmassa, joihin voi tarttua ja vapaasti kehittää eteenpäin. Omalta osaltani olen myös valmis olemaan mukana tässä jutussa. Olkoon tämä kummiusasia, joka yhdistää kirkossa eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Näin voinkin päättää blogikirjoitukseni Johanneksen evankeliumin sanoihin.
  • "Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, 21
    että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. 22Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä — 23minä heissä, ja sinä minussa — että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.(Joh.18:20-23)

1 kommentti

  • Pekka Väisänen sanoo:

    Teitte nyt kovasti hyvän ja samalla haasteellisen kokooman kasteasiasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juha Yli-Jaakkola

    Maaseudulla kasvanut ja urbaaneissa ympyröissä asunut mies. Valmistuin keväällä 2020 teologian maisteriksi. Ensimmäinen ammattini on lastentarhanopettaja. Pidän luovasta kirjoittamisesta, luonnossa liikkumisesta ja musiikin kuuntelemisesta. Vakaumukseltani olen maltillinen luterilainen karismaatikko, joka haluaa rakentaa siltoja eri tavalla ajattelevin ihmisten kesken.