Kylkiluustako vaimo?

Aikoinaan minulla oli ongelmia suhtautumisessa Raamatun alkukertomuksiin. Niissä oli kohtia, jotka koin erityisen hankaliksi uskoa kirjaimellisesti. En kuitenkaan kääntänyt niille selkääni, vaan päättelin, että niihin sisältyy jokin syvempi viesti. On löydettävä avain, jolla niiden merkitys avautuu. Yksi näistä hankalista kertomuksista oli naisen luominen miehen kylkiluusta.

Ei se minua häirinnyt tasa-arvonäkökulmasta, sillä miehen ja naisen tasa-arvokysymykset eivät ole olleet minulle ongelma, asunhan länsimailla – toisin olisi muualla maailmassa. Sitä paitsi eihän Jumala luonut naista miehen kantapäästä, ei myöskään päälaenluusta. Viesti rinnalla olemisesta, tasavertaisesta kumppanuudesta, ainakin tuntui kertomuksesta löytyvän. Mutta oliko muutakin?

Raamatun 2. luku siis kertoo: ”Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo.”

Avain tämän kiusalliselta tuntuvan kertomuksen ratkaisemiseksi löytyi eräästä hengellisestä artikkelista, jossa käsiteltiin pitkäperjantain tapahtumia.

Johannes, tarkkasilmäinen näkijä, kertoo: ”Jeesuksen luo tultuaan sotilaat huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä.” (Joh. 19: 33, 34)

Tässä kerrotaan, kuinka mies, Jeesus, oli syvässä kuoleman unessa. Silloin hänen kylkensä avattiin ja sieltä pulppusi verta ja vettä. Kristuksen uhriveri ja kasteen vesi ovat aineet, joista seurakunta syntyy.

Uusi Testamentti puhuu seurakunnasta Kristuksen morsiamena. Kerran tulevaisuudessa kihlausaika päättyy, morsian kohtaa sulhasen, ja siitä tulee hänen vaimonsa. Avioliitto on yksi Kristuksen ja seurakunnan suhteen vertauskuvista, joita on Raamatussa muitakin (viinipuu ja oksat, paimen ja lampaat, elävistä kivistä muodostuva rakennus kulmakivineen ym.)

Kun ajattelin kertomusta tästä näkökulmasta, ongelma poistui. Enää ei ollut merkitystä, oliko Eevan luominen tapahtunut näin konkreettisesti. Merkityksellisempää oli tulkita se profeetallisena ennakkokuvana Kristuksen uhrikuolemasta ja seurakunnan synnystä. Vaimon luominen liittyy isompaan esikuvalliseen kokonaisuuteen: Jeesukseen Uutena Adamina.

Naisen luomiskertomuksen ymmärtäminen esikuvaksi vaikutti myös suhtautumiseeni muihinkin Raamatun alkukertomuksiin. En koe enää oleelliseksi, missä määrin ne ovat konkreettista historiaa, missä määrin vertauskuvia. En kuitenkaan pidä niitä ihmisten kuvitelmina vaan Jumalan ilmoituksena.

Kun Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen kohtasi kaksi oppilastaan Emmauksen tiellä, ”hän selitti heille Mooseksesta ja profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu”. Tavatessaan koko oppilasjoukkonsa hän sanoi: "Kaiken sen piti käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeetoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu."

Pyhän Hengen opastuksella näitä Jeesukseen viittaavia kohtia löytyy Vanhasta Testamentista lukematon määrä. Nämä lukuisat ilmeiset esikuvat ovat minulle myös vahva todiste siitä, että Raamattu on syntynyt JUmalan Hengen vaikutuksesta. Ihminen ei olisi tällaisia yhteyksiä kyennyt keksimään.

79 kommenttia

  • Marko Sjöblom sanoo:

    Antero Syrjänen. Olet oikeassa siinä, että Raamatun tulkinta on aina elänyt eri tavoin jopa siellä, missä väitetään vain uskottavan ja opetettavan “niin kuin Raamattu sanoo”. Esimerkiksi Jehovan todistajat, kreationistit, äärikirjaimellista raamatuntulkintaa edustavat yms. ajattelevat siihen tapaan, että vedenpaisumus koski KOKO maapalloa, Jeesus paransi yhden sairaan ENNEN Jerikoa ja kaksi Jerikon JÄLKEEN… Tällainen raamatuntulkinta on väärällä tavalla yksiulotteista, vaikka usein myös kiehtovaa. Sen ongelma on, 1) että Raamatun tekstien syntytausta jätetään huomiotta ja korvataan jollakin jälkikäteen kootulla systeemillä. Esimerkiksi Jehovan todistajat ovat käsittääkseni sitä mieltä, että heillä on selvät vastaukset asiaan kuin asiaan. Näin kristillisen kirkon opettajat eivät ole tietääkseni koskaan ajatelleet. 2) Raamattua ei kristillisen kirkon käsityksen mukaan ole tarkoitettu kaikin puolin painovirheettömäksi tietosanakirjaksi vaan armon välikappaleeksi. Jumala kohtaa sitä lukevan ihmisen. 3) Raamatun alkuluvut (ja muut tekstit) kertovat todellisista tapahtumista. Koska ne on kerrottu oman aikansa tyylillä, voimme sitten päätyä eri käsityksiin siitä, kuinka kirjaimellisesti ne on tarkoitus ymmärtää. Itse olen käyttänyt seuraavaa kielikuvaa: 1 Moos 1 – 11 on moniulotteinen vaikuttava mosaiikkitaideteos, jonka kehykset ovat osa teosta. Kehykset eivät ole itse kuva, mutta samalla kuva ilman kehyksiä on vajaa. Vieläpä niin, että kuvan ja kehyksen raja voidaan vetää eri kohtiin riippuen siitä, kuinka läheltä tai mistä vinkkelistä taideteosta tutkii.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Marko. Nuo kuvauksesi Jehovan todistajien opetuksesta eivät aivan menneet nappiin, mutta tuskin tässä yhteydessä kannattaa puuttua Jeesuksen parantamistapahtumien yksityiskohtiin tai vedenpaisumukseen. Kylkiluu ja luomistapahtuma ovat tässä nyt otsikon alla, ja niiden kuittaaminen pelkästään epämääräisenä mosaiikkiteoksena tuo ongelmia erääseen juttuun, eikä se ole lihan vähämerkityksinen: Jeesuksen antama uhri meidän kaikkien puolesta.

      Raamattu kertoo toistuvasti, että ”Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä.”(Ro5:12)

      Edelleen Jeesus rinnastetaan tuohon ”yhteen ihmiseen” näin: ”Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento. Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki.”(1. Ko15:45)

      Eikö Raamatun antama informaatio pelastuksesta ja sen tarpeellisuudesta pahemman kerran onnu, jos sitä sitä ensimmäistä Aadamia ei oikeasti ole ollut edes olemassa? Ja sitä hänen kylkiluutaan, josta se ensimmäinen aviopuoliso muotoiltiin?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Raamatun tekstien ymmärtämisen ja tulkitsemisen tekee vaikeaksi mielestäni juuri se valtava määrä kuvakieltä, joka teksteihin sisältyy. Sitä kun voi jokainen tulkita lähes miten haluaa. Jumalaa toki on mahdoton selittää muuten kuin kuvakielellä. Selittihän Jeesuskin Jumalan valtakuntaa vertauksin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Ei vahvistu. Tselaa ei misään muuallakaan Raamatussa käännetä kylkiluuksi. Se vahvistaa vain näiden kahden ihmisen olevan läheisiä ja samaa lajia. Kuten sanoin Laaban ei ollut tehty Jaakobin kylkiluusta. Ja etsem ei ole synonyymi tselalle.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Voisitko Seppo vahvistaa tämän vielä jollain gematrisella viisaudella?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Voisitko Seppo vahvistaa tämän vielä jollain gematrisella viisaudella?

      Olennättänyt näihin käsiteisiin liittyvää g ematriaa usein palstalla. Muta kerron vielä, että esim. adam eli siis ihminen on ideogrammaattis/gematristisesti X4X40 tai XX 44eli 46, mikäon ihmisessä olevien kromososmien lukumäärään samalla kun alkuadamissa on vielä 2 kpl X kromosomia eli naisen. Siksipä sikiö kehittyy yhä aina lähtökohtaisesti kohdussa ensin kohti naista ja vasta toiseksi kohti miestä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Rauli Toivonen. Työtoverini oli yrittänyt keskustella Jehovan todistajan kanssa muistaakseni Ilmestyskirjasta ja lopun ajoista . Lopulta hän oli todennut, että meillä ei ole ratkaisuja kaikkiin kysymyksiin. Johon todistaja oli vastannut: “Ei, meillä on kyllä ratkaisut kaikkiin raamatunselityksen kysymyksiin.”

    Kysymys ensimmäisen Aadamin ja Eevan luomisesta sekä alkuperästä on keskeinen. Sikäli selkeästi Raamattu puhuu ensimmäisestä ihmisestä. Aadam on kuitenkin kollektiivipersoona sikäli, että aina ei ole yksiselitteistä, puhutaanko tekstissä ensimmäisestä yksilöstä vai ihmisestä yleensä. Itse asiassa Aadamia pidetään nykyään yhä useammin nimenomaan ihmissuvun edustajana Jumalan edessä. Tällaisia puhetapoja löytyy myös muualta VT:stä. Minusta ei ole välttämätöntä ajatella, että ensimmäinen nainen olisi kirjaimellisesti luotu ensimmäisen miehen kyljestä. Vai ajatteleeko joku tosissaan, että esimerkiksi käärmeellä oli ensin jalat ja sitten Jumala rankaisi käärmettä ottamalla siltä jalat pois ja pistämällä sen syömään (!) maan tomua? Tällainen Raamatun tulkinta johtaa mielettömyyksiin. Vaan kysymys on – modernia järkeämme uhmaavalla tavalla – väkevästä miehen ja naisen ainutlaatuista suhdetta kuvaavasta ilmaisusta. Joka tietysti on usealla tavalla Jumalan luomistyön tärkeä osa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Kiitos asiallisesta vastauksestasi, Marko.

      Olisikohan ollut hiukan hyperbolaa noissa ”ratkaisuissa kaikkiin raamatunselityksen kysymyksiin”? Minulle asti ne eivät ole kyllä ehtineet saapua. Monia asioita edelleen ihmettelen Raamattua lukiessa, mutta koko ajan haluan oppia lisää.

      Minulla on vielä tallella omat rippikoulumuistiinpanot, tai ainakin ihan muutama vuosi sitten olivat. Ja siellä oli lähes tuo sinunkin kertoma ajatus sellaisessa muodossa, että Aadam oli ensimmäinen evoluution tuote, johon Jumala otti yhteyttä. Vaatimattomalla piirustustaidolla olin piirtänyt ympyrän yhteen yksilöön porukassa: tässä on Aatami. Sitä en muista esitettiinkö myös tuollainen ajatus, että ”Aadam on kuitenkin kollektiivipersoona”. Olisi mielenkiintoista kuulla teoriamallista lisää?

      Tuollaisesta raamatuntulkinnasta seuraa lunastukseen kannalta lisäongelmia.Mitä tapahtui niille yksilöille, jotka aina söivät oikeista puista eivätkä siitä yhdestä? Heidän kannaltaan Jeesuksen uhri on turha. Vai lankesiko koko ihmisjoukko evoluution tietyssä vaiheessa samaan aikaan?

      Ei ole kovin vähäinen sekään ongelma, joka syntyy siitä, jos tuo käärme nähdään vain eläimenä, joka menetti jalkansa syntiinlankeemuksen seurauksena. Kirous koski käärmeen lisäksi sen siementä, yhtä hyvin kuin käärmeen pään murskaaminen on Jeesuksen ja hänen joukkojensa aikaansaannosta. En näe, että käärmeet ovat nyt niin erityisen kirottuja, onhan niitä jopa kotieläiminä.

      Aivan oikein, luomiskertomuksessa on myös kuvaannollisesti piirteitä. Ei se ollut oikeasti mikään puhuva käärme vaan Saatana, joka yliluonnollisella tavalla käytti matelijaa puhetorvenaan ja teki suuren vaikutuksen Eevaan. Myöhemmin Raamattu käyttää nimikettä ”lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi”.(Ilm12:9) Eikä tuota yksilöä löydy mistään eläintarhasta.

      Raamattu ei sano, että eläinkunnan käärme olisi ollut aiemmin jalallinen. Ryömiiminen ja maan tomun syöminen kuvaa hyvin sitä Saatanan alennettua tilaa, joka oli tuon temppunsa seurauksena tulossa. Näin asian ymmärrän muunkin Raamatun perusteella.

      Käyttikö Saatana vatsastapuhumistekniikkaa vai millaista, se taas kuuluu juuri niihin raamatunsrlityksen kysymyksiin, joihin en ole kuullut selitystä.

      Tuhon otsikkoon liittyen toteat, että ”Minusta ei ole välttämätöntä ajatella, että ensimmäinen nainen olisi kirjaimellisesti luotu ensimmäisen miehen kyljestä.” Olen oikeastaan ihan samaa mieltä, ei ole pakko noin ajatella. Minä ajattelen, että kun Raamattu noin sanoo, se on totta. Onko meillä parempia vaihtoehtoja?

      Kun sinä Marko siunaat ruumiin, käytät siihen syntiinlankeemuskertomuksen sanoja ”Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” Kaikki uskovat tuon lauseen jälkimmäisen osan. Uskotko sinä sen ensimmäisen, että Luoja todella loi sen ensimmäisen ihmisen maan tomusta?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Näistä alkuluvuista ei mielestäni ole syytä puhua kovin varmoin äänenpainoin. Hyväksyn täysin sen, että joku ottaa ne sellaisina kuin ne on ilmoitettu, ja se riittää hänelle. Mutta hyväksyn myös sen, että niitä ja niiden yhteyttä konkreettiseen historiaan pohdiskellaan. Joillakin on siihen tarvetta, kaikilla ei.

    Raamatussa on paljon asioita, joista voi puhua varmoin äänenpainoin. Niin tekivät apostolitkin, esim: ”VARMA on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Jeesus Kristus on tullut syntisiä pelastamaan. ”

    Kristitty saa julistaa varmana Jeesuksen neitseestäsyntymistä, hänen tunnustekojaan, sovituskuolemaansa, ylösnousemustaan. Emmekä me sano: ”Jos Jeesus tulee takaisin”. Me sanomme: ”Kun Jeesus tulee.” Näitä perusasioita, joista saamme olla varmoja, on paljon ja riittävästi. Mutta alkukertomusten historiallisuus ei ole aivan yhtä selvä. Näkemyksemme niistä voi vaihdella, eikä se turhenna pelastumistamme.

    Joka tapauksessa alkukertomuksiin sisältyy hengellinen viesti, ja tämä viesti on tärkein asia. Korostan tätä. Toisarvoista on, löydämmekö siltaa konkreettiseen historiaan vai emme.

    Rauli viittasi jakeeseen: ”Maasta sinä olet tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tulla”. Ainakin loppuosaltaan se on selvää konkretiaa. Mitä tulee alkuosaan, opetin koulussa sen tarkoittavan sitä, että meidän ruumiimme koostuu samoista alkuaineista kuin muukin luonto. Sekin on konkretiaa. Tiedämme, että niin on.

    Ihmisen erottaa muusta luonnosta se, että Jumala puhalsi häneen omaa henkeään. Näin ihmisestä tuli Jumalan kuva, hänen sukuaan. Ihmisellä on muista luoduista poikkeava kyky tajuta Jumalan olemassaolo ja olla häneen yhteydessä. Se merkitsee myös kykyä luoda, vastuuta teoistaan, kommunikaatiokykyä – ikuisuutta.

    UT antaa ymmärtää, että Adam oli tietty yksilö. Näin itsekin ajattelen. Mutta pidän mahdollisena tuota näkemystä, että hän oli ensimmäinen ihmisyksilö, johon Jumala otti yhteyden ja jonka hän erityisellä tavalla loi kuvakseen puhaltamalla häneen omaa henkeään. Jos nimittäin otamme huomioon tieteen havainnot ihmisen esi-isistä.

    Jotkut ovat sitä mieltä, että paratiisia ei maantieteellisenä paikkana ole ollut (esim. Wilfrid Stinissen). Itse en ajattele niin, vaan ajattelen, että tämä ensimmäinen Jumalan yhteyteen kutsuttu yksilö asui jossain Kaksoisvirtain maan alueella. Sitä voisi perustella siten, että juuri tuolta alueelta alkoi voimakas kulttuurinen kehitys: maanviljelys, ensimmäiset kaupungit, kirjoitustaito. Kaikki nämä ovat ainakin omien historian tietojeni mukaan saaneet alkunsa tuolla alueella.

    Tosin, kyllä tähän paratiisiasiaankiin ongelmia liittyy. Lähinnä mielestäni se, että kun ihminen karkotettiin sieltä, asetettiin enkeli leimuava miekka kädessä vartioimaan elämän puulle vievää tietä. Me emme sellaista paikkaa maapallolta löydä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Olen kanssasi hyvin paljon samaa mieltä siitä, ettei Raamatun alkukertomusten yksityiskohtia voi kaikkia täysin ymmärtää. Raamattu sisältää kaiken tarpeellisen, esimerkiksi luomismateriaalit ovat sivuseikka sittenkin. (Anteeksi vaan, kylkiluu.)

      Jeesus oli paikalla, kun luomiskertomus toteutettiin. Ja Raamatun mukaan hän näyttää uskovan Aadamiin ja Eevaan luotuina yksilöinä. Mielestäni asiantuntijalausuntoa ”Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi” ei oikein muuten voi ymmärtää. Ja sitten kun vielä jatkossa viitataan ensimmäisen pariskunnan vaiheisiin: ”Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”(Mark6:6-9)

      Yksi suuri ongelma tulee myös siihen Jeesuksen sukuluetteloon, joka Luukkaan evankeliumissa esitetään. Sarjan ”tämän isä oli” loppuosassa lukee: ”tämän Enos, tämän Set, tämän Aadam, tämän Jumala”.(KR92) Luettelo on katkeamaton Jumalasta Aadamin kautta Jeesukseen. Missä fakta loppuu ja fiktio alkaa? Ehkä joku osaa selittää ongelman?

      Näyttää siltä, että myös Paavali uskoi Aadamiin ja Eevaan yksilöinä, jotka aiheuttivat toimillaan sen ongelmavyyhden, josta uutislähetykset kautta maailman informoivat. Näin uskoi raamatunkirjoittaja Paavali: ”Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva, eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn.”

      Paavali kyllä sitten toisaalta kertoo senkin, että Aadam oli se alkukertomuksen vastuunkantaja kirjoittaessaan, että ” yhden ihmisen rikkomus aiheutti sen, että kuolema pääsi hallitsemaan tämän yhden vuoksi”.(Ro5:17) Syyttävä sormi osoittaa tässä yksilöön nimeltä Aadam.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Tämä oli tärkeä huomio, että Jeesus oli paikalla, kun Adam luotiin, ja hän pitää Adamia yhtenä yksilönä. Yleensäkään ei pitäisi kuvitella ymmärtävänsä paremmin kuin Jeesus, missään asiassa.

      Tosin tässä mennään uuteen kysymykseen. Fil.kirjeessä Paavali toteaa: “Hänellä (Jeesuksella) oli JUmalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinnin oikeudestaan olla Jumalan vertainen (hänellä oli siis se oikeus) vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi.”

      Siis, mistä kaikesta Jeesus luopui ihmiseksi tullessaan? Luopuiko hän myös kaikkitietävyydestään? Oppiko hän Jumalan Sanasta Pyhän Hengen ohjauksessa kaiken, mitä puhui ja opetti? Vai oliko hänellä tiedossaan kaikki, minkä hän jo ennen ihmiseksi tuloaan oli kokenut? Minusta tämä ei ole itsestään selvä asia.

      Joka tapauksessa. Toisaalla sanotaan, että teki vain sen, minkä näki Isän tekevän, ja puhui vain sen, minkä Isältä sai. Joten hänen puheensa Adamistakin ovat Isältä saatua tietoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Täytyy muistaa myös,ettäJeeus puhui vastaanotajiensa ymmäryksen tasola ja siltikäänhäntäei ainaymmärretty oikein. Paavli tajusitämän kunpuhui ‘maidosta’ ja ‘väkevästä ruuasta.” Käsitteenbadam käytätapa jamerkoitys vaihtele Vty:ssä mikäilmene siitäkin,.etä välilläsitäedelttää määrääväartikeli,mitäei h epreasa erisnimissä käytetä. Edlleen Genesis käyttä nimeä adam sekä Zachar’sta(puhuhkaisin uros) että nekebasta (aukko,naaras) “Nimitti heidät nimessä a d a m sinä päivänä kun synnytettiin heidät’.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Uusinta selkosuomeksi: Täytyy muistaa myös,ettäJeesus puhui vastaanottajiensa ymmäryksen tasolla ja siltikään häntä ei aina ymmärretty oikein. Paavali tajusi tämän kun puhui ‘maidosta’ ja ‘väkevästä ruuasta.” Käsitteen adam käyttötapa ja merkitys vaihtelee Vt:ssa mikä ilmene siitäkin, että välillä sitä edelttää määräävä artikkeli,mitä ei hepreassa erisnimissä käytetä. Edlleen Genesis käyttä nimeä adam sekä zachar’sta (puhuhkaisin uros) että nekebasta (aukko, naaras) “Nimitti heidät nimessä a d a m sinä päivänä kun synnytettiin heidät’.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Jeesus oli tekemässä ihmistä, eikä vain paikalla sivusta seuraamassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Oikein hyvä lisäys Pekka Jeesuksen asiantuntemukseen: Vapahtajamme oli luomassa ihmistä. Tämä käy ilmi esimerkiksi Kolossalaiskirjeestä, jossa kerrotaan Jeesukseen viitaten, että ”Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat.”

      Luomiskertomuksessa tämä näkyy juuri sellaisena kuin Jeesus sitä myöhemmin kuvaili. Ensin tuli Isältä pyyntö, että eiköhän ryhdytä seuraavaksi nyt tähän: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme.”(1. Mo1:26) Ja valmista tuli kerta heitolla: ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.”(27)

      Vilkaisin tuossa englantilaisia käännöksiä ja totesin niissä selkeästi ilmaistuna Jeesuksen roolin Isänsä rinnalla kaiken luomisessa. Näin kuvaillaan mestariksi ja arkkitehdiksi meidän Mestariamme: ”as a master craftsman”(KJ uudistettu versio), ”the architect at his side”(NLT) ja ”like a master workman”(ESV).

      Suomalainen käännös ei ilmeisesti arvosta yhtä paljon Jeesuksen(=Viisaus) roolia Isänsä rinnalla, koska se kertoo jotakin ihan muuta: ”hänen sivullansa hoidokkina olin”(San8:30KR38)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Seppälä sanoo:

      Jeesus on todellakin luomakunnan arkkitehti/suunnittelija kiitokset Rauli tästä. Rakennuksellekin tarvitaan suunnittelija joka on sen alku. Turhaan ei Raamattu todista mestaristamme Hän on alku jonka kautta kaikki on.

      ‘Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku” ja “Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).