Kyllä tieto kovaankin kalloon tarttuu

Lukijani.

Rippikoulun käyminen on vanha kirkon ehto avioliittoon vihkimiselle. Se ei kaikkia miellytä. Kerran Jukolan Juhani puolustautui kirkkolain vaatimusta vastaan Jumalan asetuksella ja lailla: "Katsokaas, hän on jo äitimme kohdussa antanut meille niin kovat päät, että lukemaan oppiminen on meiltä mahdoton asia." (Seitsemän veljestä 4. luku 175. kpl)

Keskustelukumppani, lautamies Mäkelä, piti pään kovuutta tyhjänä luulona. Hän vetosi ahkeruuden ja harjoituksen voimaan sekä siihen, että veljesten isän lukutaito oli mitä paras. Ei tuota näkemystä heti uskottu. Eikä kyselty Männistöstä Venlaakaan aapisen opettajaksi.

Monen mutkan kautta veljekset viimein löysivät oppimismotivaation ja omintakeisen ratkaisun ongelmaansa. He lähettivät Eeron, etevimmän joukostaan, jahtivoudin luo oppimaan muiden opettajaksi. Eero kulki siellä aikansa, oppi lukemaan, alkoi opettaa muita - ja lopulta kaikki Juhania myöten olivat selvittäneet aapisen kannesta kanteen.

Lukutaidon valvonta ei enää ole kirkon asia. Mutta kirkko edellyttää yhä, että sen jäsen osaa ulkoa ydinasiat. Kuten uskontunnustuksen ja rukouksia.

Vaatia saa. Vaan ei auta, että opettaja kurittaa oppilasta samaan tapaan kuin Kiven kuvaama lukkari Jukolan Timoa ja Juhania. Eikä kuopus-Eeron ylimielinen tapa naljailla veljilleen heitä opettaessaan. Lautamies Mäkelän ja pitäjän nimismiehen kaltaisia rohkaisijoita ja tuen antajia taas voi arvostaa. Sekä kyllin pitkämielisiä provasteja.

Minä arvostan myös sitä oppijaa, joka sitkeästi etsii oman tapansa oppia.

Aleksis Kivi kuvasi Jukolan Juhanin oppimistyylin näin: "Tapahtuipa tuossa usein, että hän, vihoissansa hammasta purren, melkein kyyneleitä vuodattaen, äkisti rynkäsi rahilta ylös, tempasi havutukin nurkasta kouriinsa, nosti sen korkeuteen ja paiskasi tuimasti maahan taas; ja silloin pirtti jumahti, ja keikahti miehen lyhykäinen paita. Niin hän tuolloin, tällöin iski kyntensä tukkiin; sillä suurella puuhalla juurtui aapiainen miehen aivoon." (12. luku 3. kpl)

Ilmiselvä liikkeen ja lihasmuistin avulla oppija!

Kun motivaatio riittää, tieto tarttuu kovaankin kalloon. Naimalupa päämääränään Jukolan Juhani sai kirkon vaatimat uskonkappaleet läpi. Ja kohta hänellä oli mahdollisuus kosia ja naida rakas Venlansa.

Sinun

Harmaa rovasti

52 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Jouni Parviainen, saatanan “taivasten valtakunnan” “näkee” siitä ettei se kirkasta Jeesusta eikä Jumalaa siis sen hedelmänä on laittomuus ja kaikenlainen haureus ja väkivalta, sodat ja vainot.

    Kun ajattelee kuinka saatana saa ihmiset satimeen eli uskomaan omaan “uskontoonsa” on ensinnäkin pakottamalla (vrt roomalaiskatolilaisuus ja luterilaisuus) siis uskon pakolla. Kuten historiq todistaa´niin uskontopakko oli suomessa voimassa 1900 luvulle asti.

    Sitten vielä sanot:”Silti pidän seurakunnan yhteiseen arvostelukykyyn luottamisen vaihtoehtoa parempana kuin kaiken seurakuntayhteyden ulkopuolella pysyttelemistä.”

    Väite on Raamatun ja evankeliumin vastainen sillä Jeesus selkeästi Sanoo ettei vääriltä profeetoilta pidä ottaa MITÄÄN, siis evlut kirkon yhteydestä pitää lähteä pois. Kuinka voi tämä “yhteinen arvostelukyky” hairahtua niinkin kuin suhtautuisessa esim aviorikoksiin, homoihin, aborttiin jne… JOOOS kirkon sisällä vaikuttaisi Pyhä Henki?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Koetan selventää omaa näkemystäni yleisellä tasolla.

      Kulloinkin meneillään oleva aikakausi ja ympäristö, jossa kirkko/yksilö toimii, vaikuttavat väistämättä siihen, miten evankeliumia tulkitaan. Se, mikä meistä nyt näyttää mielettömyydeltä, on omana aikanaan / omassa ympärisössään saattanut olla hyvinkin mielekästä.

      Me nykyajan suomalaiset olemme saaneet laajan yleissivistyksen. Meillä on myös käytössämme monipuolisia välineitä, joiden avulla voimme erikoistua esimerkiksi kirkkohistorian pienten yksityiskohtien tutkimiseen ja kriittiseen arviointiin, jopa arvosteluun. Silloin kun kritiikki on aiheellista, sen on tietenkin annettava vaikuttaa ja sen perusteella opetusta on ohjattava tarvittaessa uuteen suuntaan. Sellainen(kin) onnistuu paremmin yhteisössä.

      Yksilöinä meidät kuitenkin arvioidaan viimeisenä päivänä. “Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. Onhan kirjoitettu: ‘Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa.’ Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.” (Room. 14:10-12)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Jouni Parviainen sanot seuraavaa:”Me nykyajan suomalaiset olemme saaneet laajan yleissivistyksen. ”

    tuossa on juuri se mikä on este Jumalan tuntemiselle, ihminen korottaa itsensä viisaaksi ja kaikkitietäväksi, VAIKKA Jumala selkeästi Jeesuksen kautta Sanoo:

    Matt. 11:25 Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: “Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.

    Siis turha ja täysin mahdotonta on ihmiselle yrittääkään ymmärtää evankeliumia ilman että Jumala sen hänelle ilmoittaa, ei siinä kirja viisaus auta kun on paatunut sydän.

    Jeesus kutsuu parannukseen ja uskomaan evankeliumi, siis nöyrtymään Hänen edessään eli notkistamaan polvet ja ottamaan armo vastaan, siis kaikkien on tosiaankin se tehtävä, ylpeille ja omaan viisauteen luottaville se tapahtuu vasta viimeisellä tuomiolla ja siellä ei enää ole mahdollisuutta tehdä parannusta jos on täällä eläessään ylenkatsonut Jeesuksen Sanat.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Armonhärjestyksen polkua tai portaita on vaikea kuvata tyhjentävästi. Jumalan tapa kutsua ensimmäiset apostolinsa tai Sakkeus tai Paavali oli hyvin erilainen. Oppineisuutta Jumala voi käyttää avaimena, samoin kuin omaisuutta. Ne voivat olla myös este, kuten köyhyyskin.

      Avain uskon salaisuuksien ymmärtämiseen voi joskus olla yöllinen keskustelu, kuten Nikodemoksen kohdalla. Tai julkinen saarna, kuten Apostolien teoissa kerrotaan: “Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet heidän [Pietari ja Johannes] puheensa, uskoivat. Miehiä oli nyt jo noin viisituhatta.” (Apt. 4:4)

      Profeetta Elia luuli hädissään olevansa maan päällä ainoa, joka uskoi Jumalaan. Uskollisten luku oli kuitenkin paljon suurempi: “Vain seitsemäntuhatta minä jätän jäljelle Israeliin, kaikki ne, joiden polvet eivät ole notkistuneet Baalin edessä ja joiden suu ei ole Baalia suudellut.” (1. Kun. 19:18)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Jouni Parviainen, mielenkiintoinen keskustelu on käyty ja nyt esitän oman selkeän näkemykseni mikä on evankeliumin ja koko Raamatun selitys tähän otsikon väittämään.

    Siis kyllä “tieto kovaankin kalloon tarttuu” pitänee paikkaansa jossain määrin eli kyllä opettamalla, uhkailemalla ja pakottamalla voidaan ihminen saada oppimaan ulkoa ja jopa elämäänkin opetetun tiedon mukaan, mutta ei aina ja tästä on hyvänä esimerkkinä kaikenlainen yhteiskunnan lakien rikkominen siis jokin estää ihanne yhteiskunnan saavuttamisen, aina on lain rikkojia olipa rangaistukset kuinka kovia tahansa, siis jopa kuoleman tuomioita.

    MIKSI?

    Koska paha hallitsee maan päällä niitä jotka eivät ole Jeesuksen parantamia ja saaneet uuden sydämen johon Jumala on vuodattanut rakkautensa ja laittanut lakinsa Pyhän Hengen kautta. Heillä vain ja ainoastaan on mahdollisuus elää noudattaen Jumalan käskyjä koska heillä on Pyhän Hengen voima.

    Siis paatuneella sydämelläkin on niitä jotka kuvittelevat seuraavansa Jeesusta ja tämä “näkyy” hedelmistä joita he tuottavat. He mukautuvat yhteiskunnan muutosten mukaan eikä mikään ole pysyvää PAITSI “kovaan kalloon opetetut” uskontunnustukset joita toistetaan papukaijan tavoin vaikka ympärillä kaikki muut uskon perustat muuttuvat. Luotetaan sakramentteihin ja uskontunnustuksiin.

    Ajatteleppa esim aviorikosta, eikö Jumala ilmoittanut Mooseksen kautta kuinka tulee kohdella Jumalan oman kansan keskuudessa aviorikkojaa, kivittää, siis kuinka esim suomessa luterilaisuuden aikana on myös ollut voimassa kuoleman tuomio kahdenkertaisesta aviorikoksesta, entä tänäpäivänä, onko siis Jumalan mieli muuttunut aviorikoksen suhteen että Hänen lapsi voi sen tehdä ja pelastua? Miksi tällainen muutos, oliko luterilaisuuden alussa ollut kuoleman tuomio evankeliumin mukainen vai onko nykyinen hälläväliä tyyli vai eikö kumpikaan? Eiväthän molemmat voi olla samaan aikaan evankeliumin mukaisia? siis ihminen on itse muokannut evankeliumia mieleisekseen aikojen saatossa eli niinkuin sanot “tulkinnut”, mutta onko tämä Jumalasta? Onko Pyhä Henki ilmoittanut eriaikoina eritavalla evankeliumia? Onko eriaikoina voinut seurata Jeesusta eritavalla?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Ari Pasanen. Kiitos, olen samaa mieltä, että keskustelu on ollut mielenkiintoinen. Ja myös näkökantojemme yhtäläisyyksiä ja eroja on tullut esiin.

      Mitä kuolemanrangaistuksen uhalla kiellettyihin tekoihin tulee, lähestyn niitä seuraavalla logiikalla.

      1. Jumala lupasi suojella veljensä Abelin surmannutta Kainia seitsenkertaisella kostolla.

      2. Kainin poika Lemek uhkasi 77-kertaisella kostolla. (1. Moos. 4)

      3. Pietari kysyi, pitäisikö katuvalle veljelle antaa anteeksi peräti seitsemän kertaa.

      4. Jeesus vastasi, että ei vaan 77 kertaa. (Matt. 18:22)

      Ja mahdollisen valheellisen katumisen jätän Jumalan arvioitavaksi. Sillä hän, joka hukutti Egyptin monta kertaa muka katuneen faraon lopulta Punaiseen mereen sotajoukkoineen, kykenee varmasti tekemään saman uudelleen – aina silloin kun se on tarpeen.

      Lemekin asenteen mukaisen koston kierteen jäljet ovat nimittäin pelottavat.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jouni Parviainen
    Jouni Parviainen

    Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.